Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä

Johanneksen evankeliumi sisältää kryptisen sanonnan Johannes Kastajan suulla: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä" (Joh 3:30). Olen aina lukiessani miettinyt mitä tällä tarkoitetaan. Oma tulkinta aiemmin koski jonkilaista psykologista nöyryyden tilaa, mutta tänään havahduin rinnakkaisuuteen, josta en aiemmin tiennyt mitään. Tänään aloitin lukemaan Vanhan testamentin lisäksi luetuinta juutalaista Pirke Avot (suom. Isien etiikka) dokumenttia, jossa on tallennettuna juutalaisten saakojen (viisaiden rabbien) viisaussanontoja vuosien 539 eKr-220 jKr. väliltä. Rabbi Hillel, Jeesuksen aikalainen, sanoi: "Nimi, joka on tehty suureksi, on tuhottu nimi: hän, joka ei kasvata tietoa, vähenee. Hän, joka ei opiskele, sietää kuolla; ja hän, joka maailmallisesti käyttää Tooran kruunua, pilaantuu pois" (1:13). Tämä sanonta sisältää saman antiteesin kasvamisesta ja vähentymisestä. Keino kasvaa on opiskella Tooran sanoja ja näin sen auktoriteetin -Jumala nimi- tulee suuremmaksi. Johanneksen sanonta heijastaa samankaltaista asiayhteyttä. Häntä nimitetään rabiksi, jolla on opetuslapsia. He väittelivät Jeesuksen kastamis- ja opettamistoiminnasta. Tässä yhteydessä Johannes Kastaja kääntää omien opetuslapsiensa huomion Jeesuksen opetuksiin. Ihminen joka hänen -Johannes Kastajan-opetuskia opiskelee vähenee, mutta ihminen, joka ahkerasti Jeesuksen opetuksia opiskelee, kasvaa. Johanneksen evankeliumin asiayhteys tukee tätä tulkintaa: 30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. 31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. 32 Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. 33 Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen. 34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla. 35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. 36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Tämä Johannes Kastajan sanonta ei siis koske ihmisen nöyrtymistä, vaan huomion kiinnittämistä siihen mitä Jeesus opettaa. Ketä opiskellemme paljon sen seuraajia käytännössä olemme. Jeesuksen nimi tulee siis suureksi hänen opetuksiaan opiskelemalla. Näin ymmärrän sanonnan "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä" nyt.

Kuinka selität sanan typologia suomeksi?

Olen kirjoittamassa artikkelia Kristus Vanhassa testamentissa ja siinä yritän osaksi selittää, kuinka Jeesuksen ajan juutalaiset lukivat Vanhaa testamenttia ja rinnastivat omia kokemuksiaan Vanhna testamentin pelastushistoriaan typologian avulla. Eräs osa kirjoituksestani edustaa typologian määritteitä, joita olen koonnut, mutta en osaa löytää sopivaa, sivistyssanasta riippumatonta käännösvastinetta kreikan sanalle τυπος ja sen englannin kieliselle vastineelle "typology" (suom. typologia): Typologia edustaa yritystä rinnastaa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus Raamatun merkittävien tapahtumien, henkilöiden ja instituutioiden valossa. Pelastushistorian tapahtumat, henkilöt ja instituutiot, kuten eksodus, Daavid ja pappeus, löytävät grande finale täyttymyksen Jeesuksessa. Typologia on kanoonista katsoen ennustavaa, koska se katsoo menneestä tulevaisuuteen. Mutta emme voi varmaksi sanoa näkikö Pentateukin kokoaja eksoduksen ennustavana mallina tuleville pelastushistorian tapahtumille. Sanaa esikuva en aio käyttää selittämään typologiaa, koska se on vahvasti sidoksissa allegoriseen metodiin. Osaisitko selittää sanan typologia suomeksi ja antaa hyvän käännösvastineen?

Kirja-arvio: A.D. 30 – Kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista

Holmén, Tom ja Kankaanniemi, Matti (toim.),
A.D. 30: Kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista
(Helsinki: Art House, 2009), 315 sivua.

Kirja koostuu neljän Åbo Akademin historian Jeesuksen tutkimusryhmän jäsenen kirjoituksista, jotka käsittelevät Jeesuksen elämän viimeisiä tunteja sekä hänen ylösnousemustaan ja sen seurauksia. Kuten jo tekijöiden taustasta saattaa arvata, kyseessä ei ole mikään hartauskirja vaan tavoitteena on ollut tieteellisen Jeesus-tutkimuksen menetelmien ja tulosten popularisointi. Tämä tehdään selväksi myös 16-sivuisessa johdannossa, josta kirjan oikeutus ja lähestymistapa käyvät ilmi niillekin, joille tällainen perspektiivi Jeesukseen on uusi.

Varsinaisia lukuja on yhdeksän, lyhyin hieman yli 12 sivua ja pisin 40 sivua - yhteensä 241 sivua ilman loppuviitteitä. (Tuotteliaimman kynäilijän palkinto menee Matti Kankaanniemelle, joka on kirjoittanut varsinaisista luvuista kolme, yhteensä 103 sivua eli lähes puolet.) Luvut etenevät loogis-kronologisesti, alkaen Jeesus-tutkimuksen metodien ja peruslähtökohtien esittelystä ja päättyen ylösnousemuksen merkityksen arviointiin Ut:n kirjoitusten valossa.