keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Eksegeettis-hermeneuttinen loikka

Raamattua opettaessani törmään usein siihen tosiasiaan, että tämän päivän uskovilla ei aina ole ymmärrystä siitä, että meitä erottaa Raamatun teksteistä ja erityisesti VT:sta nelikertainen kuilu: ajallinen, kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen. Välillä VT:a luetaan aivan kuin UT:a ei olisikaan kirjoitettu, ja tuo nelinkertainen kuilu ylitetään ikään kuin sitä ei olisikaan olemassa. Eksegeettinen analyysi ("mitä teksti puhui alkuperäisille kuulijoille") jätetään helposti kokonaan väliin ja perinteinen hermeneuttinen askel ("mitä teksti puhuu meidän tilanteeseemme") otetaan sekin kovin kevyesti. Itseäni kiinnostaa ennen kaikkea eskatologia ja kysymys siitä, voidaanko VT:n ennustusten, profetioiden ja odotusten odottaa toteutuvan kirjaimellisesti tänä päivänä - varsinkin kun VT ja UT itse antavat viitteitä siitä, että toteutuminen on (ja on ollut) useimmiten kaikkea muuta kuin kirjaimellisesti sitä, mitä etukäteen ajateltiin. Tähän samaan soppaan liittyy kuitenkin myös Suomen Siionissa niin tärkeäksi koettu Israel-kysymys: voidaanko VT:n Israelin/Juudan ja tämän päivän Israelin valtion (ja/tai etnisten juutalaisten) välille vetää muitta mutkitta yhtäsuuruusmerkki? Jos jotain tämänsuuntaista Raamatun tulkintaa harrastetaan, on sillä monenlaisia mielenkiintoisia seurauksia, vähän kontekstista riippuen: - ei nähdä, kuinka moni VT:n odotus on jo saanut täyttymyksensä Jeesuksen palvelustyön ja ylösnousemuksen kautta - ajatellaan, että Jumalalla on oikeastaan kaksi kansaa, Jeesuksen seuraajat ja juutalaiset, ja että molemmille kansoille on oma suunnitelmansa, oma tulevaisuutensa, oma tapansa pelastua, jne. - odotetaan uutta temppeliä ja uhrijärjestelmän uutta tulemista - suurimman osan Ilmestyskirjan sisällöstä ajatellaan koskettavan vain juutalaisia ja/tai eikkiksiä, uskovien tultua tempaistuksi taivaaseen heti kirjan alkuvaiheissa Ja niin edelleen. Lopputuloksena on joukko näkemyksiä, joita on kovin vaikea sovittaa yhteen Raamatun tai edes UT:n kokonaissanoman kanssa. Itse olen ajatellut, että jos pakanalähetys olisi jäänyt väliin, ei kenelläkään olisi ollut mitään valittamista. Jo VT:n aikana oli nähtävissä, että Jumalan kansan rajat menevät loppupelissä sydämessä eikä isovarpaiden välissä. Samoin 1. vuosisadalla oli eri juutalaisia ryhmiä, jotka katsoivat olevansa se oikea Israel. Niinpä Raamatun valossa ei olisi ollut mitenkään ongelmallista nähdä, että todellinen Israel muodostuu itse asiassa niistä juutalaisista, jotka seuraavat Jeesusta Messiaanaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että tähän Israeliin tuli - kuten jo VT:ssakin ja jopa Jeesuksen itsensä sukupuussa - mukaan myös pakanoita. Pakanoiden määrän lisääntyessä ja suhteellisen prosenttiosuuden kasvaessa tuli tietysti joillekin mieleen sellainen ajatus, että "etnisillä" juutalaisilla (joka sekin on Raamatun valossa pitkälti kyseenalainen käsite) ei enää ole mitään mahdollisuuksia pelastua - ja tällaista korvausteologiaa vastaan Paavalikin hyökkäsi. Hänen mielestään juutalaisillakin on mahdollisuus tulla osaksi todellista Israelia, mutta samalla tavalla kuin muutkin: uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Tänä päivänä kuitenkin tietyillä tahoilla opetetaan, että ajatus todellisesta Israelista, joka muodostuu Jeesuksen ympärille ja joka on VT:n lupausten perijä, on "korvausteologiaa". Se, että tällainen eksegeesi menee seulasta läpi on eksegeetin silmissä hämmentävää. Toisaalta voidaan ajatella, että holokaustin ja kirkkohistoriassa tapahtuneiden julmuuksien aiheuttama syyllisyys, dispensationalismin ilosanoma, Hal Lindseyn kaltaiset "profetia-expertit", yms. ovat tekijöitä, jotka ovat pitkällä tähtäimellä kantaneet tietyissä kirkkokunnissa satoa, jonka hedelmä on nyt nautittavissa. PS. Minulla ei ole mitään juutalaisia tai juutalaistyötä vastaan, päinvastoin. Sen sijaan minulla on paljonkin sellaista eksegeesiä vastaan, joka saa kristityt lahjoittamaan rahaa esim. Temppelivuoren uskolliset -liikkeelle siinä toivossa, että joku räjäyttäisi Temppelivuoren moskeijan maan tasalle, jotta saataisiin kolmas temppeli, jotta Jeesus tulisi takaisin.

