Moni Ilmestyskirjan lukija on kiinnittänyt huomiota siihen, että kertomuksessa esiintyy joitakin samankaltaisia jaksoja tai tapahtumia. Näissä tekstikohdissa on nähty sen verran samankaltaisuutta, että on ajateltu niiden pohjimmiltaan kuvaavan samaa asiaa, mutta vain eri perspektiiveistä. Tätä rekapitulaatioteorian nimellä tunnettua lähestymistapaa on sovellettu erityisesti kolmen septetin eli sinettien, torvien ja maljojen muodostamaan kokonaisuuteen.
Rekapitulaatioteoriasta on erilaisia muunnoksia, mutta yksinkertaisimmillaan se on ymmärretty niin, että jokainen septetti kuvaa aikaa luvussa viisi olevista Kristuksen kruunajaisista aina (maailman)loppuun asti. Tätä tukee mm. septettien rakenne sekä se, että niiden jotkut elementit näyttäisivät puhuvan samantyyppisestä tuhosta tai vitsauksesta. Vahvin argumentti teorian puolesta on silti ollut se, että koska jokainen sarja päättyy "lopun" kuvaukseen, täytyy sarjojen kaiken logiikan mukaan olla päällekkäisiä.
Tietyistä eduistaan huolimatta rekapitulaatioteoria on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen. Esimerkiksi "(maailman)loppuun" viittaaminen tai sen tarkka identifiointi on Ilmestyskirjan kontekstissa hyvin epämääräistä. Mielekkäämpää olisi ajatella, että kyseessä on historian ja nykyisen maailmanajan huipentuma, jossa on pitemmällä aikavälillä monia dramaattisia vaiheita ja "lopullisia" tapahtumia ilman yhtä selkeää "loppua". Myös "lopun" kuvauksessa käytetyn kielen suhteen on syytä kysyä, minkälaisesta "lopusta" oikein on kyse.
Raamattu itse käyttää usein termiä "Herran päivä" (ja muita sitä lähellä olevia termejä, esim. "Herran vihan päivä" tai "se päivä") viitatessaan aikaan, jolloin Jumala tuomitsee, puhdistaa itselleen jäännöksen, kostaa pahiksille, vapauttaa kansansa, jne. Tätä aikaa - joka siis on pidempi kuin yksi vuorokausi - ja sen lähestymistä profeetat kuvaavat usein hyvin vahvoilla kielikuvilla, joissa vilahtelee verta, tulta ja savua; taivaiden ja maan järkkymistä; ja muita vastaavia aineksia. Näitä "Herran päiviä" on ollut Israelin historiassa useampia, joten dramaattisista kielikuvista huolimatta kyseessä ei kuitenkaan ole ns. "maailmanloppu".
Tätä samaa Vt:n kieltä ja kuvastoa käyttää myös Johannes - ja täsmälleen samaan tarkoitukseen. Kuudes sinetti (6:12-17) ei näin ole "lopun" kuvaus vaan pikemminkin merkki tietyn ajanjakson saapumisesta ja alkamisesta. Messiaanisten synnytystuskien jälkeen on nimittäin vuorossa Herran päivä, joka kestää siihen asti, kunnes viimeinenkin vihan malja on vuodatettu maan päälle.
Kuudennen sinetin tapaan myös seitsemäs torvi (11:15-18) kuvaa merkittävää murrosta. Sen myötä Jumala ottaa lopullisesti maailman kuninkuuden, mutta vieläkään ei ole "lopun" aika, sillä ennen kuin Herran päivä on ohi, täytyy myös maan tuhoajat tuhota. Tätä tuhoamis- ja tuomiovaihetta kuvaa seitsemän vihan maljaa, jotka vuodatetaan pahisten päälle. Vasta viimeisen maljan (16:17-21) myötä päästään eräänlaiseen loppuun, mutta Ilmestyskirjan draamassa sekin merkitsee loppua vain joillekin asioille ja vain osalle ihmiskuntaa. Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen myötä on käynnistynyt prosessi, joka etenee eri vaiheiden kautta vääjämättä kohti huipentumaansa, missä pahat saavat palkkansa ja hyvät palkkionsa.
