Kirja-arvio: On the Resurrection: Refutations

Gary R. Habermas, On the Resurrection: Refutations, volume 2 (B&H Academic, 2024), 882 sivua.

Johdanto

Alusta saakka Jeesuksen ristinkuolemalle, tyhjälle haudalle ja ylösnousemusilmestyksille on esitetty vaihtoehtoisia teorioita. Pelkästään evankeliumeja lukemalla käy ilmi, miten jotkut epäilivät Jeesuksen ruumiin tulleen varastetuksi (Matt. 27:62-66) tai puutarhuri oli siirtänyt ruumin haudasta jonnekin muualle (Joh. 20:13-16). Pilatus taas ihmetteli, miten Jeesus saattoi kuolla ristille niin nopeasti ja hän halusi tarkistuttaa Jeesuksen kuoleman sadanpäämiehen kautta (Mark. 15:43-45). Opetuslapset luulivat naisten puhuvan hölynpölyä, kun he väittivät Jeesuksen haudan löytyneen tyhjänä (Luuk. 24:11) ja kun he itse näkivät Jeesuksen ensimmäisen kerran, he luulivat häntä aaveeksi (Luuk. 24:36-40). Vuosisatojen kuluessa Jeesuksen ylösnousemukselle onkin haettu ties kuinka monta vaihtoehtoista tulkintaa.

Kirja-arvio: Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä

Saarela, Janne,
Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä
(Keuruu: Aikamedia, 2024), 282 sivua.

Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä on Janne Saarelan esikoiskirja. Mutta kuka on Janne Saarela ja miksi hänen kirjansa kannattaisi lukea? Teoksen takakannessa kerrotaan hänen olevan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa ja helluntailiikkeen IK-opistolla työskentelevä teologi ja raamatunopettaja. Tämä on hienoa, mutta ei välttämättä sellaisenaan vielä vahva suositus kirjaan tarttumiseksi. Todetaanpa siis tätä tekstiä lukevaa satunnaista matkailijaa varten se, minkä Eksegeettisen safarin kanssa pitempään matkaa tehneet ovat jo havainneet:

Mitä tulee raamatuntutkimukseen tai sen pohjalta nousevaan apologiaan, Janne Saarela on ikään kuin teologisesti turboahdettu ChatGPT-4 yhdistettynä Google Kääntäjään – varsin kova paketti siis.

Kirja-arvio: Why Are There Differences in the Gospels?

Licona, Michael R. Why Are There Differences in the Gospels? What Can We Learn from Ancient Biography (Oxford University Press, 2017), 308 sivua.

Evankeliumitutkimukseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen erikoistunut Uuden testamentin tutkija Michael Licona (s. 1961) julkaisi vuonna 2017 erityisen tärkeän kirjan. Loputtomasti keskustelua ja vääntöjä aiheuttanutta kysymystä evankeliumeista löytyvistä eroavuuksista lähestytään kerrankin erilaisesta ja raikkaasta tulokulmasta. Kirjan perusteesi voidaan tiivistää lyhyesti sanottuna näin: (a) kanoniset evankeliumit ovat genreltään eli kirjallisuuslajiltaan tyypillisiä kreikkalais-roomalaisia elämäkertoja ja (b) niistä löytyvät eroavuudet ovat samankaltaisia kuin ne eroavuudet, joita me voimme löytää muista tuon ajan kreikkalais-roomalaisista elämäkerroista ja (c) tämä käy erityisen selvästi ilmi, kun vertaamme evankeliumeja Plutarkhoksen kirjoittamiin elämäkertoihin. Loppupäätelmäksi osoittautuu, että (d) evankeliumien kirjoittajat kohtelevat lähteitään huomattavasti konservatiivisemmin kuin muut aikalaiskirjoittajat.

Kirja-arvio: Body, Soul & Life Everlasting – Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate

Cooper, John W. Body, Soul & Life Everlasting: Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate (Grand Rapids: Eerdmans, 1989/2000), 241 sivua.

Kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisyydestä kulkevat käsi kädessä, koska näkemys siitä mitä, kuoleman jälkeen tapahtuu, riippuu siitä, mikä on ihminen. Tämä on aihe, johon meidän kaikkien tulisi hankkia jonkinlainen vastaus elämämme aikana. Mitä tapahtuu kun kuolen? 

Keskustelussa on syntynyt teknisiä termejä tiivistämään erilaisia näkökantoja. Ovatko dualistit (latinan sanasta ’duo’ = ’kaksi’) oikeassa väittäessään, että ihmisessä on erillinen osa, kutsutaan sitä sitten sieluksi tai hengeksi, joka selviää tietoisena ruumiin lahotessa? Vai ovatko monistit (kreikan sanasta ’monos’ = ’yksi’) oikeassa väittäessään, että ihminen on todellisuudessa yksi kokonaisuus, joka yksinkertaisesti lakkaa olemasta ruumiin kuolemassa? Ei ole mitään outoa siinä, että monilla ei-kristityillä on jälkimmäinen kanta asiaan, mutta tällaista näkemystä on esitetty jopa monien raamatuntutkijoiden suusta. Itse asiassa monismi on saanut valtavasti jalansijaa raamattututkimuksessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Vaikka kristitty uskookin ruumiin ylösnousemukseen, mitä tapahtuu ”minulle” sen jälkeen kun kuolen? Aihe on toki laaja ja sitä voidaan lähestyä eri tieteenalojen kuten teologian, filosofian tai tieteen näkökulmasta. Tässä tekstissä esitellään aiheeseen liittyvä kirja, jossa pääpaino on Raamatun tekstien analysoinnissa.

Kirja-arvio: Jeesus Kristus - Jumala ihmisenä

Salmela, Heikki (toim.),
Jeesus Kristus - Jumala ihmisenä
(Helsinki: Aikamedia, 2022), 341 sivua.

Jeesus Kristus – Jumala ihmisenä on kolmas osa Aikamedian kustantamasta kymmenosaisesta kirjasarjasta, jonka tavoitteena on "sanoittaa helluntaiteologiaa ja vahvistaa seurakunnallista opetusta". Sarjassa ovat jo aiemmin ilmestyneet Raamattu – Jumalan pyhä Sana ja Jumala – kaikkivaltias Isä. 

Jokainen sarjan kirja koostuu useammasta artikkelista, joiden kirjoittajina on helluntailiikkeeseen kuuluvia teologeja, pastoreita tai muita tunnettuja vastuunkantajia. Artikkelit on pyritty kirjoittamaan siten, että tavalliset seurakuntalaisetkin voisivat sarjan kirjoja lukea ja niistä hyötyä.

Kirja-arvio: The New Testament and the Future of the Cosmos

Juza, Ryan P. The New Testament and the Future of the Cosmos (Eugene: Pickwick Publications, 2020), 356 sivua.

Ryan P. Juzan uunituoreessa kirjassa The New Testament and the Future of the Cosmos (Uusi testamentti ja kosmoksen tulevaisuus) keskitytään äärimmäisen mielenkiintoiseen aiheeseen: meidän kosmoksemme tulevaisuuteen Jumalan suunnitelmissa. Mikä tulee olemaan maapallomme tulevaisuus ja mikä tulee toimimaan Jumalan kansan lopullisena sijoituspaikkana? 

Juzan reipas 350-sivuinen kirja on hieman editoitu versio hänen vuoden 2017 väitöskirjastaan, jonka hän teki Tr. David Bauerin alaisuudessa Asburyn teologisessa seminaarissa, jossa hän opettaa osa-aikaisena professorina induktiivista raamatuntutkimusta. Juza kertoo (maililla) valinneensa tämän aiheen kolmesta syystä: häntä kiehtoo Jumalan luoma maailma, eikä aiheesta ole saatavilla kovinkaan monia teologisia tutkielmia, ja niissä joita on kirjoitettu, on hänen mukaansa korjaamisen varaa. Häntä kiinnostaa suuresti myös suuret raamattuteologiset linjat ja se millä tavalla eri kirjoittajat käsittelevät samoja aiheita.  

