Gordon D. Fee in Memoriam

Gordon Fee (1934-2022) oli yhdysvaltalais-kanadalainen raamatuntutkija ja tekstikriitikko, joka kirjojensa, artikkeleidensa, luentojensa ja persoonansa kautta on vaikuttanut merkittävästi laajaan joukkoon ihmisiä ympäri maailmaa. Näiden lisäksi Fee oli yli 30 vuotta mukana maailman luetuimman modernin raamatunkäännöksen eli NIV:n käännöskomiteassa. Lähes puoli miljardia ihmistä on siis lukenut tekstiä, jonka sanamuodoissa ja tulkinnoissa näkyy hänen kädenjälkensä.

Kirja-arvio: The Theology of the Book of Revelation

Bauckham, Richard. The Theology of the Book of Revelation (Cambridge: Cambridge University Press, 2013 [1993]), 169 sivua.

Hyvin usein Ilmestyskirjaa kohdellaan kristallipallona, joka paljastaa mitä tapahtuu viimeisenä seitsemänä vuotena ennen maailmanloppua. Onkin ironista, että monet jotka ovat yrittäneet lukea kirjaa tiukan kirjaimellisesti, ovatkin menettäneet kirjan ydinpointin: kirjan teologinen rikkaus on lipsahtanut monien käsistä kuin saippuapala suihkussa. Tässä ohuehkossa kirjassa tunnettu Uuden testamentin tutkija Richard Bauckham osoittaa melko vakuuttavasti miten kirja on täynnä paksua ja tärkeää teologiaa, vaikka se ehkä tarkoittaakin hieman eri asioita kuin mihin jotkut ovat tottuneet. Vaikka kirja on selvästi kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla Vähä-Aasiassa sijainneille erinäisissä kriiseissä painiville seurakunnille, sillä on silti tärkeä sanoma jokaiselle uskovien sukupolvelle.

Ymmärrän varsin hyvin, että kirja on vuodelta 1993 eli se ei ole "uunituore", mutta viimeksi muutama päivä sitten Regent Collegen eräs professori totesi, että jos henkilö haluaa lukea vain yhden Ilmestyskirjaan liittyvän opuksen, se on juuri tämä. Johtuneeko juuri tästä, että kirjasta on tullut uusi painoserä jo parisenkymmentä kertaa.

Kirja on osa laajempaa julkaisusarjaa New Testament Theology ja siksi kirjan olennaisin pointti on toimia oppaana kirjan teologiseen sisältöön. Toisin sanoen Bauckhamin tarkoitus on kuroa umpeen tunnettua kuilua, joka on olemassa johdanto-oppaiden ja kommentaarien välillä. Molemmissa on nimittäin haasteena se, että kirjan teologinen sisältö jää usein nippelitietojen tai liiallisen yleistämisen jalkoihin. Bauckham osoittaa (yllätys yllätys) seitsemällä luvulla miten tarkasti Johannes on miettinyt sanomansa läpi ennen sen lähettämistä seurakunnille.

Kirja-arvio: Aika on nyt - Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Lieneekö joidenkin mielestä syynä kirjoittajan liiallinen oppineisuus ja akateemisuus (M.A., Regent College; Ph.D., Cambridge University), hänen vakaa perinteinen kristillinen maailmankatsomuksensa vai sitoutumattomuus ainoastaan yhteen kirkkokuntaan tai kaikkien edellisten summa, Marko Jauhiainen ei ole aikaisemmin saanut ansaitsemaansa huomiota suomalaisessa raamatuntutkimuksessa eikä herätyskristillisessä opetuskentässä. Jauhiaisen väitöskirja, The Use of Zechariah in Revelation on julkaistu arvostetussa Mohr Siebeckin WUNT II -sarjassa ja häneltä on ilmestynyt useampia akateemisia artikkeleita alan huippujulkaisuissa. Sopii vain toivoa, että hänen ensimmäinen suomenkielinen kirjansa, Aika on nyt - Opas Ilmestyskirjan lukemiseen, muuttaa tätä asetelmaa. Jauhiaisen kirja osoittaa, että hänellä on paljon merkittävää sanottavaa sekä suomalaiselle raamatuntutkimukselle että kristittyjen sielunmaisemalle.

Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Ilmestyskirjan taustoja, teemoja ja tärkeää sanomaa käsittelevä kirja on vihdoinkin ilmestynyt. Se ei toistele monista muista suomenkielisistä kirjoista ennestään tuttuja tulkintoja, vaan poikkeaa sekä sisällöltään että lähestymistavaltaan useimmista aikaisemmin ilmestyneistä teoksista. Pieniä maistiaisia kirjan sisällöstä on vuosien varrella tarjoiltu myös Eksegeettisen safarin Ilmestyskirja-palstalla, mutta suurin osa on luonnollisesti ennen julkaisematonta materiaalia.

Tässä ote kirjan sisällysluettelosta:

Alkusanat xi
Johdanto 1
1. Ilmestyskirjan taustaa 7
2. Kuinka lukea… Raamattua 43
3. Kuinka lukea… Ilmestyskirjaa 79
4. Valittuja paloja 101
5. Sanoma(a) tälle päivälle 171
Loppusanat 231
Sanasto 233
Kirjallisuutta 239
Kiitokset 243

Kirja-arvio: Karitsa ja leijona – Ilmestyskirja kaikelle kansalle

Ranta, Erkki,
Karitsa ja Leijona: Ilmestyskirja kaikelle kansalle
(Perussanoma 2015), 226 sivua.

Ilmestyskirjan selitys Karitsa ja Leijona on Erkki Rannan kuudes ja viimeinen teos Perussanoman kustantamassa Raamattu kaikelle kansalle -sarjassa. Kirjasarjan kommentaarien tarkoitus on sekä palvella Raamatun julistajia että tarjota materiaalia niin raamattupiirejä kuin henkilökohtaisia hartaushetkiäkin varten. Kirjoittaja on Damaskon kirjan Vanhan testamentin lainauksista tohtoriksi väitellyt luterilainen pappi.

Kirjan esipuhe on osittain ymmärrettävissä pienenä apologiana muun sisällön suhteen. Ranta antaa ymmärtää, että hänen ei alun perin ollut määrä kirjoittaa aiheesta selitysteosta, mutta (olosuhteiden pakosta?) hän kuitenkin tarttui tähän itselleen vaativaan tehtävään. Samalla käy ilmi, että kirjan sisältö perustuu hyvin pitkälle hänen vuonna 1986 valmistamaansa opetussarjaan Ilmestyskirjasta. Nämä lähtökohdat näkyvät myös itse selityksessä - kirjassa käytettyjä lähteitä on sangen vähän ja tuorein hyödynnetty Ilmestyskirjan akateeminen tutkimus on lähes 30 vuotta vanhaa.

Ilmestyskirja-palsta: Miksi pyhiltä kysytään kestävyyttä ja uskoa?

Vanha kirkkoraamattu kääntää Johanneksen ohjeen pedon valloittamille uskoville jakeessa 13:10 seuraavasti: "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko." Tämän jakeen perusteella uskovien tulee pitää mielessään eräänlainen lex talionis-periaate, eli jokainen väkivaltaan turvautunut saa lopulta itsekin samalla mitalla. Tämä on lohduttavaa pyhille, joiden ei oleteta turvautuvan aseisiin edes äärimmäisen sortovallan ja ahdistuksen edessä.

Uudessa kirkkoraamatussa teksti on kuitenkin toisenlainen: "Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa." Mistä moinen muutos ja mikä on tällaisen tekstin sanoma maailmanhistorian suurimman hirmuvaltiaan valtaan joutuneille uskoville?

