Kirja-arvio: On the Resurrection: Refutations

Gary R. Habermas, On the Resurrection: Refutations, volume 2 (B&H Academic, 2024), 882 sivua.

Johdanto

Alusta saakka Jeesuksen ristinkuolemalle, tyhjälle haudalle ja ylösnousemusilmestyksille on esitetty vaihtoehtoisia teorioita. Pelkästään evankeliumeja lukemalla käy ilmi, miten jotkut epäilivät Jeesuksen ruumiin tulleen varastetuksi (Matt. 27:62-66) tai puutarhuri oli siirtänyt ruumin haudasta jonnekin muualle (Joh. 20:13-16). Pilatus taas ihmetteli, miten Jeesus saattoi kuolla ristille niin nopeasti ja hän halusi tarkistuttaa Jeesuksen kuoleman sadanpäämiehen kautta (Mark. 15:43-45). Opetuslapset luulivat naisten puhuvan hölynpölyä, kun he väittivät Jeesuksen haudan löytyneen tyhjänä (Luuk. 24:11) ja kun he itse näkivät Jeesuksen ensimmäisen kerran, he luulivat häntä aaveeksi (Luuk. 24:36-40). Vuosisatojen kuluessa Jeesuksen ylösnousemukselle onkin haettu ties kuinka monta vaihtoehtoista tulkintaa.

Roomalaiskirjeen luvut 9-11 (N. T. Wright)

Tässä pitkähkössä tekstissä keskitytään Roomalaiskirjeen lukujen 9-11 sisältöön. Erityistä huomiota tekstin analyysissä tullaan antamaan jakeille 11:25-27, joihin Israel-keskusteluissa monesti viitataan ikään kuin "ratkaisevana todisteena kaikesta". Teksti noudattelee tunnetun raamatuntutkija N. T. Wrightin analyysiä ja se perustuu erityisesti hänen vuoden 2013 teoksen Paul and the Faithfulness of God lukuun 11. Teos on 4-osa Wrightin Cristian Origins and the Question of God -sarjaa, jonka kirjoitusprojekti käynnistyi jo 1990-luvun alussa. Muista (myös Wrightin) lähteistä mainitaan erikseen.

Wrightin Paavalin teologiaa käsittelevällä kirjalla (SPCK/Fortress, 2013) on pituutta reilu 1600 sivua.

Lyhyesti sanottuna Wright haastaa sellaisen näkemyksen, jonka mukaan Paavali kuvaisi jakeissa 11:25-27 lopunajallista ja yhtäkkistä juutalaisten massakääntymistä Kristuksen takaisinpaluun hetkellä. Sen sijaan hänen painotuksensa on siinä, miten juutalainen voi koska tahansa kääntyä Kristuksen puoleen ja olennaisena osana tässä toimii kateus, jonka saa aikaan Paavalin nykyinen toiminta pakanoiden keskuudessa. Termillä "koko Israel" Paavali tarkoittaa kaikkia Jeesukseen uskovia juutalaisia ja pakanoita, ja tämä joukko pelastuu tietyllä tavalla, jota Paavali näissä luvuissa pitkästi kuvaa. Olennaisessa roolissa tässä kaikessa on Paavalin uudelleenmääritelmä Jumalan kansasta: Israel on uudelleenmääritelty Messiaan ympärille. 

Kiersikö Tessalonikassa Paavalin nimiin väärennetty kirje?

Johdanto

Paavalin kirjeissä on useita hankalia jaejaksoja, joiden tulkinnassa ajaudumme enemmän tai vähemmän spekulaation maailmaan. Yksi hankala jaejakso löytyy 2. Tessalonikalaiskirjeen luvun 2 alusta (2:1-2). Suurin osa tutkijoista ja olemassaolevista käännöksistä tulkitsevat Paavalin sanat siten, että Tessalonikassa oli liikkeellä Paavalin nimiin väärennetty kirje. Kirjeen sisältö sai aikaan väärän käsityksen, jonka mukaan ”Herran päivä on jo saapunut”. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa, että tällainen tulkinta on virheellinen ja todellisuudessa Paavali viittaa aiempaan kirjeeseensä ja siihen, miten sitä on tulkittu väärin.

Katsomme ensin sitä, miten jakeet on käännetty monissa käännöksissä. Avaan sen jälkeen lyhyesti meneillään olevan tilanteen, jonka jälkeen analysoin tarkemmin jakeiden 2:1-2 sisältöä.