Tässä aiheessa erilaisten tulkintojen ytimessä on erimielisyys siitä, miten vahvasti Ut:n kirjoittajat painottavat nykyisen ja tulevan maailman välistä jatkuvuutta ja epäjatkuvuutta. Vaikka tavallinen kansa onkin tottunut puhumaan ”maan päällä elämisestä ja taivaaseen menemisestä”, tutkimuksessa pelikentällä vaihtoehtojen maailma on paljon tätä moninaisempi. Tutkimuksessa on annettu ainakin kuusi erilaista vastausta siihen kysymykseen, mikä tulee olemaan tämän nykyisen maailman kohtalo:

Kirja-arvio: Knowing Jesus through the Old Testament

Wright, Christopher J. H. Knowing Jesus through the Old Testament. 2nd edition (Downers Grove: IVP, 2014), 288 sivua.

Christopher Wright on tunnettu Vanhan testamentin tutkija, joka on julkaissut mm. erinomaisia kommentaareja Jeremian ja Hesekielin kirjoista. Hänet tunnetaan yleisesti (ainakin minun piireissäni) nimenomaan ”Old Testament Wrightina” erotuksena ”New Testament Wrightista” eli Tompasta. Mielenkiintoista kyllä, sukunimen lisäksi miehet jakavat myös hyvin samantapaisen teologisen ymmärryksen Raamatun tekstien tulkinnasta, koska Wright myöntää Jeesusta käsittelevässä kirjassaan (s. 10) seuranneensa tarkoituksella erityisesti N. T. Wrightin tuotantoa.

Kirja-arvio: Lupauksista luottamukseen. Kristus — Raamatun lupausten täyttymys

Kumpula, Markku J. Lupauksista luottamukseen. Kristus – Raamatun lupausten täyttymys (Virrat: KKJMK, 2020), 312 sivua.

Israel-kysymys on seurakunnissa aina polttava ja ajankohtainen. Kiinnostavaksi ja tärkeäksi aiheen tekee juuri se, että raamatunlukija joutuu välttämättä valitsemaan jonkinlaisen tulkinnallisen linssin, jonka läpi kahden eri testamentin tekstejä luetaan. Suomen vapaissa suunnissa on ikävä kyllä hallinnut jo kauan nk. dispensationalistinen tulkintamalli, jonka ytimessä on teologinen ajatus siitä miten Israel ja seurakunta tulee erottaa vahvasti toisistaan. Tämä puolestaan on johtanut monenlaisiin tulkinnallisiin ongelmiin ja hassunkurisiin näkemyksiin (kuten siihen, että lähetyskäskyä ei olisikaan annettu seurakunnalle, vaan joukolle juutalaisia miehiä!).

On olemassa parempi tapa käsitellä Raamatun tekstejä ja tätä tapaa käsitellään kohtuullisen kattavasti Markku Kumpulan uudessa kirjassa Lupauksista luottamukseen. Kristus — Raamatun lupausten täyttymys. Kumpula toimii Ylivieskan vapaaseurakunnan pastorina, joskin hänellä on taustaa myös helluntaikentästä. Kumpula kertoo omaksuneensa uskoontulonsa (vuonna 1983) jälkeen dispensationalistisen näkemyksen, jota hän ehti seurata uskollisesti noin kymmenen vuoden ajan ennen kuin tämä teologinen kyhelmä alkoi romahtaa kasaan. Oli olemassa parempi tapa tulkita Raamattua ja Jumalan antamia lupauksia.

Kirja-arvio: Jesus the Eternal Son – Answering Adoptionist Christology

Bird, Michael F. Jesus the Eternal Son. Answering Adoptionist Christology (Grand Rapids: Eerdmans, 2017), 155 sivua. 

