tiistai 22. heinäkuuta 2008

Koodeksi Sinaiticus projekti webbiin

Maailman vanhin, kristitty Raamattu, on koodeksi Sinaiticus. Koodeksi Sinaiticus -projekti lanseeraa webbisivun, joka avataan torstaina 24. heinäkuuta 2008. Ensimmäisessä erässä julkaistaan Psalmien kirja ja Markuksen evankeliumi ja koko koodeksi on tarkoitus saada kaikkien nähtäväksi syyskuuhun 2009 mennessä. Webbisivu julkaistaan saksaksi ja englanniksi. Se julkaistaan täällä. Tämä on koko raamatuntutkimushistorian ehdoton läpimurto. Tähän saakka arvokkaita käsikirjoituksia tai niiden osia on pidetty mustasukkaisen tarkasti suurelta yleisöltä -puhumattakaan tutkijoilta- piilossa. Vain harvat ja valitut ovat päässeet käsiksi koko raamatuntutkimuksen perusdokumentteihin niiden alkuperäisessä käsikirjoitusasussaan. Tähän julkaisuun voisi sanoa herätyskristillisen painokkaasti hal-lee-luu-jah, sillä ajassamme on merkkejä siitä, että raamattututkimus (tekstikritiikistä puhumattakaan) on vapautumassa muutamien "munkkien" ulottuvilta jokaisen kiinnostuneen bisnekseksi.

8 kommenttia:

DrMark kirjoitti...

Esan hehkutukseen on syytä (ainakin kaikkien tekstikriitikkojen) yhtyä. Alkuperäiset dokumentit ovat tosiaan tarkasti vartioituja ja niistä tehdyt jäljennökset nekin aika harvinaista ja kallista herkkua. Itse olen joskus päässyt selailemaan Sinaiticuksen kopiota ja se oli aika upea, vaikkakin vähän ajan syömä (reiät ja repeytymätkin oli tarkasti kopioitu). Mutta nyt siis kaikille on itse mahdollisuus katsoa, miltä teksti näyttää.

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Mulla on ollut sinaiticuksen kopio hyllyssä jo kohta 10 vuotta. Satuin sopivaan saumaan käymään pokstaavi kirjakaupassa uskon alkuaikana. Sinne oli juuri ostettu helsingin saksalaisen koulun entisen vahtimestarin kuolinpesä. Tuo vahtimestari oli harrastanut raamatun käsikirjoitusten tutkimusta ja siellä oli vaikka mitä. Itse ostin tuon sinaiticuksen, sitten version, jossa on vierekkäin sinaiticus, vaticanus, aleksandrinus ja bezae. Sitten on vielä kaksi muuta, joista toinen on tischendorfin jokin tekele (ei kuitenkaan parhaalla major apparatuksella, vaikka niitäkin siinä on ihan hyvin) ja toisen taisin myydä joskus Taina KArhulle Isoon Kirjaan.

Itse en niillä tee juuri mitään ja olen monta kertaa meinannut heivata ne divariin, mutta vaimo ei ole antanut. Jos on kiinnostusta lainata niitä, niin kertokaa. Se, missä on neljä rinnakkain, on ollut ihan vinkeä.

Harmittaa kun kerran sinä aikana, kun kiertelin divareita harrastuksena erikoisten uskonnollisten kirjojen metsästys törmäsin hyllylliseen eksegeettistä matskua, kun joku raamatuntutkijan kuolinpesä oli ostettu pois. Siinä oli kaikkien eri kielien kielioppeja (arabia, syyria, heprea, latina, kopti) sekä kaikenlaisia vanhoja eksegeettisiä teoksia (itse ostin vain Ugaritic literature läpyskän, jossa oli ugaritin kielisten alkukertomusten tekstit ja niiden analyysit). Myyjä ei tajunnut ollenkaan niiden arvoa ja hinnat olivat ihan maassa, ja sitten kun kävin hakemassa rahaa ja palasin seuraavana päivänä, niin koko hylly oli ostettu tyhjäksi. Vähän harmitti.

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Taisin vähän puhua läpiä päähäni siitä sinaiticuksen kopiosta joo. Eli kyseessä on seuraava Tischendorfin teos.

"Bibliorum Codex Sinaiticus Petropolitanus.

Auspiciis augustissimis imperatoris Alexandri II.

Ex tenebris protraxit in europam transtulit ad iuvandas atque illustrandas sacras litteras.

editit Constantinus Tischendorf"

Eli toi taitaa vaan olla Tischendorfin jokin Sinaiticus hässäkkä, joka on kirjoitettu majuskelitekstinä vailla välimerkkejä ja sanavälejä samalla tavalla jaoteltuna kuin alkuperäisessä.

Sitten on 1864 vuodelta jonkun doctor Edvardus H. Hanselin se rinnakkaisversio, jossa on kolme osaa.

Sitten se viimeinen on jokin staphanuksen tekstistä scrivenerin juttu jonka nestle on korjannut, nimeltään editio quarta vuodelta 1906. Taitaa vaan olla varhainen neste adamsin teksti, en tiedä.