Apostolien teot & Paavali

Johdanto

Tässä tekstissä tehdään lyhyt syväsukellus Apostolien tekojen historialliseen luonteeseen. Koska aihe itsessään on massiivisen suuri, olen rajannut analyysini melko kapea-alaiseksi, nimittäin siihen, miten hyvin Luukkaan kerronta Paavalista ja hänen matkoistaan käy yhteen Paavalin omien kirjeiden kanssa. Jos voidaan osoittaa, että Luukkaan kerronta sopii huonosti siihen, mitä me tiedämme asioista Paavalin omasta näkökulmasta, Apostolien tekojen historiallisuus menettää merkitystään. Jos puolestaan voidaan osoittaa, että Apostolien tekojen kerronta sopii hyvin yhteen sen kanssa, miten Paavali kuvaa asioita kirjeissään, silloin Apostolien tekojen historiallinen arvo kasvaa. Ennen kuin siirryn tähän kysymykseen, haluan sanoa muutaman sanan Apostolien tekojen historiallisesta luotettavuudesta yleisesti ottaen. Tekstini päälähteenä toimii tunnetun Uuden testamentin tutkija Craig Keenerin massiivinen kommentaarisarja Apostolien teoista, joka ansaitsee tulla mainituksi (ja mainostetuksi) myös tällä sivustolla. 

Kirja-arvio: Body, Soul & Life Everlasting – Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate

Cooper, John W. Body, Soul & Life Everlasting: Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate (Grand Rapids: Eerdmans, 1989/2000), 241 sivua.

Kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisyydestä kulkevat käsi kädessä, koska näkemys siitä mitä, kuoleman jälkeen tapahtuu, riippuu siitä, mikä on ihminen. Tämä on aihe, johon meidän kaikkien tulisi hankkia jonkinlainen vastaus elämämme aikana. Mitä tapahtuu kun kuolen? 

Keskustelussa on syntynyt teknisiä termejä tiivistämään erilaisia näkökantoja. Ovatko dualistit (latinan sanasta ’duo’ = ’kaksi’) oikeassa väittäessään, että ihmisessä on erillinen osa, kutsutaan sitä sitten sieluksi tai hengeksi, joka selviää tietoisena ruumiin lahotessa? Vai ovatko monistit (kreikan sanasta ’monos’ = ’yksi’) oikeassa väittäessään, että ihminen on todellisuudessa yksi kokonaisuus, joka yksinkertaisesti lakkaa olemasta ruumiin kuolemassa? Ei ole mitään outoa siinä, että monilla ei-kristityillä on jälkimmäinen kanta asiaan, mutta tällaista näkemystä on esitetty jopa monien raamatuntutkijoiden suusta. Itse asiassa monismi on saanut valtavasti jalansijaa raamattututkimuksessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Vaikka kristitty uskookin ruumiin ylösnousemukseen, mitä tapahtuu ”minulle” sen jälkeen kun kuolen? Aihe on toki laaja ja sitä voidaan lähestyä eri tieteenalojen kuten teologian, filosofian tai tieteen näkökulmasta. Tässä tekstissä esitellään aiheeseen liittyvä kirja, jossa pääpaino on Raamatun tekstien analysoinnissa.

Gordon D. Fee in Memoriam

Gordon Fee (1934-2022) oli yhdysvaltalais-kanadalainen raamatuntutkija ja tekstikriitikko, joka kirjojensa, artikkeleidensa, luentojensa ja persoonansa kautta on vaikuttanut merkittävästi laajaan joukkoon ihmisiä ympäri maailmaa. Näiden lisäksi Fee oli yli 30 vuotta mukana maailman luetuimman modernin raamatunkäännöksen eli NIV:n käännöskomiteassa. Lähes puoli miljardia ihmistä on siis lukenut tekstiä, jonka sanamuodoissa ja tulkinnoissa näkyy hänen kädenjälkensä.

Pastoraalikirjeiden kirjoittajakysymys

1. Johdanto

Tässä kirjoituksessa pyrin esittelemään hieman Uuden testamentin pastoraalikirjeiden kirjoittajakysymyksestä käytyä kriittistä keskustelua. Lopuksi annan hyvin lyhyesti oman arvioni. Kyseessä on massiivinen keskustelu, jota on käyty jo vuosisatoja. Hipaisemme tässä siis ainoastaan hyvin kevyesti pintaa.

