Teologisessa keskustelussa useasti sivuamme aiheita, jossa debatti jumiutuu vastakkaisen puolen syyttelyksi - joko liberaaliksi tai fundamentalistiksi. Erityisesti tämä linjavetokysymys koskee tasa-arvoisuutta. Toisaalta Raamattu ei erottele ihmisiä, mutta toisaalta se edustaa patriarkaalista kulttuuria. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen jakso 4:17-6:9 käsittelee ohjeita uuteen elämään ja sen sisällä oleva jakso 5:12-6:9 sisältää niin sanotun kotitalouskoodiston, jonka vastakkaisparit ovat:
1) vaimo ja aviomiehet (5:12-5:33).
2) lapset ja vanhemmat (6:1-6:4).
3) orjat ja isännät (6:5-6:6).
Tässä yhteydessä Paavali ei kumonnut orjalaitosta sosiaalisena kategoriana, vaan kehotti niin orjia kuuliaisuuteen kuin isäntiä oikeudenmukaisuuteen, mutta toisaalla Galatalaiskirjeessä 3:28 toteaa, että "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."
Vanhan testamentin valossa orjuus oli väliaikainen tila, josta pyrittiin pois. Ja riemuvuoden tultua orjat tuli julistaa vapaiksi kansalaisiksi. Jeesus julisti tätä myös, koska messiaan odotettiin tuovan lopullinen riemuvuosi, jossa sosiaaliset vääristymät korjattaisiin. Paavali sovelsi tätä riemuvuoden sanomaa pelastusoppiin Galatalaiskirjeessä.
Nyt kysynkin: mitenkä tämä kokonaissanoman pitäisi vaikuttaa kysymykseen miehen ja naisen tasa-arvoisuudesta seurakunnassa ja perheessä? Onko niin, että nainen on luotu seuraamaan miehen johtajuutta, vai onko tämä orjalaitoksen tavoin seuraus syntiinlankeemuksesta? Uskoisin, että nämä kysymykset ovat ne ydinkysymykset, kun pyrimme vastamaan kysymykseen: mitenkä meidän tulisi määritellä raamatullinen tasa-arvo nais- ja mieskysymyksessä? Ja uskoisin, että edellä esitetyt kysymykset ovat vapaat sekulaarisuuden ja liberaalisuuden paineesta määrittää omilla Raamattu-uskollisuuteen pyrkivillä ehdoillamme, mikä on todellinen tasa-arvo sukupuolten välillä.
32 kommenttia:
Mä olen teologisissa kysymyksissä aina oikeassa ja tiedän vastauksen lähes kaikkeen. Tähän kysymykseen en tiedä vastausta, eli tämä on yksi niistä kysymyksistä, joissa munkin tietämisen rajallisuus tulee näkyviin.
Vaikka olen kuinka ensin oppinut patriarkaalisuuden puolustelut ja sitten naisen aseman puolustelut ja tiedän tasa-arvosta puhuvat kohdat kuin myös eriarvoisuudesta puhuvat kohdat, niin mitään selkeää näkemystä ei mistään ole muodostunut, vaikka kysymys jauhoi alitajunnassa vuosia.
Ajattelen, että yksikään syntiinlangenneessa tilassa kasvanut ja elävä ihminen ei voi antaa oikeaa näkemystä tasa-arvosta. Ja selkeää näkemystä ei ole ilmoitettu.
Tällä hetkellä itse elän tilassa, jossa ei ole miestä eikä naista, eli vallitsee tasa-arvo. Enkä enää osaa ajatella muuta vaihtoehtoa, vaikka välillä toivoisinkin vähän ylempää asemaa itselleni.
Nämä sanottuani kuiten tiivistys peruskaurasta:
- Perheessä järjestys ylhäältä alaspäin Kristus, mies, vaimo, lapset.
- Puolisoiden tulee olla toisilleen alamaiset ja kilpailla toistensa kunnioittamisessa
- Suhteessa pelastukseen kaikki ihmiset ovat samalla viivalla eikä siinä ole miestä tai naista, vaan Kristus
Siitä sitten vaan keittämään soppaa.
T: Pekka O. M. Leivo
Asiaa pohtiessani tulee mieleen erilaisia ajatuksia:
1) Mitä mahtaa yleensä tarkoittaa "tasa-arvo"? Noin näppituntumalta sanoisin, että sillä on yllättävän vähän tekemistä ihmisen arvon kanssa ja paljon enemmän tekemistä esimerkiksi ihmisen toiminnan kanssa.
2) Kysymys "tasa-arvosta" (paitsi pelastuksen suhteen, kuten Pekka toikin jo esille) kuulostaa minulta modernilta kysymykseltä eikä sellaiselta kysymykseltä, joka Raamatussa ymmärretään - ja jota siellä käsitellään - samalla tavalla. Kun yritämme saada Raamatun vastaamaan meidän kysymyksiimme sen sijaan että kuuntelisimme sen omia kysymyksiä ja vastauksia, ollaan usein aika heikolla jäällä.
3) Osa Raamatun opettamista asioista on mielekkäitä vain silloin, kun niiden mukaan toimitaan ja eletään. Tuntuu, että joskus "raamatullisesta tasa-arvosta" ollaan huolestuneita lähinnä niiden parissa, jotka eivät syystä tai toisesta elä todeksi esim. keskinäistä alamaisuutta, kunnioitusta ja rakkautta.
4) Vaikka mies ja nainen ovat yhtä arvokkaita (eli tasa-arvoisia), mies ei valitettavasti koskaan tule synnyttämään lapsia, joten tasa-arvosta huolimatta miesten ja naisten välillä tulee aina olemaan eroja.