Uuden testamentin tutkimuksessa kristologiset käsitykset ovat olleet jo jonkin aikaa murroksessa. Aiemmat teologiset linnat alkavat pikkuhiljaa hajota tomukasaksi. Melko pitkän aikaa tutkimuksessa hallitsi ns. adoptianistinen näkemys Jeesuksen suhteesta Jumalaan. Tämän mukaan varhaisimman kristillisen materiaalin mukaan Jeesus oli (vain) tavallinen mies, jonka Jumala adoptoi Pojakseen joko kasteessa tai ylösnousemuksessa. Sen sijaan näkemys jo alunperin jumalallisesta Jeesuksesta, joka on Isän ikuinen Poika ja joka inkarnoitui ihmiseksi, oli seurausta myöhemmästä kehityksestä, jonka koko hedelmä on luettavissa kaikkein selvimmin Johanneksen evankeliumista. Muistan itse lukeneeni jo vuosia sitten erään suomalaisen teologin kirjaa, jossa adoptianistinen näkemys listattiin jo alkulehdillä varmaksi osaksi tiettyjä Uuden testamentin kirjoja. Jo silloin teologisesti harjaantumattomassa mielessäni soi pieni hälytyskello, mutta nyt tämä ääni on pikkuhiljaa kasvanut melko suureksi. Ääntä suurensi entisestään nuoren ja tuotteliaan australialaisen Uuden testamentin professori Michael Birdin lyhyehkö kirja, jossa adoptianistinen näkemys tietyistä Uuden testamentin teksteistä pyritään murskaamaan. 

Kirja-arvio: The Theology of the Book of Revelation

Bauckham, Richard. The Theology of the Book of Revelation (Cambridge: Cambridge University Press, 2013 [1993]), 169 sivua.

Hyvin usein Ilmestyskirjaa kohdellaan kristallipallona, joka paljastaa mitä tapahtuu viimeisenä seitsemänä vuotena ennen maailmanloppua. Onkin ironista, että monet jotka ovat yrittäneet lukea kirjaa tiukan kirjaimellisesti, ovatkin menettäneet kirjan ydinpointin: kirjan teologinen rikkaus on lipsahtanut monien käsistä kuin saippuapala suihkussa. Tässä ohuehkossa kirjassa tunnettu Uuden testamentin tutkija Richard Bauckham osoittaa melko vakuuttavasti miten kirja on täynnä paksua ja tärkeää teologiaa, vaikka se ehkä tarkoittaakin hieman eri asioita kuin mihin jotkut ovat tottuneet. Vaikka kirja on selvästi kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla Vähä-Aasiassa sijainneille erinäisissä kriiseissä painiville seurakunnille, sillä on silti tärkeä sanoma jokaiselle uskovien sukupolvelle.

Ymmärrän varsin hyvin, että kirja on vuodelta 1993 eli se ei ole "uunituore", mutta viimeksi muutama päivä sitten Regent Collegen eräs professori totesi, että jos henkilö haluaa lukea vain yhden Ilmestyskirjaan liittyvän opuksen, se on juuri tämä. Johtuneeko juuri tästä, että kirjasta on tullut uusi painoserä jo parisenkymmentä kertaa.

Kirja on osa laajempaa julkaisusarjaa New Testament Theology ja siksi kirjan olennaisin pointti on toimia oppaana kirjan teologiseen sisältöön. Toisin sanoen Bauckhamin tarkoitus on kuroa umpeen tunnettua kuilua, joka on olemassa johdanto-oppaiden ja kommentaarien välillä. Molemmissa on nimittäin haasteena se, että kirjan teologinen sisältö jää usein nippelitietojen tai liiallisen yleistämisen jalkoihin. Bauckham osoittaa (yllätys yllätys) seitsemällä luvulla miten tarkasti Johannes on miettinyt sanomansa läpi ennen sen lähettämistä seurakunnille.

Kirja-arvio: Kreikanopiskelijan Uusi testamentti – Osa 1

Sivonen, Mikko, ja Tassia, Mikko (toim.),
Kreikanopiskelijan Uusi testamentti – Osa 1
(Espoo: Agricola teologinen instituutti & The Word for the World -raamatunkäännöskonsultit, 2017), 148 sivua.

