tag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post2365590096520630394..comments2023-07-27T13:24:41.930+03:00Comments on Eksegeettinen safari: The integrity of the New TestamentMatti Kankaanniemihttp://www.blogger.com/profile/08113947222924547381noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post-27522669254178531302007-08-14T19:58:00.000+03:002007-08-14T19:58:00.000+03:00Mitenkään väheksymättä Ut;n kirjojen välisiä eroja...Mitenkään väheksymättä Ut;n kirjojen välisiä eroja ja varhaiskristillisen liikkeen fragementtista luonnetta noin periaatteessa olen tässä liukunut lähemmäs pyhäkoulumaista yhteinäisyyskäsitystä. <BR/><BR/>Syynä tähän on se, että olen viime päivinä tutkinut ja kirjoitellut Matteuksen ja Paavalin välisistä eroista/sodista/yhtäläisyyksistä ja havainnut ns. uus-baurilaisen hypoteesin (eli että Matteus kirjoitti anti-paulinistista polemiikkia) kestämättömäksi. Itse asiassa minusta tuntuu, että kyseiset herrat olivat huomattavan yksimielisiä mutta lähestyivät asiaa eri kannoilta. <BR/><BR/>Jo muinaisina päivinä lukiessani James Dunnin "Unity and Diversity in the New Testament-kirjaa" koin skeptismin ailahduksia Dunnin argumentointia kohtaan. Mielestäni hän repi liikaa irti eroavaisuukista. <BR/><BR/>Monilla tutkijoilla on päähänpiinttymänä, että Matteus taisteli aikansa fariseuksia ja toisaalta paavalilaisia antinomisteja vastaan ja karusellimaisella kehäpäättelyllä kaikki tulkitaan tässä viitekehyksessä. Sitten nämä tulkinnat luetellaan ja todetaan, että kylläpä on vastaansanomattomat perustelut. Esimerkiksi mantra "Matteus on rajusti muokannut lähteitään antifarisealaiseen suuntaan" osoittautui hyvin hauraaksi ja jopa virheelliseksi käsitykseksi, kun kävin joka ainoan fariseusmaininna konteksteineen, redaktioanalyyseineen jne. läpi.<BR/><BR/>Summa summarum... Ennen kuin diversiteettiä voidaan käyttää teologian tekemiseen, tuo diversiteetti täytyy juurta jaksaen selvittää.Matti Kankaanniemihttps://www.blogger.com/profile/08113947222924547381noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post-92087835635495808632007-08-14T18:26:00.000+03:002007-08-14T18:26:00.000+03:00Pekalle:Olet ihan oikeassa siinä, että pidän VT:a ...Pekalle:<BR/><BR/>Olet ihan oikeassa siinä, että pidän VT:a ja UT:a eriarvoisessa asemassa kuin esim. kirkkoisiä, kirkolliskokouksia, essealaisia, myöhempiä rabbeja, jne. Se, että jotkut näistä ovat joskus tehneet järkeviä kommentteja tai päätöksiä, ei muuta asiaa.<BR/><BR/>Se, miksi esim. UT:mme koostuu juuri niistä kirjoituksista, mitä siellä on, on minulle mysteeri, jonka otan annettuna. Luotan siihen, että sama taho, joka on (ko. kirjan mukaan) masinoinut yhtä sun toista ihmiskunnan historian aikana, on kykenevä myöskin pitämään huolta kaanonista.DrMarkhttps://www.blogger.com/profile/11819109600613129072noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post-29405197934625040392007-08-12T18:51:00.000+03:002007-08-12T18:51:00.000+03:00Tuohon DrMarkin kommenttiin kysymys: Eli et näe ta...Tuohon DrMarkin kommenttiin kysymys: Eli et näe tarpeelliseksi uskoa muita kirkkoisien ratkaisuja, mutta mikä silloin on se määräävä tekijä, joka saa sinut uskomaan tässä kaanon-asiassa? Onko se se, että apostolit olivat erehtymättömiä kirjoittaessaan ja koska he kirjoittivat ja koska kaanonin kirjoitukset ovat historiallisesti varmimpia, niin pidetään niitä kaanonina? <BR/><BR/>Mutta tässä on juuri se kysymys, että millä perusteella apostolit kirjoittivat NIIN erehtymätöntä ja NIIN Pyhässä Hengessä, ettei myöhemmät siihen pystyneet tai pysty? Jos nimittäin myöhemmät pystyvät ja Pyhä Henki muistuttaa myös muita ja auttaa muita, niin eikö silloin UT:n kaanonin olemassaolo ole vähän ylimääräinen asia? Katolisessa ja Ortodoksisessa kirkossa kaanonin asema ei ole sama ja mielestäni ihan perustellusti: kaanon on aina ollut ja tulee olemaan kirkon kaanon.