5) Kysymys miehen ja naisen tasa-arvoisuudesta seurakunnassa on aivan oma ongelmakimppunsa, sillä yleensä oletetaan, että "seurakunta" on annettu vakio. Tosiasiassa - ja tämän ilmaisen omana mielipiteenäni - tämän päivän seurakunnat ovat rakenteiltaan ja toiminnaltaan hyvinkin erilaisia kuin ne seurakunnat, joista näemme välähdyksiä Ut:ssa.
Karkeana esimerkkinä voitaisiin mainita naispappeus luterilaisessa kirkossa. Tässä oletetaan, että "pappeus" on annettu vakio ja että pitää vain ratkaista, voiko nainen olla pappi vai ei. Mutta jos nykyinen pappisinstituutio itsessään ei olekaan se, mitä Ut:sta löydämme, niin koko naispappeuskysymystä ei sellaisenaan edes ole.
Muutama huomio tekstistä ja Esan kysymyksistä:
1) DrMark:in pointti on huomionarvoinen. Tasa-arvoisuus ei Paavalin ymmärryksessä nähdäkseni tarkoita eri tehtäviä ja auktoriteetti-järjestystä.
2) Paavali analogisoi vaimon ja aviomiehen suhdetta vapautuksen Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteeseen
3) Paavali on tietoinen (1 Kor 11:3-12) luomisteologiasta jossa mies luotiin ensin ja nainen/vaimo miestä varten. Hän soveltaa luomisteologiaa kristittyjen avioelämän eettisyyteen seurakunnassa, vieläpä ottaen Jumalan ja Kristuksen välisen suhteen mukaan tähän analogiaan.
4) Joten, näyttäisi että Paavalin teologiassa, nainen on luotu seuraamaan miehen johtajuutta niin luomisessa niin kuin vapautuksessa. Tämä siitä huolimatta, että avioliitto sinällään on väliaikainen instituutio. Sen tehtävä lieneekin toimia analogina iankaikkiselle instituutiolle (Kristus ja seurakunta)
5) Paavalin teologiassa, lapsien ja vanhempien välinen suhde seurakunnassa on myös sidottu luomisteologiaan, Aatamin ja “Israelin” luomisessa (1 Moos. 1:28; 2 Moos. 20:12) ja iankaikkiseen lupaukseen maasta (Lue: Jumalan kuninkuudesta ja levosta). Luterilainen taitaisi kutsua tätä ”lain kolmanneksi käytöksi”
6) Orjat/isännät teologiassa Paavali vetoaa heidän tasa-arvoisuuteensa Herran edessä (Ef. 6:9). Näyttäisin Paavalin mukaan, että auktoriteetti roolitus ei itsessään ole väärin, ongelma on lähinnä alistuminen siihen omaan rooliin. Itse asiassa maallinen orja/isäntä toimii jälleen analogina hänen orjilleen/ Kristukselle.
Korjaus kohtaan 1) DrMark:in pointti on huomionarvoinen. Tasa-arvoisuus ei Paavalin ymmärryksessä nähdäkseni KIELLÄ eri tehtäviä ja auktoriteetti-järjestystä.
AVAUSREPLIIKKEJÄ:
DrMarkin pointti naispappi-dilemmasta on olennainen. Jatkan samantapaista käsitepyörittelyä sukupuolen osalta.
Sukupuolen määritteleminen yksinomaan biologisin perusteluin sosiaalisessa kysymyksenasettelussa on hieman haastavaa. "Nainen" tarkoitti antiikin kulttuurikontekstissa jonkin verran eri asioita kuin mitä se tarkoittaa esimerkiksi nyky-Suomessa. Sosiologiassa on kiinnitetty huomiota Suomessa 1960-luvulla tapahtuneeseen sukupuoliroolimuutokseen, kun selkeiden roolimallien agraariyhteiskunnasta rynnittiin teollisuusyhteiskuntaan. Nainen 1950-luvulla on eri asia kuin nainen 2010-luvulla. Samalla tavoin orjuus antiikissa oli merkittävästi erilaista kuin tyypillisesti mieleen nouseva 1800-luvun neekeriorjuus Amerikassa.
Koko yhteiskuntamme ei enää tunne antiikin oikos-yksikön patriarkaalista auktoriteettirakennetta. Onko siis mielekästä, että seurakunta ylläpitäisi toisenlaiseen kontekstiin sijoittuvaa ja siitä merkityksensä juontavaa järjestelmää?
Matin viimeinen kysymys innoitti minutkin kirjoittamaan, koska huomaan usein kysyväni samaa. Lisäksi olen ainakin itse näkevinäni (ja jopa näen) Paavalin mies-naiskysymyksissä myös yhteiskunnallisen rauhan puolen.
Tarkoitan sitä, että Paavali itse saattoi olla mitä mieltä tahansa niin miesten, naisten kuin orjienkin asemasta (ja liittää tämän käsityksen kiinteästi kristilliseen pelastuskäsitykseen). Hän kuitenkin huomasi, että monessa kohtaa kristillinen usko poikkeaa yhteiskunnan normeista. Joissakin tapauksissa nämä poikkeamat olivat sovittamattomia ja Paavali käy niitä vastustamaan. Joissakin kohdissa hän näyttää antavan kullekin valinnan vapauden, miten menetellä. Sitten on niitä (joihin luen suurimman osan Paavalin mies-naiskohdista), joissa Paavali tiedostaa kristinuskon ristiriidan vallitsevaan yhteiskuntaan ja toteaa mukautumisen yhteiskunnan yleisen tavan mukaan olevan parempi kuin kristillisen vapauden korostaminen.
