Kirjaesittely: Simon Gathercole, The Gospel and the Gospels

Simon Gathercole, The Gospel and the Gospels: Christian Proclamation and Early Jesus Books (Eerdmans, 2022), 576 sivua. 

Johdanto

Miksi Uudessa testamentissa on juuri Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen nimissä olevat evankeliumit, vaikka varhaisina vuosisatoina oli liikkeellä muitakin evankeliumeja? Millä kriteereillä juuri nämä teokset päätyivät Uuteen testamenttiin? Ja onko kanonisten evankeliumien teologia lopulta niin erilaista kuin muissa ei-kanonisissa evankeliumeissa? Entä näkyykö uuden testamentin teoksissa laajasti jokin yhtenäinen teologinen painotus? Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin riippuu siitä, keneltä kysyy. 

Yksi vastaus tulee Simon Gathercolen kohtuu uudesta kirjasta The Gospel and the Gospels: Christian Proclamation and Early Jesus Books. Gathercole on brittiläinen Uuden testamentin tutkija, joka toimii Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden professorina Cambridgen yliopistossa. Hän julkaissut valtavan määrän akateemista tutkimusta niin kanonisiin evankeliumeihin kuin ei-kanonisiin evankeliumeihin liittyen. (Yhtä hänen artikkeliaan esiteltiin tällä sivustolla aiemmin.) Omasta hyllystäni löytyvät mm. Gathercolen teokset The Apocryphal Gospels (Penguin Classics, 2021) ja 700-sivuinen The Gospel of Thomas: Introduction and Commentary (Brill, 2014). Tämä uusi opus on tärkeää jatkoa tälle tutkimukselle. 

Kirjaesittely: Christianity at the Crossroads

Michael J. Kruger. Christianity at the Crossroads: How the Second Century Shaped the Future of the Chruch (Lontoo: SPCK, 2017), 256 sivua.


Varhaiskristillisyyteen perehtynyt Uuden testamentin professori Michael Kruger on tuottanut jälleen yhden tärkeän kirjan. Yksi hänen aiempi kirjansa onki jo esitelty tässä blogissa (ks. alla). 

Ensimmäisille kristityille monia asia oli vielä epäselvää: tulisiko uusi Jeesus-liikehdintä jatkumaan pitkään, millaisia kirjoja liike tulisi lukemaan ja millaisia asioita se tulisi opissaan painottamaan. Ratkaiseva vuosisata kaikkien näiden kysymysten kohdalla oli nimenomaan toinen vuosisata (eli 100-200 jKr.), jolloin uusi kristillinen liikehdintä seisoi tienristeyksessä. Tämä näkyy Michael Krugerin uudehkon kirjan otsikossa Christianity at the Crossaroads, joka on syväluotaava tutkimus kristillisestä liikkeestä toisella vuosisadalla. Tämä oli aika, jolloin kristityt kohtasivat monia ongelmia, joista voidaan mainita erityisesti kaksi. Ensinnäkin nyt apostolit olivat poissa ja liikkeen tuli selvitä ilman heidän erityistä läsnäoloa. Toiseksi Uuden testamentin kaanon ei ollut vielä muotoutunut sellaiseksi tiukaksi kokoelmaksi kuin mitä se nyt kahdenkymmenenseitsemän kirjan kirjastona on. Mihin tukeutua haasteiden keskellä? Krugeria lainataksemme, kirkko olikin toisella vuosisadalla haavoittumimmillaan. Siksi onkin melko kummallista, että tutkimuksessa toinen vuosisata on saanut kaikkein vähiten huomiota osakseen. Everett Fergusonin sanoja lainataksemme, toinen vuosisata on ollut kaikkein hyljeksityin ajanjakso tutkimuksessa (s. 2). 

Neljän evankeliumin kanonisuus

By Richard Bauckham

1 Johdanto

Miksi Uusi testamentti sisältää neljä evankeliumia? Miksi ei enempää, eikä vähempää? Kysymys on sitäkin tärkeämpi, kun tiedostamme monien muidenkin evankeliumeiden olemassaolon varhaisilla vuosisadoilla. Kiinnostus tähän alueeseen syttyi itse asiassa 1890-luvulla, kun tutkijat saivat Egyptistä käsiinsä papyruksen, jonka oletettiin olevan osa Pietarin evankeliumia. Aihe on tullut tunnetuksi erityisesti Dan Brownin Da Vinci -Koodin kautta, jossa aihetta käsitellään hyvin virheellisesti. Meidän ei ole vaikea ymmärtää miksi tämä alue kiinnostaa ihmisiä, koska näissä teoksissa on salamyhkäisyyden tuntua ja niiden ympärille on helppo kehittää kokonaisia salaliittoteorioita. Ehkä nämä muut teokset kertovatkin vaietun totuuden todellisesta Jeesuksesta, josta kanoniset evankeliumit ovat vuosisatojen ajan vaienneet? Ja ehkä niiden Jeesus onkin paljon lähestyttävämpi kuin se Jeesus, joka välittyy meille Uuden testamentin evankeliumeista? Da Vinci -Koodi on hyvä esimerkki ainakin siitä miten asiat esitetään mahdollisimman väärin. Kirja nimittäin väittää, että gnostilaiset evankeliumit esittävät Jeesuksen ainoastaan ihmisenä, ilman mitään jumalallisia ominaisuuksia. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta! Gnostilainen Jeesus oli läpikotaisin yliluonnollinen ja jumalallinen hahmo, eikä siis juurikaan tavallinen ihminen.