maanantai 27. elokuuta 2007

Markus 1:2, tekstikritiikki ja raamattunäkemys

Markuksen evankeliumi 1:2 on mielenkiintoinen monella tapaa. Sen haasteet ovat merkittäviä käsiteltäessä raamattunäkemystä. Tässä suhteessa eräs keskustelluimmista aihepiireistä on sen tekstikriittinen ongelma, sillä jakeen alku kuuluu: "Niin kuin on kirjoitettu profeetta Jesajassa..." Tätä formelia seuraa lainaus Vanhasta testamentista: "Katso minä lähetän enkelini (vaihtoehtoisesti: sanansaattajani) sinun edelläsi ja hän on valmistava tien sinulle. Ääni huutaa erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle (vaihtoehtoisesti: hänen polut) tasaiseksi" (Mark 1:2-3). Lukija tänäkin päivänä olettaa, että lainaus on otettu Jesajasta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että Vanhan testamentin teksti on yhdistelmä Exodusta (23:20) ja Malakia (3:1). Vasta jakeessa kolme on pari riviä Jesajalta (40:3). Lainauksen sisältö on eri, mitä formeli lupaa. Kuinka tämä vaikuttaa raamattunäkemykseemme? Lainausformelin ja varsinaisen Vanhan testamentin lainauksen sisältö loi jännitteen jo antiikin käsikirjoituksissa, joten edellä esitetty huomio ei ole modernin, kriittisen eksegetiikan tuotos. Lukutavat jakaantuvat kahteen merkittävään ja yhteen vähemmän merkittävään, conflaation kärsineeseen lukutapaan: 1) niin kuin on kirjoitettu profeetta Jesajassa (KAQWS GEGRAPTAI EN TW PROFHTW HSAIA; 01 B D L W 2427 Irenaeuskreik, Origenes, Serapion) 2) niin kuin on kirjoitettu profeetoissa (KAQWS / WS GEGRAPTAI EN TOIS PROFHTOIS; A W fam13 Maj Vulgata Syh Copbo Irenaeuslatt Asterius) Ensimmäinen vaihtoehto saa laajemman tuen käsikirjoituksilta. Erityisesti koodeksien Vaticanus, Sinaiticus ja Bezae ristikkäinen tuki yhdessä kirkkoisien enemmistön kanssa antaa ymmärtää, että ensimmäinen lukutapa on aikainen ja näin myös alkuperäinen. Toinen lukutapa on ensisilmäyksellä bysanttilainen lukuun ottamatta Irenaeuksen latinankielisiä viitteitä (Adversus haereses 3.10.5 ja 3.16.3). On ehdotettu, että alun perin kreikaksi kirjoitetun Irenaeuksen tekstin latinankielinen kääntäjä korjasi Irenaeuksen tekstin vastamaan yleisemmin tunnettua lukutapaa (Fee). Kuitenkin asiayhteydessään Irenaeus puolustaa Markionia ja valentinialaisia vastaan profeetoista, että Vanhan testamentin Jumala, maan ja taivaan Luoja, on sama kuin Uuden testamentin Herra ja Isä. Siksi nominin monikko profeetoissa on olennainen osa Irenaeuksen teologista argumenttia ja täytyi joko olla Irenaeukselle tunnettu lukutapa tai hänen keksimänsä. Tämä johtaa siihen, että