Näin Paavali päätyy kehottamaan uskovia elämään yhteiskunnan odottamin tavoin, niin että nainen on miehelleen alisteinen ja orja isännälleen. Näin siitäkin huolimatta, että molemmat osapuolet ovat uskovia ja Herran edessä samalla viivalla. Vaihtoehtona olisi se, että nuorta kristillistä kirkkoa oltaisiin alettu arvioida tällaisten, yhteiskunnan peruspilarien, horjuttamisen perusteella ja pääsiäisen sanoma olisi kaikunut kuuroille korville kuin Älä alistu -kampanja ikään.
Welzu:
Mielenkiintoinen ajatus... Kuinka tähän mielestäsi sopii se, että varhaisten kristittyjen "Jeesus on Herra"-näkemyksen katsottiin horjuttavan sellaista yhteiskunnan peruspilaria kuin "Keisari on Herra", tai että monet muutkin heidän tapansa olivat radikaalisti erilaisia (ja/tai muuten epäilyttäviä) kuin vallitsevassa yhteiskunnassa?
Sama toki päti juutalaistenkin parissa, eli Jeesuksen ensimmäisten seuraajien tulkittiin poikkeavan yhteiskunnallisista normeista monin tavoin. Samoin ristiinnaulinneen Messiaan saarnaaminen saattoi olla monelle sen luokan ongelma, että sanoma kaikui usein kuuroille korville.
En halua kieltää teoriaasi, kunhan mietiskelen tässä ääneen sitä, kuinka hyvin se sopii yhteen kaiken sen kanssa, mitä tiedämme ensimmäisen vuosisadan kristillisyydestä ja suhtautumisesta siihen eri konteksteissa...
Matti:
ymmärsinkö pohdiskeluasi oikein?
Eikö sukupuolen määritteleminen seurakunnassa tapahdu yksinomaan biologisin perusteluin? (Sosiaalisessa mediassa se voi olla haastavampaa.)
Lisää käsitepyörittelyä. Kun Raamatussa käytetään sanaa nainen, ymmärrän sen tarkoittavan sukupuoleltaan naaraspuolista aikuista henkilöä. Tarkoitatko nyt, että sanalla 'nainen' on joku muu merkitys Raamatun teksteissä?
Tarkoittaako viimeisen kappaleen kysymyksesi pelkistetysti sitä, että koska naisen asema perheessä ja yhteiskunnassa on muuttunut, onko mielekästä ylläpitää seurakunnassa raamatunaikaiseen perhekäsitykseen liittyvää järjestelmää? Jos kyllä, kysymyksesi on varsin mielenkiintoinen. Jos ei, voisitko selittää mitä tarkoitat?
Nähdäkseni ns. vapaa kristillisyyskään ei ole "vapaa" anakronisesta systeemiajattelusta. Minulle on tullut novumin kanssa tanhutessani sellainen fiilis, että nämä virat ja tehtävät eivät olleet lainkaan niin stabiileja ja formaaleja kuin mitä "saako nainen tehdä tätä tai tuota?" keskustelut usein viestivät.
Omaan ajatteluuni tietysti vaikuttaa alitajuinen Jeesuksen preferoiminen Paavaliin nähden...Jeesusta pidän (anakronisesti enough) eräänlaisena feministinä. Sisältyykö Jumalan valtakunnan solidaarisuusperiaatteeseen väistämätön voima, joka lakkauttaa orjuuden...ja myös sukupuolisyrjinnän? Kun Jeesus käy teologista keskustelua samarialaisen kylähuoran kanssa ja tekee tästä vielä sanomansa airuen, on radikaalifeminismin siemen kylvetty valtakuntateologiaan syvälle, mutta hyvillä ravinteilla.
Olen Matin kanssa samaa mieltä siitä, että "viroja ja tehtäviä" ei kokonaisuudessaan välttämättä ymmärretty niin kuin nykyään ymmärretään (pointtini #5 edellä; vrt. myös aikaisemmin samasta aiheesta käyty keskustelu).
Ymmärrän myös Matin pointin kylvetystä siemenestä. Toisaalta en voi sille mitään, että esim. Jeesuksen ja Paavalin asettaminen toisiaan vastaan tuntuu vähän ikävältä. Itse yleensä oletan mieluummin ensiksi, että jompaakumpaa on ymmärretty jossain kohdassa väärin, mikäli heidän vetämänsä linjat näyttäytyvät kovin vastakkaisilta tai ristiriitaisilta.
Myös Jeesuksen suhteen olen vähän samoilla linjoilla Matin kanssa, eli minusta hän suhtautuu naisiin hyvin radikaalisti positiivisella tavalla kerta toisensa jälkeen. Naisten päätyminen ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi oli myös aika kova veto tapahtuman järjestäjien kannalta ajateltuna. Siksipä kaiken evankeliumeissa olevan materiaalin jälkeen en voi kuin ajatella, että esim. kahdentoista miesapostolin valinnassa ei ole millään tavalla kysymys sukupuolisyrjinnästä.
Tarkennan Jeesus vs. Paavali "dikotomiaa". Hyvä huomautus DrMarkilta, koska tässä tulee helposti väärinymmärryksiä. Paavali oli näkemykseni mukaan Jeesuksen opetuslapsi, kuten hän ehkä selvimmin kohdassa 1Kor11:1 toteaa. Erot tulevat pitkälti varhaiskristillisestä "kvanttihypystä" galilealaisesta kontekstista kreikkalaiseen. Umpijuutalaisten kyläyhteisöjen kontekstissa julistettu sanoma Jumalan valtakunnasta (Jeesus-taso) julistettiin urbaanis-pluralistisessa hellenistisessä miljöössä (Paavali-taso). Ei vastakkaisia vaan täydentäviä ja eri konteksteihin samaa ideaa soveltavia.