Näkemys Jumalasta uusiksi: runo Kristuksesta (Fil. 2:5-11)

Johdantoa
Kun me siirrymme Vanhan Testamentin (VT) maailmasta Uuden testamentin (UT) maailmaan, moni asia pysyy edelleen samana (kyseessä on sama kertomus), mutta samaan aikaan moni asia muuttuu. Yksi asia, joka kokee UT:ssa tarkennusta, on Jumala itse: nyt Jumala on paljastunut Isäksi, joka on lähettänyt maailmaan sekä Poikansa että Poikansa Hengen (Gal. 4:4-6). Jeesus on Jumalan lopullinen itseilmoitus (Ef. 1:3-11; Hepr. 1:1-4) ja Uudessa testamentissa Jumalasta ei enää yksinkertaisesti voida puhua ilman Jeesusta (ks. aiheesta laajasti Hurtado 2010).  Tässä tekstissä tarkastellaan Filippiläiskirjeen jakeita 2:5-11, koska tämä on yksi tärkeimpiä tekstejä aiheeseen liittyen. 

Paavali, Arabia ja Elia (Gal. 1:17)

Galatalaiskirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa Paavali korostaa usealla pointilla sitä, että hän on apostolina riippumaton, eikä Jerusalemin kolmikkoapostoleiden alainen, kuten hänen vastustajansa väittävät. Yksi Paavalin argumenteista kohdistuu hänen omaan kääntymykseensä, joka tapahtui täysin ihmisistä riippumattomasti. Tässä yhteydessä hän kirjoittaa:

En heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen. (1:17)

Tutkijat eivät ole osanneet antaa varmoja vastauksia kysymykseen, miksi Paavali meni Arabiaan ja mitä hän siellä teki. Itse asiassaa kaikki eivät ole edes varmoja siitä mitä maantieteellistä paikkaa Paavali Arabialla tarkoittaa. Tuon ajan Arabiaan nimittäin kuului osa nykyisestä Saudi-Arabiasta, Jordaniasta ja Etelä-Syyriasta.  N. T. Wrightin artikkeli ”Paul, Arabia, and Elijah (Galatians 1:17)” antaa kysymykseen oivallisia ja hyvin perusteltuja vastauksia.

Paavalin homolausuman konteksti Room. 1:18-2:1

Ville Mäkipelto julkaisi videoblogin, joka käsittelee Raamatun kuvauksia homoseksuaalisuudesta. (Videoblogin voi katsoa Youtubesta.)

Vlogi kirvoitti Villen FB-seinälle värikkään keskustelun. Lupasin palata Villen argumentteihin täällä Eksegeettisellä safarilla. Kirjoitukseni kohteena on Paavalin homolausumaa ympäröivä jakso 1:18-32. Sikäli kuin ymmärrän, niin Villen tulkinnan mukaan jakeissa 1:18-32 kuvataan rajatttua pakanaryhmää, joka harrastaa homoseksuaalisuutta kultillisessa yhteydessä. Näin Paavalin homoseksuaalisuuden kritiikki ei ole yleispätevää, koska hän kritisoi epäjumalanpalveluksen yhteydessä tapahtuvaa homoseksuaalisuutta, ei homoseksuaalisuutta sellaisenaan.

Kirja-arvio: Koetelkaa kaikki – Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin

Launonen, Leevi, ja Rautio, Elina (toim.),
Koetelkaa kaikki: Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin
(Aikamedia 2016), 394 sivua.

Kristinuskon pitkä (ja ajoittain surullinen) historia osoittaa, että toisten kristittyjen opetuksen ja toiminnan arviointi on vaativa laji. Sen harjoittajan olisi hyvä olla teologisesti pätevä, hyvin perehtynyt arviointinsa kohteeseen, liikkeellä rehellisellä otteella ja myös kykenevä tunnistamaan oman katsantokantansa subjektiivisuus. Rakkaudellinen ja kunnioittava suhtautuminen arvostelun kohteena oleviin sisariin ja veljiin ei sekään tekisi pahaa.

Koetelkaa kaikki on ottanut tämän vaativan haasteen vastaan ja käsittelee lähes kaksikymmentähenkisen, yhteiskristillisen asiantuntijajoukon voimin joitakin aikamme hengellisiä virtauksia, tavoitteenaan lukijan hengellinen varustaminen ja uskon terveyden vaaliminen.