Raamatun alkukieliin pätee sama vanha viisaus kuin muihinkin vieraisiin kieliin: Use it or lose it. Jos kieltä ei käytä, se katoaa pikkuhiljaa. Muinaiskreikan ja -heprean osalta kielen käyttäminen edellyttää sen lukemista, mutta (yli)opiston kursseilla opittu sanavarasto ei kuitenkaan riitä tekstin sujuvaan lukemiseen. Sanakirjaa siis tarvittaisiin, mutta sen kanssa tekstin lukeminen on tuskallisen hidasta. Niille, jotka osaavat riittävän hyvin englantia, on tähän tarjolla erinomaisia apuvälineitä kuten Brownin ja Smithin toimittama A Reader's Hebrew Bible sekä Goodrichin ja Lukaszewskin A Reader's Greek New Testament. Vastaavanlaista työkalua on kaivattu pitkään myös suomeksi - ja nyt sellainen on tulossa.

Kirja-arvio: Startup seurakunta

Eerola, Janne, ja Piipponen, Mitja (toim.),
Startup seurakunta
(Tampere: Päivä, 2017), 268 sivua.

Startup seurakunta on teos, jossa ajatuksiaan ja kokemuksiaan erilaisista tavoista järjestää seurakunnan toiminta ja rakenne pääsee jakamaan joukko modernien ja kasvahakuisten yhteisöjen avainhenkilöitä. Eerola ja Piipponen ovat kiertäneet eri puolella Suomea haastattelemassa näitä vaikuttajia, ja tarjoilevat löydöksensä lukijalle mielenkiintoisina ja sopivan pieninä annoksina.

Pääosa kirjasta koostuu viidestä luvusta. Näistä ensimmäisessä esitellään lyhyesti mukaan valikoituneet 14 startup-henkistä yhteisöä, jotka edustavat niin vapaakristillistä kenttää kuin uudistushenkisiä luterilaisiakin. Sen jälkeen seuraa neljä lukua, joihin on työstetty haastetteluissa esille nousseita näkökulmia. Jokainen luku muodostaa oman isomman teemansa: relevanssi, toiminta, johtajuus ja muutos. Nämä on edelleen jaettu pienempiin aiheisiin, joista kunkin käsittelyyn on varattu 1-7 sivua. Startup seurakunta onnistuu siis tavalla tai toisella sivuamaan useita kymmeniä seurakunnan toimintaan ja rakenteeseen liittyviä kysymyksiä.

Kirja-arvio: The Historical Jesus of the Gospels

Keener, Craig S.,
The Historical Jesus of the Gospels.
(Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company, 2009), xxxviii + 831 sivua.

Johdanto 

Minun ja Craig Keenerin tiet kohtasivat ensimmäisen kerran Keuruun Isossa Kirjassa, jossa olin (äärimmäisen huonosta englanninkielen taidosta huolimatta) työstämässä eksegeettistä päättötyötä Jeesuksen avioero ja uudelleenavioitumis -opetuksesta Matteuksen evankeliumin luvusta 19. Keener oli työntänyt lusikkansa tähän soppaan yhdellä aihetta suoraan käsittelevällä kirjalla, kirjoittamalla näkemyksistään ”3-näkemystä kirjassa” ja kahdella artikkeleilla ”Dictionary of New Testament Background” teoksessa.

Kirja-arvio: Jesus – A Very Short Introduction

Richard Bauckham
Jesus: A very Short Introduction
(Oxford: University Press, 2011), 125 sivua.


Jeesuksen elämän läpikäyminen (John P.) Meieriläisittäin puoli metriä vahvan kirjasarjan kanssa on yksi haaste, mutta kaiken laittaminen reiluun sataan sivuun on toinen asia. Näin on kuitenkin tehnyt Richard Bauckham. 

Kyse on suuremmasta kirjakokoelmasta, jota on jo muutamien vuosien ajan julkaissut Oxford University Press. Miltei aiheesta kuin aiheesta voi löytää haluamansa kirjan: kauneudesta, erämaista, galakseista, ydinaseista, logiikasta, aivoista, juutalaisuudesta ja jopa ”Ei mistään”. (En ole vielä tarkistanut onko viimeisen kirjan sivuille painettu tekstiä lainkaan.) Eksegeettisen safarin lukijoita voi tietysti kiinostaa enemmän kirja Paavalista (E. P. Sanders), Uudesta Testamentista (Luke Timothy Johnson) tai sitten Jeesuksesta (luet siitä). Suosittelen siis kutakin vilkaisemaan kirjasarjassa ilmestyneitä teologiaan liittyviä aiheita, koska niiden takana on aina alansa ammatilainen. 