Vulgaaristi todettuna esimerkiksi opetustehtävää ei hoideta genitaaleilla vaan psykososiaalisella persoonalla. Tämä jälkimmäinen on vahvasti kulttuuurisidonnainen ja näin ollen biologinen nainen ei ole sama käsite nykyään kuin vaikkapa Efesossa vuonna 63 jKr. Nykyään naisen johtajuusasema on luonnollinen, henkinen suorituskyky (koulutustasa-arvosta johtuen) sama kuin miehellä jne. Pohjoismaisen tasa-arvoyhteiskunnan perhekäsite on myös erilainen kuin antiikin oikos-käsite eli "huonekunta".
En kiistä sukupuolten välisiä eroja. Naiset ovat parempia esim. triangelikuristuksen ottamisessa, heillä on heikompi itsetunto, naisten jumalakuva on joiltain osin tyypillisesti erilainen, naisten seksuaalisuus poikkeaa miesten seksuaalisuudesta jne. Se mitä tekemistä näillä eroilla on perhehierarkian ja seurakuntahierarkian kanssa, on mielenkiintoinen keskustelunaihe.
Tähän samaan syssyyn voisi tietysti vielä keskustella siitä, missä määrin jumalallisen kolminaisuuden eri roolit ja keskinäiset suhteet (ja ainakin osittainen alamaisuus) tulee ymmärtää hierarkkisina ja/tai tasa-arvon vastaisina.
Matti:
ymmärrän kommenttisi psykososiaalisen persoonan kulttuurisidonnaisuudesta. Mutta minun on hankalampi ymmärtää tässä yhteydessä logiikkaasi siitä, että näin ollen biologinen nainen ei ole sama käsite nykyään kuin antiikissa. Käsitys naisen fysiologisista ominaisuuksista on kyllä muuttunut mutta miten se liittyy edelliseen?
Kaksijakoinen mies-nais sukupuolimäärittely liittyy fysiologisten sukupuoliominaisuuksien mukaan tehtyyn määrittelyyn (ymmärrän Raamatun tukevan tätä ajattelua, ohjeista jos olen väärässä). Sukupuolen moninaisuuden puolestapuhujat korostavat kokemisen moninaisuutta kun henkilö kokee psyykkisen sukupuolensa olevan ristiriidassa fysiologisen sukupuolensa kanssa esim. biologinen nainen tuntee itsensä mieheksi ja biologinen mies naiseksi. Biologinen nainen ei siis muutu ennen hoitoja. Viittaatko ehkä tähän mahdollisuuteen?
Mielestäni naisten johtajuusasema ja henkinen suorituskyky liittyvät naisen aseman muutokseen eivät biologisen naisen muutokseen.
Käsitys ja mielikuva naisesta ja naisen henkisistä ominaisuuksista ovat muuttuneet mutta biologinen nainen varsin vähän. Keskipituus on varmaan kasvanut.
Huomaan, ettemme kohtaa keskustelussa koska ymmärrämme keskeiset käsitteet eri tavalla. Kommunikointia voisi helpottaa jos kertoisit miten määrität käsitteet 'nainen' ja 'biologinen nainen'.
Petteri, viittaan ensimmäiseen kommenttiini. "Nainen" pitää sosiaalisena roolina sisällään koko joukon ei-biologisia asioita. Nämä ei-biologiset asiat muuttuvat kontekstittain.
Esim. nyky-Kiinassa yleisen käsityksen mukaan "tyttövauva" on hyvin lähellä "ei-toivottua vauvaa", kun taas Suomessa "tyttövauva" on "toivottu vauva" siinä kuin poikavauvakin.
Matti, kiitos käsitteellisestä täsmennyksestä. Se auttaa ymmärtämään paremmin tekstiäsi. Itse ymmärrän 'naisen' annettuna biologisena sukupuoliroolina.
Nyt olemme mielestäni keskustelun perusteissa. Jos 'nainen' ymmärretään sosiaalisena roolina jonka attribuutit muuttuvat konteksteittain, niin myös käsite 'nainen' muuttuu konteksteittain ja keskustelu 'naisesta' Raamatun teksteissä saa eri merkityksen kuin jos ymmärrämme 'naisen' annettuna biologisena sukupuoliroolina.
Mielestäni olisi ollut radikaalia jos Jeesus olisi ottanut naiset mukaan ensimmäiselle ehtoolliselle tai kirkastusvuorelle.
Sekin olisi ollut radikaalia jos Juudaksen tilalle olisi valittu naisapostoli, vaikka se legendaarinen Junia, eikä Mattias.
Radikaalia olisi möys ollut se että Paavali olisi kirjoittanut jollekin naisevankelistalle eikä Timoteukselle.
Sen ymmärrän hyvin että ensimmäinen marttyyri oli Stefanus eikä Foibe.
Mielestäni nuo haudan naiset eivät oikein vakuuta Jeesuksen radikaalista tarpeesta muuttaa miehen ja naisen sukupuolirooleja, jotka syntiinlankeemus aiheutti paratiisissa.
Vaikuttaisiko Anonyymin tyyli-ja tekniikkapisteisiin asettuminen fariseuksen vaippaan arvioimaan Jeesuksen ja Paavalin radikaaliutta tilanteesta käsin?
Jos Jeesus haluaisi tänä päivänä olla konservatiivin sijaan radikaali tulisiko hänen olla ... ja tehdä ... sekä puhua ...!?
DrMark,
Kuten mainitsin, Paavalin kirjeissä on löydettävissä kolme eri osa-aluetta. Niitä, jotka ovat suorassa ristiriidassa kristillisen uskon ja elämän kanssa; niitä, joissa kullakin on omantunnon vapaus valita parhaaksi katsomallaan tavalla; niitä, jotka luovat ristiriitoja, mutta niissä kannattaa kannattaa ennemminkin antaa periksi kuin pitää päänsä. Tähän jälkimmäiseen liittyy Paavalin "kaikille pyrin olemaan kaikkea" -mentaliteetti. Tuskin hän kuitenkaan tarkoitti, että ollakseen kreikkalaiselle kreikkalainen hän myös hyväksyisi kreikkalaiset jumalat.
