Room. 9:20-23: ”vihan ja laupeuden astiat” (Jason Staples)

Johdanto

Roomalaiskirjettä on monin paikoin hankala tulkita. Tämä pätee erityisesti sen lukuun 9 ja erityisesti sen jakeisiin 20-23. Paavali nimittäin puhuu ”vihan astioista” ja ”laupeuden astioista” ja juuri tämä tekstimassa on toiminut monille ihmisille selvänä osoituksena predestinaatiosta, siitä, että Jumala on jo ennen ihmisten syntymää yksinkertaisesti määrännyt heidät joko pelastukseen tai tuhoon. Lisäksi monet ajattelevat, että Paavalin mukaan Jumala voi tehdä näin…koska Hän on Jumala.

Tämä teksti esittelee toisenlaisen ja paremman tulkinnan näistä jakeista. Kuten tulemme huomaamaan, erityisesti jakeen 22 kohdalla käännöksissä ollaan tehty monia kummallisia valintoja. Sen sijaan, että Paavali puhuisi siitä, miten Jumala mielivaltaisesti valitsisi ihmisiä tuhoon tai kirkkauteen, Paavali painottaa Jumalaa kärsivällisenä savenvalajana, joka reagoi hyvin aktiivisesti ja kärsivällisesti ihmisten tahdonvapauteen ja heidän synteihinsä; jos savi ei halua taipua Hänen hyvien suunnitelmiensa mukaiseksi, Hän pyrkii löytämään muita tapoja käyttää näitä jästipäitä omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Asia saa lisävaloa, kun (a) teksti luetaan tiukemmin Israel-kertomusta vasten ja (b) arvostaen sitä, mitä Vanha testamentti sanoo Jumalasta savenvalajana. 

Teksti perustuu Jason A. Staplesin tulkintaan, jota hän on avannut sekä vuoden 2022 artikkelissaan ”Vessels of Wrath and God’s Pathos: Potter/Clay Imagery in Rom 9:20–23” (joka on siis ladattavissa ilmaiseksi!) että vuoden 2024 kirjassaan ”Paul and the Resurrection of Israel: Jews, Former Gentiles, Israelites”, teos, joka on toden teolla aiheuttanut keskustelua erityisesti Paavalin teologiaan erikoistuneiden kavereiden joukossa. Voit katsoa jakeista myös tunnin videon, jossa Staples keskustee artikkelistaan kahden muun teologin kanssa.

Koska Paavali käyttää näissä jakeissa runsaasti hyödykseen savenvalamiseen liittyvää raamatullista kuvastoa, on elintärkeää ymmärtää millä tavalla tämä tematiikka Raamatussa toimii. Vasta sen jälkeen olemme valmiita siirtymään erityisesti jakeen 9:22 kääntämiseen.

Johdantoa savenvalantaan

Kuten Staples painottaa, erityisesti kaksi tärkeää asiaa tulee ymmärtää saveen ja savenvalamiseen liittyen: ensimmäinen liittyy Raamatun teemoihin, toinen saven olemukseen.

(1) Tämä on erittäin suuri aihe Vanhan testamentin profeetoilla, joten meidän tulee lukea tarkasti ne tekstit, joihin Paavali Roomalaiskirjeessä viittaa. Olennaisia kohtia ovat erityisesti Jeremian kirjan luvut 18 ja 19 sekä Jesajan kirjan jakeet 29:16 ja 45:9.

(2) Savi on erittäin ”itsepäistä”, eikä savenvalaja aina onnistu siinä, mitä hän haluaa tehdä. Tämä on erittäin tärkeä huomio siksi, että jos Paavali haluaisi luvussa 9 painottaa sitä, miten Jumala suvereenisti vain tekee asioista sellaisia kuin hän haluaa, savenvalaminen olisi todella huono esimerkki tästä aiheesta, koska savi on nimenomaan tunnettu siitä, ettei se aina taivu muovaajansa tahtoon!

Tarkastelemme nyt kumpaakin teemaa lyhyesti erikseen ja aloitamme jälkimmäisestä.

Itsepäinen savi

Jos katsomme hieman tarkemmin jälkimmäistä väitettä eli saven ”jääräpäisyyttä”, niin Staples antaa artikkelissaan jopa viisi konkreettista lainausta aiheen asiantuntijoilta. Olen alleviivannut olennaiset pointit (Staples 2022, 209):

The funny thing about clay is it kind of has a mind of its own. . . . You can start out making one thing and sometimes it turns into something completely different.

