Näytetään tekstit, joissa on tunniste naisen asema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naisen asema. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. marraskuuta 2016

Nainen Raamatussa

Raamattua on usein sanottu hyvin patriarkaaliseksi kirjakokoelmaksi. Meidän on syytä tunnustaa, että Raamattu on kirjoitettu miesvaltaisissa kulttuureissa ja heijastelee enemmän tai vähemmän omaa aikaansa. Kuitenkin jo luomiskertomus kuvaa miestä ja naista yhdessä hallitsemassa luomakuntaa. Vasta syntiinlankeemuskertomuksessa nähdään sukupuolten väliset jännitteet ja niihin liittyvä väärä vallankäyttö.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Lupauksen perijät

Uuden testamentin kristittyinä meille on tuttu Paavalin Galatalaiskirjeen argumentti, jonka mukaan Siinailla tehty liitto oli tilapäinen järjestely siihen saakka, kunnes Kristus tuli (Gal. 3 & 4). Meidän esikuvamme on siis Abraham ja se liitto, jonka Jahve teki hänen kanssaan, eikä myöhemmin tehty lakiliitto voi kumota tuota aikaisempaa, lupaukselle ja uskolle perustunutta liittoa.

Samassa yhteydessä Paavali argumentoi, että Abrahamille ja hänen siemenelleen annettu lupaus ei tarkoita "jälkeläisiä" - mikä viittaisi moneen jälkeläiseen - vaan "jälkeläistä", joka viittaa vain yhteen jälkeläiseen, Kristukseen. Tässä yhteydessä hän myös lainaa kappaleen Vanhaa testamenttia: "Ja sinun siemenellesi" (3:16). Lainaus viittaa todennäköisimmin 1. Moos. luvun 12 (joka muodostaa teologisen pohjan Abrahamin kanssa tehdy[i]lle liito[i]lle) jakeeseen 7:
Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun siemenellesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Kommenttipalsta: Esa Hyvösen Foibe-tulkinta

Esa Hyvönen kirjoittaa Ristin Voiton mielipiteet-palstalla (RV 2/2012) seuraavasti: "Paavali käskee Timoteus-kirjeessä, että seurakuntapalvelijan tulee olla yhden vaimon mies (1 Tim. 3:12), mutta vastoin tätä käskyä hän suosittelee Roomalaiskirjeessä (Room. 16:1) Rooman seurakunnalle Kenkrean seurakunnan naispuolista seurakuntapalvelijaa Foibea. Miksi Paavali sitoo Efeson seurakunnan kohdalla sekä vanhimman että seurakuntapalvelijan tehtävän sukupuoleen, mutta Roomassa ja Kenkreassa sama asia näyttäytyy aivan toisessa valossa?"

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Mitenkä meidän pitäisi määritellä raamatullinen tasa-arvo?

Teologisessa keskustelussa useasti sivuamme aiheita, jossa debatti jumiutuu vastakkaisen puolen syyttelyksi - joko liberaaliksi tai fundamentalistiksi. Erityisesti tämä linjavetokysymys koskee tasa-arvoisuutta. Toisaalta Raamattu ei erottele ihmisiä, mutta toisaalta se edustaa patriarkaalista kulttuuria. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen jakso 4:17-6:9 käsittelee ohjeita uuteen elämään ja sen sisällä oleva jakso 5:12-6:9 sisältää niin sanotun kotitalouskoodiston, jonka vastakkaisparit ovat:

1) vaimo ja aviomiehet (5:12-5:33).
2) lapset ja vanhemmat (6:1-6:4).
3) orjat ja isännät (6:5-6:6).

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kirja-arvio: Women in the World of the Earliest Christians – Illuminating Ancient Ways of Life

Cohick, Lynn H.,
Women in the World of the Earliest Christians: Illuminating Ancient Ways of Life
(Grand Rapids, Michican: Baker Academic, 2009).