7 kommenttia:

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Itse olen miettinyt paljon sitä, että jos sieltä VT:sta otetaan ne lupaukset kansalle, niin eikö pitäisi ottaa myös uhat?

Hesekielillä on aika tiukat sanat kansalle, joka vuodattaa viattomien verta ja turvaa sotavoimiinsa: Ette saa pitää maatanne. Ja se profetia on toteutunut jo aika monasti, sekä ennen Jeesuksen aikaa että Jeesuksen ajan jälkeen. Aina kun Israel on koettanut väkivallalla pitää maan itsellään vedoten kirjoituksiin, niin se on sen menettänyt. Miksei siis nytkin?

Olenkin siis alkanut tässä odotella, että milloin nykyinen Israel (jota en vain osaa pitää profetian täyttymyksenä) pyyhkäistään kartalta ja miten se vaikuttaa maailmassa. Vai vaikuttaisiko mitenkään? Tarvitsisiko sen vaikuttaa mitään muuta kuin uutisten siirtymistä seuraamaan jonkin toisen maan touhuja.

Esa Hyvönen kirjoitti...

DrMark kysyi:

VT:n Israelin/Juudan ja tämän päivän Israelin valtion (ja/tai etnisten juutalaisten) välille vetää muitta mutkitta yhtäsuuruusmerkki?

Historian hämärissä tavat määritellä juutalaisuus on muuttunut ehkä useastikin. Eräs esimerkki tulee mieleeni, jolle olen antanut ohessa esittämäni selityksen (hypoteesini, jota en ole vielä koskaan varmistanut.)

Raamatun sukuluettelot seuraavat isien periytymisjärjestystä. Rabbiinisen juutalaisuuden syntyessä tämä määritelmä muutettiin äiti-lapsi perimään (tästä alkaa hypoteesini) johtuen siitä, että kristityt vetosivat Jeesuksen juutalaiseen sukupuuhun isien perusteella. Jos tämä hypoteesi on totta, se kertoo sen, että juutalaisuus ja kristillisyys tekivät pesäeron myös tässä kysymyksessä. Teologiset seuraamukset ovat tietysti jokaisen meidän pääteltävissä mm. kysymyksessä: "Kuka on Jumalan kansa?"

DrMark kirjoitti...

Pekalle:

Osut nähdäkseni asian ytimeen sen suhteen, että tekstien poiminnassa on harjoitettu selvää seulontaa. Harvemmin tosiaan puhutaan mm. tuosta VT:n linjasta, jonka mukaan luvattu maa oksentaa siinä asuvan kansan ulos, mikäli kansa ei käyttäydy vanhurskaasti erityisesti kaikkia heikompia ja huonompiosaisia kohtaan. Sama tietysti pätee yleisemminkin, mikäli se ei noudata Mooseksen lakia tai muuttuu toiminnassaan muiden kansojen kaltaiseksi.