I learned how to throw a pot by first learning about the nature of the clay. Clay is very temperamental. It has a mind of its own. To shape it into something useful you have to know how it will behave under the pressure of your fingers.

It took two years of serious wheel experience before I could readily translate the image in my mind to the lump of clay, and I still sometimes find that the clay has a mind of its own.

Once you’ve learned that clay has a mind of its own, the next step is to convince it to behave.

The difference is that rather than something specific and circumscribed by our will we can also have intentions that are open ended. . . . Having intention does not simply mean that we are absolutely in control. It can also mean that we are in egalitarian association with something outside ourselves. The intention to be in a relationship doesn’t mean that we make sure things unfold entirely to a script of our own devising. Rather, we enter into a partnership and learn to accommodate the new circumstances and desires of that other. Making pots with this kind of intention means that we are constantly willing to learn from the clay and respond to it at every turn of the wheel. . . . Sometimes [it’s] entirely appropriate that the clay is allowed to express itself. . . . With the right intentions we can turn the “energy” and “will” of the clay into something harmonious.

Kuten jokainen voi huomata, savenvalajat valittavat sitä, että savella näyttää olevan ”oma tahto”, eikä se aina alistu savenvalajan tahtoon ja päämääriin, vaan astiasta tuleekin jotain aivan muuta kuin mikä oli suunniteltu. Savenvalajan ja saven välinen ”yhteys” on kaksisuuntaista: savenvalaja joutuu koko ajan reagoimaan saven itsepäiseen olemukseen.

Staples syyttääkin monia teologeja juuri siitä, ettei heillä ole riittävää ymmärrystä siitä, miten savenvalaminen oikeasti toimii ja tämä on osaltaan ollut syynä sille, miksi jaejaksoa ei olla ymmärretty oikein (2022, 208-209). Sen sijaan, että savenvalaminen toimisi esimerkkinä siitä, miten Jumala vain suvereenisti tekisi toiset astiat suoraan tuhottavaksi (joka olisi outoa, koska savenvalajat eivät tietenkään yleensä toimi näin), se toimii pikemminkin esimerkkinä siitä, miten Jumala käsittelee kärsivällisesti syntistä ja uppiniskaista Israelin kansaa, joka ei halua mukautua Hänen suunnitelmiinsa. Saven tahto vastustaa Jumalan tahtoa. Tämä on itse asiassa juuri Roomalaiskirjeen jakeen 9:19 pointti. Vastoin 1992-käännöstä (joka on käsittämättömän huono), Paavali kysyy ”Kuka on vastustanut Hänen tahtoaan?” Tässä käytetty vastustaa-verbi ἀνθέστηκεν/anthestēkhen on perfektissä: ”kuka on koskaan vastustanut Hänen tahtoa?”. Vastaus kysymykseen ei ole ”ei kukaan”, vaan se on ”me”, tai pikemminkin ”Israel!”. Näin ollen Paavalin pointti heti jakeessa 19 sopii kuin nenä päähän hänen savenvalaja-esimerkkiin, johon hän seuraavaksi siirtyy.

On kuitenkin tehtävä vielä yksi tärkeä huomio savesta. On pidettävä visusti erillään savenvalamisen prosessi — jonka aikana savi on vielä potentiaalisesti muovattavissa — ja valmiin saviteoksen polttaminen — joka kovettaa sen lopullisesti muotoonsa. Kun astian polttaminen tai kovettaminen on tapahtunut, sille ei enää voi tehdä mitään. 2. Klemensin kirjeen kirjoittaja ymmärsi tämän asian varsin hyvin ja kirjoittaja tekee siitä hyvän sovelluksen:

Olemmehan savea kädentaitajan kädessä. Jos savenvalaja muovaa astiaa ja siitä tulee epämuodostunut tai se hajoaa hänen käsissään, hän muovaa sen uudestaan. Jos hän on kuitenkin jo ehtinyt laittaa sen uuniin, ei astialle voi tehdä enää mitään.