Lynn Cohickin kirja käsittelee kirjassaan naisten elämää juutalais- ja kreikkalais–roomalaisessa kulttuurissa, ja erityisesti ajanjaksoa, joka alkoi Aleksanteri Suuresta ja päättyy ensimmäisen vuosisadan loppuun. Cohickin päämäärä on tutkia tavallisen naisen elämää tuona aikana. Ajatuksen tähän hän sai, kun hän luki erilaisia kuvauksia toisen temppelin ajan naisten elämästä, eikä niistä kuvauksista kuitenkaan muodostunut mitään selkeää kuvaa. Yhdeksi syyksi tälle ongelmalle Cohick mainitsee sen, että tavallisista naisista kirjoitettiin erittäin vähän verrattuna ylhäisön naisiin. Niinpä myös kuva tavallisen naisen elämästä tuona aikana vääristyy, kun suurin osa tarkastelumateriaalista koskee aivan erilaisessa yhteiskuntaluokassa eläviä naisia.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Seurakunnan vanhimmat ensimmäisellä vuosisadalla

Aikaisempien kirjoitusten kommenttiketjuissa on sivuttu kysymystä seurakunnan johtajuudesta ja/tai vanhimmistosta, mutta aihetta on käsitelty vielä aika suppeasti. Tämän kirjoituksen tarkoitus on jatkaa keskustelua mutta laajentaa jonkin verran näkökulmia. 

Ensiksikin on syytä kysyä, syntyikö seurakuntien johtajuus tyhjiössä vai oliko sillä yhteyksiä siihen, miten juutalainen yhteiskunta tai Israelin kansa sen pyhissä kirjoituksissa oli organisoitunut. VT:ssa pienin yhteiskunnallinen yksikkö oli useimmiten "isän koti" eli huone/perhekunta, johon saattoi kuulua jopa neljä sukupolvea puolisoineen ja lapsineen sekä palvejoineen ja orjineen. Seuraavalla tasolla oli klaani, jonka muodostivat samaan sukuun kuuluvat perhekunnat, jotka usein vielä asuivat samalla alueella. "Vanhimmisto" oli tietyllä alueella (kaupunki, kylä, tms.) olevan perhekuntaverkoston senioreista koostuva joukko. (Klaanin jälkeen seuraavaksi suurin yksikkö oli heimo, mutta se ei enää liity tähän vanhimmisto-kysymykseen.) 

Lisäksi voidaan kysyä - mikäli oletetaan vanhimmisto-instituution saaneen vaikutteita jostain - oliko seurakuntien vanhimmiston mallina VT:n sijasta vaikkapa synagogien toimintatapa, tai peräti jokin roomalaisesta yhteiskunnasta tuttu rakenne. Edellisiin liittyen UT:n lukijoille nousee kysymys siitä, miten yhdessä kaupungissa kristityt kokoontuivat ja millainen oli seurakunnan "johtoporras". Näyttäisi siltä, että esim. Paavali ajatteli yhden kaupungin kristittyjen muodostavan "seurakunnan". Toisaalta hän saattaa viitata ko. kaupungissa eri kodeissa kokoontuviin "seurakuntiin". Kuinka meidän tulisi tässä yhtälössä ymmärtää "vanhimmat"? 

  • (a) Esim. Roomassa kodissa X kokoontuvan joukon vanhimmat (eli useita vanhimpia per kokoontuminen). 
  • (b) Yksi vanhin per kokoontuminen; Rooman srk:n vanhimmat muodostuvat näiden pienempien ryhmien yksittäisistä johtajista. 
  • (c) Rooman seurakunnan vanhimpia on vähemmän kuin erillisiä kokoontumisia, eli osa yksittäisten kotikokoontumisten johtajista voi olla vanhimpia, mutta kaikki eivät ole. 
  • (d) Jokin muu kuvio (mikä?). 

Edellisen kysymyksen vastauksista riippuen voidaan edelleen kysyä, olivatko esim. Rooman seurakunnan (eli käytännössä kotiseurakuntaverkoston) vanhimmistossa toimiminen ja Roomassa kokoontuvan yksittäisen kotiseurakunnan johtajistossa toimiminen eri tason johtotehtäviä, joista vaikkapa toiseen naisilla oli enempi asiaa kuin toiseen. Jne. 

Kun nämä asiat (ja muutama muu: mitä UT opettaa "vanhimmistotyöskentelystä" tai missä UT:ssa rajataan tietyt asiat - mitä ne nyt sitten missäkin kontekstissa ovat - vain vanhimmiston tehtäväksi? yms.) on selvitetty, voidaan sitten kysyä, miten meidän tulisi tänä päivänä hoitaa asiat omissa seurakunnissamme (mikäli olemme sitä mieltä, että meidän tulisi jotenkin seurata UT:n tarjoamaan mallia ja/tai ohjeita). 

