keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Raamatun ongelmallisia odotuksia

Safarilla on viime aikoina käyty keskustelua siitä, olivatko Paavali, Jeesus ja/tai evankelistat oikeassa lopun ajan odotuksissaan. Yhden tulkinnan mukaan he odottivat jotain, joka ei toteutunutkaan - ainakaan ajallaan - joten he olivat tavalla tai toisella väärässä. Toisaalta joidenkin mukaan ongelma on lähinnä meidän (virheellisissä) tulkinnoissamme ja/tai perspektiivissämme. Nämä vaihtoehdot ja niiden implikaatiot herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä laajemmaltikin.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Kuukauden kirja: Jesus Remembered

Dunn, James D.G.,
Christianity in the Making,
Volume 1: Jesus Remembered
(Grand Rapids: Eerdmans, 2003), xvii + 1019 sivua.


Jesus Remembered on monografia, joka osallistuu historiallisen Jeesuksen tutkimukseen ja yrittää samalla selittää kristinuskon syntymiseen johtaneita syitä. Pääotsikko kertoo sekä kirjan metodista että historiallisen tietämisen rajoista mitä historian Jeesuksesta voidaan ylipäätään sanoa.

Dunnin metodologia yksinkertaistetusti on se, että Jeesuksesta voidaan tietää silminnäkijöille välittynyt vaikutus (eng. impression). Tämä vaikutus syntyi ennen pääsiäistä opetuslapsissa ja muokkaantui pääsiäisen jälkeisinä aikakausina. Historian Jeesus-tutkimus parhaimmillaan pääsee käsiksi siihen tietoon, joka on löydettävissä tradition muokkaantumisen ensimmäisestä vaiheesta. Tämä on suullinen vaihe, jossa muistellaan Jeesuksen (Jesus remembered) jättämää monipuolista vaikutusta. Suullinen kehityksen aste muokkaantui nykytutkimuksen termein kahdeksi, traditiota välittäväksi lähteeksi Markukseksi ja Q-kokoelmaksi.

Perusteet Dunnin lähestymistavalle löytyvät mallinnetuista perinteen kehitysvaiheista, mitä on saatavilla suullisista kulttuureista kulttuuriantropologian ja sosiologian keinoin. Monesta dokumentoidusta esimerkistä käy ilmi, että suullisena traditiona välittyneen tapahtuman tai kertomuksen ydin pysyy kohtalaisen muuttumattomana. Vain epäolennaiset yksityiskohdat saattavat poiketa toisistaan eri tradition kehitysvaiheita verrattaessa. Dunn soveltaa näitä havaintoja Jeesus tutkimukseen. Lisäksi hän toteaa osana metodologiaansa, että Jeesuksen seuraajista alkanut Jeesuksen muistelu sisältää itsessään uskon elementin. Syyksi Dunn näkee ilmiölle sen, että Jeesuksen seuraajat uskoivat mestarinsa tekoihin, sanoihin ja elämän tapahtumiin. Siksi uskon erottaminen tutkittavasta kohteesta tässä tapauksessa on teennäistä, koska Jesus as remembered sisältää vakaumuksen siitä vaikutuksesta, miten Jeesuksen lähimmät seuraajat häntä ymmärsivät. Tästä huolimatta Dunn ei sorru apologeettiseen tapaan puolustaa Jeesusta oman uskontunnustuksensa lähtökohdista.

Johdanto-osan ollessa kirjan ensimmäinen itsenäinen luku viidestä kolmas pääluku keskittyy Jeesuksen tehtävän käsittelyyn. Määrällisesti suurimman huomion tuota lukua saa luonnollisesti Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnasta. Tässä yhteydessä sovellus Dunnin metodologiasta tulee erityisen näyttävästä esille, että "on tuskin mahdollista selittää tämänkaltaista dataa muuten olettaen kuin että Jeesus muistettiin (Jesus was remembered) usein puhuneen aiheesta" (s. 384).

