sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Teologiset termit, Pyhän Hengen kaste ja käytännön työ seurakunnassa

DrMark käytti edellisessä artikkelissa kahta teologien käyttämää abstraktiota "initial evidence" ja "confirming evidence", jotka ovat vieraita sekä Apostolien tekojen tekstille että teologi Luukkaalle. Jos hänet voitaisiin tuoda aikakoneella nykyaikaan hän ihmettelisi, että mistä nämä kaverit oikein juttelevat. Siksi "ensitodiste oppi" tai "voimallinen kokemus todiste oppi" ovat vain apuvälineitä nykykristitylle selittämään Pyhän Hengen työn suhdetta raamatullisen tekstin ja nykyhetkessä odotetun kokemuksen välillä. Tämänkaltaisten abstraktioiden ongelmana on, että ne eivät koskaan pysty selittämään koko todellisuutta, vaan ne jättävät kysymysmerkkejä eri raamatullisten tekstien tai nykyaikaisten kokemusten äärellä kuten tulevassa tulen osoittamaan. Jotkin raamatulliset tekstit (Apostolien teoissa) täyttävät "initial evidence" käsitteen määritelmän - kun Pyhä Henki tuli, sen jälkeen ihmiset puhuivat uusin kielin (kuten Ap.t. 2). Jotkin eivät, kuten apostolien vierailu Samariassa (Ap.t. 8). Jälkimmäisen tekstin asiayhteydessä puhutaan Hengen työn näkyvyydestä termeillä "ihmeet ja merkit", joita noita Simon hämmästeli. Jälkimmäinen tapaus ei täytä "ensitodiste opin" määritelmää. Oma kokemuksen Pyhällä Hengellä täyttymisestä oli Ap.t. 2 kaltainen kokemus. Puhuin kielillä saadessani Hengen. Erään kerran rukoilin erään naisen puolesta ja hän alkoi profetoimaan puhumatta kielillä. Hän sanoi, ettei koskaan ole puhunut kielillä ja silti hän profetoi. Jälkimmäinen tapaus ei täytä "initial evidence" opin määritelmää. DrMarkin tavoin sanoisin, että olisi viisainta puhua "confirming evidence" sananparrella Pyhän Hengen karismaattisesta työstä. Pyhä Henki tulee näkyvällä tavalla, joista tilastollinen enemmistö sekä Apostolien teoissa että kirkkohistoriassa näyttäisi olevan kielillä puhumisen puolesta. Siksi käytännön työssä seurakunnassa opetan ihmisiä etsimään Pyhää Henkeä ja kielillä puhumista. Mutta "initial evidence" oppi ei selitä kaikkea sitä, mitä sekä raamatullinen teksti ja käytännön kokemus osoittavat.

3 kommenttia:

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Esa kirjoitti, että "Pyhä Henki tulee näkyvällä tavalla, joista tilastollinen enemmistö sekä Apostolien teoissa että kirkkohistoriassa näyttäisi olevan kielillä puhumisen puolesta".

Tuo kirkkohistoriallisen puolen tilastollinen enemmistö minua mietityttää. Kielilläpuhuminen ei kirkkohistoriallisena ilmiönä ole ollut kauheasti tapetilla välillä 400-1600 jKr., mutta itse en kyllä sanoisi, että tuona aikana ihmiset eivät ole olleet hengellä kastettuja. Tämä henkikasteteologia on mielestäni vähän enemmän näitä viimeisen 400 vuoden juttuja, eli aika nuoria tulokkaita kristillisessä teologiassa kuten Lutherin sola fidee, sola scriptura jututkin.

Mikä lasketaan tilastolliseksi näytöksi tuossa "Pyhän Hengen näkyvä tuleminen"-laskennassasi, niin että se ilmenee kirkkohistoriallisena enemmistönä verrattuna esimerkiksi voimaan todistaa uskosta, josta löytyy kuitenkin kohtuu paljon esimerkkejä kirkkohistoriasta? Tilastollisen enemmistön löytäminen vaatii mielestäni aika tiukan tulkinnallisen rajauksen Pyhän Hengen kasteesta ja näkyvyydestä, jos kielilläpuhumisen nähdään olevan mitenkään merkittävä kirkkohistoriallinen todiste siitä.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Olisi pitänyt määrittää kirkkohistoria paremmin. Tarkoitin sillä 1900-luvulla alkanutta helluntai-karismaattista liikehdintää.

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Pelkkä 1900-luvun karismaattinen liikehdintä 100 vuoden historiallaan ei kuitenkaan paina kauhean paljon, kun vaa'an toisessa kupissa on ainakin 1500 vuotta historiaa ilman isompaa meteliä kielilläpuhumisesta.

Toisaalta jos pystyisi jotenkin osoittamaan, että kielilläpuhuminen on osaltaan vaikuttanut karismaattisenliikkeen räjähdysmäisen kasvun, toisi se aika hyvän lisäpainoarvon kielilläpuhumiselle.