Tässä kokonaisuudessa riittää paljon haastetta. Toivottavasti kukaan ei kuvittele, että naisen asemaa lukuunottamatta meillä on kaikki muut seurakuntaan ja sen johtajuuteen liittyvät asiat jo ratkottu ja hyvin hallussa.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Naisen asemasta seurakunnan johtotehtävissä

Historiallisesti naisen asema seurakunnan johtotehtävissä (episkopaalisen seurakuntajärjestäytymisen kieltä puhuttaessa papin tehtävässä ja kongrekationaalisen seurakuntajärjestäytymisen kieltä puhuttaessa vanhimmiston jäsenen tehtävässä) on kulminoitunut eräiltä osin lausekkeeseen "yhden vaimon mies", jota käytetään ennakkoehtona sekä vanhimman että seurakuntapalvelijan valintaan (1. Tim 3: 2,12) Timoteukselle osoitetussa ohjeistossa Efesoksen seurakuntaa varten. Tämän lausekkeen painoarvo teologisena argumenttina naisen asemaa vastaan on hatara Paavalin kirjeiden rinnakkaisuuksien valossa, kuten Roomalaiskirje 16:1. Kyseinen teksti mainitsee sisar Foiben, joka tunnettiin Kenkrean seurakuntapalvelijana. Mitä tämän rinnakkaisuus kertoo Paavalin ohjeistuksesta vanhimmistojen ja seurakuntapalvelijoiden valintaan? 1) Koska Room 16:1 toimii suosituksena seurakuntapalvelija Foibesta Rooman kotiseurakunnille, on johdonmukaista ajatella, että kysymys naiseudesta ei ollut ainakaan Rooman ja Kenkrean seurakunnissa puheenaihe. 2) Room 16:1 on kronologisesti ensimmäinen maininta seurakuntavirasta apostolien aseman jälkeen koko Uudessa testamentissa. Tämä viittaa siihen, että naisilla oli suurempi asema alkuseurakunnallisessa järjestyksessä kuin perinteiset seurakuntajärjestäytymismuodot sallivat nykyisin ajatella. Uuden testamentin kokonaiskuva tästä vahvistuu tarkastelemalla Priscillan asemaa. Jakeessa kolme Priscilla, nainen, mainitaan ennen hänen aviomiestään Aquilaa. Tämä kertoo, että Priscilla saavutti alkuseurakunnassa arvostetumman aseman kuin hänen aviomiehensä opettajan taitoihinsa nähden. Alun perin he palvelivat Korintin kotiseurakunnan johtajina (1. Kor 16:19; Ap.t. 18). Apostolien teoissa Aquilas on mainittu ennen Priscillaa Ap.t. 18:2 kohdassa, mutta järjestys muuttuu jakeiden 18:18 ja 26, jossa Priscilla mainitaan arvojärjestyksessä ensimmäisenä perehdyttäneen Apolloksen, alkukristillisyydessä arvostetun aseman saavuttaneen puhujan, uskonoppiin. Apostolien teoissa tämänkaltainen arvojärjestyksen vaihtuminen näkyy muun muassa siinä, että Barabbas mainittiin ennen Saulusta kunnes Sauluksen armoitus apostolina tunnustettiin (13:1, 2). Tämän jälkeen Paavali on arvojärjestyksessä ennen Barabbasta (13:43). 2. Timoteuskirje säilyttää tämän järjestyksen, jossa Priscilla mainitaan ennen Aquilaa, kun Paavali tervehti tunnettuja seurakunnan johtajia (2. Tim 4:19). Priscilla nautti sekä Paavalin kirjeen vaihdossa että Luukkaan kirjoittamassa historian kuvauksessa arvostetumpaa asemaa alkuseurakunnassa kuin hänen miehensä Aquilas. Priscilla saavutti asemansa, koska oli lahjakas opettaja ja seurakunnan johtaja. Toisaalta taas 1. Timoteuskirjeessä on kohtia, jossa naista kielletään opettamasta miehiä. Uuden testamentin ilmoituksen kokonaisvalossa tämän täytyi olla vain Efesoksessa vallinnut erikoistilanne, muutoin naiset eivät voisi saarnata tänäänkään missään muodoin. Mutta tapaus Priscilla herättää monia kysymyksiä, jos naisten täysikielto opetustehtävissä hyväksyttäisiin. Miksi Priscilla oli miesten ja vieläpä suuren Apolloksen opettaja? 3) "Yhden vaimon mies" on kaikkein todennäiköisemmin argumentti monogamisen (yksiavioinen) avioliiton puolesta. Koska naisilla antiikin yhteiskunnissa oli mahdollisuus vain yhteen puolisoon toisin kuin miehillä Paavali vahvisti miehille, että seurakunnanjohtotehtävät ovat suljetut polygamisessa (moniavioinen) avioliitossa asuvilta. Näiden argumenttien valossa keskustelu naisen johtoasemasta nykysuomalaisessa seurakunnassa kuuluisi jo romukoppaan: "Sillä Kristuksessa ei ole orjaa eikä vapaa...ei miestä eikä naista." Nykyaikaisessa seurakunnassa tulisi saada palvella niiden lahjojen mukaan mitä itse kullakin on. Naisen vapauttaminen alistetusta asemastaan moninkertaistaisi seurakunnan johtopotentiaalin.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Nainen pelastuu synnyttämisen kautta (1. Tim 2:15)