<BR/><BR/>Tämä on nyt siis teoreettista pohdiskelua, eikä minulla ole agendana saada omia juttuja Raamattuun, vaikka kyllä osa niistä olisi aika hyviä.Isä Pekka O. M. Leivohttps://www.blogger.com/profile/13177787835957667512noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post-40053940594240939362007-08-08T14:49:00.000+03:002007-08-08T14:49:00.000+03:00Lueskelin tänään Richard Bauckhamin uutta (2006) k...Lueskelin tänään Richard Bauckhamin uutta (2006) kirjaa "Jesus and Eyewitnesses" ja aloin leikkiä ajatuksella, että Papiaksen kirjoitus löytyisi (kuten Bauckham läppänä heittää) jostakin Egyptin sannasta. Pitäisikö kyseinen teos kanonisoida? Oman kertomansa mukaan (jota muuten Bauckham loistavasti analysoi!) Papias oppi Jeesus-traditioita apostolien oppilailta, joten tuotoksessa lienee yhtä ja toista vakavastiotettavaa. <BR/><BR/>Kyseinen löytö ei ole täysin mahdoton. Tiedämme, että tällainen teos on kirjoitettu ja sitä on kopioitu ainakin joitakin kappaleita, koska Eusebiuksellakin oli tällainen käytössään. Löytö tulisi vaikuttamaan huomattavasti Uuden testamentin tulkintaamme ja näin ollen suoraan kaanonin ymmärtämiseen.Matti Kankaanniemihttps://www.blogger.com/profile/08113947222924547381noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post-78436279273922166852007-08-02T13:53:00.000+03:002007-08-02T13:53:00.000+03:00Tulin joskus aikoinani omalla kohdallani siihen tu...Tulin joskus aikoinani omalla kohdallani siihen tulokseen, että kaanonin olemassaolo on uskon asia. Mitä tulee kirkkoisiin ja kirkolliskokouksiin niin olen samalla linjoilla kuin Mikkokin, eli ko. henkilöt lähinnä tunnistivat ja tunnustivat ne dokumentit, jotka seurakunnissa olivat jo saavuttaneet tietyn aseman. <BR/><BR/>Uskoni ei tässä kohdistu näiden miesten erehtymättömyyteen ja inspiraatioon vaan ennemminkin siihen, että PH tässä toimi historiallisen prosessin kautta. Samalla tavalla uskon Bileaminkin VT:ssa puhuneen totuuden sanoja Jumalan vaikutuksesta, mutta toisaalta tiedämme, että kaikki, mitä Bileam elämssään sanoi tai teki, ei suinkaan ollut Herrasta.<BR/><BR/>Eli en näe kaanonin hyväksymisen välttämättömänä seurauksena sitä, että hyväksyn kaiken, mitä kirkkoisien suusta kirkolliskokouksissa tai muissa yhteyksissä on tullut.DrMarkhttps://www.blogger.com/profile/11819109600613129072noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7209515636448262937.post-74506751745984910522007-07-31T11:06:00.000+03:002007-07-31T11:06:00.000+03:00Tähän alkuun pätkä omasta aiemmasta perustelustani...Tähän alkuun pätkä omasta aiemmasta perustelustani kun opetin aiheesta Jyväskylässä. Lopussa varsinainen kommentti: <BR/><BR/>UT:n luotettavuus:<BR/><BR/>1. Valitut miehet kirjoittivat<BR/><BR/>- Apostolit (Jeesuksen kohdanneet) saarnasivat mitä olivat nähneet ja kuulleet, mistä Henki opetti ja muistutti (Joh. 14:26) ja mihin Henki antoi sanat (Matt. 10:19-20) ja voiman (Apt. 1:8).<BR/><BR/>- Paavali, Pietari, Jaakob ja Juudas kirjoittivat nimellään yksilöille/seurakunnille <BR/><BR/>- Apostoli Johannes kirjoitti 1. Joh (perimätiedon mukaan varmasti), epävarmuutta 2. ja 3. Joh. kirjoittajasta.