maanantai 24. syyskuuta 2007

Efesolaiskirje 5:21 ja naisen asema

Sain ystävältäni sähköpostia, joka haluaisi seuraavan keskusteluaiheen herättämistä Eksegeettisessä safarissa. Lainaan suoraan hänen mailia: "Raamattu kansalle -käännöksessä Ef. 5:21 on jaoteltu tekstissä eri kohtaan kuin muissa käännöksissä. Toisin sanoen sen yhteys jaksoon, jossa on ohjeita vaimoille ja miehille, katkaistaan ja jae liitetään edeltävään jaksoon. Jae menee siis siinä näin: "Ja olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa." Kumpaan jaksoon se oikeasti kuuluu? Entä mistäs tää ja-sana tulee? 38-käännöksessä se on myös, mutta 92-käänöksessä ei. Omilla kreikankielen minimaalisilla taidoilla en sitä löytänyt. Tietysti pitäis varmaan kysyä tätä sieltä Raamattu kansalle -kääntäjiltä, mutta kysynpähän eka sulta. Sen tiedän, että Raamattu kansalle -porukalle tää on linjanvetoa naiskysymykseen, mutta se kiinnostaisi, kuinka perusteltavissa tällainen on." Itse en ole vielä kerennyt asiaan perehtyä. Onko muilla perehtyneitä mielipiteitä?

9 kommenttia:

DrMark kirjoitti...

Kyllähän tuossa äkkiä katsoen näyttäisi siltä, että jakeiden 19-21 partisiipit liittyvät kiinteästi jakeen 18 käskyyn "tulkaa täytetyksi Hengellä", vaikka esim. NA27 aloittaa uuden kappaleen jakeesta 21.

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Tässä on myös vähän sellainen kruuna ja klaava –henkinen tekstikriittinen ongelma. NA27 on jättänyt verbin hypotassoo pois, vaikka käsikirjoitusevidenssi tähän ei ole äkkiä katsottuna mitenkään ”pakottava”. Tätä tekstikriittistä ratkaisua seuraten olisi tietysti aika luonnollista nähdä jakeen 21 partisiipin liittyvän jakeen 22 täteille kohdistuvaan käskyyn, joka siis on nyt ilman verbiä! ”

Jos taas imperatiivi hupotassesthe otetaan mukaan (enligt Codex Sinaiticus till exempel) jako on mielekästä tehdä siten, että jae 22 aloittaa uuden kokonaisuuden samalla tavoin kuin Kolossalaiskirjeessä (3:18).

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

No niin... tulipa vielä sellainen valaistus, että tässähän saattaa myös olla kysymys sellaisesta johdanto-opillisesta kysymyksestä kuin että kuka kirjoitti kolossalaiskirjeen ja efesolaiskirjeen. Jos oletamme, että tämä kirjoittaja oli Paavali, on Kol 3:18 käyttäminen Ef 5:21-22 mysteerin ratkaisemisessa perustellumpaa kuin tilanteessa, jossa molemmat ovat deutero-paavalilaisia tuotoksia.

Eli hypoteettinen arveluni kuuluu, että RK1992:n tekijöillä on takaraivossaan ajatus deutero-paavalilaisesta alkuperästä ja RKK:n ryhmällä taas ajatus paavalilaisesta. Tämä puolestaan johtaisi Kolossalaiskirjeen käyttämiseen tai sen hylkäämiseen.

DrMark kirjoitti...

Hyviä huomioita. Katselin asiaa tarkemmin ja siellähän on kaikkea mielenkiintoista. Metzgerin kommentaarissa (NA27:n lukutapa sai B:n) sanotaan näin:
A majority of the Committee preferred the shorter reading, which accords with the succinct style of the author's admonitions, and explained the other readings as expansions introduced for the sake of clarity, the main verb being required especially when the words [ai gunaikes] stood at the beginning of a scripture lesson.

En ole tässä expertti, mutta kieltämättä en keksi, miksi esim. P46, Kleemens ja Origenes olisivat tiputtaneet verbin pois. Toisaalta sen lisääminen on hyvinkin ymmärrettävää, varsinkin jos j. 22 on jossain jaoitteluissa aloittanut uuden kappaleen.

Esa osannee kommentoida tätä paremmin?

Esa Hyvönen kirjoitti...

Tämä tekstikriittinen ongelman ratkaiseminen vaikuttaa myös alkuperäisen kysymyksen ratkaisemiseen. Jos hypotassoo verbin puuttuminen jakeessa 22 on autenttinen lukutapa, jae 21 aloittaa luonnollisesti uuden jakson. Ei ole tavatonta, että imperatiivinen partisiippi toimisi pääverbin korvaajana.