Eräs Uuden testamentin vaikeimmin tulkittavia jakeita löytyy Paavalin kirjeenvaihdosta Timoteukselle. 1. Tim 2:15:ssa kirjoitetaan seuraavasti: "Hän pelastuu lapsen synnytyksen kautta, jos hän pyysyy uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä yhdessä siveellisyyden kanssa" (σωθήσεται δὲ διὰ τῆς τεκνογονίας, ἐὰν μείνωσιν ἐν πίστει καὶ ἀγάπῃ καὶ ἁγιασμῷ μετὰ σωφροσύνης.) Vain kursoorinen lukeminen tätä jaetta käsitteleviä kommentaareja, artikkeleja ja monografioita osoittaa sen, että niin monta kuin on tulkitsijaa niin monta on myös mielipidettä. Tämä jakeen tulkintahaasteet tulevat esille seuraavissa kysymyksissä: 1) Onko tämä jae ristiriidassa jatkuvasti Uudessa testamentissa toisten opetuksen kanssa, että ihminen pelastuu uskon kautta? Täytyykö naisen synnyttää pelastuakseen? 2) Mikä on subjekti? Apodosis (päälause) on yksikön kolmannessa persoonassa, kun taas protasis (ehtolause) on monikon kolmannessa persoonassa. Onko näiden verbien subjekti eri, ja jos on tai jos ei ole, keneen subjekti viittaa? 3) Mikä on pääverbin σωθήσεται merkitys? Sanakirjamääritelmien mukaan se voi viitata fyysiseen turvallisuuteen (nainen on turvassa synnytyksen vaaroilta), mutta myös hengelliseen pelastumiseen. 4) Mikä on preposition διὰ merkitys? Viittaako se tapaan (nainen pelastuu vaikka hän synnyttää) vai instrumentaalisuuteen (nainen pelastuu synnyttämisen kautta), vai mihin? 5) Koska τεκνογονίας on hapax legomenon, sen tarkka merkitys on vaikea määritellä. Mitä se tarkoittaa? 6) Mikä on apodosiksen ja protasiksen välinen suhde? Ja kuinka 2. Tim 2:15 sijoittuu ympäröivään asiayhteyteen? Jos sinulla on perusteltuja vastauksia esitettyihin kysymyksiin, olisin iloinen saadessani lukea niitä. Lisäksi toivon myös keskustelua näiden kysymysten implikaatioista, jos päätät hyväksyä jonkun tietyn tulkintatavan. Ehkä saatat pystyä eristämään lisää kriittisiä kysymyksiä tästä jakeesta, johon eksegeetin on vastattava onnistuakseen sen selittämisessä.

maanantai 24. syyskuuta 2007

Efesolaiskirje 5:21 ja naisen asema

Sain ystävältäni sähköpostia, joka haluaisi seuraavan keskusteluaiheen herättämistä Eksegeettisessä safarissa. Lainaan suoraan hänen mailia: "Raamattu kansalle -käännöksessä Ef. 5:21 on jaoteltu tekstissä eri kohtaan kuin muissa käännöksissä. Toisin sanoen sen yhteys jaksoon, jossa on ohjeita vaimoille ja miehille, katkaistaan ja jae liitetään edeltävään jaksoon. Jae menee siis siinä näin: "Ja olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa." Kumpaan jaksoon se oikeasti kuuluu? Entä mistäs tää ja-sana tulee? 38-käännöksessä se on myös, mutta 92-käänöksessä ei. Omilla kreikankielen minimaalisilla taidoilla en sitä löytänyt. Tietysti pitäis varmaan kysyä tätä sieltä Raamattu kansalle -kääntäjiltä, mutta kysynpähän eka sulta. Sen tiedän, että Raamattu kansalle -porukalle tää on linjanvetoa naiskysymykseen, mutta se kiinnostaisi, kuinka perusteltavissa tällainen on." Itse en ole vielä kerennyt asiaan perehtyä. Onko muilla perehtyneitä mielipiteitä?