maanantai 25. lokakuuta 2010

Jeesus oli perisynnin alainen

Käsittääkseni yleinen arjen kristologiaa on käsitys, ettei Jeesus ollut perisynnin alainen, koska hänellä ei ollut luonnollista isää vaan sikisi Pyhästä Hengestä. Käsitykselle on tuskin mitään tukea Uudessa testamentissa, vaan on käsittääkseni kirkkoisien (tai yhden, en muista kenenkä) keksintö.

Ensinnäkin tulee selventää se, ettei augustinolaista käsitettä Adamin synnin syyllisyyden periytymisestä ollut olemassa juurikaan edes varhaisilla kreikkalaisilla kirkkoisillä (näin A. McGrath), eikä sitä näy myöskään Paavalilla. Perisynnistä puhuessani tarkoitan siis ihmisyyteen kuuluvaa taipumusta synnintekoon.

Muutama pointti, miksi Jeesus oli samassa määrin perisynnin alainen kuin muutkin ihmiset:

1) Jeesusta kiusattiin - kiusaus ei olisi todellinen ilman oikeaa houkutusta synnin tekemiseen. Heprealaiskirje sanoo Jeesuksen olevan kiusattu siinä missä mekin (4:15).

2) Paavalin Adam - Kristus arkkityyppiparalleelit Room. 5 olettaa Kristuksen jakavan täydellisesti Adam-ihmisyyden, jota kuuliaisesti elämällä lankeamatta syntiin ja uskollisuudellaan tuottaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Kristus-ihmisyyden, johon muillakin ihmisillä on nyt pääsy.

3) Matteuksen ja Luukkaan lapsuuskertomukset eivät sisällä mitään käsitystä siitä, että Jeesus jäisi jostain ihmisyyden osa-alueesta paitsi jäädessään vaille biologista isää. Sitäpaitsi, miksei perisynti voisi periytyä äidin kautta samalla tavalla?

4) Ja kysymys on sinänsä tarpeeton, sillä Paavalin käsitys perisynnistä roomalaiskirjeessä ei liity mitenkään synnyttämiseen eli biologiseen periytymiseen. Ihmisestä ei tule syntistä sen takia, että hän syntyy kahdesta syntisestä. Adam on ihmisrodun arkkityyppi ja edustaja, ja hänen syntiinlankeemuksensa on samalla koko rodun lankeemus, sillä kaikki ovat tehneet syntiä (5:12) eli ottaneet oman omenansa puustaan. Syntisyys siis kuuluu ihmisrodun olemukseen, vaikka niin ei alunperin ollut tarkoitus.

Toisin sanoen, ajatusta perisynnittömästä Jeesuksesta ei löydy UT:sta, päinvastoin.

5 kommenttia:

Mikko Sivonen kirjoitti...

Lars Leevi,

Mikä on se syy Paavalin argumentoinnissa (Room 1 ja 5), että Sivosen poika on syntinen ja valitsee synnin, mutta Marian poika ei?

Anonyymi kirjoitti...

Lars Leevi: Tämä on aika kimurantti aihe – jopa niin kimurantti, että en ihan päässyt pointti kakkosen sisällöstä selville. Olisiko mahdollista selkiyttää sivulauseiden viittaussuhteita jne.? Voisiko edellä mainitun pointin jakaa useampaan virkkeeseen? Haluisin lukea tekstin kuten olet sen mielessäsi ajatellut. Voisitko pliis vääntää tämän pointin minulle rautalangasta?! Kirjoitat kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Jenni

Lars Leevi kirjoitti...

Ilmeisesti Pannenberg ja Barth ovat ainakin olleet tätä mieltä, että Jeesus täydellisessä ihmisyydessään jakoi our corrupt nature. Mutta D. Guthrie osoittaa pätevästi, että ainakin Pannenbergin päätelmä perustuu väärään eksegeesiin Room. 8:3.