Jos verbi hypotassoo on mukana, vaihtoehtoisesti on mahdollista, että jae 22 aloittaa uuden jakson. Tällöin jae 21 toimii ns. siirtymänä uuteen aiheeseen. Tällöin sen sijoittaminen RK:lle käännöksen mukaan on loogista. Rinnastuskonjunktio "JA" ei löydy kreikan tekstistä, mutta luulen sen tehtävänä on välittää asiayhteyden imperatiivinen voima jakeesta 15 seuraten muita partisiippeja.

Kumpikin vaihtoehto tukee jakeen 22 käännöstä: "Vaimot, olkaa alamaisia kukin omalle miehellenne niin kuin Herralle." Muutoin verbitön lauseke ei merkitsisi mitään, ellei tekstiin liitettäisi kopulaa. Tässä yhteydessä "olla" verbi on mieletön ja toisi tekstin ymmärtämiseen lisää ongelmia.

Sitten hieman lisää tästä tekstikriittisestä ongelmasta.

Drmark osuu naulankantaan: löytyy useampi syy, miksi kopioitsijat saattoivat lisätä jakeeseen 22 hypotassoo verbin.

1) Harmonisaatio Kol 2:18:sta on ilmeinen bysanttilaisessa ja D-tekstissä.

2) Ilmeisen pääverbin puuttuminen.

Näitä vastaan ei oikein löydy luonnollista syytä miksi kopioitsijat olisivat jättäneet hypotassoo verbin pois.

Ulkoinen evidenssi on mielenkiintoinen varsinkin siksi, että Kleemes aleksandrialainen ja P46 molemmat tukevat Vaticanuksessa löytyvää lukutapaa. Näin tämän lukutavan ajoittaminen ainakin 200-luvulle on ilmeinen. On myös huomion arvoista, että Hieronymuksen kommentaari sisälsi eri lukutavan kuin hänen kokoamansa Vulgata. Korjasiko joku Vulgatan tekstiä jälkikäteenJos Vaticanuksen lukutapa on aito, silloin 21 aloittaa uuden tekstijakson. Jos Sinaiticuksen edustama lukutapa on aito?

Näin uskoisin, että NA27 demarkaatio on oikein.

Mikko Sivonen kirjoitti...

Jae 21 on viimeinen partisiippi viiden partisiipin ryhmässä jotka ovat alamaisia yhteen käskyyn "tulkaa täytetyksi H(h)engellä" niinkuin Dr. Mark oikein huomioi. 38 käännös on epäjohdonmukainen kääntäen neljä ensimmäistä partisiippia "puhuen, veisaten, laulaen, kiittäen", mutta sitten viimeisen "olkaa alamaisia". Toisin sanoen vain viimeisen imperatiivisenä partisiippinä. Saman epäjohdonmukaisuuden tekee RK käännös. 92 käännös kääntää kaikki imperatiivisinä ja on näin johdonmukainen. (Ovatko nämä sitten imperatiivisiä onkin toinen kysymys)

Mutta miksi "ja"? En todellakaan ole mikään suomenkielen taituri mutta eikö "ja" kuulu toiseksi viimeisen ja viimeisen sanan väliin kun on listasta kysymys? Kreikka ei käsittääkseni sitä vaadi, joten tämä ehkä antaa luvan lisätä sanan "ja" suomenkieliseen käännökseen.

Jos jae 22 on luettava ilman pääverbiä (niinkuin minä ajattelen), niin silloin koko "houstafeln" liittyy kiinteästi yhteen fraasin "upotassomenoi allelois en fobo xristo" kanssa.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Mikko on oikeassa "ja" konjunktion suhteen suomen kielessä. Se kuuluu käännökseen, jos kyseinen imperatiivinen partisiippi on viimeinen sarjassaan.

Vaikka näin on, avaa tämä jae 21 uuden aihepiirin ja toimii siis siirtymänä kohti jaetta 22.

Mielenkiintoista tässä on se, että Plille Hengellä täyttymisen teologia liittyi myös (tai erittäin kiinteästi) vallitseviin ihmissuhteisiin.

ansssi kirjoitti...

Kiitos asiallisista kommenteista! Tämä selvitti esittämääni ongelmaa.

Blogianne on ilo lukea :)

Kimmo kirjoitti...

Jakso 5:19-21 on ikään kuin johdanto 5:22 alkavalle jaksolle. 5:22 on alisteinen jakeelle 5:21 koska on ilmeistä, että verbi "olla alamainen" on tahallaan elliptisesti jätetty pois tekstistä ja myöhemmin selvennykseksi se on joihinkin käsikirjoituksiin lisätty (vaikkei väärinymmärryksen vaaraa edes olisi ollutkaan).
Ja-sanan lisäys jakeeseen 21 sopii mielestäni hyvin päätökseksi jaksolle, koskapa "ollen alamaisia" kuulostaisi kielellisesti huonommalta.