Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa Johannes näkee neljä hevosta ratsastajineen (6:1-8). Toisen, kolmannen ja neljännen hevosen ratsastajat edustavat selkeästi vahingollisia voimia, mutta ensimmäisestä on erilaisia tulkintoja. Edustaako voittamaan lähtenyt valkoinen ratsastaja Messiasta tai evankeliumin voittokulkua - vai mistä on kysymys?
Luvussa 19 petoa ja sen joukkoja vastaan voitokkaasti taisteleva Jeesus ratsastaa valkoisella hevosella, joten jotkut ovat ajatelleet myös ensimmäisen ratsastajan olevan sama henkilö. Toiset puolestaan ovat yhdistäneet valkoisen värin, kruunun ja voittamisen siihen, kuinka seurakunta Kristuksen edustajana levittää voitokkaasti evankeliumia maan päällä.
Enemmistö raamatuntutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että väristään huolimatta ensimmäinen ratsastaja kuuluu samaan ryhmään kolmen muun pahansuovan ratsastajan kanssa. Keskustelua käydään lähinnä siitä, onko kyseessä jokin saatanallinen voima tai hahmo, joka yrittää eksyttää ja alistaa kristittyjä, vai jotain muuta. Edellisen puolesta puhuisi mm. se, että Jeesus itse ennusti väärien profeettojen ja väärien messiaiden tulon - puhumattakaan myöhemmin Ilmestyskirjassa esiintyvästä antikristuksesta, joka yrittää imitoida Kristusta ja näin johtaa ihmisiä harhaan.
Toisaalta Ilmestyskirjan kokonaisnarratiivin valossa näyttäisi siltä, että vielä tässä vaiheessa on kyse jostain muusta kuin uskoviin kohdistuvasta toiminnasta. Sinetit - joista neljä ensimmäistä ovat kuudennen luvun neljä ratsastajaa - eivät vielä sinällään edusta maata kohtaavia tuomioita. Niiden kohteena eivät myöskään ole erityisesti uskovat, vaan ne koskettavat yhtäläisesti kaikkia. Tuhoa kylvävässä hevoskvartetissa on ennemminkin kyse pahoista ja tuhoavista voimista, joiden Jumala sallii tehdä työtään maan päällä ennen todellisia rytinöitä. Raamattu nimittää tätä aikaa tai vaihetta "synnytystuskiksi" eli Herran päivää edeltäviksi merkeiksi.
Tämän valossa olisi mielekästä ajatella ensimmäisen ratsastajan edustavan Rooman valtakunnan (ja sen perillisten) imperialistista ulkomaanpolitiikkaa. Rooma esiintyi mielellään hyväntekijänä ja rauhan - Pax Romana - asiamiehenä, mutta todellisuudessa toi mukanaan sotia, joista seurasi nälänhätää, sairauksia ja kuolemaa. Ilmestyskirjan yksi tarkoitus onkin herätellä Rooman valtakunnan kristittyjä näkemään isänmaansa ja sen toiminnan todellinen luonne. Ensimmäisen hevosen valkoinen väri siis johtaa harhaan - ja niin on tarkoituskin.
13 kommenttia:
Kotimainen klassikko ja lähes uskontunnustuksen tasolle nousevan tulkinnan kirjailija V. Hartonen uskoo ratsastajan olevan Kristus.
Hän toteaa suurimpien erojen 6. ja 19. luvun ratsastajissa liittyvän päässä olevien kruunujen määrään (1 kpl/6 kpl) ja aseistukseen (jousi/miekka).
Kruunukimara selittyy sillä, että ensimmäinen kruunu on yhdestä voitosta: Onnistumisesta tempaamaan seurakunta ylös. Se, että hänelle on myöhemmin useita kruunuja, kertoo hänen ehtineen jo saada useita voittoja.
Aseistuksen muutos selittyy sillä, että tilanteet ovat erilaisia. 6. luvussa tarjotaan rauhaa, vaikka jousi on jännitetty uhkailevasti. 19. luvussa hän lyö uppiniskaisen vastustajansa sitten miekalla.