Muutan mieltäni, sillä 2-kohdassa on selvä virhe. Kristus jakaa Aadam-ihmisyyden, kyllä. Mutta Aadamhan lankesi syntiin vielä ollessaan viaton ja ennenkö perisyntiä oli olemassa. Niinpä Kristus aloitti samalta puhtaalta pöydältä (ennen lankeamista tapahtuneelta) kuin Aadam, mutta voitti kiusauksen. Siksi Kristus-ihmisyys ei pyyhi Aadam-rodusta sen syntisyyttä pois, vaan nimenomaan on uusi ihmisrotu, josta uskovat ovat osallisia jo nyt - ei vielä, ja täydellisesti Kristus-ihmisiä vasta ylösnousemusruumiissa.

Tästä seuraa se, että Jeesuksen 100% ihmisyys on sittenkin erilaista: se ei jaa syntistä luontoa. Mutta Guthrie väittää:

"Nowhere does the NT suggest that Christ had to become identical to man in his fallen state. - - To make him take on corrupt human nature would not make him more of a true man, but less".

morosus kirjoitti...

"Unio personalis" sulkee pois kaiken synnin Kristuksen olemuksesta ja elämstä sekä myös mahdollisuuden langeta syntiin.

Pitää huomoida että Kristuksen unio personalis oli alennuksen tilassa ristinkuolemaan asti.

Antti kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta Lari.

Haluaisin kommentoida lainauksella Ratzingerin pannaan pistämän Matthew Foxin kirjasta Original Blessing, joka käsittelee erityisesti kirjoituksesi toista kappaletta. Fox painottaa nähdäkseni varsin oikein perustein perisyntiopin syntipukkina Augustinusta, jonka seurauksena länsimainen teologia ajautui alkuperäisen luomisen siunauksen sijasta korostamaan perisyntiä Fall/Redemption teologian muodossa. Seuraavassa muutamia poimintoja Foxin vastakkaanasetteluista eri painotuksien suhteen.

Näin siis Fox:

Fall/redemption: ascetic, passion is a curse, holiness is quest for perfection, emphasizes original sin, no cosmic christ, human as sinner

Creation-Centered: aesthetic, passion is a blessing, holiness is cosmic hospitality, emphasizes original blessing, cosmic christ, human as a royal person who can choose to create or destroy

Neljännen kohtasi näen aika lailla osuvana ja paikkaansa pitävänä summaryna asiasta ja joka tekee itseasiassa esittämäsi alkuperäisen väitteen tyhjäksi. Lankeemus ja perisynti, vaikka käsitteellisesti niin läheisesti liittyvätkin toisiinsa, ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Toista kappalettasi kompaten muokkaisin viimeisen lauseesi muotoon "ajatusta augustinolaisesta perisynnistä ei löydy Jeesuksen opetuksesta eikä muualta UT:sta" Näin ollen myöskään ajatusta perisynnittömästä Jeesuksesta ei sieltä löydy.

Usein perisynnistä puhuttaessa, oli se sitten suhteessa Jeesukseen tai meihin muihin, käytännössä ihmiset puhuvat synnin sijasta syyllisyydestä. Tämä on perin luterilainen painotus, jossa nähdään latinan termi concupiscentia - syntiinlankeemuksen synnyttämä luontainen taipumus pahaan jo varsinaisena syntinä, josta sitten pitäisi oletettavasti myös sitä syyllisyyttä tuntea.

Näin asiasta Katolisen kirkon katekismus:

"original sin does not have the character of a personal fault in any of Adam's descendants".

Eli vaikka oman ihmisyyteen kuuluvan taipumuksensa pahaan tunnistaisikin niin mistään "perisyyllisyydestä" ei toivoisi kenenkään joutuvan kristittynä kärsimään. Nähdäkseni Jeesus oli juuri oiva esimerkki uudessa "Kristus-ihmisyydessään" tällaisesta syyllisyydestä vapautetusta, kokonaisesta ihmisestä.