Toinen Dunnin metodologiaa valaiseva esimerkki (lukuisien esimerkkien joukosta) löytyy neljännestä luvusta, jossa Jeesuksen itseymmärrys on käsittelyn kohteena. Jeesuksen Jerusalemiin saapumisen (Mark 11.1-11 par. Matt 21.9-11, Luuk 19.37-40 ja Joh 12.13-19) käsittelyn lähtökohta Jeesuksesta messiaana on yleinen epäluulo koskien episodin historiallisuutta, mutta Dunnin metodologia todistaa päinvastoin seuraavasti: "(2) The acclamation itself evidences the characteristics of oral transmission: the core is constant in all four Gospels ('Blessed is he who comes in the name of the Lord'), but in each individual performance the core has been elaborated differentelly" (s. 641). Dunnin työn erityinen vahvuus on paralleelitekstien rinnakkainen luku mahdollisuus, jossa muuttumattomat osat tapahtumien ydin ovat alleviivaten painotettu. Vielä mainitsemattomat luvut kolme ja viisi käsittelevät aiheita Evankeliumeista Jeesukseen ja Jeesuksen mission kliimaksi kärsimystapahtumissa.

Dunnin teoksen arviointi lienee tämän kirjoittajan suurin vaikeus. Kirjan pituus yli tuhatsivuisena järkäleenä viittaisi lähdeteokseen, jossa faktuaalinen data esitetään koskien historian Jeesuksen tutkimusta ilman merkittävää tulkintaa. Mutta Dunnin työ on pitkä monografia, jossa hän puolustaa neliosaista teesiään (s. 335) ja metodiansa. Jälkivaikutuksena mielipiteeni on, että Dunn onnistui työssään jopa niin hyvin, etten osannut löytää ainuttakaan ristiriitaa suhteessa hänen lähtökohtiinsa. Jos heikkouksia voi nimetä niin, alkuosissa hän oikoi liian suurin harppauksin natiivikertomukset ja liiaksi riippuen R. E. Brownin teoksesta The Birth of the Messiah. Näissä osin kirjaa jo pelkäsin, että hänen teesinsä sirpaloituu siitä lähtökohdasta käsin, että Dunn valitsi tavakseen todistaa väitteensä kronologisesti niin pitkälle kuin se on mahdollista. Mutta kun Johannes Kastajaan päästiin Dunnin teesin ja metodin terävyys todistaa puolestaan erittäin attraktiivisena lähestymistapana tutkia historian tutkimuksen abstraktiota nimeltä historian Jeesus.

Kun suhteuttaa tämän kirjan jo 70-vuotiaaksi ehtineen Dunnin uraan, Jesus Remembered on intohimoistaan huolimatta luettavuudessaan ehkä paras hänen teoksistaan. Kirjassa ei ole luentohuoneiden makua kuten hänen Paavali-teoksensa kärsii paikoitellen alkuperäisen suullisen toimintaympäristön luomista kielihuollollisista seikoista.

Toinen huomio, joka on pakko tehdä, koskee Dunnin hyppyä uuteen erikoisalaan. Aikaisemmin Dunn on kunnostautunut Paavali-tutkijana, mutta nyt hän on kirjoittanut Jeesus-tutkimus kirjan, jossa hän haastaa alansa parhaat tutkijat sekä klassikkoteokset.

Kolmanneksi erityisen suuri vaikutus syntyi minussa, kuinka pitkänlinjan puurtava tutkimustyö voi synnyttää jotain näinkin arvokasta, josta jotkin ovat jo ehtineen mennä sanomaan "a new perspective on Jesus" jatkumassa Sanders-Wright-Dunn. Tämä kirja säilyy luettavien Jeesus-kirjojen joukossa vielä pitkälle tulevaisuuteen ja tuskin koskaan unohtuu vaan on aina remembered.

Vielä huomionarvoinen asia on Dunnin kyvyssä yksinkertaistaa monimutkaiset käsiteviidakot niin epistemologiasta, kulttuuriantropologiasta, sosiaalisista tavoista lukea antiikin tekstiä kuin historiografian teoreettisista keskusteluista vähemmän asiaan perehtyneen lukijan ulottuville. Tältä osin voisin tarjota kirjaa naapuriseurakunnan perehtyneelle maallikolle ja sanoa: "Lue tämä niin tiedät mistä Jeesus-tutkimuksessa keskustellaan." Itse tartuin tähän kirjaan juuri tämän suosituksen tähden johdantona saada yleiskuva historian Jeesus-tutkimuksen nykytilasta (Aikaisemmin olen lukenut tosin kolme osaa Meierin Marginal Jew-sarjaa). Tämän kirjan ansioista kuitenkin osaan paikallistaa koko tutkimushistorian tärkeimmät teokset ja tutkijat, puhumattakaan, että lähdeluettelo ulottuu niinkin pitkälle kuin vuosi 2002.