Samassa yhteydessä Paavali argumentoi, että Abrahamille ja hänen siemenelleen annettu lupaus ei tarkoita "jälkeläisiä" - mikä viittaisi moneen jälkeläiseen - vaan "jälkeläistä", joka viittaa vain yhteen jälkeläiseen, Kristukseen. Tässä yhteydessä hän myös lainaa kappaleen Vanhaa testamenttia: "Ja sinun siemenellesi" (3:16). Lainaus viittaa todennäköisimmin 1. Moos. luvun 12 (joka muodostaa teologisen pohjan Abrahamin kanssa tehdy[i]lle liito[i]lle) jakeeseen 7:
Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun siemenellesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.
Sama fraasi toistuu useamman kerran saman kirjan myöhemmissä luvuissa (13:15; 15:18; 17:8; 22:18, 24:7). Yhtä poikkeusta lukuunottamatta (22:18) lupauksen kohteena on aina sama asia: maa, joka on luvattu Abrahamin siemenelle ja jota erityisesti Pentateukissa kutsutaan myös Abrahamin siemenen "perinnöksi" tai "perintöosaksi".
Kun luemme Paavalin kirjettä galatalaisille, huomiomme keskittyy yleensä lain ja lupauksen/uskon väliseen suhteeseen. Iloitsemme siitä, että Paavalin mukaan Mooseksen liitto oli tilapäinen ja että saamme Kristuksessa astua sisään siihen uskon liittoon, joka on tehty Abrahamin kanssa. Harvemmin kuitenkin kiinnitämme huomiota siihen, että väittämällä Kristuksen olleen se siemen, johon 1. Moos. viittaa, tekee Paavali Kristuksesta samalla myös lupauksessa mainitun maan perijän. Niinpä Paavali voi päättää Galatalaiskirjeen 3. luvun alla olevaan päättelyketjuun:
26 Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. 27 Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. 28 Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. 29 Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.
Tämän päättelyketjun yhtä lenkkiä eli jaetta 28 irrotetaan helposti asiayhteydestään ja sillä perustellaan milloin homoliittoja, milloin seurakunnan johtajuusmalleja, ja milloin jotain muuta. Sen sijaan yllättävän harvoin sillä perustellaan sitä, mitä Paavali itse haluaa Galatalaiskirjeessä sanoa. Hänen painopisteensä on siinä, että Abrahamille luvattujen asioiden - joiden ytimessä Vt:n puolella oli Israelin perintöosa eli Kanaanin maa - perijöitä eivät enää - Kristuksen palvelutyön ja ylösnousemuksen myötä - ole ensi sijassa tai yksinomaan vain vapaat juutalaiset miehet. Nyt perijöitä ovat kulttuurisesta taustasta, sosioekonomisesta asemasta tai sukupuolesta riippumatta kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.
Ilmestyskirjasta näemme, että Paavalin (ja Jeesuksen; vrt. Matt. 5:5) visio maan perimisestä tulee kerran toteutumaan, vaikka maa onkin laajentunut yhdestä maa-alueesta koko maapallon kattavaksi käsitteeksi (sekä kreikassa että hepreassa sana "maa" voidaan myös kääntää "maailma"/"maa[pallo]"). Harva kiistääkään sitä, että näin tulee lopulta käymään. Monen mielestä elämme kuitenkin siihen asti aikaa, jolloin Abrahamille annettujen lupausten todellisiä perijöitä eivät ole Abrahamin yksi jälkeläinen Kristus ja kaikki häneen uskovat, vaan ne monet Abrahamin jälkeläiset, jotka eivät häneen usko.
Erehtyikö Paavali vai oliko hän vain aikaansa edellä?
4 kommenttia:
Esitettyjen jakeiden ja niiden tulkinnan perusteella ontumaton logiikka.
Kun tätä luki, ajattelee, että miten tästä asiasta (lupauksien perijöistä ja perinnöstä) voikaan olla niin erilaisia näkemyksiä.
Olisi hienoa nähdä/kuulla aiheesta joskus pidempi paneelityyppinen keskustelu tyyliin TV2:en "se ja se"-ilta.
En usko, että Paavali erehtyi! Nähdäkseni myös Paavalin muissa kirjeissä "perintö" juuri heijastaa tätä maa-lupausta.
Hyviä pointteja!