Näin on meidänkin kanssamme. Kun vielä olemme tässä maailmassa, katukaamme koko sydämestämme sitä pahaa, mitä olemme tehneet täällä, jotta Herra pelastaisi meidät niin kauan kuin meillä on aikaa parannukseen. Emme näet voi enää tunnustaa syntejämme tai tehdä parannusta, kun olemme lähteneet maailmasta. (2. Klemens 8:1-3)

Juuri tämä aspekti itse asiassa selittää faraon kohtalon Roomalaiskirjeen luvussa 9. Paavalin mukaan Jumala ”paadutti” hänet (9:18). Paaduttamisesta käytettävä verbi σκληρύνω/sklērunō soveltuu nimenomaan saviastioiden ”polttamiseen/kovettamiseen” eli siihen, miten niiden muoto ”viimeistellään” lopulliseen tilaan. Pointti faraon kohdalla onkin juuri siinä, että Jumala ei anna hänelle extra-armoa, vaan hän ”sinetöi” hänen syntisyytensä ja tuhoaa hänet. (Farao ei siis ole enää savena savenvalajan käsissä vaan valmiina astiana uunissa.) Tämä on kuitenkin täysin päinvastainen pointti kuin se, minkä Paavali tekee jakeissa 9:20-23, jossa savenvalamisen prosessi on edelleen käynnissä! Siirrymme nyt katsomaan savenvalamisen tematiikkaa profeetoissa.

Profeetat ja saviruukut

Nyt kun ymmärrämme saven olemuksen, voimme katsoa tarkemmin sitä, miten profeetat käsittelevät tätä aihetta. Aloitetaan Jeremian kirjan luvuista 18 ja 19.

Minun Raamatussani luku 18 on otsikoitu ”Jeremia savenvalajan huoneessa” ja luku 19 on otsikoitu ”Saviruukku särjetään Ben-Hinnomin laaksossa”. Luvun 18 olennaiset jakeet ovat tässä:

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: 2. ”Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani”. 3. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. 4. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.

5. Silloin tuli minulle tämä Herran sana: 6. ”Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. 7. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; 8. mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. 9. Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; 10. mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. (1933-käännös)

Kun Jumala haluaa opettaa Jeremialle, millä tavoin Hän käsittelee Israelin kansaa, Hän vie hänet savenvalajan luo. Tässäkin tekstissä painottuu se sama asia, johon törmäsimme äskettäin: aina savi ei halua taipua savenvalajan käsissä! Samalla tavalla Israel ei aina elä kuten sen tulisi elää. Pointti on siis savenvalamisen prosessissa. Aina savi ei ”tottele” savenvalajan tahtoa ja kättä, vaan se muovautuu joksikin muuksi. Kohta painottaakin Jumalan reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, koska Hän maksaa kansalleen sen tekojen mukaan. Onnettomuus on rikkomusten vuoksi tulossa, mutta jos kansa katuu ja kääntyy, Jumala peruu onnettomuuden (näin myös Hes. 18). Luvun pointti onkin sanoa, että Israelin kohtalo on sen itsensä käsissä.

Jumala reagoi siihen, miten Israel käyttäytyy!

Ikävä kyllä kansa päättää hylätä Jumalan lain ja se muuttuu sellaiseksi kansaksi, joka ei ole Jumalan tahdon mukainen.

Luvussa 19 on taas kyse jo poltetun — ja siten muokkaamattomaksi muuttuneen — valmiin ruukun rikkomisesta:

1. Herra sanoi näin: ”Mene ja osta savenvalajalta [valmis/jo poltettu] ruukku ja ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia. 2. Lähde sitten Ben-Hinnomin laaksoon, joka on Sirpaleportin edustalla, ja julista siellä sanat, jotka minä sinulle puhun.

11. Ja sano heille: ”Näin sanoo Herra Sebaot: ’Niin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin, kuin särjetään savenvalajan astia, ettei sitä enää eheäksi saa’”. (1933-käännös)

Luvun 19 sisältö on siis toisenlainen kuin luvun 18 sisältö: luvussa 18 on vielä mahdollisuus katua, mutta luvussa 19 homma on taputeltu: pilalle mennyt ruukku on kovetettu ja se murskataan. Tämä kuvastaa Jerusalemin kohtaloa 500-luvulla eKr., kun Babylonia toimi Jumalan rankaisuvälineenä ja Israel saa tuomionsa synneistään.