<BR/><BR/>- Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuntematon (Paavali, Barnabas, Luukas, Apollos) <BR/><BR/>- Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat evankeliumit (perimätiedon mukaan)<BR/><BR/>- Luukas kirjoitti Apostolien teot (perimätiedon mukaan)<BR/><BR/>- Apostoli Johannes (tai presbyteeri Johannes) kirjoitti Ilmestyskirjan (perimätiedon mukaan)<BR/><BR/>- Koko Uusi testamentti kirjoitettu 49-95 jKr. (tekstikriitikot ~150 jKr.)<BR/><BR/>2. Uskovat keräsivät<BR/><BR/>- Kierrättivät (ja jäljensivät?) Kol. 4:16; 1. Tess. 5:24.<BR/><BR/>- Ryhmittelivät yhteen (2. Piet 3:15-16):<BR/> - Käsikirjoituksia, joissa Paavalin kirjeet yhdessä<BR/> - Evankeliumit usein samassa kirjakäärössä (joskus sisältäen Apostolien teot)<BR/> - 300-luvulle ajoitettu käsikirjoitus sisältää koko Uuden testamentin (א = codex Sinaiticus)<BR/><BR/>3. Opetusta valvottiin <BR/><BR/>- Jeesuksen opetuksia ei sekoitettu muihin (1. Kor. 7:25; 11:23)<BR/><BR/>- Apostolien opetusta pidettiin normina (Apt. 2:42; Ef. 3:5)<BR/><BR/>- Paavali tarkistutti opetuksensa Apostoleilla (Apt. 15:1-2; Gal. 2:1-3)<BR/><BR/>- Pietari tunnusti Paavalin kirjeiden arvovallan (2. Piet. 3:15-16)<BR/><BR/>- Apostolien (silminnäkijöiden) todistuksessa pysymisestä ja sen eteenpäin kertomisesta annettiin tarkkoja ohjeita 2. Tim. 2:2 (oikeastaan koko 2. Tim. ja 2. Piet.) ja Tiit. 1:9.<BR/><BR/>- Seurakuntiin valittiin ihmisiä valvomaan opetusta (Apt. 14:23; Ef. 4:11; 1. Tim. 3; 5:17-23; Tiit. 1:5-9 )<BR/><BR/>- Opetuslasten nimissä kulkevista väärennetyistä kirjoituksista varoitettiin (2. Tess. 2:2)<BR/><BR/>- Apostoliset isät , apostolien asettamat seurakuntien johtajat, tukeutuivat opetuksessaan apostolien kirjoituksiin <BR/><BR/>- ”Tertullianus (~ 180-200 jKr.) kertoo presbyteeristä (vanhimmasta, papista), joka oli laatinut kirjan ”Paavalin teot” aivan kuin Paavali olisi sen kirjoittanut. Hänet erotettiin sen tähden virastaan.” Lainaus kirjasta ”Voiko raamattuun luottaa?”, s. 633.<BR/><BR/><BR/>Mutta mutta mutta... Kysymys ei nyt olekaan siitä, että ovatko kaanoniin otetut kirjat luotettavaa apostolista perua vai eivät, vaan siitä, että a) jos vetoan kaanoniin ja pidän siitä kiinni, niin millä perusteella skippaan vanhojen kirkkojen auktoriteetin muissa asioissa jos sen tunnustan tässä yhdessä kohdassa, sekä b) millä perusteella muita kirjoituksia ei voida liittää kaanoniin eli olivatko opetuslapset niin spesiaaleja vai onko Jumala lakannut ilmoittamasta asioita.<BR/><BR/>Eli ongelmalliset kysymykset kun perustellaan kaanonin auktoriteettia ovat itselleni seuraavat:<BR/><BR/>- ei sisällä puolustusta omalle olemassaololleen nykyisenlaisena kokonaisuutena.<BR/><BR/>- ei määritä Jumalan sanaa miksikään tietyiksi kirjoituksiksi puhuessaan sen luotettavuudesta ja pysyvyydestä ja siitä, ettei siihen saa lisätä mitään (esim. San. 30:5, 6), vaan esittää, että aina kun Jumala on jotakin sanonut tai sanoo se on luotettavaa, pysyvää, eikä siihen saa lisätä mitään.<BR/><BR/>- ei väitä olevansa kokonaisuutena erehtymätöntä Jumalan ilmoitusta, vaan esittää sisältönsä alkuperäksi myös kirjallisen ja suullisen perimätiedon (Luuk. 1:1-4), ihmisten kokemukset (Apt. 22:6-16), empiirisen tutkimuksen (Saarn. 1:12-18), ilmestykset (Ilm. 1:1), profeettojen julistuksen (Hepr. 1:1) sekä ihmisen omat mielipiteet ( 1. Kor. 7:40). <BR/><BR/>Kaikki nämä Raamattu itse esittää rajallisena (1. Kor. 13:12), erehtymisen mahdollisuuden sisältävänä (Jaak. 3:1, 2) ja koeteltavana informaationa (1. Kor. 14:29; 1. Tess. 5:21; 1. Joh. 4:1). Raamattu ei kerro, millä ne tulee koetella.<BR/><BR/>Millä perusteella uutta ei siis voi lisätä ja vanhaa ei voi arvioida?Isä Pekka O. M. Leivohttps://www.blogger.com/profile/13177787835957667512noreply@blogger.com