Jeesus-keisari -asetelma osuu näihin luovuttamattomiin asioihin. Kuitenkaan sekään ei ole täysin luovuttamaton, sillä Uuden testamentin kirjoittajat pitävät esivaltaa lähtökohdiltaan hyvänä. Jeesus on Herra -julistus, joka iskee lävärin keisarin kasvoille, ei kuitenkaan ole irtisanoutumista yhteiskunnallisesta järjestyksestä (mitä Uudessa testamentissa siis kannatetaan), vaan se pureutuu syvemmälle kristilliseen uskoon. Kristityillä on jotakin enemmän kuin vain maallinen esivalta.
Naiskysymyksessä (kuten orjakysymyksessäkään) ei mennä tälle tasolle, eikä sen vastustaminen suuressa määrin tuo tarpeeksi hyötyä haittojen korvaamiseksi. Vaikka en uskokaan, että Paavalin ja kumppanien (jo Jeesuksen?) menettelytapa naisten ja heikompiosaisten suhteen oli välttämättä yhteiskunnalliselta kannalta suunnitelmallista, he kuitenkin toimivat järkevämmällä vaikkakin hitaammalla tavalla. Aikaa myöten kristillinen usko on mahdollistanut sen, että orjuutta on ruvettu pitämään pahana ja naiset ovat saaneet enenevissä määrin saman aseman yhteiskunnassa kuin miehetkin.
Eli summaus: Jeesus-keisari -vastakkainasettelu oli uskon ydinasioihin liittyvä kysymys ja siksi siihen piti ottaa myös kantaa. Sen sijaan nais- tai orjakysymys ei ollut kristillisen uskon pääagenda, joten paikoin oli parempi jopa peitellä asiaa kuin lähteä sen suhteen julkiseen sotaan.
JEESUS JA NAISET
1)Jeesus keskustelee kahdestaan samarialaisen "kylähuoran" kanssa teologiasta (mistä Messias tulee?). Kyseisessä tapahtumassa rikottiin rajusti tuon ajan sukupuolisia ja etnisiä raja-aitoja.
2) Jeesus antaa Marialle teologista opetusta (tämä on Jeesuksen jalkojen juuressa, kuten rabbien oppilaat) ja toteaa hänen valinneen itselleen hyvän osan.
3) Jeesus koskettaa rituaalisesti saastaisia naisia.
4) Jeesus käyttää vertauksissaan sekä feminiinistä että maskuliinista ilmaisutapaa (tähän kiinnittävät huomiota erit. Theissen ja Merz)
5) Jeesus kääntää vastoin yleistä patriarkaalisten kulttuurien tapaa vastuun naisten himoitsemisesta miehille, eikä syyllistä naista (vrt. burkha-periaate).
6) Jeesus kohtaa naisen ihmisenä irti tämän seksuaalisesta roolista (Esim. syntinen jalanpesijänainen)
7) Jeesus ilmestyy ensimmäisenä Magdalan Marialle. Myöhemmin Paavalin kirjoituksissa heijastuu tietty ilmestysjärjesteykselle annettu "tärkeysmerkitys" (1Kor 15:3ff).
Olennaista on tarkastella niitä muutoksia, joita tietyssä sosiaalisessa todellisuudessa tehdään ja arvioida niiden suuntaa.
Welzulle:
Ymmärrän pointtisi. Omani oli lähinnä se, että jos varhaiset kristityt ajoivat sataakahtakymppiä neljänkympin alueella, he tuskin olivat enää kovin huolestuneita siitä, loukkasiko heidän autojensa automaattivaihteistus manuaalivaihteisiin tottuneita roomalaisia.
Keski-ikäiset kaupungissa asuvat miehet keskustelevat tässä naisesta 'toisena' ja määrittävät keskustelun. Nainen oli varmaan antiikissakin muutakin kuin prostituoitu tai seksiobjekti tai henkiseltä suorituskyvyltään kehittymätön. Olisi mielenkiintoista kuulla sitä toistakin näkökulmaa ;).
Myös Joosuan lähettämät vakoojat yöpyivät radikaalisti Raahab nimisen kylähuoran luona. En osaa arvioida oliko se Jeesuksen keskustelu kaivolla samarialaisen naisen kanssa jotenkin radikaalimpaa toimintaa.
Tämä keskellä metsää isiensä satoja vuosia viljelemän pellon kulmassa asuva keski-ikäinen mies pohjaa näkökohtansa pitkälti naistutkijoiden tekemään feministiseen Jeesus-tutkimukseen.
Nähdäkseni kukaan ei ole väittänyt, että nainen oli VAIN prostituoitu, seksiobjekti tai henkiseltä suorituskyvyltään kehittymätön. Nämä kuitenkin tutkimuksen valossa näyttävät olevan vallitsevia naista kategorisoivia ja leimaavia tunnuspiirteitä antiikin aikaan niin kreikkalaisroomalaisessa kuin juutalaisessakin yhteiskunnassa.
...ja ehkä keski-ikäisenä testosteronitasojen laskiessa naisen pystyy hahmottamaan hiukan "monipuolisemmin" kuin vaikkapa 17-vuotiaana:-)
Rahab vs. Kylähuora
Bordelliin henkensä hädässä pakenevat vakoojat eroavat nähdäkseni jonkin verran tilanteesta, jossa juutalainen rabbi/profeetta vapaaehtoisesti, ilman pakkoa (Jeesus olisi voinut odottaa naisen poistumista) lähestyy kylähuoraa ja aloittaa tämän kanssa henkilökohtaisen ja laajasti teologissisältöisen keskustelun.