Saviruukkuun viitataan myös Jesajan kirjan luvussa 45:

Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa — maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ”Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!” (45:9)

Luvun asiayhteys on tämä: kansa on pakkosiirtolaisuudessa, mutta Jumala on nostanut Persian kuningas Kyyroksen (45:1) ja hänen kauttaan juutalaiset saavat palata maahansa. Juutalaiset jäävät kuitenkin epäuskoon, koska he eivät pidä Jumalan toiminnasta (ks. aiheesta erit. Watts 1990). Jakeessa 45:9 kuvataankin kansan kritiikkiä Jumalaa vastaan, joka ei heidän mielestään osaa toimia oikein! On kuitenkin tärkeää nähdä, että luvussa on kyse nimenomaan restoraatiosta eli kansan ennallistamisesta. Kuten eräs tutkija tiivistää,

Both of these Isaianic passages set the clay’s challenge to the potter in the context of Israel’s confrontation with God over his chosen means of redemption. Israel is portrayed as blind and deaf, doubting God’s wisdom and resisting his appointed means of redemption, either by relying on their own schemes for salvation or by questioning God’s plan of deliverance. (J. Ross Wagneria sit. Staples 2022, 214)

Kuten edellä, savi ei näissäkään jakeissa ole todellakaan mikään ”passiivinen objekti”, vaan hyvin ”aktiivinen toimija”, joka voi vastustaa — ja vastustaa — Jumalan tahtoa! Jesajan pointti on siten täysin sama kuin Jeremialla: Jumala ei toimi suvereenisti ikään kuin savi ei voisi sitä vastustaa, nimenomaan päinvastoin. Lopulta savi on itse vastuussa omasta kohtalostaan, ellei sen käytös muutu.

Nyt kun savenvalamisen prosessi on tiedossa, olemme hieman paremmin varustautuneet katsomaan tarkemmin Roomalaiskirjeen tekstiä.

Roomalaiskirje 9:20-23

Ennen kuin sukellamme näihin jakeisiin tarkemmin, tässä muutama asia, jotka jokaisen tulisi pitää mielessä:

• Paavalin käsittely näissä jakeissa johtuu pitkälti hänen väitteestään jakeessa 9:6, jossa hän toteaa, etteivät kaikki, jotka ovat Israelista, ole automaattisesti israelilaisia. Israel on siis jaettu kahtia: uskottomiin ja uskollisiin. Tämä teema näkyy Aabrahamin jälkeläisissä alusta saakka, koska lupaus menee eteenpäin vain tiettyä reittiä. Tämä herättää tietysti lisäkysymyksiä siitä, onko Jumala epäoikeudenmukainen (9:14)? 
• Luvun 9 jatkuessa Paavalin aiheena ei ole yksilöt (kuten minä) vaan Israel. Koko argumentti eteneekin hyvin kronologisesti, alkaen Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista jatkuen Moosekseen ja siitä Israelin kansaan, joka jakautuu Salomon aikana kahtia, ja jonka pohjoinen osa (”Israel”) hävitetään pakkosiirtolaisuuteen. 
• Sen sijaan, että kyse olisi predestinaatiosta eli siitä, miten Jumala on suvereenisti vain valmistanut toiset ihmiset tuhoon, jaejaksossa painottuu ”divine pathos”. Tällä Abraham Heschelin kehittämällä termillä pyritään kuvaamaan sitä, miten ihmisten toiminta todella vaikuttaa Jumalaan ja Hän on intensiivisessä kanssakäymisessä heidän kanssaan. 
• Sen sijaan, että Paavali puolustaisi sitä, että Jumala voi tehdä mitä Hän ikinä haluaa, hän itse asiassa vastustaa ajatusta, että Jumala tekisi mielivaltaisia päätöksiä. 

Kuten jo totesimme, jakeessa 9:19 Paavali kysyi ”kuka on vastustanut Hänen tahtoaan” (perfektissä) ja Paavalin vastaus on tietenkin ”Israel”. Tästä ajatuksenkulku siiryy luonnollisesti eteenpäin. Kun tulemme jakeeseen 9:22, ajaudumme suuriin haasteisiin. Kuten Staples toteaa, jae 9:22 on ”syntactically and lexically difficult” (2024, 194) ja ”vocabulary of these verses are troublesome” (2022, 201). Staples listaakin artikkelissaan kourallisen erilaisia käännöksiä (mm. NRSV, ESV, NIV) ja huomauttaa, miten selvästi niissä näkyy ajatus siitä, että Jumala on ennaltamäärännyt toiset astiat tuhottaviksi. Esimerkiksi NIV kääntää jakeen näin:

What if God, although choosing to show his wrath and make his power known, bore with great patience the objects of his wrath—prepared for destruction?

Sen lisäksi, että ”astioita” kutsutaan tässä jostain syystä ”Jumalan vihan objekteiksi”, se painottaa sitä, miten Jumala on ”prepared” eli ”valmistanut” vihan astiat tuhoon. Myös 1992-käännös käyttää sanoja ”määrätty tuhottaviksi”. Tämä on ajanut monet outoon näkemykseen, jonka mukaan ”kyllä, Jumala on pohjimmiltaan epäoikeudenmukainen, mutta me emme voi kutsua sitä epäoikeudenmukaisuudeksi” (Staples 2025).

