sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Jeesus puhdistaa spitaalisen -perikooppi (Matt 8:1-4 ja Mark 1:40-45)

Matteuksen evankeliumia lukiessa olen joitakin kertoja pistänyt merkille, kuinka sen tekstin koherenssi hajoaa, ja erityisesti silloin, kun vastaava materiaali löytyy Markuksen evankeliumista. Hyvä esimerkki tästä on perikooppi, jossa Jeesus puhdistaa spitaalisen. Jeesus puhdistaa spitaalisen -perikooppi seuraa Matt. evankeliumissa Jeesuksen Vuorisaarnaa. Vuorisaarna alkaa kuvauksella, jonka mukaan Jeesus nousi vuorelle opettamaan. Hänen seuranaan oli kansajoukko (τους οχλους 5:1). Vuorisaarnan loputtua tämä kansajoukko määritetään suurena määränä ihmisiä (οχλοι πολλοι 8:1). Kesken kaiken spitaalinen lähestyy Jeesusta ja Jeesus parantaa spitaalisen. Tämän jälkeen Jeesus käskee spitaalista olemaan hiljaa parantumisestaan niin Matteuksen kuin Markuksen evankeliumeissa. Markuksen kohdalla tämän perikoopin koherenssi säilyy. Jeesus oli kahden kesken spitaalisen kanssa ja teki tämän ihmeen poissa muiden silmien alta. Matteuksen evankeliumissa on juuri kuvattu, kuinka spitaalinen lähestyi Jeesusta suuren kansan joukon keskeltä ja ihme tapahtui monien silmien alla. Tämän tähden Matteuksen toimittamana tämän perikoopin koherenssi hajoaa. Ei ole mitään järkeä huomioiden kontekstissa mainittu suuri ihmisjoukko ihmeen silminnäkijöinä, että Matteuksen Jeesus toteaa: "Katso, älä tästä kenellekään kerro". Minkä johtopäätöksen tästä voisi tehdä? Ainakin Matteus paljastaa tässä kohden itsensä. Hän oli riippuvainen lähteestä, jota hän joutui muokkaamaan oman narratiivinsa ehdoilla. Todennäköisesti tämä lähde oli Markuksen evankeliumi. Sen lisäksi Matteus paljastuu konservatiivisena lähteenmuokkaajana. Hän on valmis sijoittamaan perikoopin oman narratiivinsa kehystarinaan, mutta ei suostunut peukaloimaan Jeesuksen sanoja kovinkaan radikaalisti. Tämä tapa suhtautua aikaisempiin, Jeesuksen teoista ja sanoista kertoviin lähteisiin, todistaa siitä, kuinka historian Jeesuksen sanoja ja tekoja ei paljoa muokattu. Vai onko Kankaanniemellä jotain sanottavaa näistä huomioista (tai muilla)?

11 kommenttia:

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Kutsuttaisiinko tätä nyt vaikka "redaktiiviseksi kankeudeksi". Joka tapauksessa vastaavantapainen ilmiö näkyy evankeliumeissa muuallakin (Mm. Markuksen maininnat naisista 15:40, 15:47 ja 16:1 tai Johanneksen Lasaruskertomuksen sisäiset jännitteet). Kun tällaiset löydöt kumuloituvat, on pakko olettaa, että kirjoittajilla oli aika selkeät rajat redaktion laajuuden suhteen. Itse olen ulottanut tätä periaatetta Matteuksen Sondergut-osastoon (eli materiaali, joka esiintyy vain Matteuksella). Perusoletus on, että evankelista on käyttänyt lähteitä ja vielä hyvin samalla tavoin kuin Markusta ja Q:ta.

Tämä on sikäli keskeinen havainto ja linjanveto, että suuri osa Matteus-tutkimuksesta haahuilee "evankelistan luomus" taikasauvan kanssa ja arvailee mitä villeimpiä syitä motiiviksi erilaisten skenaarioiden luomiselle.

Mielestäni Esan yhteenveto on oikea ja viittaa mielekkääseen lähdeaineiston asemointiin, jota tutkimuksessa pitäisi käyttää.

DrMark kirjoitti...

Vilkaisin noita Esan mainitsemia tekstipätkiä nopeasti enkä ainakaan pintavilkaisun perusteella näe asiaa aivan samalla tavalla. Minusta 8:1 kuuluu vuorisaarna-osuuden loppuun, kun taas 8:2 on voinut tapahtua myöhemmin. (Näin mm. Nolland, jonka kommentaarista tarkistin vaikutelmani.)

Toisaalta, vaikka Jeesusta olisikin seurannut iso joukko, niin Jeesus ei välttämättä ollut heidän keskellään vaan ehkä kulki opetuslastensa kanssa edeltä. Voi myös olla, että kielto puhua asiasta tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ei pidä mennä mallailemaan julkisesti paranemisellaan ennen kuin papit ovat sen virallisesti vahvistaneet (tämä huomio tuli Nollandilta).