Kirja-arvio: Judas and the Gospel of Jesus – Have We Missed the Truth about Christianity?

N. T. Wright.

Judas and the Gospel of Jesus: Have We Missed the Truth about Christianity? 

(Grand Rapids: Baker Books, 2006). 155 sivua.

Suurin osa suomalaisista tietää, että Uudessa testamentissa olevat neljä evankeliumia eivät olleet lainkaan ainot evankeliumit, joita ilmestyi parin ensimmäisen vuosisadan aikana ajanlaskun alussa. Harva kuitenkin on lukenut näitä muita evankeliumeja ja faktat ja fiktiot ovat usein vaarassa mennä pahasti sekaisin.

Vuonna 2006 valtameren toisella puolella (teiltä Suomesta katsottuna) useampi suuri valtamedialehti otsikoi näyttävästi Juudaksen evankeliumin löytymisestä, kääntämisestä ja sisällöstä. Ensimmäisestä englanninkielisestä editiosta olivat vastuussa Rodolphe Kasser, Marvin Meyer ja George Wurst ja Bart Ehrman oli mukana kirjoittamassa kirjaan yhtä lukua. [1] Teoksen kustantajana toimi National Geographic, joka myös valmisti aiheesta dokumentin ja itse muistelen sivusilmällä nähneeni tästä paloja Suomen televisiossa joitain vuosia sitten. (Dokumentti on katsottavissa JuuTuubissa Iltalehti-tasoisilla intro-kommenteilla varustettuna.)

Kirja-arvio: Aika on nyt - Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Lieneekö joidenkin mielestä syynä kirjoittajan liiallinen oppineisuus ja akateemisuus (M.A., Regent College; Ph.D., Cambridge University), hänen vakaa perinteinen kristillinen maailmankatsomuksensa vai sitoutumattomuus ainoastaan yhteen kirkkokuntaan tai kaikkien edellisten summa, Marko Jauhiainen ei ole aikaisemmin saanut ansaitsemaansa huomiota suomalaisessa raamatuntutkimuksessa eikä herätyskristillisessä opetuskentässä. Jauhiaisen väitöskirja, The Use of Zechariah in Revelation on julkaistu arvostetussa Mohr Siebeckin WUNT II -sarjassa ja häneltä on ilmestynyt useampia akateemisia artikkeleita alan huippujulkaisuissa. Sopii vain toivoa, että hänen ensimmäinen suomenkielinen kirjansa, Aika on nyt - Opas Ilmestyskirjan lukemiseen, muuttaa tätä asetelmaa. Jauhiaisen kirja osoittaa, että hänellä on paljon merkittävää sanottavaa sekä suomalaiselle raamatuntutkimukselle että kristittyjen sielunmaisemalle.

Kirja-arvio: The Question of Canon – Challenging the Status Quo in the New Testament Debate

Kruger, Michael. J.,
The Question of Canon. Challenging the Status Quo in the New Testament Debate
(Nottingham: Inter-Varsity Press, 2013), 256 sivua

Uuden testamentin (UT) kaanonista, sen sisällöstä ja historiallisesta kehityksestä on olemassa paljon johdanto-kirjoja. Tämä kirja ei kuitenkaan ole yksi niistä. Kuten kirjan alaotsikko kertoo, kirjan pääteesi on haastaa tutkimuskentän konsensus eli enemmistönäkemys. 

Kirjan kirjoittaja Michael Kruger on julkaissut kourallisen kirjoja ja hän on perehtynyt erityisesti Uuden testamentin kaanon-kysymyksiin ja varhaiskristillisuyyteen. (Hänen kotisivut löytyy täältä.)