bysanttilaisessa tekstitraditiossa säilynyt teksti on peräisin myöhäisintään 200-luvun alkupuoliskolta. Irenaeus kreikankielinen fragmentti on myös merkittävä todistaja profeetta Jesajassa -lukutavan puolesta (Adversus haereses 3.11.8.). Tällä kertaa yksikkö nominista profeetta tukee Irenaeuksen argumentointia neljän evankeliumin tarpeellisuudesta Jeesuksen todistajana. Näin ulkoinen evidenssi ohjaa meitä toteamaan, että molemmat lukutavat ovat todistettavasti 200-luvulta. Suuret koodeksit eivät auta meitä arvioitaessa lukutapojen aitoperäisyyttä. On käännyttävä sisäisen (intrinsic) todisteaineiston pariin. Tekstikritiikin kultainen sääntö on, että lukutapa, joka selittää toisen synnyn on todennäköisemmin aito. Tässä tapauksessa on vaikea kuvitella, että kopioitsijat olisivat vaihtaneet profeetoissa -lukutavan profeetta Jesajassa - lukutapaan, koska he myös kopioivat Vanhan testamentin tekstin. He tunsivat Vanhan testamentin ja olivat hämmentyneitä siitä, että lainausformelia seurasi Exoduksen ja Malakian lainaukset. Tästä seuraa se, että he palasivat lainausformeliin ja korjasivat sen. Tämä selitys on mahdollinen, varsinkin kun Matteus ja Luukas ovat rinnakkaisteksteissään myös poistaneet Jesajan. Hekin tunnistivat Markuksen evankeliumin sisäisen jännitteen olettaen, että he käyttivät Markusta omana lähteenään. Evankeelinen tekstikriitikko ja Dallas Theological Seminary Uuden testamentin professori Daniel Wallace pohtii tätä samaa Markuksen evankeliumin kohtaa ja sen yhteyttä raamattunäkemykseemme täällä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että uskomukset siitä, mitä Raamattu on, ei saa hallita ymmärrystämme. Raamatun tekstien ja niiden sisältö tulee ratkaista raamattunäkemyksemme sisältö. Itselläni on ns. korkea näkemys Raamatusta. Sanon uskovani Raamatun erehtymättömyyteen ja sen inspiraatioon. Tätä käsitystä ei kuitenkaan määritä meidän modernit konventiot erehtymättömyydestä. Esimerkiksi eksakti historiankirjoitus on vasta viimeisen 250-vuoden tulos. Suhteutettuna tämä Markuksen evankeliumiin 1:2 en koe sitä ongelmallisena, että Markus ei palannut tekstiinsä ja tarkistanut lähteitänsä. Todennäköisesti hän otti vastaan (paradosis) opetuksen Johannes Kastajan urasta luotettavana perinteenä, jota hänellä ei ollut tarve epäillä. Lisäksi nykyaikaiset lainauskonventiot eivät olleet käytössä alaviitteineen ja tarkkoine määrityksineen kuinka lainattuihin lähteisiin tulisi viitata. Kuinka Markuksen evankeliumin 1:2 tekstikriittinen ongelma vaikuttaa sinun raamattunäkemykseesi? Kuinka selität sen?