Muutama huomio
1) Paavali näyttäisi käyttävän "siemen" argumenttia kaikkien uskovien lapseuden perusteluun. Onko liiaksi tulkittua liittää tähän ketjuun lupaus-siemen-lapseus-(maa), josta Paavali ei puhu ollenkaan? Oliko Paavalilla maa-implikaatio todella mielessä?
2) Maan sijaan näyttäisi siltä, että lupaus-retoriikka kohdistuu siunaus sanaan Aabrahamin lupauksessa ja erityisesti Pyhän Hengen vastaanottamiseen takuuna lapseudesta/lupauksen toteutumisesta. Näin Paavali näyttäisi astuvan osaksi Genesis/Jeremia/Hesekiel profeetta traditiota. Eli tulkitsevan Aabrahamin liittoa profeetojen valossa. Olisiko tämä päättelyketju selittävämpi idealle perillinen, vai tarvitaanko maa-ajatusta?
3) Filemonin kirja on mielekäs esimerkki kuinka Galatalaiskirjeessä argumentoitu evankeliumin vapaus johtaisi seurakunassa Onesimuksen kutsumista veljeksi ja työtoveriksi orjan sijaan. Siksi tämä Gal 3:28 ei ole kaukana seurakunnan johtajuuskysymyksistä. Jos toisin ajatellaan, eikö evankeliumin vapaudella pitäisi olla sosiologisia rakenteita (ei moraalisia rakenteita) muuttava vaikutus?
Tässä hieman kysymyksiä.
Esa H.
Hyviä kysymyksiä, Esa!
Tässä muutama tarkentava ajatus kahden ensimmäisen kysymyksesi johdosta:
Olet siinä mielessä oikeassa, että Paavalin painopiste Galatalaiskirjeessä (tai esim. Roomalais- tai Efesolaiskirjeessä) ei varsinaisesti ole Kanaanin maan kohtalo, vaan siinä, että Kristus on muuttanut pelisääntöjä tavalla, joka niputtaa kaksi aikaisemmin erillistä ryhmää (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi Kristuksessa. Tätä sitten perustellaan mm. vetoamalla Abrahamin uskoon tai hänelle annettuihin lupauksiin.
Itse halusin vain kiinnittää huomiota siihen, että
(a) teksti, jota Paavali lainaa, puhuu Abrahamin siemenelle luvatusta *maasta*, ja
(b) jos kerran Kristus on Abrahamille annettujen lupausten yhteydessä mainittu "siemen", niin silloin hän on nähdäkseni "siemenelle" annettujen lupausten perijä.
Paavali siis antaa tekstin lukuohjeen vähän samaan tapaan kuin hepreankielisessä Vt:ssa: mihin on (Abrahamille annettujen lupausten kontekstissa kirjoitettu (K) "siemen", lue (Q) "Kristus". Siitä voidaan tietysti aina keskustella, onko Paavalin argumentti ohitettavissa jollain konstilla tuon maa-lupauksen osalta. Minä en kuitenkaan äkkiä keksi sopivaa keinoa, varsinkin kun Paavalin lainaama teksti näyttäisi puhuvan nimenomaan tuosta maasta, vaikka Paavalin sovellus Galatalaiskirjeessä onkin pelkkää maata laajempi.
Mitä tulee perimiseen ja maahan, niin minusta on Vt:n valossa vaikea olla ajattelematta Jumalan kansan perintöä tai perintöosaa ilman, että tulee mieleen maa, nuo kaksi linkittyvät niin kiinteästi toisiinsa. Kun vielä Ut:ssa löytyy sama ajatus maasta vanhurskaiden perintönä tai perintöosana, niin sitä on vaikea sulkea pois. (Se toki on mahdollista, että "perintö" kattaa enemmänkin asioita, mutta tuskin perinnön keskeisintä osaa on jätetty pois.)
Kolmas huomiosi liittyykin sitten ihan toiseen aihepiiriin, josta voidaan sitten keskustella toisissa ketjuissa. Oma heittoni oli lähinnä se, että viittaus Galatalaiskirjeen jakeeseen 3:28 on pääsääntöisesti aika huono argumentti niissä keskusteluissa, joissa siihen useimmin viitataan (riippumatta siitä, minkä agendan tueksi ko. teksti on kulloinkin valjastettu). Ja mitä tulee seurakuntien johtajuuteen ja toimintamalleiin, niin mielestäni ongelmat ovat ihan muualla (ks. esim. http://viaecclesiae.blogspot.com/)...
Lähetä kommentti