Nainen Raamatussa

Raamattua on usein sanottu hyvin patriarkaaliseksi kirjakokoelmaksi. Meidän on syytä tunnustaa, että Raamattu on kirjoitettu miesvaltaisissa kulttuureissa ja heijastelee enemmän tai vähemmän omaa aikaansa. Kuitenkin jo luomiskertomus kuvaa miestä ja naista yhdessä hallitsemassa luomakuntaa. Vasta syntiinlankeemuskertomuksessa nähdään sukupuolten väliset jännitteet ja niihin liittyvä väärä vallankäyttö.

Kuvauksessa miehen ja naisen luomisesta, 1. Moos. 1:26-31, KR92 käännöksessä on yksi puute. Kun Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, niin kaikki oli “sangen hyvää” (KR33, hepreassa on vahvistussana). Kun ihminen, mies ja nainen oli luotu, niin kaikki oli todella hyvää. Kun luemme toisesta luomisen kuvauksesta, niin kaikki ei kuitenkaan ole hyvää. Ihmisen ei ollut hyvä olla yksin, 1. Moos. 2:18-25.

Onko puhe kylkiluusta sitten kuvainnollista tai konkreettista, kannatan edellistä, niin joka tapauksessa se kertoo samankaltaisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Nainen on lähellä miehen sydäntä. "Apu, joka on hänelle sopiva", tulee heprean sanoista ezer kenegdo, apu, joka seisoo häntä vastapäätä. Eläin ei ole tasavertainen kumppani ihmiselle, vain toinen ihminen on. Apu ei merkitse vähempiarvoista, sillä psalmeissa Jumalaa kutsutaan ihmisen avuksi.

Kun mies ja nainen lankesivat käärmeen houkutukseen ja söivät yhdessä kielletyn puun hedelmää. Jumala sanoi naiselle: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. (1. Moos. 3:16) Naisen halu mieheen tarkoittaa tässä tuskin seksuaalista halua.

1. Moos. 4:6-7 Jumala sanoo Kainille: Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa. Synti halusi Kainin valtaansa, siinä on sama heprean sana. Naiselle suunnattujen sanojen voi tulkita tarkoittavan sitä, että nainen tahtoo hallita miestä ja mies puolestaan alistaa naista. Paratiisi oli nyt mennyttä ja jäljellä oli konfliktien sävyttämä elämä. Toki hyvässä avioliitossa voidaan kokea myös jotain paratiisin kaltaista. Kristus on myös tullut asettamaan asiat ennalleen.

Naisen rooli Vanhassa testamentissa nähtiin siten, että nainen on ennen kaikkea vaimo ja äiti. Hedelmättömyys nähtiin hyvin onnettomana asiana. Pojat olivat yleisesti ottaen toivotumpia jälkeläisiä. Kun tytöt menivät naimisiin, yleensä pian kuukautisten alkamisen jälkeen, heistä tuli aviomiehen suvun jäseniä. Pojat sen sijaan säilyivät oman sukunsa jäseninä ja kun he avioituivat, heidän vaimoistaan ja lapsistaan tuli oman suvun jäseniä. Miehet olivat myös sotilaita, joten poikien synnyttäminen vahvisti heimoa ja kansaa myös sotilaallisesti.

Synnyttäminen oli varsin vaarallista tuona aikana ja johti useammin kuin nykyaikana äidin menehtymiseen. Myös lapsikuolleisuus oli yleisempää. Voimme toki kysyä: Eikö naisen osa ollut sitten aika onneton? Timothy Keller, amerikkalainen pastori ja teologi, on todennut tähän liittyen “Raamatun aikaan ei tunnettu anoreksiaa”. Hän tahtoi sanoa, että kaikki kulttuurit, mukaan lukien omamme, ovat tavalla tai toisella turmeltuneita.

Vaikka Vanhan testamentin kulttuuri oli varsin mieskeskeistä, siellä on myös joitakin virkistäviä poikkeuksia. Vanhan testamentin aikaan naiset eivät saattaneet toimia Jahven papittarina, mutta he saattoivat toimia profeettoina, kuten Mirjam, Mooseksen sisko, sekä tuomareina, kuten Debora. Tuomarit olivat poliittisia ja sotilaallisia johtajia. Naiset saattoivat jopa kunnostautua taistelussa, kuten Jael, joka surmasi hänen telttaansa paenneen viholliskansan kuninkaan.