Anyway, en ota tällä kantaa laajemmalti Matteuksen mahdollisiin redaktisiin linjoihin tai muihin synoptisiin perikooppeihin, vaan tarjoan ainoastaan ensireaktioni nimenomaan tähän Esan esittämään kertomukseen.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Minusta jae 8:1 toimii molempiin suuntiin sekä Vuorisaarnan loppuna että uuden jakson alkuna. Niin tai näin oletus kansajoukoista muodostaa asiayhteyden tuleville perikoopeille (luvut 8-9), joissa οχλος toistetaan useaan otteeseen. Kansajoukkojen keskeltä Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä parantaen ja ajaen riivajia ulos. Siksi jaekeella 8:1 on luonnollinen, ei keinotekoinen, yhteys sitä seuraavaan materiaaliin Matteuksen redakstiossa.

DrMark kirjoitti...

En kiistä, etteikö noita tekstijaksoja linkittäisi esim. tuo mainitsemasi Leitwort, mutta minusta ei siltikään ole välttämätöntä vetää ehdottamaasi johtopäätöstä noista 8. luvun alkujakeista. En myöskään vastusta tuota "clumsy redactor" -hypoteesia periaatteessa, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa en pidä sitä välttämättömänä enkä todennäköisenä. (Evankeliumeista taisi löytyä vakuuttavampiakin esimerkkejä, mutta en nyt juuri muista sopivaa esimerkkiä.)

Esa Hyvönen kirjoitti...

Mielenkiintoinen yksityiskohta Matteuksen tavassa toimittaa ko. kertomus spitaalisen puhdistamisessa on myös se, että hän jättää spitaalista parantuneen reaktion mainitsematta vastoin Markuksen ja Luukkaan raporttia, kuinka Jeesuksen toiminnasta tuli kuuluisa (Mark 1:45 vrt. Luuk 5:15).

Mielestäni todennäköisin ja kontekstin huomioiden välttämättömin selitys liittyy nimenomaan siihen, että Matteuksella ei ollut enää tarvetta mainita raportin leviämistä kansajoukkoihin, sillä he olivat jo läsnä jakeen 8:1 perusteella. Mikä muu syy olisi todennäköisempi tai välttämättömämpi selittämään perikoopin lopun lyhentämistä Matteuksessa?

DrMark kirjoitti...

Esalle:

Tässä on nyt se vaara, että äkkiä on auki sellainen matopurkki, että sen käsittelyyn ei kommenttiruutu oikein tahdo riittää...

Noin metodologisesti koen aina olevani varmemmalla pohjalla silloin, kun keskustelen siitä, miksi kirjoittaja on kirjoittanut, mitä on kirjoittanut. Sen sijaan kun ruvetaan selittelemään ja pohtimaan, miksi kirjoittaja ei ole kirjoittanut sitä mitä hänen olisi jonkun mielestä pitänyt kirjoittaa, ollaan selkeästi heikommilla jäillä.

Oma perusteesini on, että jokaisella evankeliumin kirjoittajalla oli kerrottavanaan oman tarinansa, jonka he halusivat kertoa tietyllä tavalla ja tietystä perspektiivistä. Kirjoittajat itse valitsivat, mitä halusivat tekstiin, olipa lähde mikä tahansa (silminnäkijäkertomus, jonkun apostolin saarna, suullinen perimätieto, toinen evankeliumi, tms.). Siksi esim. argumentti, että "Markus on Matteusta varhaisempi, koska Markus ei olisi jättänyt vuorisaarnaa pois jos olisi tiennyt siitä" ei minusta ole validi.

Jos luen Markusta, niin 1:45 on minusta outo, koska Jeesus oli aikaisemmin samassa luvussa parantanut "koko kaupungin" (j. 33) ja olisi kuvitellut, että se olisi ollut tehokkaampi tapa herättää julkisuutta kuin yhden pitaalisen parantaminen. Vähän sama ongelma on Luukkaalla. Jos tässä evankelistat kopsaavat toisiltaan (Markuksen lähde oli tietysti proto-Markus, jota hän kömpelösti hyödynsi tässä kohdassa), niin Matteus on tehnyt parasta jälkeä, sillä Jeesuksen valtava kansansuosio on jo todettu luvussa 4, jossa hän parantaa valtavia määriä ihmisiä ja jossa hänen maineensa leviää periaatteessa ympäri Palestiinaa. Tämän valossa olisi outoa sanoa, että yhden pitaalisen parantamisen jälkeen tieto Jeesuksen parantamisesta leviää niin, että ihmiset eri puolelta alkavat tulla hänen luoksensa.

Esa Hyvönen kirjoitti...