Staplesin käännös tästä kokonaisuudesta on kuitenkin tämä:

And if God, wishing to demonstrate his wrath and to make his power known, produced [ἤνεγκεν] with much patience vessels [σκεύη] of wrath reshaped [κατηρτισμένα] for destruction so that he might also make known the riches of his glory toward vessels of mercy, which he prepared beforehand for glory - us whom he also called not only from Jews but also from gentiles.

Jos teen supertiivistyksen kolmesta eri kohdasta, jotka Stapels on kääntänyt eri tavoin kuin monet käännökset, ajatus on tämä:

1. Sen sijaan, että Jumala olisi kärsivällisesti ”sietänyt” vihan astioita, Hän on kärsivällisesti ”muovannut” näitä astioita. = ”produced” 
2. Sen sijaan, että puhe olisi ”astioista objekteina”, kyse on astioista ”instrumentteina”, Jumalan toiminnan ”välikappaleena” olemisesta. = ”vessels … reshaped” 
3. Sen sijaan, että, Jumala olisi ”tehnyt” tai ”määrännyt” astiat tuhoon, Hän on ”uudelleenmuovannut” astiat erilaiseen käyttöön. = ”reshaped” 

Staples esittää kaksi suurta ongelmaa klassiseen predestinaatio-näkemykseen.

Ensinnäkin se on ristiriidassa toisen temppelin ajan tekstien kanssa, jossa Jumalan oikeudenmukaisuuden vastakohtana ei ole armollisuus, vaan puolueellisuus tai mielivaltaisuus. Esimerkiksi E. P. Sanders on todennut, että ”the opposite of saying that God is just and rewards and punishes would not be to say that he is merciful but to say that he is arbitrary and capricious” (sit. Stpales 2022, 199). Jumalan oikeudenmukaisuus ja puolueettomuus on juuri se aspekti, joka erottaa Israelin Jumalan tuon ajan pakanajumalista, joiden toimintaa leimasi nimenomaan mielivaltaisuus. Israelin Jumala ei ole mielivaltainen, kuten epäjumalat.

Toiseksi, se ei sovi Roomalaiskirjeen laajempaan kontekstiin. Paavali itse asiassa puolustaa Jumalan oikeudenmukaisuutta ja puolueettomuutta Roomalaiskirjeen luvussa 2, josta löytyy mm. lauseet ”Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan” (2:6) ja ”Jumala ei tee eroa ihmisten välillä” (2:11). Monet tutkijat ovatkin itse asiassa ihmetelleet sitä, miten Paavali saattaa luvussa 9 puhua jotain aivan muuta kuin mitä hän on jo sanonut luvuissa 1-8! Esimerkiksi Reinhard Feldmeier on todennut “how can the God whose devotion and fidelity are so consistently unfolded in Romans 1–8, be reconciled with the arbitrary potter?” (sit. Staples 2022, 200). Tämä on hyvä kysymys. Mutta, jos me ymmärrämme jakeen 9:22 oikein, tämä jännite purkautuu.

Siirrymme nyt purkamaan tätä hankalaa tekstiä jakeessa 22 pala, tai pikemminkin sana, kerrallaan.

1 Jumala ei ole ”sietänyt”, vaan Hän on ”muovannut”

Ensinnäkin termi ἤνεγκεν/enegken, joka on aoristimuoto verbistä φέρειν/ferein (termi ei esiinny missään muualla Paavalin kirjeissä). Englanninkieliset käännökset kääntävät termin joko termillä ”endured” tai ”bore” eli Jumala on joko ”kärsinyt” (1938) tai ”sietänyt” (UT2020) vihan astioita. Jää kuitenkin hyvin epäselväksi, miksi Jumala "kärsivällisesti sietää" astioita. Staplesin käännös on kuitenkin termi ”produced”.