Rahab-pointti on kuitenkin mielekäs, koska se osaltaan osoittaa lukuisien naisten tietynlaisia teologisia "poikkeusrooleja" jo Vanhassa testamentissa.
Pakko vielä kysyä miten Matti kommentoit Joh.4:16 kun Jeesus pyytää naista kuitenkin tuomaan miehensäkin paikalle?
Tuohon naiset haudalla keissiin minulla ei ole valitettavasti mitään heittää tiskiin.
Mielestäni on tärkeää puhua naisista ja tasa-arvosta. Tänä keskiviikkona ilmestyneessä Kirkko ja Kaupunki –lehdessä asiasta kirjoitetaan keskiaukeamalla (ss. 16 - 17). Näyttää siltä, että Jeesuksen sanat, esimerkki ja toiminta puhuttelevat edelleen ja antavat toivoa.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/nakoislehti/2011/kirkko-kaupunki-13/primapaper
Nepalin kastittomat naiset saattavat ymmärtää meitä vielä syvemmin Sykarin kaivon tapahtumat tai käsittää, mitä merkitsi (verenvuototautia sairastavalle) saastaisena pidetylle naiselle Jeesuksen kosketus.
Jos Nepalissa löytyy Raamatusta naisille tasa-arvoa, niin miksei meilläkin.
Laitoin vielä linkin Suomen Nepalin-suurlähetystön sivuille. Sivuilla perustellaan tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista puhumisen merkitystä. Kuvatekstissä ihmetellään puolestaan sitä, miksi Suomessa naisiin kohdistuu niin paljon väkivaltaa.
http://www.finland.org.np/public/default.aspx?contentid=157872&nodeid=35063&contentlan=1&culture=fi-FI
Jenni
Miten Raamattu itse sen määrittelee: ei ole selvää kohtaa mutta eri tapahtumia joista voimme jotain havaita.
Onko Jumala tasa-arvoinen: Ei. Onko Jumalan mieleen demokratia: Ei.
Tasa-arvo ja alistaminen usein rinnastetaan yhdeksi ja samaksi.
Jumala ei ole tasa-arvoinen.
Jumala on yksi ja yksin Kaikkivaltias.
Mies on perheenpää ja kaiken omistaja. Vaimot, lapset, orjat, elukat, tavarat ja muut.
Nyt mihin täydellinen tasa-arvo johtaa. Itse näen sen johtavan siihen että Jumala on tasa-arvoinen pienen pojan tai puupölkyn kanssa josta on tehty jumala.
Tämä maailman hengen mukaan ja "pian" se myös kirjataan Suomenlakiin.
Ei saa sanoa että toinen on toista arvokkaampi. Ei saa syrjiä ettei tule pahaa mieltä.
Missä on Raamatun kertomuksia joissa käy tasa-arvo ja sen tavoittelu esille.
Onko tässä tapauksessa kyseessä tasa-arvon tavoittelusta ?
4 Moos 12
Tasa-arvo pyrkimykset Jeesus (?) lopetti "sylkemällä" naista kasvoihin.
Oletus että Jeesus oli Mooseksen kanssa erämaan vaelluksella. 1 Kor 10:1
Oletus että VT:stä saamme oppia ja varoituksia sekä esikuvia.
Voiko tasa-arvon alku olla tässä kohdassa: 1 Moos 3: "tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Jumala vaatii miehen, perheenpää, tilille muiden tekemistä jotka olisi tullut estää.
1 Sam alkuluvut.
ja tässä sitten palkka:
13 Minä ilmoitan hänelle, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa.
14 Sentähden minä olen vannonut Eelin suvusta: 'Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla'."
Jumala vaatii paimenilta laumasta tekemään tiliä, huokaillen he sen tekevät.
Hepr. 13:17 Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset,
Jos kaikki ovat johtajia missä johdettavat ;/
Esikuvista, jos sotaväen suurin on kenraali ja pienin on sotilas on tämä tasa-arvon kannalta jota nyt etsitään maailmassa ja seurakunnissa, hankala yhtälö.
Armeijassa ei ole tasa-arvoa vaan asemaan perustuva asema / valta.
Olemmeko me armeijassa, Jumalan sotaväkeä ? Ef 6:12
sekä hallituksia vastaan (ei tasa-arvoa vaan valta asema)
Me emme sodi lihassa vaan hengessä.
Nyt Missä on VT:ssä esimerkki tai esikuva tai tilanne missä nainen on kenraali tai edes sotaväessä ?
En sitä ole havainnut.
Onko esikuvallinen Jumalan palvelus myös esikuvallista. Jos on missä on nais-opettajat. Oletus että Mooses näki sen taivaassa ja teki sitten sen mukaan sekä virat että muut palvelu tehtävät.
Jos Jumala ei ole tasa-arvo kampanjan takana kuka lie.
PS- tämä sivuaa myös tasa-arvoa eli mahdollinen neutraalisukupuolilaki, siinä on Päivillä kestämistä.
Jos vedotaan Jumalan säätämiseen alussa, niin eikö sekä homo/lesbot että naisen asema ole juuri sieltä lähtöisin.
Jos tasa-arvo siis tulee meille tulee myös nais-opettajia ja nais-paimenia, nais-piispoja ja ...
Ouuuhh, mutta hei, hei. tämän on jo totta :(
sitten mahdollinen homo Kansakunnan päämies = kuningas. joka on siis demokratian hedelmä.