Ilmestyskirja-palsta: Viimeisen pasuunan soidessa

Jumala esitetään Raamatun alkuhetkiltä asti maailman kuninkaana, mutta hänen näkyvä, lopullinen hallintansa jää Vanhan testamentin päättyessä vielä tulevaisuuden toivoksi. Evankeliumeissa otetaan ratkaiseva askel kohti tätä päämäärää, kun lihaksi tullut Jumala kruunataan kuninkaaksi Golgatalla, mutta vieläkään kaikki eivät tunnusta hänet herrauttaan eivätkä alistu hänen hallintansa alle. Tämä ei kuitenkaan ole asioiden lopullinen tila, vaan ennen pitkää Herra tulee ja ottaa näkyvän kuninkuuden maailmassa.

Ilmestyskirja-palsta: Johannes ulosmittaajana

Sitten minulle annettiin mittakeppi, joka oli kuin sauva, ja minulle sanottiin: "Mene mittaamaan Jumalan temppeli ja alttari ja laske ne, jotka siellä rukoilevat. Temppelin ulompaa esipihaa älä kuitenkaan lue mukaan, jätä se mittaamatta, sillä se on annettu vieraiden kansojen haltuun. Ne polkevat pyhää kaupunkia neljänkymmenenkahden kuukauden ajan. (Ilm. 11:1-2)

Yleisesti suositun tulkinnan mukaan tämä Johanneksen suorittama mittaus tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee seurakuntaa (joita mitattava pyhäkkö ja sen ulkopuolella olevat palvojat ja alttari symboloivat) hengellisesti, mutta siitä huolimatta seurakunta joutuu kärsimään fyysisesti (jota puolestaan kansojen polkema esipiha symboloi). Nämä kaksi viattoman näköistä jaetta pitävät kuitenkin sisällään muutamia merkittäviä kielellisiä että tulkinnallisia haasteita, jotka asettavat tämän näkemyksen kyseenalaiseksi.

Ilmestyskirja-palsta: Aika on (melkein) lopussa

Vanhan raamatunkäännöksen lukijoita on joskus ihmetyttänyt Ilmestyskirjan 10. luvusta löytyvä kohta, jossa enkeli vannoo Johannekselle, "ettei enää ole oleva aikaa". Tämä hieman epäselvä sanamuoto ei tarkoita sitä, että aika lakkaa olemasta, vaan sitä, että tietty aika on tullut päätökseensä. Uuden kirkkoraamatun käyttämä ilmaus, "aika on lopussa", onkin tässä hieman parempi. Avainkysymys kuitenkin on se, mistä ajasta oikein on kysymys.

Ilmestyskirja-palsta: Pienen kirjakäärön arvoitus

Ilmestyskirjan tutkijoiden kesken käydään debattia siitä, onko taivaasta lasketuvan enkelin kädessä oleva pieni kirjakäärö (10:2) sama kuin luvun viisi iso kirjakäärö — ja jos ei ole, niin mistä pienessä käärössä on kysymys. Osa tutkijoista on vakuuttunut sekä kieliopillisten että kontekstuaalisten seikkojen viittaavan kahteen eri kääröön. Viime aikoina enemmistö tuntuu kuitenkin kääntyneen sille kannalle, että kirjakääröjen väliset erot ovat selitettävissä ja kyseessä on joko yksi ja sama käärö tai ainakin kaksi kääröä liittyvät erittäin kiinteästi toisiinsa.

Ilmestyskirja-palsta: Sinetit, torvet, maljat ja rekapitulaatio

Moni Ilmestyskirjan lukija on kiinnittänyt huomiota siihen, että kertomuksessa esiintyy joitakin samankaltaisia jaksoja tai tapahtumia. Näissä tekstikohdissa on nähty sen verran samankaltaisuutta, että on ajateltu niiden pohjimmiltaan kuvaavan samaa asiaa, mutta vain eri perspektiiveistä. Tätä rekapitulaatioteorian nimellä tunnettua lähestymistapaa on sovellettu erityisesti kolmen septetin eli sinettien, torvien ja maljojen muodostamaan kokonaisuuteen.