Globaalisti tunnettu apokalyptisti D. E. Aune tunnistaa 6. luvun ratsastajissa ja heposissa yhtäläisyyksiä mytologian Minokseen, Apolloon sekä Sakarjan kirjaan. Aunen mielestä 6. luvun ratsastaja ei ole Messias, sillä tämä oli se, joka avasi sinetin ja käski ensimmäistä ratsastajaa astumaan esiin. Kysymyksessä olisi jumalallisesti valtuutettu tihutyö.
Hartosta nuoremman sukupolven tulkitsija ja didaktikko O. Kokkonen kertoo kysymyksessä olevan anttikristus. Hänkin toteaa, että Jeesus on taivaassa, eikä siis voi ratsastaa hevosella. Lisäksi hänen tulemuksiaan on jäljellä (käytettävissä) vain yksi, jonka hän hyödyntää vasta ns. toisessa tulemuksessaan ns. vihan ajan päättyessä.
Välimallinmies R. H. Mounce listailee tulkintavaihtoehtoja, mutta käyttää tilaa esitellessään argumentteja, jotka eivät tue ratsastajan olevan Kristus. Hän kertoo, miten "jotkut kirjoittajista" uskovat ratsastajan olevan vertauskuva Rooman itärajalla möyrynneistä pelottavista parthialaisista. Mounce päätyy vihjailemaan ratsastajan kuvaavan Dr. Markin viimeisen kappaleen hengessä valloituksen ja militarismin spirittiä.
On se mielenkiintoista!
Tämä kuvaa hyvin sitä tilannetta, että jos Ilmestyskirjan tulkitsijoita on koolla kymmenen, tulkintoja löytyy vähintään tusinan verran...!
Muistan jostakin muinaisilta ajoilta kuunnelleeni Mellerin kasetin, jossa se myös selitti, että kyseessä on tietenkin antikristus. Perusteluina oli tässäkin tuttuja juttuja. Yhtenä mm. se, että Uuden testamentin mukaan saatanakin tekeytyy valkeuden enkeliksi ja siksi antikristuskin tekeytyy Kristukseksi.
Tässä tapauksessa antikristuksen paljastaa aseistus. Sillä on vain jousi, mutta ei nuolia, joka kertoo antikristuksen tavasta voittaa petoksen ja viekkauden avulla, ei vuodattamalla verta. Tässä siis viittaus Danielin, Hesekielin ja muiden ennustuksiin, joiden mukaan antikristus saa aikaan rauhan Israelissa ja naapurivaltioissa, niin että Israel luopuu jopa asevoimistaan. Näin Israel jää aseettomaksi ja antikristus voi lataamattomalla jousella lähteä valloittamaan maata.
Samoilta ajoilta jäi myös mieleen, että erityisesti adventistit kannattavat sitä tulkintaa, että ratsastaja on seurakunta ja (tietenkin) erityisesti adventistit. Tämä taisi olla yksi niitä aiheita, joista Aimo Helmisen kanssa väittelin osallistuessani niihin adventistien kirjekursseihin (kävin niistä melkein kaikki ja vielä viime vuoteen saakka ne opetusosuudetkin olivat tallessa, mutta eivät enää). Mutta silloin olin vielä enempi ton Mellerin tulkinnan kannalla...
Hallava hevonen
Arabilipun kehitys
PUNAINEN: Khawarij oli ensimmäinen islamilainen ryhmä, joka tuli esiin Kalifi Uthman II salamurhan jälkeen, muodostaen tasavaltalaisen puolueen islamin varhaisena aikana. Heidän symbolinsa oli punainen lippu. Arabiheimot, jotka osallistuivat Pohjois- Afrikan ja Andalusian valloitukseen, kantoivat punaista lippua, josta tuli sittemmin Andalusian islamilaisten hallitsijoiden symboli (756-1355). Myöhempinä aikoina punainen lippu on symboloinut Mekkan ylimystöä ja Hashemiitteja, Profeetan jälkeläisiä. Nykyisen lipun suunnitteli Profeetan jälkeläinen Hussein, Arabi kapinan kesäkuussa 1916 lipuksi. Palestiinalaiset nostivat lipun Arabiliikkeen merkiksi 1917. Vuonna 1947 Arabialainen Baath puolue tulkitsi lipun Arabimaailman vapautuksen ja yhtenäisyyden lipuksi. Palestiinalaiset ottivat lipun uudelleen käyttöön Palestiinan Konferenssissa Gazassa 1948. Arabiliiga tunnusti lipun Palestiinan lipuksi. Sen otti edelleen käyttöönsä PLO, Palestiinalaisten virallinen edustaja, Palestiina Konferenssissa Jerusalemissa 1964.