Jumalan yksinvaltius (joskus jaettu pienelle joukolle) ja kansanäänestys on vastakohtia.
paras eli ikävin kansaäänestys on tässä:
taustaa:
1 Sam 8:5 ja sanoivat hänelle: "Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on."
Matt. 27:37 Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".
Tästä on hyvä jatkaa...
Kiitos Esa kun kirjoitit tämän. Löysin tämän tekstin vasta tänään, mutta ajankohtainen aihehan tämä edelleen on. Nostit Efesolaiskirjeestä esiin seuraavat vastakkain olevat tahot:
1) vaimo ja aviomiehet (5:12-5:33).
2) lapset ja vanhemmat (6:1-6:4).
3) orjat ja isännät (6:5-6:6).
Kerroit, että orjuus on jo taaksejäänyttä ja pohdit että pitäisikö raamatullisen avioliittojärjestyksenkin painua unholaan. Unohdit kuitenkin lasten ja vanhempien välillä vallitsevan järjestyksen, eikä sitä tainnut kommenteissakaan kukaan mainita. Minua se kuitenkin kiinnostaa, että oletko sitä mieltä, että lasten ei tule enää olla kuuliaisia eikä kunnioittavia vanhempiaan kohtaan? Että tämä olisikin vain seuraus syntiinlankeemuksesta?
"Onko niin, että nainen on luotu seuraamaan miehen johtajuutta, vai onko tämä orjalaitoksen tavoin seuraus syntiinlankeemuksesta?"
On myös mielenkiintoista, että otat juuri näiden jakeiden yhteydessä esiin tasa-arvon ja johtajuuden, kun se ei tule kuitenkaan jakeissa itsessään esiin. Tämän paikan avioliitto-ohjeissa on seuraavat verbit käytössä:
miehille: rakasta niinkuin Kristus, rakasta kuin omaa ruumistasi, ravitse, vaali, luovu vanhemmistasi, liity vaimoosi, tule yhdeksi lihaksi vaimosi kanssa, rakasta niinkuin itseäsi.
naiselle: kunnioita miestäsi.
Johda-verbiä en tästä löytänyt.
Minusta on etuoikeus, että SAAN kunnioittaa miestäni, ja toivon, että saisin seurakunnassakin enemmän ohjeita ja neuvoja siihen, miten voisin sen paremmin tehdä. Onhan se sentää raamatullinen käsky. Tasa-arvo-kysymystä en efesolaiskirjeen jakeista löydä.
Henna Maria,
luin uudelleen Esan artikkelin ja pohdin sen pohjalta kommenttejasi. Vasta sen jälkeen luin alkuperäisen kommenttiketjun tuolta reilun kolmen vuoden takaa. Kuinka ollakaan, huomasin päätyväni nyt aivan samanlaisiin ajatuksiin ja kysymyksiin kuin alkuperäisessä ensimmäisessä kommentissani :)
Minusta "tasa-arvo" kahden henkilön välillä kertoo siitä, että ko. henkilöt ovat aivan yhtä arvokkaita. Nykyään kuitenkin kyseistä termiä käytetään käytetään asioissa, joissa kyse ei ole tasa-arvosta (tai sen puutteesta) vaan jostain ihan muusta. "Tasa-arvo" on kuitenkin näppärä ilmaisu käyttäjälleen, koska eri mieltä oleva saadaan silloin näyttämään siltä, että hän on jotenkin kaikkien ihmisten yhtäläistä ihmisarvoa vastaan.
Minusta miehet ja naiset, lapset ja vanhemmat, orjat ja isännät, juutalaiset ja pakanat ovat kaikki yhtä arvokkaita eli heillä on sama arvo Jumalan silmissä. Näiden ryhmien välillä on kuitenkin eroja, jotka voivat olla voimassa siitä huolimatta, että kaikki ovat samanarvoisia Jumalan edessä.
Osa näistä eroista on pysyviä, osa muuttuu ajan kanssa ja osa voi muuttua muista syistä. Paavalin mukaan uskoon tullut pakana on täysin samassa asemassa uskoon tulleen juutalaisen kanssa, eli usko tekee nämä kaksi yhdeksi (vaikka elinikäinen juutalainen ei välttämättä silti halua esim. syödä sianlihaa).
Uskoon tullut orja on Herran edessä samassa asemassa kuin uskoon tullut isäntä. Heidän asemansa ja roolinsa yhteiskunnassa ovat kuitenkin erilaisia, kunnes isäntä päättää vapauttaa orjan ja orja haluaa ottaa tarjotun vapauden vastaan.
Vanhemmat pysyvät aina lastensa vanhempina ja lapset vanhempiensa lapsina. Lasten ollessa alaikäisiä ja asuessa vielä kotona, tämä ero toivottavasti näkyy jollain tavalla. Lasten aikuistuessa suhde vanhempiin muuttuu selvästi, vaikka (toivottavasti) pysyykin kuolemaan asti.
Mies ja vaimo pysyvät miehenä ja naisena aina. He ovat tasa-arvoisia mutta erilaisia. Miehestä ei tule naista eikä naisesta miestä, eikä kumpikaan menetä sukupuoltaan. Kuten itsekin totesit, miehelle on Uudessa testamentissa annettu tiettyjä ohjeita suhteessa vaimoonsa, ja vaimolle suhteessa mieheensä. Minusta nämä tai puolisoiden erilaiset tehtävät ja/tai roolit eivät sulje tasa-arvoa pois sen enempää kuin esimerkiksi kolminaisuuden eri tehtävät ja roolit sulkevat tasa-arvoa pois. Voi olla, että tässä on muita ratkaistavia kysymyksiä, mutta kahden ihmisen erilaisesta arvosta ei mielestäni ole kysymys.
Kiitos vastauksesta! Oikeasti arvostan sitä, että kirjoitat noinkin pitkän vastauksen kommenttiini.