Tässä on hyvin tiivistetysti kuvattu rekapitulaatioteoriaa ja sen soveltamista Ilmestyskirjaan sekä tarjottu vaihtoehtoinen perspektiivi. Asian yksityiskohtaisempi, akateemisempi käsittely löytyy artikkelista "Recapitulation and Chronological Progression in John's Apocalypse: Towards a New Perspective".
5 kommenttia:
Joo, muistan kun tutustuin/luin rekapitulaatio-teoriasta ensimmäisiä kertoja yleisluontoisia kuvauksia. Se tuntui jotenkin sopivan Ilmestyskirjan ja Johanneksen tekstuaaliseen kontekstiin (esim. 1. Johanneksen kirjeen väitettyyn syklisyyteen).
Aika pian kuitenkin tulin siihen tulokseen, että havaituissa rekapis-kohdissa voisi olla kysymyksessä "eisegeesi" Ilmestyskirjan rakenteen suhteen, eli jollekin on tullut mieleen, että voisiko tässä olla toistoa, ja sitten sitä on ruvettu näkemään joka paikassa ja poimittu/etsitty tarkoitushakuisesti omaa tulkintaa tukevia kohtia (esimerkki: http://jullepartanen.blogspot.com/2011/12/ilmestyskirjan-rakenne-rekapitulaatio.html ).
Tällaisia kertautuvia elementtejä/jaksoja Ilmestyskirjasta siis tosiaan löytyy, mutta en jaksa myöskään uskoa siihen, että ne olisivat rakenteellisia tai juonellisia ratkaisuja, korkeintaan ehkä joitain alitajuisia temaattisia tulostuksia.
Oliko ajatukseni käsitellä vitsausten yhteydessä mahdollista Ilmestyskirjan Exodus-teemaa?
Julle:
Ilmestyskirja on monimutkainen kokonaisuus ja sen lopullista, kaiken kattavaa selitystä joudutaan vielä odottamaan pitkään. Siitä huolimatta mielestäni toiset tulkinnat ovat parempia kuin toiset. Rekapitulaatiossa on omat etunsa (ja pitkä historia!), mutta minusta on silti yllättävää, kuinka suosittu sen on ollut monissa akateemisissa kirjoituksissa viime aikoina.
Mitä tulee palstan tuleviin aiheisiin, niin minussa piileskelevä matemaagikko tykkää keskittyä erityisesti sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat erityisen ongelmallisia tai haastavia. Omassa tutkimuksessani en ole rekisteröinyt suurempia haasteita tai avoimia kysymyksiä tuon eksodus-teeman suhteen, eli näppituntumani on, että näitä eksodus-yhteyksiä on aika mukavasti ja hyvässä sopusoinnussa huomioitu viime vuosikymmenten tutkimuksessa. Tämä voi tietty olla vain illuusio, joka haihtuu äkkiä asiaan paremmin tutustumalla :-)
Oliko sinulla mielessä jotain erityistä tämän suhteen?
Dr.:
No, eipä oikeastaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta vain tuo Ilmarin exodus-teema. Siinäkin on kyllä riskinä tuo teeman korostaminen jopa eisegeesiin asti.
Lisäksi sitä esittelemällä voi joko kerätä Israel-teologien vihat tai suosion tulkinnasta riippuen. Sitähän voi pitää Uuden testamentin/seurakunnan exoduksena tai sitten lopunajan Israelin exoduksen kuvauksena.
Itse ajattelen sen merkityksen olevan lähinnä Ilmarin apokalyptisen tyylisuunnan tyyppiesimerkki VT:n tekstien lainauksesta, jonka tarkoituksena on muistuttaa Jumalan suurista teoista ja voimasta kaikkina aikoina.
Eksodus-teema Ilmestyskirjassa ei varsinaisesti ole poikkeus, sillä koko Raamatun on nähtävissä esimerkkejä siitä, kuin Jumalan suuret teot - kuten luominen ja eksodus - tarjosivat kansalle kielen ja kuvaston, jonka avulla puhua Jumalan uusista, vastaavankaltaisista suurista teoista. Toisaalta on tietysti myöhemmän kirjoittajan päätettävissä, millä tavalla tätä kieltä ja kuvastoa voi hyödyntää.
Lähetä kommentti