MUSTA: Profeetta Mohammed ( 570-632)
Seitsemännellä vuosisadalla, Islamin nousun ja sitä seuranneen Mekkan vapauttamisen yhteydessä oli käytössä kaksi lippua – valkoinen ja musta. Valkoiseen lippuun oli kirjoitettu ” Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Mohammed on hänen profeettansa.”
Ennen islamia musta lippu oli koston merkki. Se oli käytössä joukkoja johtaneiden päävaatteena.
Sekä musta että valkoinen lippu laitettiin moskeijaan perjantairukouksien ajaksi.
Abbasiidi dynastian aikaan ( 750-1258) Bagdadissa otettiin musta lippu symboloimaan surua profeetan sukulaisten salamurhasta ja muistoksi Karbalan taistelusta.
VALKOINEN: Ummayadi dynastia (661-750) Damaskoksessa
Ummayadit hallitsivat yhdeksänkymmentä vuotta, ja ottivat valkoisen käyttöönsä symbolina ja muistutuksena profeetan ensimmäisestä taistelusta Badrissa, ja erottamaan heidät Abbasiidesta, kun he käyttivät suruunsa valkoista eikä mustaa.
Muawia Ibn Abi Sufian (661-750) Ummayadi valtion perustaja julisti itsensä Jerusalemin Kalifiksi.
VIHREÄ: Fatimiitti dynastia (909-1171) Pohjois- Afrikka
Fatimiitti dynastian perusti Marokkoon Abdullah Al-Mahdi, joka hallitsi siten koko Pohjois- Afrikkaa.
He ottivat vihreän värikseen, symboloimaan kuuliaisuuttaan Alille, profeetan serkulle., joka oli kerran välttynyt salamurhalta ollessaan kääriytyneenä vihreään viittaan.
Nyt olemme 3 sinetin avautumisen ajassa seuraavana lähtee liikkeelle vihreä hevonen joka on Islamilainen valtaannousupyrkimys siis lähi-idän tuleva sota joka on oven edessä
Miten tämä kirjoitus tarkasti ottaen kytkeytyy Ilmestyskirjan tekstiin?
Tämän tyyppinen selitys on kohtuullisen helppo saada sopimaan monien lippujen tai kauhtanoiden värimaailmaan.
Uskooko anonyymikirjoittaja itse tähän, vai esitätkö jonkun muun esittämän tulkinnnan? Lähde?
Vanha ketju, mutta kokeilen, jos joku huomaa kommentin.
Minusta Israelin valtio on miettimisen arvoinen vaihtoehto valkoisen hevosen ratsastajaksi. En pidä sitä toki ainoana mahdollisuutena, mutta ihmeen harvoin se on viime aikoina tullut esille näissä keskusteluissa. "Voittajana ja voittamaan" sopii siihen hyvin vuoden 1948 jälkeen. Samoin jousi.
Onko joku hyvä peruste, jota en ole huomannut, miksi tämä ei ole varteenotettava tulkinta?
Varmaankin kyse on siitä, mikä vaihtoehto sopii Ilmestyskirjan kokonaistulkintaan parhaiten. Mitä ajattelet, miten Ilmestyskirjan alkuperäiset lukijat olisivat suhtautuneet tuohon vaihtoehtoon? Kuinka se olisi puhutellut Rooman valtakunnassa asuvia kristittyjä ja miten he olisivat kokeneet sen tulkinnan itselleen relevantiksi?