Kruger toteaa, että ”sen sijaan, että kysyttäisiin ’mitä kirjoja’, me haluamme kysyä miksi ylipäätään pitäisi olla kirjoja [UT:n kaanonissa]. Miksi on ylipäätään olemassa Uuden testamentin kaanon?” (s. 204.) Juuri kysymys kaanonin olemassaolosta ylipäätään on kirjan tähtäimessä.

Kirja-arvio: Evangelical Leadership – Challenges and Opportunities

Paul, Ian,
Evangelical Leadership: Challenges and Opportunities
(Cambridge: Grove Books, 2016), 28 sivua.

Ian Paul on englantilainen pastori-teologi, joka kirjoittaa ja puhuu ahkerasti erityisesti erilaisista seurakuntaelämää koskettavista ajankohtaisista teemoista. Hänen bloginsa Psephizo on erittäin suosittu ja uusia kirjoituksia ilmestyy lähes päivittäin. Suomalaisille Paul on mielenkiintoinen seurattava siksi, että hän käsittelee usein – joskaan ei läheskään aina – anglikaanikirkkoon liittyviä kysymyksiä. Ne puolestaan ovat hyvin läheistä sukua niille kysymyksille, joiden parissa Suomen luterilainen kirkko askartelee. Yksi esimerkki tästä on juuri julkaistu Evangelical Leadership. Se kuuluu Grove Booksin kirja(s)sarjaan, jonka tarkoituksena on tarjota selkeitä ja tiiviitä esityksiä erilaisista kristilliseen elämään ja palvelutyöhön liittyvistä aiheista.

Kirja-arvio: Koetelkaa kaikki – Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin

Launonen, Leevi, ja Rautio, Elina (toim.),
Koetelkaa kaikki: Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin
(Aikamedia 2016), 394 sivua.

Kristinuskon pitkä (ja ajoittain surullinen) historia osoittaa, että toisten kristittyjen opetuksen ja toiminnan arviointi on vaativa laji. Sen harjoittajan olisi hyvä olla teologisesti pätevä, hyvin perehtynyt arviointinsa kohteeseen, liikkeellä rehellisellä otteella ja myös kykenevä tunnistamaan oman katsantokantansa subjektiivisuus. Rakkaudellinen ja kunnioittava suhtautuminen arvostelun kohteena oleviin sisariin ja veljiin ei sekään tekisi pahaa.

Koetelkaa kaikki on ottanut tämän vaativan haasteen vastaan ja käsittelee lähes kaksikymmentähenkisen, yhteiskristillisen asiantuntijajoukon voimin joitakin aikamme hengellisiä virtauksia, tavoitteenaan lukijan hengellinen varustaminen ja uskon terveyden vaaliminen.

Kirja-arvio: Karitsa ja leijona – Ilmestyskirja kaikelle kansalle

Ranta, Erkki,
Karitsa ja Leijona: Ilmestyskirja kaikelle kansalle
(Perussanoma 2015), 226 sivua.

Ilmestyskirjan selitys Karitsa ja Leijona on Erkki Rannan kuudes ja viimeinen teos Perussanoman kustantamassa Raamattu kaikelle kansalle -sarjassa. Kirjasarjan kommentaarien tarkoitus on sekä palvella Raamatun julistajia että tarjota materiaalia niin raamattupiirejä kuin henkilökohtaisia hartaushetkiäkin varten. Kirjoittaja on Damaskon kirjan Vanhan testamentin lainauksista tohtoriksi väitellyt luterilainen pappi.

Kirjan esipuhe on osittain ymmärrettävissä pienenä apologiana muun sisällön suhteen. Ranta antaa ymmärtää, että hänen ei alun perin ollut määrä kirjoittaa aiheesta selitysteosta, mutta (olosuhteiden pakosta?) hän kuitenkin tarttui tähän itselleen vaativaan tehtävään. Samalla käy ilmi, että kirjan sisältö perustuu hyvin pitkälle hänen vuonna 1986 valmistamaansa opetussarjaan Ilmestyskirjasta. Nämä lähtökohdat näkyvät myös itse selityksessä - kirjassa käytettyjä lähteitä on sangen vähän ja tuorein hyödynnetty Ilmestyskirjan akateeminen tutkimus on lähes 30 vuotta vanhaa.