Naiset saattoivat myös hallita kuningattarina, kuten Iisebel. Vaikka hän käytti asemaansa häikäilemättä väärin ja pyrki hävittämään Jahven palvojia ja suosi kanaanilaista Baal-kulttia, niin Raamatussa häntä kohdellaan teoistaan täysin vastuullisena ihmisenä, ei miestä ymmärrykseltään tai kyvyiltään jotenkin vähäisempänä.

Raahabista kerrotaan hyvin positiiviseen sävyyn, suomalaisessa käännöksessä hänen sanotaan olleen prostituoitu, mutta alkukielen sana voi tarkoittaa myös majatalonpitäjää. Hän suojeli israelilaisia vakoojia Jerikon valtauksen yhteydessä ja liittyi valittuun kansaan. Ruutin kirja on nimetty Raamatussa naisen mukaan. Ruut oli mooabilainen, joka kääntyi Israelin uskontoon. Hänestä tuli kuningas Daavidin esiäiti. Hän oli siitä poikkeuksellinen nainen, että hän kosi israelilaista Booasta, yleensä mies kosi naista. Esterin kirja on nimetty Persian kuningatar Esterin mukaan, hän oli esikuvallinen nainen rohkeudessaan ja pelasti oman kansansa, juutalaiset, kansanmurhalta.

Laulujen laulussa niin mies kuin nainenkin puhuvat häpeilemättä seksuaalisesta halustaan ja
kumpikin tavoittelee toistaan. Sananlaskujen kirjan loppuosassa mainittu, liioittelua sisältävä ihannevaimo pyörittää omaa bisnestään ja nauttii työstään. Hänen miehensä arvostaa häntä suuresti ja kehuu häntä julkisesti. Tooran käskyssä kunnioita isääsi ja äitiäsi puhutaan molempien vanhempien kunnioittamisesta yhtä lailla. Jo tämä osoittanee, ettei kuva Vanhasta testamentista toivottoman patriarkaalisena kirjakokoelmana ole ainakaan ihan koko kuva.

Jeesus Nasaretilainen suhtautui naisiin ajan tavasta poiketen todella kunnioittavasti. Hän oli rabbi, jolla oli useita naisia opetuslapsina, mikä oli tuossa kulttuurissa hyvin poikkeuksellista. Hän valitsi evankeliumikertomusten mukaan juuri naiset ylösnousemuksensa ensimmäisiksi todistajiksi. Tätä ei ole syytä ohittaa kevyesti. Naisia ei pidetty tuona aikana luotettavina todistajina, heidät nähtiin tunteellisina ihmisinä, jotka keksivät helposti omiaan. Tämä osoittaa naisia kohtaan arvostusta.

Myös se, että Jeesus paransi naisia, kertoo hänen rakkaudestaan ja kunnioituksestaan heitä kohtaan. Kun hän kohtasi hautajaissaattueen, hän näki leskirouvan, joka suri ainoaa poikaansa (Luukas 7:11-17). Suru oli varmasti aitoa, mutta pojan menettämisen myötä leski oli menettänyt myös vanhuutensa turvan, sillä tuona aikana lapset pitivät aikuistuttuaan huolta vanhemmistaan, kun nämä olivat iäkkäitä. Jeesus herätti tekstin mukaan pojan kuolleista.

Jeesus arvosti myös äitejä. Kun he toivat pieniä lapsiaan Jeesuksen siunattavaksi ja opetuslapset moittivat tuojia, Jeesus moittikin opetuslapsia, jotka olivat oman kulttuurinsa lapsia. Hän siunasi pienokaiset. Se oli varmasti hyvin tärkeä ja herkkä hetki läsnä oleville äideille.

Pietari antaa 1. kirjeessään ohjeita vaimoille. Sitten hän antaa seuraavat ohjeet aviomiehille, 1. Piet. 3:7:  Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.

Pietari kutsuu naista kirjaimellisesti ”heikommaksi astiaksi”. Ilmausta ei tarvitse tulkita naista väheksyväksi, ikään kuin nainen ei olisi henkisiltä kyvyiltään miehen vertainen. Parempi selitys on, että naiset ovat yleensä miehiä fyysisesti heikompia. Naiset ovat ehkä myös keskimäärin miehiä emotionaalisesti herkempiä. Tämä saattaa liittyy naisen tehtävään äitinä. Lapset ovat hyvin herkkiä ja hauraita ja äiti on heille tärkein ihminen maanpäällä. Luoja on voinut hienosäätää naisen tunne-elämän juuri äidin tehtävää silmällä pitäen.