Kuten kerroit jo aiemmassa kommentissa, tasa-arvoa sanana ei löydy Raamatusta. Tykkään itse käyttääkin sanaa ihmisarvo, jossa naisilla ja miehillä on Jumalan kuvaksi luotuna samanlainen arvo ihmisinä. Samoin lapsilla, vanhuksilla jne. Samoin evankeliumin vastaanottamisen suhteen naiset ja miehet ovat samalla viivalla: yhtä lailla syntisiä, yhtä lailla kykeneviä seuraamaan Jeesusta. En siis kommentoi tuohon tasa-arvoasiaan itsessään.
Minua häiristi Esan vihjaus siihen, että koska orjuuslaitoskin on historian hämärissä (osittain), niin eikös unohdeta johtajuus-kysymyksetkin varsinkin avioliiton suhteen (onko hän myös tätä mieltä seurakunnan toiminnassa). Se häiritsi sen vuoksi, että tällä logiikalla vodaan unohtaa myös vanhempien johtajuusasema lapsia kohtaan. Se häiritsi myös sen vuoksi, että juuri tässä efesolaiskirjeessä aviopareja koskevissa ohjeissa EI puhuta johtajuudesta. Mistä se siis tuli tähän?
Löysin hyvän postauksen, jossa kirjailija purkaa juuri näitä jakeita mielenkiintoisesta näkökulmasta käymällä läpi juuri näitä auktoriteettikysymyksiä:
http://www.theologyforwomen.org/2013/01/the-obligations-of-authorities.html
Itseäni ei ole koskaan haitannut auktoriteetti-sana ja koen sen Jumalan asettamaksi, hyväksi asiaksi. On kuitenkin niitä, joiden auktoriteetit ovat käyttäneet asemaansa väärin ja siitä voi seurata vastapotku-ja hylkäysreaktio koko auktoriteetti-käsitettä vastaan. Sinällään surullista ja myös vahingollista, jos se otetaan käytäntöön myös seurakunnissa. Hyvä ja vastuullinen auktoriteetti on ilo silmälle ja tuo turvaa ja järjestystä.
Henna Maria,
ymmärsin kyllä hyvin edellisen pointtisi logiikan ja tekstin tulkintaan liittyvät eksegeettiset ongelmat, jotka nostit esille, vaikka en niihin suoraan puuttunutkaan. Halusin vain nostaa esille sen, että termin "tasa-arvo" käyttö ylipäätään on mielestäni ongelmallista tietyissä konteksteissa, joista tässä on yksi esimerkki.
Ymmärrän Esaa siinä mielessä - eikä hän suinkaan ole yksin asiansa kanssa - että hänen mielestään naisten hyljeksinnällä, poljennalla, dissaamisella yms. on liian pitkä historia suomalaisessa(kin) kristillisyydessä, sekä seurakunnissa että (valitettavasti) myös osassa uskovien välisiä avioliittoja. Olen tästä Esan kanssa samaa mieltä.
Sen sijaan en ole varma, yrittäisinkö etsiä ratkaisua ongelmaan samalla tavalla kuin Esa. Olen nimittäin jo vuosien ajan ollut sitä mieltä, että tällä aiheella on tietty analogia "miespappeus vs. naispappeus" -kysymyksen kanssa. Minusta ei pidä kysyä, voiko nainen olla pappi, vaan sitä, onko ylipäätään koko (kirkon) pappeusinstituutio Raamatun valossa määritelty oikein. Tätä asetelmaa voidaan soveltaa myös vapaiden suuntien "naisen asema" -keskusteluun.
Kun kuuntelee turhautuneiden ja katkeroituneiden vapaiden suuntien seurakuntalaisten kommentteja siitä, miten seurakuntaa johdetaan ja kuinka seurakunnassa palvelutyö on toteutettu, tulee mieleen että keskeisin huomiota vaativa seikka ei suinkaan ole se, mitä sukupuolta ihminen on vaan se, miten asiat ylipäätään on ymmärretty ja toteutettu. Liian usein sekä miehet että naiset kokevat turhautumista, voimattomuutta ja ulkopuolisuutta sen johdosta, miten seurakunnassa käytetään valtaa ja/tai annetaan tilaa niille lahjoille ja kutsuille, joita Jumala on kullekin seurakuntalaiselle antanut.
Vuosien varrella olevan tavannut kymmenittäin kristittyjä, jotka ovat olleet vereslihalla sen vuoksi, minkälaisen johtajuuden alla he ovat joutuneet elämään tavallisissa vapaakristillisissä seurakunnissa. Näissä tapauksissa ei ole ollut kyse ilkeistä ihmisistä vaan hyvää tarkoittaneista pastoreista ja vanhimmista, jotka kuitenkin ovat taitamattomuuttaan toimineet enemmän hengellistä elämää tukahduttaen kuin sitä tukien.
Kun johtajuus seurakunnassa toimii oikein tai kun mies rakastaa vaimoaan oikealla tavalla, niin silloin on harvemmin kenelläkään tarvetta taistella asemasta, paikoista ja vallasta. Tai näin ainakin kuvittelisin.
On mietityttänyt ydinperhe malli joka on käsitteenekin aika uusi, Räsänenhän tätä puoltaa ja monet muutkin kristityt homoavioliittoja vastaan. Löytyykö raamatusta mitään ydinperhemallia tukevaa, kun aikaisemmissa kommenteissa on tullut ilmi raamatun perhekunta, huonekunta yms. mallit perheen käsityksenä.
Muutenkin kristityn osallistuminen politiikkaan on mietittänyt. Pidän kyllä Jeesuksen mallia poliittisenakin kannaottona moneen sen ajan asiaan.
Lähetä kommentti