Herodes Suuri ja hänen dynastiansa aikansa kontekstissa

JOHDANTO

Herodes Suuren nimi nousee välttämättä esille kaikille, jotka haluavat perehtyä joulun sanomaan tarkemmin. Herodes muistetaan käytännössä Matteuksen evankeliumissa mainitusta Beetlehemin lastensurmasta eli kuninkaana, joka ei kestänyt pienintäkään kilpailua valtaistuimeensa liittyen. Harvempi on kuitenkin ehtinyt tai halunnut sijoittaa Herodeksen elämää ja uraa osaksi tuon ajan monimutkaista poliittista maailmaa, jossa osansa näyttelivät niin roomalaiset kuin hasmonealaiset. Lisäksi Uusi testamentti puhuu Herodeksesta todella vähän verrattuna juutalaiseen historioitsija Josefukseen, joka esittelee hänen uraansa satoja sivuja pitkällä analyysilla. 

Tämä teksti on kirjoitettu tuomaan laajempaa valoa Herodes Suuren aikaiseen maailmaan ja niihin tilanteisiin, joiden keskeltä hän ponnisti itsensä juutalaisten kuninkaaksi. Tekstin loppuosassa puolestaan keskitytään Herodeksen kuoleman jälkeiseen tilanteeseen ja vallanjakoon, sekä muihin Herodeksen dynastiaan liittyviin henkilöihin, jotka esiintyvät Uuden testamentin sivuilla. Näin ollen tämä teksti on kirjoitettu eräänlaiseksi oppaaksi ja historiallisten yksityiskohtien avaajaksi kaikille niille, jotka haluavat tietää lisää 1. vuosisadan eKr. ja jKr. tilanteista erityisesti Herodes Suuren nousuun ja perintöön liittyen. Tekstin lomaan on upotettu karttoja ja sukukaavioita, jotta monimutkainen voisi muuttua yksinkertaisemmaksi.

Lyhyenä henkilökohtaisena kommenttina on pakko todeta, että asioista kirjoittaminen kävi hankalammaksi kuin alunperin kuvittelin, lähinnä siksi, että huomasin lukiessani miten (miltei) kaikki liittyy kaikkeen ja tarinan edetessä monista asioista pitäisi ehtiä sanoa edes jotain. Tämä onkin vain yksi (ja hyvin vajavainen) tapa esitellä aihetta.

1) ANTIIKIN PATRONUS-KLIENTTISUHDE

On elintärkeää asettaa Herodeksen elämä ja ura oman aikansa poliittis-historialliseen kontekstiin. Aivan olennaista on muistaa, että kaiken taustalla ja keskellä vaikutti Rooman valtakunta. Se oli Herodeksen nuoruudessa vielä tasavalta eli sitä johti käytännössä senaatti, mutta Herodeksen uran puolivälissä Rooma muuttui tasavallasta keisarivallaksi, kun Octavianus eli keisari Augustus otti Julius Caesarin kuoleman jälkeisten sisällissotavuosien jälkeen yksinvaltiuden. Rooma kuitenkin pyrki hallitsemaan suuren valtakuntansa monia alueita paikallisten hallitsijoiden kautta. Heidän välilleen muodostui siten patronus-klienttisuhde, jossa roomalaiset näyttelivät korkeamman patronus-roolin ja alamaiset, kuten Herodes Suuri, alamaisen klientti-roolin. Tähän poliittiseen suhteeseen liittyi monia sääntöjä ja odotuksia, jotka piti yksinkertaisesti suorittaa jos halusi uralleen tulevaisuutta. Erityisen tärkeää tämä suhde oli Roomasta katsottuna kaukana idässä oleviin hallitsijoihin, koska he elivät ja toimivat valtakunnan rajoilla, jossa ainaisena uhkana toimi Parthian valtakunta (ks. kartta). Parthia oli muinaisen Persian valtakunnan ydinmaata ja sen hallitsijat pitivät itseään Kyyroksen ja Dareioksen eli Persian kuninkaiden seuraajina. Rooma oli usein sodassa tämän mahdin kanssa. 

Tässä mielessä Herodes Suuri hallitsi strategisesti äärimmäisen tärkeällä paikalla, koska Palestiinan maa-alue toimi Roomalle sotilaallisena puskurivyöhykkeenä Parthiaa vastaan. Tässä kohtuullisen pitkä katsaus patronus-klienttisuhteen pääkohtiin, joita on käytännössä neljä. (Aiheesta Marshak 2015.)

Parthian valtakunta idässä, Palestiina toimii puskurivyöhykkeenä.