Tuo on kyllä hyvä pointti. Pistit minut ajattelemaan sitä, ovatko profetiat aina sellaisia, että alkuperäisillä kuulijoilla on mahdollisuus ymmärtää ne. Toisaalta Danielille sanotaan: "Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy." (Dan 12: 4). Voisi ajatella, että joitakin asioita on mahdollista ymmärtää vasta ajan kuluessa ja tilanteen muuttuessa.
Neljä ensimmäistä sinettiä, ratsastajat, ovat hyvin monitulkintaisia. Niissä voidaan nähdä ja on nähty vastaavuuksia erilaisiin asioihin ja tapahtumiin historian varrelta. Viides, marttyyreista kertova sinetti, on myös sellainen, jota on vaikea kiinnittää ihan tiettyyn aikaan. Marttyyreitahan on ollut jo Rooman aikoina. Nykyinen aika on kylläkin erityisen paha.
Kuudes sinetti on kuitenkin tässä mielessä erilainen. Se voidaan mielestäni hyvin perustein sijoittaa Danielin vuosiviikon jälkipuoliskolle. Perustelu tähän on se, että sen kuvaus Ilmestyskirjassa vastaa hyvin tarkasti Jeesuksen lopunaikoja koskevan puheen (Matt. 24) kohtaa, jossa mainitaan auringon ja kuun pimeneminen muiden suurten mullistusten ohella. Jeesuksen puheesta selviää, että tämä tapahtuu "Hävityksen kauhistuksen" jälkeen ja suuren ahdistuksen alettua. Ja "Hävityksen kauhistus" taas vastaa Danielin vuosiviikon puoliväliä, jolloin Antikristus rikkoo Israelin kanssa tekemänsä liiton ja lakkauttaa uudelleen aloitetun uhraamisen. Tältä pohjalta voi myös viidennessä ja neljännessä sinetissä perustellusti nähdä asioita, jotka eivät ole vielä toteutuneet täydessä mitassaan. Erityisesti kolme ensimmäistä sinettiä ovat kuitenkin sellaisia, joissa voi nähdä tulevien tapahtumien lisäksi myös historiallisia tai nykyisiä asioita. Ehkä niin on tarkoituskin.
Oletko Hannu mahdollisesti tutustunut Ilmestyskirjan lukuoppaaseeni Aika on nyt? Kuten siellä tuon esille, Danielin kirjalla on todellakin merkittävä yhteys Ilmestyskirjaan. Siinä mielessä on hyvä huomioida, että Ilmestyskirjan ytimessä on aiemmin sinetöity kirja, jonka sinetit juuri ylösnoussut Kristus avaa taivaaseen astuttuaan.
Kirjassani puhutaan myös siitä, mihin auringon ja kuun pimenemisellä tyypillisesti on viitattu. Siellä sivutaan myös sitä, mitä Raamatusta voimme oppia siitä, miten profetioita ylipäätään tulisi tulkita.
Oli niin tai näin, olen samaa mieltä raamatuntutkijoiden suuren enemmistön kanssa siitä, että Ilmestyskirjan tulkinnan on oltava jotenkin ankkuroituneena sen alkuperäisten lukijoiden olosuhteisiin ja tilanteeseen. He kokivat kirjan mielekkääksi ja relevantiksi itselleen, ja osin siitä syystä se on säilynyt meillekin luettavaksi. Sellaiset tulkinnat, jotka tekevät kirjasta relevantin vasta esim. 2000 vuotta myöhemmin eläville, eivät oikein lähtökohtaisesti ole uskottavia. Mutta kaikkea tätä on kirjassa käsitelty :)
En ole lukenut kirjaasi, mutta varmaan olisi sivistävää lukea. Pistetään korvan taakse.
Ymmärrän tuon ajatuksen, että alkuperäisten lukijoidenkin olisi saatava irti tekstistä jotain, vaikka eivät sitten kaikkea voisikaan ymmärtää. Toisaalta ajattelen niinkin, että kirja ei voi puhua ainoastaan menneistä asioista. Mielestäni Jeesus Matt. 24 puheessaan
käsittelee Ilmestyskirjan asioita, varsinkin sinettien. Ja Jeesushan haluaa varoittaa nimenomaan lopunaikojen ihmisiä 'hävityksen kauhistuksesta' ja sen jälkeen seuraavasta suuresta ahdistuksesta ja Herran Päivästä.