Ilmestyskirja-palsta: Ensimmäinen ratsastaja

Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa Johannes näkee neljä hevosta ratsastajineen (6:1-8). Toisen, kolmannen ja neljännen hevosen ratsastajat edustavat selkeästi vahingollisia voimia, mutta ensimmäisestä on erilaisia tulkintoja. Edustaako voittamaan lähtenyt valkoinen ratsastaja Messiasta tai evankeliumin voittokulkua - vai mistä on kysymys?

Ilmestyskirja-palsta: Nikolaiittojen oppi

Ilmestyskirjan toisessa luvussa viitataan kahdesti (2:6, 15) ryhmään nimeltä "nikolaiitat", joka on aiheuttanut ongelmia eri Vähän-Aasian seurakunnissa. Heidän toimintansa ja opetuksensa tuomitaan jyrkästi, mutta niiden tarkka sisältö jää nykylukijalle epäselväksi. Keitä nikolaiitat olivat ja miksi Jeesuksella on heistä vain pahaa sanottavaa?

Ilmestyskirja-palsta: Toisto teologisena tehokeinona

Ilmestyskirja on taitavasti kirjoitettu dokumentti, joka kätkee sisäänsä yhtä ja toista. Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Johannes on mieltynyt tiettyihin lukuihin ja että hän usein toistaa samoja fraaseja, joissa kuitenkin esiintyy pientä vaihtelua. Nämä tehokeinot kuljettavat tarinaa eteenpäin, auttavat kuulijaa seuraamaan tekstin juonta ja yhdistämään eri tapahtumia toisiinsa, lisäävät taiteellista vaikutelmaa - ja joskus saattavat jopa korostaa jotain teologista näkökohtaa.

Ilmestyskirja-palsta: Salaperäinen puhuja

Siinä missä uskonpuhdistuksen aikana Jeesusta ei meinannut millään löytyä Ilmestyskirjasta, tämän päivän lukijat tuntuvat löytävän viittauksia häneen enemmän kuin niitä oikeasti onkaan. Yksi esimerkki tästä on salaperäinen ääni, jonka Johannes kuulee jakeissa 1:11 ja 4:1. Teksti ei suoraan sano, kuka puhuja on, mutta Jeesuksen sanat punaisella tekstillä osoittavat raamatut paljastavat kääntäjien näkemyksen asiasta. Johanneksen kirjoitustavan lähempi tarkastelu kuitenkin viittaa siihen, että puhuja on joku muu.

Ilmestyskirja-palsta: Mottojakeen monet ulottuvuudet

Ilmestyskirjan alussa, heti tervehdyksen jälkeen, löytyy kirjan motoksikin luonnehdittu jae:
"Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen." (1:7)
Tämä tuttu jae on mielenkiintoinen useammallakin tavalla, mikäli sitä pysähtyy hetkeksi pohtimaan.

Ilmestyskirja-palsta: Ilmestystä etsimässä

Monia tutkijoita on askarruttanut se, mitä Ilmestyskirjan alussa oleva fraasi Ἀποκάλυψις Ἰησοῦ Χριστοῦ ("Jeesuksen Kristuksen ilmestys") kertoo itse kirjasta. Useimmiten ajatellaan, että ἀποκάλυψις ("paljastus", "ilmestys") joko toimii kirjallisuuslajin tunnisteena - Ilmestyskirja on "apokalypsi" - tai muuten vain viittaa Johanneksen kirjoittamaan dokumenttiin kokonaisuutena. On kuitenkin hyviä syitä epäillä, että Johannes käyttää termiä ihan muuhun tarkoitukseen.