Eli liikoja puhelin.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Leivo...

Liiasta puhumisesta huolimatta olisin erittäin kiinnostunut kokoelmastasi, sillä omista kappaleen modernin tekstikritiikin kirkkainta historiaa. Arvokkainen teos kokoelmissasi on Tischerdorfin, Venäjän keisarille, osoitettu Sinaiticuksen transkriptaatio. Aleksanderi II rahoitti osan Tischerdorfin vierailuista kuuluisaan luostariin, josta Sinaiticus sittemmin löytyi. Nyt osa Sinaiticuksen alkuperäistä kässäriä sijaitseekin Pietarissa. Ota yhteyttä esa.hyvonenÄTgmail.com

Isä Pekka O. M. Leivo kirjoitti...

Kyseessä on siis kopio, eli valokopioitu laitos joka on kansitettu koviin kansiin. Eli ei sittenkään niin arvokas kirjana muuta kuin ehkä alan harrastajalle. Mutta laitan sinulle mailia Esa.

Julle kirjoitti...

Itsekin keräilen joihinkin aiheisiin liittyviä kuvakirjoja, mutta kässäreihin liittyen mulla ei ole kuin kuvaton Nestle-Aland :(

Ja sillekin on yhtä vähän käyttöä kuin Pekalla noille kopsuille ja mulla mun muille kuvakirjoille.

John kirjoitti...

Olen lueskellut blogia "hissukseen" jo pitkähkön aikaa ja ajattelin esittää nyt sen kirjoittajille - jotka edustavat akateemista suhtautumista teologisiin kysymyksiin ja liikkuvat käsittääkseni helluntaiherätyksen viitekehyksessä - seuraavan kysymyksen joka on mieltäni vaivannut. Muotoilen ongelmani pääkysymykseen ja pariin alakohtaan.

Pääkysymys: Johtuuko helluntaiherätyksen nihkeä suhtautuminen kasteen ja ehtoollisen sakramentaaliseen luonteeseen (Jumala toimii materian [vesi, leipä & viini] kautta) mielestänne enemmälti tahallisesta pesäeron tekemisestä kaikkeen korkeakirkolliseen, (eli kirkkohistoriallisista syistä) vai löytyykö kannalle kestäviä teologisia/eksegeettisiä perusteita?

Alakysymys ehtoollisesta: Miksi helluntaiherätyksen voimakas muistoateriapainotus? Miten meillä selitetään "pois" esim. Jeesuksen puhe hänen lihansa syömisestä ja verensä juomisesta. Joh 6:51-63 on mielestäni erityisen "vaikea paikka" helluntailaisen ehtoolliskäsityksen kannalta. Minun nähdäkseni tilanteessa juutalaiset saivat käsityksen fyysisestä lihan syönnistä, Jeesus vahvisti tämän käsityksen ja mikä huomioarvoisinta; ei tarkentanut että lihaa / verta syödään vain "pneumatologisessa mielessä" ja "kunhan muistelette". Sama toistuu ehtoollisen asetussanoissa, "tämä on minun vereni" / "tämä on minun ruumiini". Jatkumo ja konkreettisuus vaikuttaa selvältä. Myös roomalaisten historioitsijoiden kirjaamat huhut kristittyjen "kannibalismista" tuntuisivat sopivan paremmin yhteen esim. itäisen ja läntisen kirkon eukaristia-perinteen kuin helluntailaisen muistoateria-käytännön kanssa.

Alakysymys kasteesta: Mikä on teidän ymmärtääksenne helluntailainen "virallinen" soteriologia kastamattomien lasten osalta? Pelastuvatko he jotenkin ilman uskoa Kristuksen sovitustyöhön (koska he eivät ilmeisesti voi uskoa, ainakaan siinä määrin että heidät voitaisiin kastaa)? Mistä on peräisin se usein kuultu käsitys että kaste on "kuuliaisuuden askel", kun se raamatussa tunnutaan liitettävän nimenomaan uudestisyntymän välittömään läheisyyteen? Miten näette nykyisen käytännön jossa kaste usein saadaan vanhojen kirkkojen konfirmaation tilalla?

Eikö Jumalan toiminnan erottaminen materiasta vaikuta pohjimmiltaan gnostilaiselta (Materia on pahaa, henki ja tieto on hyvää) ajatukselta? Sakramentit jatkaisivat myös loogisesti Jumalan "sana tuli lihaksi" analogiaa joka toistuu halki koko pelastushistorian.

Hieno juttu jos jaksatte vastata kysymyksiin, vaikkapa niiltä osin mistä sanottavaa löytyy. Aihe on tietenkin tolkuttoman laaja, mutta tarvitsisin jotain "kättä pidempää" koska tällä hetkellä vanhat kirkot tuntuvat vievän argumentaatiossa sellaisen voiton joka rehellisyyden nimissä vaatii jonkinlaisia ratkaisuja.

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Johnille:
Kiitos kysymyksistä. Aloitin niille oman keskustelun päävalikossa.