Mutta voisiko ajatella niin, että Ilmestyskirja on moneen kertaan toteutuva profetia? On menneitä asioita joita se kuvaa, mutta myös tulevia tärkeitä asioita.
Tuo viittaukseni siihen, että Valkoinen hevonen ratsastajineen voisi tarkoittaa Israelin valtiota, ei ole minulle mikään ainoa, ei varmaan edes tärkein vaihtoehto. Antikristus/eksytykset taikka sitten perinteinen selitys, evankeliumin voittokulku, ovat hyviä ehdokkaita mielestäni. Niitä mahdollisuuksia olisi käsittääkseni jo alkuperäinen lukija voinut kyetä ajattelemaan, vaikka ei ehkä olisi osannut ajatella sitä, miten kaukana tulevaisuudessa Antikristuksen aika on.
Laitan tähän linkin omaan - ei lukuoppaaseen - vaan artikkeliin, johon olen koonnut erilaisia mahdollisuuksia. En kuitenkaan kovin kaukaisesta historiasta, koska en ole perehtynyt sieltä nouseviin mahdollisuuksiin juurikaan. Tulevat ajat on mielestäni joka tapauksessa otettava mukaan selityksiin, en osaa muuten ajatella. Maallikon artikkelihan tämä on joka tapauksessa. Tein sen selvitelläkseni omia ajatuksiani ja pystyäkseni ikäänkuin sijoittamaan kartalle monien nykyisten tietämieni tulkitsijoiden näkemyksiä, mitä hyvä ja heikompia puolia niissä on. Ehkä jotain selveni tai ainakin tuli tehtyä kartta, johon moni selitys sisältyy yhtenä vaihtoehtona. Googin sodan ajoittamisesta meinasi tulla pää kipeäksi.
https://eskatologiaa-ht.blogspot.com/2021/11/sinettien-avaaminen.html
Monille meistä on tarjoiltu teologisessa äidinmaidossa selitysmalleja, jotka pitävät sisällään tiettyjä olettamuksia, joita emme ehkä koskaan pysähdy pohtimaan. Olemme tavallaan perineet tietynlaisen viitekehyksen, jota emme osaa kyseenalaistaa, koska olemme pitäneet sitä itsestäänselvyytenä. Kun sitten yrittää näiden mallien valossa lähteä tutkimaan esim. Ilmestyskirjaa, emme kysy mitä teksti sanoo, vaan pikemminkin yritämme löytää tekstistä tukea jo olemassa olevalle tulkinnallemme. (Tämä on sinällään ihan normaali aivojen tapa toimia eikä mitenkään rajoitu yksinomaan Raamatun tulkintaan.)
Yksi asia, joka monelle nykylukijalle ei välttämättä ole selvä, on se, että Uusi testamentti esittää ns. "lopunaikojen" alkaneen Jeesuksen myötä. Siksi sekin, mikä Danielilta vielä sinetöitiin ja pidettiin piilossa, on Ilmestyskirjassa (tai ehkä parempi termi olisi "Paljastuskirja") Jeesuksen ylösnousemuksen myötä paljastettu. Mutta jo ennen Uutta testamenttia Jumalan kansalla oli taipumusta lukea pyhiä kirjoituksia sillä olettamuksella, että osa niistä puhuu juuri lukijoiden omasta ajasta (tai lähitulevaisuudesta), joten nykyaikaan ja lähitulevaisuuteen keskittyvällä lukutavalla on siis pitkät perinteet.
Puhuvatko Ilmestyskirjan sinetit vain joihinkin viimeisiin vuosiin liittyvistä asioista vai historiasta, alkaen alkuseurakunnan ajoista? Olisin taipuvainen ajattelemaan "sekä että", ei "joko tai".