Nähdäkseni tänä päivänä tulee kysyä, onko Israelin valtio (tai siellä asuvat juutalaiset) esimerkkinä vanhurskaudesta joka täyttää tuon mitan, vai pitääkö ajatella, että maata koskevat lupaukset ja varoitukset ovat kuitenkin jollain tavalla muuttuneet.

Oma ironiansa on toki siinäkin, että Israelin oma juutalainen Messias ei pistänyt tikkuakaan ristiin (puhein taikka sanoin) "Pyhän Maan" palauttamiseksi maanmiehilleen - pikemminkin päinvastoin - vaikka roomalaisten vallan alla oleminen oli varmasti tuon ajan kipein kysymys. Siitä huolimatta jotkut hänen seuraajansa ovat tehneet ko. maa-alueen puolustamisesta shibbolethin, jolla jaetaan uskovat jyviin ja akanoihin.

Mutta toistan vielä kerran, satunnaisten lukijoiden iloksi: minua häiritsee tässä asiassa nimenomaan huono eksegeesi ja sen vaikutukset.

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Eksegetiikkaan ja hermeneutiikkaan löyhästi liittyviä teesejä aiheesta:

1) Rabbiinisen juutalaisuuden pohjalta syntyneen ortodoksijuutalaisuuden nostaminen erityiseksi valoksi Raamatun tulkinnalle on kyseenalaista. Kristinusko on jatkumoa yhdelle toisen temppelin aikaiselle juutalaisuuden suuntaukselle ja ortodoksijuutalaisuus toiselle. Molemmat ovat merkittävästi muuttuneet mutta ovat rinnakkaisessa asemassa juutalaisuusstatuksensa suhteen. Näin siis, mikäli Vt:n traditio nähdään jossakin määrin ohjeellisena. Saddukealaiset, essealaiset ja mitä suuntausta sitten Galilean am-ha-erets edustikin, ovat hävinneet historiasta. Se, että joku vetää kipan päähänsä, kasvattaa parran ja siteeraa Maimonidesta, ei tee hänestä Vt:n tuntemuksen spesialistia.

2) On samaan hengenvetoon kyseenalaista päivitellä talibaaneja ja ihastella rabbiinista viisautta. Lukiessani taannoin Joachim Jeremiaksen legendaarista taustateosta "Jerusalem in the time of Jesus" mieleeni singahteli talibaaniassosiaatioita tämän tästä. Tottakai rabbiinisessa kirjallisuudessa on paljon viisautta ja teologista syvyyttäkin. Kokonaispakettina se kyllä jättää ainakin tällaisen liberaalin helluntaihumanistin vähän kylmäksi.

3) Jeesuksen ja Paavalin eettisen opetuksen on mentävä poliittis-kaoottisten profetiatulkintojen edelle. Oliko todella Jeesuksen ideana, että Israel saa esim. Daavidin aikaiset rajansa? Jos joku kebab-abdullah on asunut Länsi-rannalla koko ikänsä ja paimentanu kebabeja laitumella, pitäisikö hänen annihiloitua.

4) Kristuksessa ei ole juutalaista eikä palestiinalaista kuten Paavali galatalaiskirjeessä jylisee (suotakoon tämä pieni midrash).

5) Kaikkein hämmentävimpiä väitteitä on lausahdukset "menkööt palestiinalaiset Jordaniaan, sehän on palestiinalaisille tarkoitettu valtio". Mitä jos Venäjällä Pamjat-puolue nostaa taas päätään ja alkaa vainota juutalaisia todeten "menkööt Israeliin, sehän on juutalaisille tarkoitettu valtio", niin kaikki Israel-ihmiset pitävät tätä järkyttävänä rasismina ja ihmisoikeuksien polkemisena. ....kaiken minkä tahdotte ihmisten tekevän teille...jne.

DrMark kirjoitti...