Paavalin outoa sanavalintaa selittää se, että hän lainaa tässä Jeremian kirjaa (50:25, LXX:ssä jae 27:25):

”Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa”. (1933)

Jeremia: κύριος ... ἐξήνεγκεν τὰ σκεύη ὀργῆς αὐτοῦ
Paavali: ὁ θεὸς ... ἤνεγκεν ... σκεύη ὀργῆς

Tässä tekstissä puhutaan siitä, miten Jumala käyttää instrumenttina tiettyjä aseita, joilla tuhotaan kaldealaiset eli babylonialaiset. Ero on kuitenkin siinä, että kun Jeremia käyttää sanaa ἐξήνεγκεν/eksēnegken, Paavali käyttää sanaa ἤνεγκεν/ēnegken. Paavali on siis jättänyt etuliitteen ἐξ/eks pois sanasta, jolloin sana saadaan tarkoittamaan ”to produce” tai ”form” eli ”valmistaa” tai ”muovata” (tämä on sanan yleinen käyttötapa kirjallisuudessa).

Näin ollen Paavali näyttäisi sanovan, että Jumala on ”produced with much patience” eli Hän on ”valmistanut/muovannut [vihan astioita] suurella kärsivällisyydellä”. Kuten jokainen huomaa, tämä sopii kuin nenä päähän savenvalamisen prosessiin. Israel on Jumalan käsissä kuin savi, joka ei kuitenkaan halua taipua savenvalajan suunnitelmaan. Jumala ei ole passiivinen vierestä katsoja, vaan Hän on muovaamassa savea pitkämielisesti ja pyrkii tekemään siitä kunnollisen astian. Kuten jakeessa 2:4 todettiin, Jumalan hyvyys (jälleen sana μακροθυμίᾳ/makrothumia, jota käytetään jakeessa 9:22) vetää ihmistä parannuksen tekemiseen.

2 Astiat eivät ole ”objekteja” vaan ”instrumentteja”

Toiseksi, ja tämä liittyy läheisesti edelliseen kohtaan, sana σκεύη/skeuē. Englanninkieliset käännökset kääntävät sen yleensä termillä ”objects” eli (Jumalan vihan) ”objektit”. Termi pitäisi sen sijaan kääntää sanalla ”vessels” tai ”instruments” eli ”astiat” tai ”instumentit”. Näin siksi, että juuri mainitussa Jeremian kirjan kohdassa (50:25) astiat eivät ole ”Jumalan vihan objekteja”, vaan ”Jumalan vihan instrumentteja”, koska niiden kautta Jumala purkaa vihansa. Esimerkkiä käyttääksemme ”a ’vessel of water’ does not mean ’a vessel which is the object of water now” (2024, 200). Astiat eivät ole Jumalan vihan kohteita, samalla tavalla kuin vesilasi ei ole veden ”kohde”, vaan nämä astiat ovat Jumalan vihan instrumentteja samalla tavoin kuin vesilasin tarkoitus on kantaa vettä. Juuri samalla tavalla jakeessa 9:23 mainitut ”laupeuden astiat” ovat myös Jumalan armon instumentteja: ne suorittavat Israelin roolin, jonka tehtävänä on tuoda valo kansoille. Painotus on siten eri astioiden laadussa: kaikenlaiset astiat ovat Jumalan käytössä, toiset saavat aikaan tuhon, toiset armon. 

3 Jumala ei ole ”määrännyt” astioita tuhoon, vaan Hän on ”uudelleenmuovannut” niitä

Kolmanneksi termi κατηρτισμένα/katērtismena, joka saadaan usein kuulostamaan ennaltamäärämiseltä. Englanninkieliset käännökset kääntävät siis sanan yleensä termillä ”prepared” eli ”valmistettu” tai ”määrätty” tuhoon. Ajatus näyttää olevan Jumalassa, joka yksinkertaisesti alusta saakka tekee jotkut astiat murskattavaksi. Mutta kuten tunnetun kommentaarin kirjeestä kirjoittanut E. B. Cranfield on todennut, eihän yksikään savenvalaja tee saviruukkua vain siksi, että hän voisi osoittaa voimansa ja särkeä sen seinää vasten (sit. Staples 2020, 205)! Tämä ei ole Paavalin pointti.

Ensinnäkin sanaan katērtismena ei liity mitenkään ennaltatietäminen tai -määrääminen. Tällainen merkitys on sanoilla, joissa on pro-etuliite (kuten jakeessa 23 sanalla proetoimadsō, ”edeltä valmistettu”), mutta se ei kuulu sanoihin, joissa on kata-etuliite. Sen sijaan sanan merkitys on tuoda jokin asia täyttymykseen. Katērtismena sanan merkitys on, englanninkielistä idiomia käyttääksemme, ”to fix up”. Sanaan siis liittyy vahvasti ajatus jonkin asian korjaamisesta, ennallistamisesta tai hyväksi tekemisestä. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa (1:19) sanaa käytetään siitä, kun Sebedeuksen pojat ovat korjaamassa verkkojaan. 1. Tessalonikalaiskirjeessä (3:10) Paavali käyttää sanaa, kun hän haluaa ”täyttää” tai ”korjata” sen, mikä tessalonikalaisten uskosta vielä puuttuu. Myös Vanhassa testamentissa sanalla on vahvasti tämänkaltainen merkitys, mm. jakeissa, joissa puhutaan Jerusalemin muurien korjaamisesta (Esra 4:12, 13, 16; 5:3, 9, 1; 6:14). Kyse on siis jonkin rikkonaisen parantamisesta, että se alkaisi toimia.