1) Hyvä klientti oli Rooma-myönteinen ja tarjosi sille apuaan

Jotta klientilla oli ylipäätään mahdollista päästä asemaansa, hän tarvitsi jonkun vaikutusvaltaisen roomalaisen, joka esitteli hänet senaatille, joka nimittäisi hänet rex sociusque et amicus eli ystävyys ja kumppanuus -kuninkaaksi. Myöhemmin keisarivallan aikana klienttikuninkaat saivat virallisia titteleitä kuten philorhomaios (Rooman ystävä), philokaisar (Keisarin ystävä), philosebastos (Augustuksen ystävä) tai philoklaudios (Klaudiuksen ystävä). Näin ollen, kun Herodes Suuri kuoli ja Juudean alueen hallinta määrättiin hänen pojalleen Arkhelaokselle, tämä oli hyvin varovainen, ettei ottanut itselleen millään tavalla kuninkaan asemaa tai titteliä ennen kuin keisari vahvistaisi sen Roomassa (J.W. 2.2). Hallintavallan jatkuvuus oli kiinni keisarin päätöksestä.

Klientin tuli myös vierailla Roomassa aina silloin tällöin ja tämä oli erityisen tärkeää tilanteessa, kun uusi keisari astui valtaan. Esimerkiksi, kun vuonna 69 Galba nousi keisariksi, Agrippa 2 lähti heti Roomaan selvittämään mitä uusi keisari tahtoi hankalassa tilanteessa (meneillään oli ensimmäinen juutalaissota). Vaikka matkan aikana keisari vaihtuikin jo Othoon, Agrippa 2:n oli mentävä keisarin eteen. Joskus keisarin vaihdos myös vaikutti konkreettisesti klienttien uraan. Herodes Suuren poika Antipas, joka hallitsi Galileaa, oli hyvissä väleissä keisari Tiberiuksen kanssa, mutta kun keisari vaihtui vuonna 37 jKr. Gaius Caligulaan, Antipaksen ura oli käytännössä taputeltu.

Klientin tuli myös sammuttaa sotilaalliset uhat ja toimia valtakunnan rajoilla puskurivyöhykkeenä. Erityisen tärkeää tämä oli Palestiinan maaperällä, koska idässä olevat parthialaiset olivat Rooman suurin uhka. Sijaintinsa puolesta klientit kykenivät myös tiedottamaan Roomaa nopeasti lähestyvästä uhasta eli tässä mielessä patronuksen täytyi pitää klientti tyytyväisenä. Ongelmien kohdalla Rooma lähetti paikalle omia joukkojaan. Näin ollen patronuksen ja klientin suhde oli monella tapaa resiprookkinen eli vastavuoroinen.


2 Hyvä klientti rakensi hyviä suhteita roomalaisiin

Patronuksen ja klientin välit muodostuivat monesti läheisen henkilökohtaisen suhteen varaan. Varsinkin myrskyisten aikojen keskellä luotettavat tukijat olivat elintärkeitä. Hyvä esimerkki läheisten suhteiden voimasta on Herodes Agrippa, joka rakensi itselleen hyvät verkostot saavuttuaan Roomaan vuonna 36 jKr. Hän pääsi kontakteillaan keisari Tiberiuksen pojanpojan Gemelluksen (k. 38 jKr.) oppilaaksi. Mikä olennaisempaa, Agrippasta tuli läheinen ystävä Gaius Caligulan kanssa, joka nousi keisariksi vuonna 37 jKr. Ei ihme, että pian Agrippa löysi itsensä hallitsemasta isoja alueita Palestiinassa! Samanlainen suhde Agrippalla oli myös Claudiukseen, seuraavaan keisariin, joka teki hänestä Juudean kuninkaan (ks. otsikko 7.4). Koska poliittinen peli oli monesti raakaa, patronien tuli pitää klientit tyytyväisenä, etteivät he vaihtaisi puolta ja lähtisi kannattamaan jotain toista arvovaltaista roomalaista. Kuten huomaamme myöhemmin, Herodes Suuri joutui pohtimaan tätä asiaa usein. 

3 Hyvä klientti tarjosi patronukselle lahjoja ja kunniaa

Hyvä klientti piti huolen siitä, että hän voiteli patronustaan monenlaisilla lahjoilla ja ylisti hänen nimeään. Erityisesti silloin, kun patronus tuli vierailemaan, klientin tuli pitää hänet tyytyväisenä. Herodes Suuri oli tässä asiassa mestari.

Kunnian antamiseen liittyi käytännössä monesti keisarillisten nimien antaminen lapsille. Herodes Agrippan perheessä tämä näkyi hyvin konkreettisesti. Agrippa 1 oli saanut oman nimensä Herodes Suuren aiemman patronuksen Marcus Agrippan mukaan. Hän nimesi myös poikansa Agrippa 2:n samalla nimellä. Myös hänen poikansa Drusus ja tyttärensä Drusilla nimettiin keisarillisten linkkien perusteella. Drusus oli ollut keisari Tiberiuksen poika ja Agrippan ystävä, Drusilla oli puolestaan keisari Gaius Caligulan siskon nimi. 