Lueskelin tänään RV-lehdessä ollutta Juha Ketolan vastinetta Matin Israel-kirjoitukselle. Mitään varsinaista eksegeettistä argumenttia ei Ketolan kirjoituksessa ollut, mutta helluntaiseurakuntien traditioihin vedottiin kyllä. Mieleeni jäi erityisesti seuraava lause:

Juutalaisen kansan historia on nähty aina Raamatun vankkumattomattoman arvovallan todisteena ja todistuksena siitä, että koko Raamattu on Jumalan erehtymätön sana ihmiskunnalle.

On aika näppärä retorinen liike sitoa tietty historian (ja samalla UT:n) tulkinta Raamatun erehtymättömyyteen Jumalan Sanana. Pienoisena ongelmana tosin näen sen, että Ketolan "aina" tarkoittaa vuodesta 1948 lähtien. Toisin sanoen, ennen Israelin valtion syntymää (johon Ketola puheessaan viittaa) tätä todistetta Raamatun arvovallasta ja erehtymättömyydestä ei ollut.

Traditioihin perustuvat argumentit ovat toki usein paljon toimivampia kuin Raamattuun perustuvat argumentit, mutta kyllä tässä keskustelussa mieluummin toivoisi näkevänsä nimenomaan niitä eksegeettisiä argumentteja. Se, että vain huutaa samaa asiaa enemmän ja kovempaa, ei nimittäin yleensä pitkällä tähtäimellä toimi.

RV-lehden sivuilla on tietenkin turha ruveta käymään eksegeettistä kädenvääntöä, mutta haluaisikohan Ketola esittää perustelujaan esim. tällä foorumilla?

Julle kirjoitti...

Se on kyllä totta, että historia (esim. poliittiset tilanteet tai muut "megatrendit) vaikuttaa Raamatun tulkintaan.

Vapaiden suuntien eskatologit olivat jossain vaiheessa kiinnostunut suurvaltapolitiikan, kauhun tasapainon ja Israelin taistelujen näkymisestä Raamatun (erit. Ilmestyskirjan) teksteissä.

Toisen maailmansodan ja Israelin itsenäistyminen jälkeen aina Ketolan tulkintamallin (yleistäen Israelin tapahtumat=lopunajan tapahtumat) "aina"-aika, jota edelleen opetuksensa 50-70-luvulla saanut "vanhan liiton" väki ylläpitää.

Nykyään saattaa eskatologinen kiinnostus suuntautua etsimään toteutumia esim. Ilmestyskirjan "ilmastonmuutos"-kohdiksi tulkittavista jaksoista, ainakin nuoremman tulkitsijapolven mielissä, hmmm...

Yllä olevan väitteen tulisi pitää paikkansa, jos perinteinen hermeneuttinen väite "historia vaikuttaa tulkintaan" pitää paikkansa?

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Ja jos nyt lähdetään helluntailaista kirkkohistoriaa tonkimaan, niin muistaakseni K.O. Syväntö itse valitti, että skandinaavisten helluntaigurujen pääsensei Lewi Pethrus ei tajunnut Israel-kysymystä lainkaaan. Tässä olisi jollekin aihe B.A.-työhön käytännön teologiasta eli "Juutalaisen kansan rooli helluntaiteologiassa ennen vuotta 1948".

Charles Parham, helluntailaisuuden alkuguruja, kuului tiettävästi Ku Klux Klaaniin ja pisti mustan pastorin (toinen arkkiguru) Seymourin kuistille kuuntelemaan raamattutunteja, kun niggereitä ei voinut päästää sisään valkoisten kanssa. Jotenkin voisin olettaa, että ainakaan tälle patriarkalle "juutalaisen kansan historia" ei olisi ollut keskeinen argumentti Raamatun vankkumattoman arvovallan puolesta.

Pidin aika omituisena kommenttina Ketolan väitettä, jonka mukaan oli "voimakasta puhetta nuorelta mieheltä" todeta, että Vt:n profetioiden soveltaminen nyky-Israeliin on ollut välillä mielivaltaista. Julle jo viittasikin 50-70 -lukuun. En tiedä palveleeko tarkoitusta silkasta kunnioituksesta vanhempaa kaartia kohtaan, olla huutamatta "keisarilla ei ole vaatteita" näiden täysin kaoottisten ennustusten pandemoniumissa.