Sanan πληρωμα käyttö/merkitys Roomalaiskirjeen luvussa 11

Nimimerkki smallrock on lähettänyt seuraavan alustuksen Safarille:


Lukiessani Roomalaiskirjettä kreikaksi huomioni kiinnittyi luvun 11 sanan πληρωμα (täyteys) käyttöön jakeissa 12 ja 25 kolmessa eri käännöksessä suomenkielisessä Raamatussa. Sana on käännetty jakeessa 12 seuraavasti (lihavoituna):

12. Mutta jos heidän rikkomuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän tappionsa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljon enemmän heidän täyteytensä! (Raamattu kansalle)

12. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! (1938)

12. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa! (1992)

Lupauksen perijät

Uuden testamentin kristittyinä meille on tuttu Paavalin Galatalaiskirjeen argumentti, jonka mukaan Siinailla tehty liitto oli tilapäinen järjestely siihen saakka, kunnes Kristus tuli (Gal. 3 & 4). Meidän esikuvamme on siis Abraham ja se liitto, jonka Jahve teki hänen kanssaan, eikä myöhemmin tehty lakiliitto voi kumota tuota aikaisempaa, lupaukselle ja uskolle perustunutta liittoa.

Samassa yhteydessä Paavali argumentoi, että Abrahamille ja hänen siemenelleen annettu lupaus ei tarkoita "jälkeläisiä" - mikä viittaisi moneen jälkeläiseen - vaan "jälkeläistä", joka viittaa vain yhteen jälkeläiseen, Kristukseen. Tässä yhteydessä hän myös lainaa kappaleen Vanhaa testamenttia: "Ja sinun siemenellesi" (3:16). Lainaus viittaa todennäköisimmin 1. Moos. luvun 12 (joka muodostaa teologisen pohjan Abrahamin kanssa tehdy[i]lle liito[i]lle) jakeeseen 7:

Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun siemenellesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.

Seurakunta Israelin eskatologisen temppelin lupausten täyttymyksen alkuunsaattajana? (2 Kor. 6:16-18)

Joskus ihmiset, jotka haluavat erottaa selvästi Israelin ja Uuden testamentin seurakunnan vetoavat Raamatun ”kirjaimellisen” tulkinnan periaatteeseen. ”Lupaukset, jotka on annettu Israelille, tulevat täyttymään Israelin kansan joukossa” on periaate, jota joskus kuulee toistettavan.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle, että ”niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä (Kristuksessa) “on.”” Mitä nämä VT:n lupaukset ovat?

Fil. 3:17 - Paavalin seuraajia vai kanssamatkijoita?

Filippiläiskirjettä lukiessani huomioni kiinnittyi jakeen 3:17 alussa olevaan kehotukseen: συμμιμηται μου γινεσθε, joka on suomennettu "olkaa minun seuraajiani" (-38) tai "noudattakaa minun antamaani esimerkkiä" (-92). Suomennos olisi luonteva, mikäli Paavali olisi sanonut μιμηται μου γινεσθε (ks. 1 Kor. 4:16, 11:1; vrt. Ef. 5:1; 1 Tess. 1:6, 2:14), mutta kaikki leksikot tuntuvat antavan sanalle συμμιμητης merkityksen "fellow imitator; one who joins others as an imitator". Tässä nimenomaisessa kohdassa Paavali siis näyttäisi kehottavan lukijoitaan liittymään hänen rinnalleen (yhdessä muiden kanssa) Messiasta seuraamaan/imitoimaan.

Vai keksiikö joku jonkun selityksen, miksi tuo συμ-alku olisi tässä tapauksessa käännöksen kannalta merkityksetön?

Kuinka ματαιότης (mataioteis) tulisi kääntää Room. 8:20a kohdassa ja mitä merkitystä sillä on?

Paavalin kuvaus luomakunnan (ἡ κτίσις) alistamisesta Roomalaiskirjeen 8. luvussa lienee hänen kommentaarinsa Gen. 3:17-18 tapahtumista. Ei ainoastaan ihminen, mutta myös luomakunta on alistettu (todennäköisesti Jumalan toimesta, vaikka Paavali ei sitä sanokaan selvästi) synnin ja katoavaisuuden/ turhuuden alle.

Viimeisimmät suomenkieliset käännökset kääntävät Room. 8:20a seuraavanlaisesti: • 33/38 käännös: ” sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle” • 92 käännös: ”kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen” • Raamattu Kansalle- käännös: ” ”luomakunta on näet alistettu katoavaisuuden valtaan” • Kreikka (Nestle): τῇ γὰρ ματαιότητι ἡ κτίσις ὑπετάγη (kaikki viisi tarkistamaani englanninkielistä UT:a puhuu ”futility, vain” tai muita turhuuteen liittyviä sanoja käyttäen.)

Paavali, Uuden testamentin ja Septuaginta kirjoittajat (ja ymmärtääkseni myös muut antiikin kreikkalaiset) eivät kuitenkaan missään näytä käyttävän sanaa ymmärryksessä: ”katoava.”