8 kommenttia:

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Henkilökohtaisesti kun ajattelen Raamattua kirkon Raamattuna, niin pidän oikeana ratkaisuna kieliasun muuttamista muotoon "profeetoissa", jolloin se vastaa paremmin tekstin sisältöä ja keskittää huomion tekstin asiavirheestä tekstin sanomaan, joka oli ilmeisesti kirjoittajallekin se oleellinen seikka.

Täytyypä jossakin vaiheessa rustata otsikko aiheesta bysanttilaisen tekstitraditon auktoriteetti, joka ei sisältäisi kuitenkaan mitään KJV rules! sälää.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Pekka:

Pieni huomio vain. Profeetoissa -lukutapa on paikannettavissa historiassa ennenmin kuin bysanttilainen teksti nousi hallitsevaksi kreikankielisten käsikirjoitusten joukossa. Siksi kyseessä ei ole bysanttilainen lukutapa, vaan bysanttilaisessa tekstitraditiossa säilynyt lukutapa. Markuksen evankeliumista löytyy useita aikaisia, bysanttilaisessa traditiossa säilyneitä lukutapoja.

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Niin siis taisit juu sellaista tosiaan sanoa. Olen vain niin sen käsityksen läpäisemä, että jos jotakin on vatikanuksessa tai sinaitikuksessa, niin sitä pidetään alkuperäisempänä. Mutta ei sillä väliä. Olen sen lukutavan kannalla, jota bysanttilainen tekstitraditio on säilyttänyt, vaikka onkin joitakin kohtia, joita en olisi sen suonut säilyttävän.

Mutta ei tuo kohta vaikuta omaan raamattunäkemykseeni, koska en pidä sitä jumalallisena vaan inhimillisenä tuotoksena, jossa on liuta virheitä. Lisäksi tuo on aika marginaalinen eroavaisuus jos ajattelee sitä, että sanoma on tärkein.

Joku on sanonut, että jos onnettomuudesta on useita silminnäkijäkuvauksia, jotka eroavat yksityiskohdissaan, ei se tee onnettomuutta tapahtumattomaksi. Jeesuksen sovitustyön todellisuuteen tuo ei mielestäni juuri vaikuta juuta eikä jaata, eikä se siksi ole mikään ongelma.

DrMark kirjoitti...

Markuksen evankeliumin alkulainausta käsittelee mm. Rikk Watts kirjassaan Isaiah's New Exodus and Mark (WUNT II, 1997; s. 53-90). Hän mainitsee samat yleisesti tarjotut vaihtoehdot jotka Esakin mainitsee, mutta erinäisistä syistä ei pidä niitä välttämättä täysin vakuuttavina.

Vastapainoksi hän mainitsee mm. että "possibly Mark is following common Jewish practice in naming only one author with composite quotations". Edelleen hän kiinnittää huomiota siihen, että Markus käyttää paljon "kerrosvoileipärakennetta" (ns. Markan sandwich) evankeliumissaan ja että 1:2a, 1:2b ja 1:3 muodostaa juuri tuollaisen rakenteen.

Tämä kaikki on osa Wattsin isompaa argumenttia, jonka mukaan avaimen Markuksen evankeliumin ymmärtämiselle muodostaa nimenomaan Jesajan kirja, jonka muodostamiin puitteisiin kuuluu lisäksi olennaisena osana 1:2b:n Exodus/Malakia -viittaus.

Itse olen lueskellut Markuksen evankeliumia nimenomaan samoista lähtökohdista käsin enkä näinollen ole oikein osannut ajatella 1:2 viittausta Jesajaan mitenkään kiusallisena tai ongelmallisena. En kuitenkaan kiellä, etteikö se voisi satunnaiselle matkaajalle sellaiselta näyttää, varsinkin jos jätetään isompi kokonaisuus huomioimatta ja asetetaan lainauksen merkinnälle samanlaiset kriteerit/vaatimukset kuin tämän päivän tieteellisessä kielenkäytössä.

Esa Hyvönen kirjoitti...

drMark:

Pointtini on juuri tässä modernisoinnin vaarassa. Emme voi tieteellistää käsityksiämme Raamatun tekstistä, vaan tulkita sitä niiden omilla ehdoillaan. Jos määritämme erehtymättömyyden tieteellistämällä antiikin tekstin vastamaan nykystandardeja, menetämme tekstissä jotain.

Tästä huolimatta olemma aikamme lapsia ja lähestymme tekstiä omasta, rajoittuneesta viitekehyksestä käsin. Siksi ensisilmäyksellä "profeetta Jesajassa" -lukutapa näytää ristiriitaisuudelta. Joseph Fitzmyerin uraauurtavan työnpohjalta olen kuitenkin vakuuttunut Jesaja-lukutavan olevan konventionaalinen, juutalainen tapa lainata VT:a (Kyseessä on Fitzmyerin esseekokoelma Semitic Background of the New Testament. Sivunumeroa en voi nyt antaa, koska kirja on kotona ja olen anopin luona ;)).