DrMark:

Minulla ei ole mitään perusteesiäsi vastaan. Oma katsontakantani tulkita Matteusta nousee Markus-prioriteen soveltamisesta. Ja tämän linssin läpi yritin katsoa ja tein mielestäni havainnon, että Matteus on konservatiivinen lähteiden muokkaaja, jonka tämä "clumsy redaction" paljastaa, eikä kuten enemmistö Matteuksen tutkijoista väittää, että Matteus keksi suuria osia lisää Jeesus materiaaliin tai väritti lähteitään. Voi tietysti olla niinkin, että Markus-prioriteetti ei ole vedenkestävä lähtökohta, mutta tässä kohden en siitä vielä luovu (siis lähde- ja redaktiokritiikistä). Mutta ymmärrän miksi nämä argumentit eivät ole valideja, koska ne eivät ole aukottomia.

DrMark kirjoitti...

Esa:

Olen varmaankin samoilla linjoilla kanssasi sen suhteen, mitä tulee Matteuksen "luovuuteen", eli siinä mielessä voitaisiin tosiaan ajatella, että Matteuksen selkeä riippuvuus kirjoitetuista lähteistä auttaisi tuon näkemyksen puolustamisessa.

En ole tuohon prioriteettikysymykseen tutustunut oikeastaan kuin yhden kirjan verran, mutta siinä olleet argumentit eivät oikein vakuuttaneet. Pitäisi tietty lukea Goodacren, Goulderin, Q-leirin yms. kavereiden viimeisimmät väännöt asiasta oikein ajan kanssa ja sitten muodostaa perusteltu kanta. Toisaalta pelkkien kirjoitettujen lähteiden kanssa pelailu tuottaa nähdäkseni ongelmia jokaiselle teorialle, ja jos kirjoitetuista lähteistä ja tietyistä perusolettamuksista luovutaan, niin sitten oikeastaan mikä tahansa käy (todellisuus on tarua ihmeellisempää). Tästä syystä pyrin itse puhumaan mieluummin neutraalisti synoptikoiden eroista tai painotuksista enkä niinkään esim. Matteuksen "lisäyksistä" tai Luukkaan "poisjättämisistä". Erot ovat siis muuttumattomia faktoja, mutta nuo muut termit ovat kiinni siitä, mikä teoria on äänestyksessä juuri sillä hetkellä voitolla.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö tässä blogimerkinnässä nyt tehdä vähän turhan korkealentoinen johtopäätös yhden ainoan perikoopin nojalla? Matteus muokkaa perikooppia vain, jos hän kopioi sen Markukselta. Jos molemmilla miehillä oli yhteinen lähde, Matteuksen lyhyin muoto voisi olla muokkaamaton.

Toisaalta, jos Matteus kopioi Markuksen perikoopin ja muokkasi sen sopimaan omaan Jeesus-kertomukseensa, niin Jeesuksen sanat ja teot kyllä pysyvät samoina, mutta näiden merkitys ei. Markuksen Jeesushan pakoilee julkisuutta minkä ehtii siinä missä Matteuksen Jeesus on melkoinen herätyspuhuja. Tästä näkökulmasta (ja näillä oletuksilla) Matteus on kaikkea muuta kuin konservatiivinen lähteenmuokkaaja.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Ehkä aloitus johtaa hieman harhaan. Olisi pitänyt myös mainita Luukas heti alkuun. Kyseessä on kertomus, joka on jaettu niin sanotusti kolminkertaisessa traditiossa eli myös Luukkaassa. Pitempi versio löytyy Markukselta ja Luukkaalta. Matteus on tunnetusti kertomusten lyhentelijä.

Tähän keskusteluun Markuksen "secrecy"-aihiosta lienee turha käydä, koska se on saanut tappavaa kritiikkiä viime aikoina. Jos Jeesus hämmästytti kansaa puheillaan Matteuksessa ja teoillaan Markuksessa, kuinka kaukana nämä evankeliumit ovat todellisuudesta tai Jeesuksen persoonan muuntelusta. Luulen, että työkalut ovat aika vähäiset vastata tähän kysymykseen.

Anonyymi kirjoitti...

Eräs tärkeä huomio tässä kertomuksessa on se, ettei spitaalinen ilmoita julkisesti olevansa saastainen, vaikka Mooseksen laki siihen velvoitti (3Ms 13:45). Lisäksi on ilmeistä, että Jeesus kulkee väkijoukon edellä opetuslapset lähimpänä ja siten spitaalisen lähestymiseen ei välttämättä muu joukko kiinnitä huomiota. Lisäksi spitaalin laajuudesta ja näkyvyydestä ei mainita, joten se voi olla mikä tahansa "aste". Eli en pitäisi Jeesuksen lausahdusta välttämättä mitenkään poikkeavana kertomuksen kulussa ja niinkuin Marko viittasikin, niin pappi ainoastaan saattoi vahvistaa puhdistumisen (kuten saastumisenkin)! Loppusanoina sanoisin: Kumpa tänäänkin oltaisiin yhtä huolellisia näiden parantumisihmeiden kanssa, sillä todellinen parantuminen kestää terveysammattilaisen arvion.