Mitenkä meidän pitäisi määritellä raamatullinen tasa-arvo?

Teologisessa keskustelussa useasti sivuamme aiheita, jossa debatti jumiutuu vastakkaisen puolen syyttelyksi - joko liberaaliksi tai fundamentalistiksi. Erityisesti tämä linjavetokysymys koskee tasa-arvoisuutta. Toisaalta Raamattu ei erottele ihmisiä, mutta toisaalta se edustaa patriarkaalista kulttuuria. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen jakso 4:17-6:9 käsittelee ohjeita uuteen elämään ja sen sisällä oleva jakso 5:12-6:9 sisältää niin sanotun kotitalouskoodiston, jonka vastakkaisparit ovat:

1) vaimo ja aviomiehet (5:12-5:33).
2) lapset ja vanhemmat (6:1-6:4).
3) orjat ja isännät (6:5-6:6).

Echoes of the tradition of Mark 7:1-23 in Colossians

The discussion of the relationship between the proclamation of the historical Jesus and the message of Paul the Apostle is almost as old as critical biblical scholarship itself. It has been noted that Paul in his epistles hardly ever repeats Jesus' teachings as we have them in the Gospels, and only in few cases bases his argument clearly on something Jesus has said or done prior to his passion. Nevertheless, close reading of Paul reveals a significant amount of more and less obvious echoes of Jesus tradition in his letters. Studies have shown that behind Paul's letters seems to be a common pool of Jesus tradition, which, according to James Dunn, was stuff ”familiar enough to both sides to be a matter of allusion and implicit reference”. Therefore we can spot in the epistles traces of some of the same traditions that ended up in the Synoptic Gospels.

Kommenttipalsta: Kristillinen näkemys avioeron perusteista

RV-lehden numerossa 46 (17.11.2010) on Esa Hyvösen opetuskirjoitus "Kristillinen näkemys avioerojen perusteista: Tapauskohtaista arviointia Raamatun hengessä". Artikkelissa luodataan eri näkemyksiä avioerosta: VT:n laki (sallittu tietyissä olosuhteissa), Jeesuksen kanta (vain uskottomuus kelpaa syyksi) ja Paavalin mielipide (jos uskosta osaton puoli haluaa avioeron, antaa hänen tehdä niin). Lopuksi Hyvönen esittää, että Raamatun opetusta voidaan nykypäivänä soveltaa niin, että annetaan "Raamatun hengen valaiseman järjen" päättää, milloin on sallittua ottaa puolisostaan ero. Esimerkiksi uskottomuus on edelleen helppo tapaus, mutta päihderiippuvuus tai kommunikaatio-ongelmat vaativat jo enemmän pohtimista.

Kirja-arvio: Uusi testamentti

Kankaanniemi, Matti,
Uusi testamentti
(Perussanoma 2010), 179 sivua.

Matti Kankaanniemen uusin teos on osa Tätä on kristinusko -kirjasarjaa, joka tarjoaa yleistajuisen esityksen kristinuskon taustoista ja alkuvaiheista tieteellisen tutkimuksen valossa. Uusi testamentti on sarjan viides osa ja nimensä mukaisesti käsittelee Uutta testamenttia historiallisena dokumenttina. Käytännössä kirja popularisoi akateemisen raamatuntutkimuksen maltillisemman siiven tutkimustuloksia ja on siinä suhteessa raikas tuulahdus markkinoilla, jossa on pitkään nautittu hieman toisenlaisen raamatuntutkimuksen hedelmistä.

Kirja on pieni sekä kooltaan että sivumäärältään, joten käsiteltävien aiheiden määrä ei ole kovin laaja. Tiettyjen tämankaltaiseen opukseen kuuluvien perusasioiden lisäksi mukaan on valikoitunut lähinnä sellaisia aiheita, jotka ovat kiinnostaneet tai askarruttaneet kirjoittajaa itseään. Tämä ei kuitenkaan vähennä kirjan hyödyllisyyttä, vaan useimmat aiheet ovat sellaisia, jotka kiinnostanevat myös kirjan potentiaalista lukijakuntaa. Kiistanalaisissa kysymyksissä - joista akateemisessa raamatuntutkimuksessa ei ole pulaa - kirjoittaja kertoo edustavansa linjaa, jota on helpointa puolustaa tieteellisellä foorumilla. Lisäksi hän korostaa, että hänen päätelmänsä eivät nojaudu uskonnolliseen vakaumukseen vaan tieteellisiin argumentteihin.