Staples painottaakin sitä, että tämän sanan oikeinymmärtäminen on kriittistä koko jaejakson ymmärtämisen kannalta (2022, 208). Sen sijaan, että Jumala olisi määrännyt jotkut suoraan tuhoon, Paavali puhuu siitä, miten Jumala suuren savenvalajan tavoin on uudelleenmuovaamassa tai korjaamassa sellaista savea, joka ei halua muotoutua oikeanlaiseksi. Muista, että savi, josta nyt puhutaan, on edelleen savenvalajan käsissä, sitä ei ole vielä poltettu kovaksi. Jumala pystyy käyttämään jopa näitä ”vihan astioita” omien hyvien ja lunastavien päämääriensä ajamiseksi. Juuri tästä syystä Paavali painottaa samassa jakeessa Jumalan kärsivällisyyttä, joka on ollut niin kovin vaikea ymmärtää:

Unfortunately, Paul’s modern interpreters have mostly missed this appeal to divine pathos, struggling to make sense of God’s patience (μακροθυμία/makrothumia) in this passage, perhaps because it never enters their mind that Paul—like the Hebrew prophets— is actually arguing for a God of pathos who can suffer or be affected by human actions. (2022, 212)

Tai kuten Markus Nikkanen (2025) tiivistää Paavalin ajatuksenkulkua:

Jumalan pitkämielisyys suhteessa tottelemattomaan saveen — vihan astioihin, joiden joukkoon Israelkin Paavalin sanoja kirjoittaessaan lukeutuu — mahdollistaa Jumalan kirkkauden esille tulemisen armon astioiden eli Messiaaseen uskovien juutalaisten ja pakanoiden kohdalla.

Jos nyt mukailen Staplesin pointteja suomeksi kääntäen ja esitän eräänlaisen tulkintakäännöksen, Paavali kirjoittaa kutakuinkin näin:

Jos jos Jumala, halutessaan osoittaa vihansa ja tuoda voimansa tiettäväksi, on Suuren Savenvalajan muovannut suurella kärsivällisyydellä instumenteiksi tarkoitettuja vihan astioita, jotka on niiden kapinan vuoksi uudelleenmuovattu tuhoon, jotta Hän voisi niiden kapinan seurauksena tuoda ilmi kirkkautensa runsauden laupeuden astioita kohtaan, jotka Hän on ennaltavalmistanut kirkkauteen — meidät, jotka Hän on kutsunut — ei ainoastaan juutalaisista — vaan myös pakanoista.

Tiivistystä

Kun näitä jakeita luetaan Staplesin laajemman teologisen linssin mukaisesti, kyse on ennenkaikkea pakkosiirtolaisuuteen joutuneesta pohjoisesta Israelista, joka ei halunnut muokkaantua Jumalan kädessä, joten sitä kohtasi tuomio, pakkosiirtolaisuus kansojen keskuuteen. Nyt Jumala on kuitenkin ennallistamassa kansaansa ja Hän kerää hajallaan olevaa kansaansa kaikkialta ja tässä samassa prosessissa pakanat tulevat mukaan ikään kuin automaationa. Tästä syystä Paavali siirtyy seuraavaksi lainaamaan Hooseaa ja soveltaa tekstiä pakanoihin. Toisin sanoen Jumala on käyttänyt Israelin epäuskoa, niitä, joista oli tullut ”kelpaamattoman astian kaltaisia” (Hoos. 8:8) ajamaan omia tarkoitusperiään. Jumala siis voi käyttää jopa kapinallisia astioita omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Kun savi ei taitu Hänen käsissään oikeaan muotoon, Jumala etsii kärsivällisesti toisen tavan, jolla jästipääksi osoittautunut savi voisi palvella Jumalan tarkoituksia (2024, 199, 209). 