Helvetin kärsimysten ikuisuus Ilmestyskirjassa

Silloin tällöin huomaa oman eksegeettisen kiinnostuksensa olevan "hieman" etäällä niistä raamattukysymyksistä, jotka oikeasti pohdituttavat riviseurakuntalaista. Hiljattain luulin keskustelevani pelkästä kärsimyksen ongelmasta, mutta keskustelukumppanini varsinainen ongelma olikin ikuisen kärsimyksen ongelma. Tajusin oman eksgeettisen kuten teologisenkin tietämykseni helvetistä olevan lähellä nollaa. Aika järisyttävää, sikäli mikäli about-oikeaoppisina kristittyinä uskomme sen todella olevan jokaista ei-uskovaa yhtä lähellä kuin töölöläisen katon reunalla keikkuvan jääpuikon päiväkävelyään tekevän mummon päätä.

Ilmestyskirja-palsta

Akateemisen raamatuntutkimuksen luonteeseen kuuluu se, että kestää yleensä pitkään, ennen kuin uusiin tutkimustuloksiin, tulkintoihin tai teeseihin reagoidaan. Väitöskirjansa parissa askartelevat opiskelijat luonnollisesti tutustuvat viimeisimpiin aihetta käsitteleviin julkaisuihin, mutta muutoin saattaa helposti kestää 5-10 vuotta, ennen kuin yksikään tutkija tarttuu toisen tutkijan löydöksiin.

Kun sitten ruvetaan puhumaan siitä ajasta, joka kuluu ennen kuin raamatuntutkimuksen hyvät hedelmät päätyvät akateemisista norsunluutorneista tavallisen kirkkokansan käyttöön, ollaankin äkkiä hyvin isoissa luvuissa (huonojen hedelmien levityksestähän yleensä vastaa sekulaari media). Joidenkin asioiden kohdalla tuntuu, että akateemisesta raamatuntutkimuksesta ei johda minkäänlaista polkua ruohonjuuritason raamatunlukuun, kun taas toisissa tapauksissa saattaa kulua useita vuosikymmeniä, ennen kuin kaikkien eksegeettien tietämät asiat päätyvät suuren yleisön tietoisuuteen. Se, että kirkon ja akatemian välillä on suuri eksegeettinen kuilu, ei aina ole kirkon etu.

Kirja-arvio: The Conversion of the Nations in Revelation

McNicol, Allan J.,
The Conversion of the Nations in Revelation
(London: T&T Clark, 2011), xvii + 155 sivua.

Kuinka on selitettävissä se, että Karitsa näyttäisi voittavan ja tuhoavan kansat Ilmestyskirjan luvussa 19, mutta kaksi lukua myöhemmin ne mainitaan jälleen uuden Jerusalemin kuvauksen yhteydessä? McNicolin monografia keskittyy tämän jännitteen ratkaisuun ja kertoo samalla, miksi "kansojen kääntymys" -teema on ylipäätään mukana Ilmestyskirjassa.

Kirjoittaja aloittaa kritisoimalla joitakin aikaisempia teorioita: kansat kääntyvät seurakunnan kärsivän seurakunnan uhrautuvan todistuksen kautta ennen paruusiaa; heidän kohtaloonsa liittyvä jännite on pääasiassa retorinen ja on tarkoitettu toimimaan kehotuksena seurakuntalaisille oikeaan asenteeseen ja toimintaan; tai loppujen lopuksi "kansat" koostuvatkin siitä multietnisestä uskollisesta jäännöksestä, jonka Kristus on lunastanut kaikista kansoista (luvut 1 ja 6). Omaa näkemystään McNicol pohjustaa analysoimalla kansojen roolia Ilmestyskirjassa ensin luvun 19 taisteluun asti (luku 2) ja sen jälkeen jälkeen luvuissa 20-22 (luku 3). Tätä seuraa "kansojen kääntymys / pyhiinvaellus [Siioniin]" -teeman tarkastelu Vanhassa testamentissa ja muutamissa toisen temppelin ajan juutalaisissa kirjoituksissa (luku 4).