keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kuukauden kirja: The Historical Jesus

Rhodes, Paul Eddy ja James K. Beilby (toim.),
The Historical Jesus: Five Views
(Intervarsity Press, 2009).


Jeesus-tutkimuksessa kirjat, joissa selvästi erilaisia näkökulmia edustavat tutkijat keskustelevat keskenään ovat jo muodostaneen oman genrensä sekä populaarissa että myös teknisemmässä aiheen käsittelyssä. Kirjat ovat suosittuja ja pedagogisesti mielekkäitä, koska argumentteja ja vasta-argumentteja voi seurata selkeästi toimitetuista teksteistä ja vastakkainasettelu luo räväkkää show-tunnelmaa.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Avioero, uudelleennaiminen ja aviorikos

Kysymys siitä, mikä on UT:n opetus avioeron ja uudelleennaimisen mahdollisuudesta, puhuttaa kristittyjä tasaiseen tahtiin. Yksi ylimääräisiä kammiovärinöitä aiheuttanut tekijä on brittisaarnaaja David Pawsonin taannoinen vierailu Suomessa, jonka jälkeen paikallisilla pastoreilla oli tavallista enemmän sieluja hoidettavina. Safarilla aihetta pohdiskeltiin viimeksi puolitoista vuotta sitten, jolloin keskustelu pyöri lähinnä Paavalin ja Gordon Feen ympärillä. Tasapainon vuoksi ajattelin tällä kertaa lähestyä teemaa keskittymällä rabbiinisten tekstien erikoistutkijan David Instone-Brewerin tulkintaan siitä, mitä Jeesus aiheesta sanoi.

DIB:n nopealukuinen johdanto (julkaistu Grove Booklet -sarjassa) aiheeseen löytyy hänen Divorce and Remarriage -sivustoltaan. Sen argumentti Jeesuksen avioeronäkemyksestä menee suunnilleen näin:

Kun fariseukset lähestyvät Jeesusta Matteuksen evankeliumin luvussa 19 (jakeet 3-9), koskee heidän kysymyksensä 5. Moos. 24:1:n tulkintaa. Rabbi Shammain mielestä tuossa mainitaan avioeron ehdoksi ainoastaan "Indecency" (Matt. 19:9 kr. porneia). Rabbi Hillel puolestaan on sitä mieltä, että ko. tekstin pohjalta "Any Matter" kelpaa avioeron syyksi. Tässä Jeesus siis ottaa kantaa vain yhden VT:n jakeen tulkintaan ja toteaa, että siinä laillisen avioeron mahdollistaa "Indecency", mutta "Any Matter"-avioeron ottaneet eivät oikeasti ole Jumalan silmissä eronneet ja syyllistyvät näin aviorikokseen mennessään uudelleen naimisiin.

So far so good. Tästä eteenpäin DIB:n teesi alkaa muuttua mielenkiintoiseksi. Hän nimittäin toteaa, että we know that they [= the rabbis] also allowed divorce for other Old Testament grounds which all branches of Judaism in the 1st century accepted. DIB:n mukaan juutalaisten tulkinta VT:sta salli avioeron mm. hedelmättömyyden (1. Moos. 1:22, 28) ja vaimon kaltoinkohtelun (2. Moos. 21:10-11) takia. Syy siihen, että Jeesus tai fariseukset eivät näistä puhu, on se että kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että avioero on sallittu näistä syistä. Jeesus ei siis sano, etteikö avioeroa voisi ottaa muistakin syistä kuin puolison porneia, vaan hän kieltää ainoastaan "Any Matter" -avioeron. (DIB:in mukaan Jeesuksen kommentit samalla kieltävät myös 1. Moos. 1:22, 28 käytön avioeron pohjana.)

Loppujen lopuksi siis Jeesuksen "oikea" opetus avioerosta ja uudelleennaimisesta ei tule pelkästään siitä, mitä evankeliumien aihetta käsittelevät tekstit implisiittisesti sanovat, vaan se pohjautuu oleellisilta osiltaan rabbiinisiin traditioihin. Tällainen hermeneutiikka ei ole täysin ongelmatonta, kuten DIB itsekin myöntää: The 'traditional' grounds [of divorce]... have the advantages of being the 'plain' reading of the text, as well as the consistent teaching of the church for many centuries.

DIB:n teoriassa on tiettyjä pienempiä ongelmia, mutta sen isoin ongelma lienee monen mielestä se, että näinkin tärkeässä asiassa Raamatun eksplisiittinen opetus on harhaanjohtavaa, totuuden löytyessä huomattavasti myöhemmin kirjatuista rabbiinisista lähteistä. Siksi haluaisinkin esittää kaksi aiheeseen liittyvää kysymystä:

1) Kuinka validi tällainen hermeneuttinen lähestymistapa on?
2) Tuleeko mieleen muita, analogisia tilanteita, joissa "totuus" onkin lähes päinvastainen kuin mitä Raamattu (tai Jeesus) selkeästi näyttäisi sanovan?