Staplesin mallissa Israel siis ajautui pakkosiirtolaisuuteen ja se sulautui kansoihin ja nyt Israelin pelastuminen voi tapahtua, paradoksaalisesti, pakanoiden pelastumisen myötä. Tai kuten Paavali sanoo jakeessa 11:11, ”heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kateuteen” (muokattu 1938-käännös). Koska Jumala on mestarillinen savenvalaja, Hän onkin käyttänyt Israelin tuhoon johtaneen epäonnistumisen saavuttaakseen koko maailman pelastumisen (11:12). (2024, 282-283)

Päätän tämän tekstin lainaamalla Staplesin ajatuksia, jotka hän esitti hiljattaisessa luennossaan, jossa olin itsekin paikalla yleisössä. Sen sijaan, että Paavalin käyttämä savenvalaja-analogia olisi "a rather brutal and unfeeling" (Bird 2020, 570), pointti on aivan muualla (Staples 2025):

Paavali puhuu Israelin tottelemattomuudesta, mutta hän painottaa sitä, ettei edes Israelin tottelemattomuus voi uhata Jumalan uskollisuutta, eikä Hänen suunnitelmaansa. Sen sijaan Jumala on käyttänyt Israelin tottelemattomuutta laajentaakseen pelastuksen piiriä laajemmalle kuin vain Israeliin. Tämä tapahtuu siten, että Israel tottelemattomuudessaan hajotettiin ’arvottomiksi astioiksi’ kansojen keskuuteen. Israel ei kuunnellut, joten se karsittiin [puusta] pois. Koska Israel hylkäsi Jumalan, Jumala hylkäsi heidät. Mutta hylättiinkö heidät ikuisiksi ajoiksi? Ei tietenkään, koska nyt Jumala tuo muita kansoja sisään ja oksastaa heitä (Israelin) puuhun. Ja mistä nämä oksat tulevat? Ne tulevat juuri niistä paikoista, minne Jumala alunperinkin hajotti kansansa! He ovat samoista kansoista, joiden sekaan Israel hajautettiin. Paavalin mukaan Jumala siis käytti Israelin tottelemattomuutta toteuttaakseen juuri sen, minkä Hän lupasi Israelille alusta saakka. …Pelastus on levinnyt kaikkiin kansoihin, jotka on oksastettu Israel-puuhun. Kaikki kansat siunataan nyt ’Israelissa’ ja Israel ennallistetaan kaikkien kansojen siunauksen kautta. Ja näin kaikki on kääritty yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. (Videolla noin kohdassa 1h45min-1h47min)

Tämä on siis Staplesin malli ja tapa lukea Roomalaiskirjeen klassisesti hankalia jakeita 11:25-26, mutta kuten lukija voi huomata, juuri tähän samaan kokonaisuuteen liittyy 9. luvun savenvalaja-jakeet 20-25, joissa Paavali esittelee Jumalan suurena ja taitavana savenvalajana, joka kykenee reagoimaan jopa kapinallisen saven kohdalla ja käyttämään sen omien suunnitelmiensa ajamiseen.

KIRJALLISUUS

Bird, Michael. 2020. Evangelical Theology: A Biblical and Systematic Introduction. 2nd edition. Zondervan.

Staples, Jason A.

• 2021. The Idea of Israel on Second Temple Judaism: A New Theory of People, Exile, and Israelite Identity. Cambridge University Press. 
• 2022. ”Vessels of Wrath and God’s Pathos: Potter/Clay Imagery in Rom 9:20–23.” Harvard Theological Review. 115.2. (Sivut 197-218.) (Ladattavissa ilmaiseksi.)
• 2024. Paul and the Resurrection of Israel: Jews, Former Gentiles, Israelites. Cambridge University Press. 
• 2025. Luento, jonka Staples piti Suomen teologisella opistolla maaliskuussa 2025. (Ostettavissa yhdessä muiden luentojen kanssa täältä.) 

Watts, Rikki E. ”Consolation or Confrontation? Isaiah 40-55 and the Delay of the New Exodus.” Tyndale Bulletin 41:1. (Sivut 31-59.)

* Löydät tästä aiheesta myös lyhyen blogikirjoituksen Staplesilta täältä. Lisäksi voit kuunnella täältä tunnin keskustelun ”Romans 9:20–23 with Jason Staples”, jossa Staples purkaa nämä jakeet artikkelinsa pohjalta. Loistava aiheen käsittely on myös Markus Nikkasella, ”Israel, luento 10: Valittu uskon Israel – Room. 9–11” (2025). Tämä on osa samaa luentopakettia kuin Staplesin luento.