Ihmisten lisäksi klientit nimesivät uusia kaupunkeja tai merkittäviä rakenuksia patronuksiaan kunnioittaen. Hyvänä esimerkkinä toimii Herodes Suuren valtava rakennusprojekti Välimeren rannalla, jonka hän nimesi Caesarea Maritimaksi tai Samarian kaupunki, jonka hän jälleennimesi Sebasteksi (kreik. käännös sanalle Augustus). Myöhemmin Herodes Suuren poika Filippos, joka hallitsi pakanakansojen aluetta, painatti kolikoihin sekä keisarin kuvan että nimen. (Juutalaisella maaperällä tämä ei tietenkään ollut sallittua, koska se nähtiin jumalanpilkkana.)


4 Hyvä klientti muokkasi kulttuuria

Yksi olennainen asia patronuksen ja klientin väliseen suhteeseen liittyen oli jälkeläisten lähettäminen Roomaan koulutettavaksi. Augustuksen hallinta-aikana Herodes Suuri lähetti kaikki poikansa Roomaan saamaan oppia. Siellä pojat rakensivat tulevaisuutensa kannalta olennaisen tärkeitä ihmissuhteita, jotka kykenivät nostamaan heidät myöhemmin valtaan. Kuten jo totesimme, Agrippa 1:n uran kivijalka laskettiin nimenomaan Roomassa, jossa hän tutustui aiemmin mainittuihin tuleviin keisareihin. Lisäksi koulutettavat saivat koulutusta roomalaiseen sodankäyntiin, joka oli toki tärkeää myöhemmän uran kannalta.

Joskus klientit saivat valtavan hyödyn siitä, että heidän patroniuksensa antoi hänelle Rooman kansalaisuuden. Tämä oli valtava harppaus poliittisella uralla, koska Rooma ei jaellut kansalaisuuksia huvin vuoksi. Näin ollen, kun Julius Caesar antoi Herodes Suuren isälle Antipaterille Rooman kansalaisuuden vuonna 47 eKr. kiitoksena sota-avusta, se oli äärimmäisen merkittävä asia. Tämä johti lopulta siihen miten Palestiina roomalaistui vauhdilla herodesten aikana mm. erilaisten rakennusprojektien kautta. Herodes Suuren rakennusprojekteissa näkyy roomalainen teknologia ja on mahdollista, että hän jopa sai apua roomalaisilta insinööreiltä rakennusprojekteilleen.

Tämä kaikki tulee pitää mielessä, kun arvioimme Herodes Suuren ja hänen jälkeläistensa uraa, koska Herodes oli nimenomaan roomalaisten klientti. Patronuksen ja klientin välinen suhde oli vastavuoroinen ja siihen liittyi monia kirjoittamattomia velvollisuuksia. Palaan Herodeksen ja roomalaisten suhteeseen myöhemmin. Ennen sitä meidän täytyy kuitenkin avata laajemmin Herodesta edeltänyttä valtakamppailua Juudean alueella. Ennen roomalaisten tuloa valtaa nimittäin piti hasmonealaisten dynastia, johon Herodeskin myöhemmin avioliiton kautta hitsautui. Tämä on seuraavan otsikon aihe. 

2) TAUSTAA: HASMONEALAISET & HERODEKSEN ESISUKU

Jotta voisi olla mahdollista ymmärtää myöhemmin Herodeksen ympärillä pyörivien ihmisten nimiä ja asemaa, on aivan välttämätöntä kerrata lyhyesti historiaa, joka edelsi Herodeksen dynastian nousua. Aiheesta on hankala kirjoittaa juuri siksi, että jokainen tapahtuma tuntuu viittaavaan aiempaan tapahtumaan, joka on puolestaan seurausta sitä aiemmasta tapahtumasta jne. On siis hyvin vaikea päättää mistä aloittaa! Pyrinkin nyt laittamaan äärimmäisen tiiviseen muotoon reilu pari sataa vuotta historiaa ennen Herodesta. Olennaisin aihealue on hasmonealaissuvun nousu Juudean ylipapeiksi ja hallitsijoiksi. (Aiheesta mm. Rajak 1992; Sievers 2000; Marshak 2015, luku 3.)