Pietari voi viitata tässä myös antiikin käytäntöön, jossa miehet menivät naimisiin yleensä kolmekymppisinä nuorten teinityttöjen kanssa, jolloin parisuhde ei ollut ikäerosta johtuen tasavertainen. Hän kehottaakin aviomiehiä olemaan vaimoaan kohtaan hienotunteisia. Antiikin sosiaalisessa koodistossa miesten odotettiin pakottavan vaimonsa kunnioittamaan heitä, mutta Uudessa testamentissa korostuu keskinäinen kunnioitus ja rakkaus.

Paavalia on usein nykyaikana pidetty sovinistina ja naisten vihaajana. Ertyisesti seuraavat tekstit ovat herättäneet pahennusta.

1. Kor. 4:33-35: Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.

1. Tim. 2:9-12: Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.

Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä Raamatussa sanotaan, vaan myös siitä mitä Raamatussa tarkoitetaan sillä, mitä siellä sanotaan. Meidän ei tule irrottaa jakeita niiden asiayhteyksistä. Meidän on hyvä muistaa, että Paavalin kirjeet ovat kirjoitettu tiettyihin tilanteisiin. Korintissa oli ongelmana, että naiset keskeyttivät kysymyksillään seurakunnan jumalanpalveluksien opettajia. Antiikissa pidettiin epäkohteliaana, jos kysymykset heijastelivat tietämättömyyttä. Naisilla oli harvoin koulutusta

Paavalilla on lyhyen tähtäimen strategiana, että naiset eivät keskeytä taitamattomilla kysymyksillään tilaisuuden kulkua. Pidemmän tähtäimen strategia oli, että naiset oppivat korkeammin koulutetuilta miehiltään kristinuskosta. Ei ollut itsestään selvää tuolloin, että naisilla ylipäätään oli oikeus oppia. Paavali salli sen, että naiset puhuivat seurakunnan kokouksissa. Hän antoi ohjeita mm. naisten julkisista rukouksista ja profetoinnista seurakunnassa.

Jälkimmäistä tekstiä ajatellen haluan lisätä, että hiljaisuutta ja kuuliaisuutta odotettiin ihan kaikilta kristityiltä, erityisesti niiltä, joita opetettiin, olivatpa opetettavat miehiä tai naisia. Alkuseurakunnassa Paavali kehotti niin miehiä kuin naisia käyttäytymään tilanteeseen sopivalla tavalla, erityisesti seurakunnan kokoontumisissa. Mielestäni ei ole ongelmallista, että nainen johtaa, mutta Paavali sanoi, että nainen ei saa dominoida miestä, korottaa itseään miehen yläpuolelle.

En näe sitäkään ongelmallisena, että nainen toimii opettajana. Paavali voi hyvinkin viitata Efeson tilanteeseen. Seurakunnassa oli ongelmia väärien opettajien kanssa, joista osa oli ilmeisesti naisia. Käsky naisille olla opettamatta voi olla tarkoitettu juuri tuohon aikaan ja paikkaan tuosta nimenomaisesta syystä. On muistettava, että useat Paavalin työtovereista olivat naisia, hän suosittelee heitä ja lähettää heille terveisiä kirjeissään. Apostolien teoissa mainitaan mm. Priscilla, joka opetti miehensä kanssa tunnettua julistajaa Apollosta. Priscillan nimi mainitaan ensin, ehkä siksi, että hän oli miestään aktiivisempi hengellisessä työssä ja luultavasti myös miestään oppineempi.

Muotikampaukset, ylipukeutuminen ja ylelliset korut veivät huomiota pois Kristuksesta ja herättivät närää seurakunnan vähävaraisemmissa naisissa, joilla ei ollut mahdollisuutta koristautua tällä tavoin. Alemmissa yhteiskuntaluokissa tällaista ehostamista ei myöskään pidetty suotavana. Toisaalta Raamatussa puhutaan siitä, että naisen on sopivaa laittautua häissä. Silloin morsian on juhlien keskipisteenä.

Sukupuolirooleista seurakunnassa johtamisen ja opettamisen suhteen on yhä nykyisin erilaisia käsityksiä kristittyjen keskuudessa, eikä ole syytä julistaa toista osapuolta kirkonkiroukseen, oli tämä sitten egalitarismin, eli tasa-arvon, tai komplementarismin, eli sukupuolten välisten erilaisten roolien kannalla.