Itse olen varautunut Wattsin Jesaja-teorian suhteen. Minusta on vaikea ymmärtää, kuinka 1:1-3 muodostovat hermeneuttisen avaimen koko evankeliumiin muun ekplisiittisen Jesaja materiaalin ollessa poissa. Selkeät viitteet esimerkiksi Danieliin ja Ihmisen poikaan muodosta myös haasteen ehkä yksipuolisen Jesaja-teorian tulkinnalle. Lisäksi Gundryn tulkinta ristiä ennakoiville profetioille pitäisi ottaa huomioon teologista tulkintakokonaisuutta muodostatteassa, jota Wattsin kirja ei saavuta ilman keinotekoista "suffering Servant" tulkintaa. Miten kärsivä Ihmisen poika on yhtä äkkiä kärsivä palvelija?

DrMark kirjoitti...

Markuksen evankeliumin (mahdollisista) Jesaja-raameista:

Minusta kyllä tuo Mark. 1:1-3 sopii kyllä hyvin koko kirjan avaimeksi, vaikkei tietysti kaikkea yksin selitäkään. Samanlaisia "avaimia" esiintyy muidenkin varhaisten dokumenttien alussa (sekä kristillisten että ei-kristillisten).

"Jesajan uusi eksodus" -näkökulma on sekin mielestäni ok erityisesti Markuksen evankeliumin kohdalla (muistini mukaan sitä on tarjottu muutamaan muuhunkin dokumenttiin). N.T. Wright on tietysti yksi tämän ajattelun äänekkäimpiä puolestapuhujia, mutta muistaakseni myös mm. Joel Marcus on samoilla linjoilla. Gundry ei tainnut omassa kommentaarissaan vielä tähän junaan ehtiä. Muista en oikein osaa sanoa, sillä viimeisten 3-5 vuoden aikana ilmestyneitä Markus-kommentaareja en ole paljon ehtinyt lueskella.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Palatakseni Gundryyn. Samalla tavoin kuin Watts hän tarjoaa Markus 1:1-3 heuristiseksi lähtökohdaksi ymmärtää Markuksen evankeliumi. Hänen työskentelynsä lähtökohtana on se, että Markuksen evankeliumissa tämä Vt:n profetia ja Jeesuksen profetiat hänen omasta, tulevasta kuolemasta seuraavat samaa kaavaa lupaus-täyttymys-selitys. Tämä kaava muissa synoptikoissa on täyttymys-lupaus-selitys. Näin Gundry luo tulkinnalleen kapeamman, pelkästään Markuksen evankeliumista riippuvan, innertekstuaalisen lähtökohdan toisin kuin Watts.

Vertailevasti Wattsin lähtökohta on intertekstuaalinen. Koska suurin vaikutin Markuksen evankeliumin lukuun yksi on Jesajan kirja, hän luo teorian Jesaja uudesta exoduksesta. Gundrykin näkee Jesajan vaikutuksen luvussa yksi. Se mikä tekee Jesaja-teoriasta minulle epätodennäköisemmän on Jesaja-materiaalin ekplisiittinen absentia muissa osin evankeliumia. Gundryn teoria taas kattaa koko kirjan ekplisiittisen tekstuaalisen datan valossa. Hän pystyy antamaan väitteilleen selkeän tuen Jeesuksen omien profetioiden sisällöistä ja ristiin naulitsemisen draamasta evankeliumin lopussa.

DrMark kirjoitti...

Esalle:

Ymmärrän lähestymistapasi. Watts (tai joku Relevance Theoryn edustaja) tosin tässä vaiheessa voisi todeta, että jos Jesajan kirjan viitekehys on jo selvästi avattu ja aktivoitu oleellisessa kohdassa dokumenttia, ei sitä välttämättä tarvitse enää toistaa joka välissä. (Watts kritisoi kirjassaan Gundrya joka välissä, mutta en ole nähnyt, onko Gundrylta tullut vielä vastinetta jossain.)

Mutta taidamme olla jo aika kaukana siitä, miten Mark. 1:2:n tekstikriittinen ongelma vaikuttaa raamattunäkemykseen... :-)