Usein selityksissä ja kaavioissa keskitytään vain seitsemään viimeiseen vuoteen ennen Jeesuksen paluuta. Tällöin esimerkiksi tulkitaan ensimmäinen sinetti Antikristukseksi ja ajatellaan siinä olevan kyse Danielin 70. vuosiviikon alusta, ajasta joilloin Antikristus saa solmittua Israelin kanssa petollisen "liiton". Mutta onko ensimmäisten sinettien tarkoitus puhua meille muistakin asioista?
Jeesus ei lopunaikoja koskevassa puheessaan (Matt. 24) puhu seitsemän vuoden jaksosta. Hän kuitenkin viittaa Danielin profetiaan "hävityksen kauhistuksen" asettamisesta, joten sitä kautta voi ajatella Hänen viittaavan kolmen ja puolen vuoden mittaiseen loppujaksoon. Jeesus käyttää ilmausta "suuri ahdistus". Edeltävästä jaksosta Jeesus käyttää ilmausta "synnytystuskien alku". Se tuntuu vastaavan ensimmäistä neljää tai viittä sinettiä ja ajallisesti se voi vastata hyvinkin pitkää aikaa, alkaen jopa seurakunnan alkuajoista. Jeesus puhuu monista sodista, ei vain yhdestä tai kahdesta. Toisaalta on todennäköistä sekin, että Jeesus viittaa jo puheensa alussa Antikristukseen, muiden ohella, puhuessaan eksytyksistä ja vääristä kristuksista. Ehkä puheen melko yleinen muoto onkin tarkoitettu sisältämään molempia näkökulmia.
Ensimmäisissä viidessä sinetissä voi nähdä ja suoraan mainitaankin asioita, joita on esiintynyt kautta ihmiskunnan historian. Valloitukset, sota, puute, nälkä, kulkutaudit, väkivalta, vaino. Siksi ne tuntuvat ja ovat tuntuneet usein niin ajankohtaisilta. Tulee mieleen Paavalin sanat Roomalaiskirjeessä:
Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room.8:22)
Otan vielä esille argumentteja sen vanhan ja perinteisen tulkinnan puolesta, että valkoisen hevosen ratsastaja kuvaa seurakuntaa. Tässä näitä pyöritellessä on tullut tunne, että tämä on selitys, jota ei voi panna syrjään. Ensimmäiset ilmestyskirjan lukijat saattoivat hyvinkin tulkita siten. Ja tuntuu edelleen osuvalta.
Ratsastaja lähti "voittajana ja voittamaan". Voittamisen ajatus kuuluu kristinuskoon. Me emme ole täällä jäädäksemme tappiolle, vaikka emme voita omassa voimassamme.
Jousi, joka ratsastajalle annettiin, on tosin sodan symboli, mutta voitaisiinko ajatella, että tarkoitetaan myös kristikunnan laajenemista yleisemmässä mielessä? Ikävä kyllä, kristinuskoa on pyritty levittämään myös voimakeinoin.
Melkoisen vahva perustelu sen puolesta, että kyseessä olisi seurakunta/kristinusko on tuo sana "kruunu". Alkuperäinen kreikankielinen sana on "stephanos". Se on sama sana, jota käytetään kohdassa Ilm.3:11, kehotuksessa Filadelfian seurakunnalle: "Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi."
Ja teksti jatkuu: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin ...
Vielä tällainenkin ajatus: Kun Jeesus varoittaa eksytyksistä, eikö siihen liity taustana myös oikean evankeliumin julistaminen. Voisiko siis ajatella, että ensimmäinen ratsastaja kuvastaa lähtökohtaisesti kristinuskon leviämistä, mutta Jeesus varoittaa siitä, että oikeaan opetukseen pyrkivät sekaantumaan erilaiset eksytykset. Näinhän se on aina ollut. Ja Jeesuksen paluun lähestyessä eksytykset pahenevat niin että, jos mahdollista, valitutkin eksytetään. Ehkä Jeesus muistuttaa meitä siitä, että vaikka seurakunta on voittajan puolella ja voittaa, ei pidä unohtaa myöskään vaarallista vihollista, joka voi pyrkiä esiintymään samalla puolella.
Lähetä kommentti