2.1 Ptolemaiokset ja seleukidit

300-luvulla eKr. nuori Aleksanteri Suuri valloitti koko sen aikaisen maailman. Persian valtakunta luhistui, Kreikan valtakunta nousi tilalle. Aleksanteri kuoli kuitenkin vain reilu kolmikymppisenä vuonna 323 eKr. Tässä tilanteessa hänen valtakuntansa jaettiin neljän kenraalin kesken. Meille olennaisinta on mainita Ptolemaios ja Seleukos: Ptolemaios peri Egyptin ja Palestiinan alueen, Seleukos sai hallittavakseen Vähä-Aasian ja Syyrian eli Palestiinan pohjoisosan. Valtakuntia alettiinkin kutsua ptolemaiosten ja seleukidien valtakunniksi (ks. kartta).

Ptolemaios peri Egyptin ja Palestiinan, Seleukos Syyrian alueen. Ajan kanssa Palestiinasta tuli taistelukenttä (Wright & Bird 2019, 91).

Ajan kanssa nämä valtakunnat kuitenkin ottivat yhteen ja noin vuonna 200 eKr. Palestiina ajautui seleukidien hallintaan. 170-luvulla eKr. seleukidien kuninkaaksi nousi Antiokhos 4 Epifanes, joka julisti pian juutalaisuuden kielletyksi uskonnoksi: Juudeassa alkoi hirvittävät vainot (ks. 1. Makkabilaiskirja 1). Tähän katastrofaaliiseen tilanteeseen puuttui lopulta pappi Mattatias ja hänen poikansa (1. Makk. 2—>). He nousivat aseelliseen vastarintaan sekä pakanoita että luopio-juutalaisia vastaan. Kapina onnistui hyvin ja pian tämä hasmonealaisperhe saavutti useita voittoja ja alkoi pian hallita Juudeaa ensin ylipappeina ja pian sekä ylipappeina että kuninkaina. Tässä tiivistys hasmonealaisten olennaisimmista kavereista ja saavutuksista, sukukartta auttaa hahmottamaan asiaa paremmin:

Hasmonealaisdynastian sukupuu (Rajak 1992).

• Mattatias (k. 165 eKr.), perheen pää ja kapinan aloittaja vuonna 167 eKr. 
• Juudas, Mattatiaksen poika (165-160 eKr.), joka sai lisänimen Makkabilainen, joka tarkoittanee Moukaria. Hän puhdisti saatutetun Jerusalemin temppelin. ja vihki sen uudelleen 164 eKr.
• Jonatan, Juudaksen veli (160-142 eKr.). Hän oli perheen ensimmäinen, joka otti ylipapin viran haltuunsa. Hän sopi ystävyyssopimuksen Rooman kanssa ja hän on mahdollisesti Qumranin teksteissä mainittu "Turmeltunut pappi", joka vainosi Qumranin perustajaa eli vanhurskauden opettajaa.
• Simon, Jonatanin ja Juudaksen veli (142-135). Hänen kauttaan hasmonealainen dynastia meni eteenpäin, koska juuri hänen poikansa perivät hänet. 1. Makkabilaiskirjan mukaan hänen aikanaan vuonna 142 eKr. ”Vieraiden kansojen ies nostettiin Israelin yltä. Kansa alkoi merkitä sopimuksiin ja asiakirjoihin ’Ylipappi Simonin, sotilaskomentajan ja juutalaisten johtajan, ensimmäisenä hallitusvuotena.’” Kansa teki Jonatanista ylipapin, johtajan ja etnarkin, joskin kuningas-titteliä vältettiin (1. Makk. 14:41). Nyt juutalaiset saivat poliittisen itsenäisyyden.
• Johannes Hyrkanus 1, Simonin Poika (135-104 eKr.). Hänen aikakudellaan aloitettiin massiivinen kolikoiden painaminen, jolla propagoitiin hasmonealaisten valtaa. Lisäksi Idumean valtakunta alistettiin ja monet siellä kääntyivät juutalaisuuteen. Hänen aikanaan seleukidit myös menettivät lopullisesti valtansa alueella ja hasmonealaiset saivat hallita rauhallisemmin. 
• Aristobulos 1 oli Johannes Hyrkanuksen poika (104-103 eKr.). Hän hallitsi ainoastaan vuoden.
• Aleksander Janneus, Johannes Hyrkanuksen poika (103-76 eKr.), otti ylipappeuden lisäksi myös kuninkaan tittelin käyttöön (tämä löytyy myös hänen aikaisistaan kolikoista). Hän asetti testamentissaan leskensä Salome Alexandran hallitsijaksi jälkeensä. Hän asetti Herodes Suuren isoisän Antipaterin merkittävään virkaan Idumeassa.
• Salome Alexandra, Janneuksen leski-vaimo, hallitsi 76-67 eKr. 
• Alexandran kaksi poikaa, vanhempi Hyrkanos 2 ja nuorempi Aristobulos 2 taistelivat keskenään vallasta. Vallan anasti ensin vuosiksi 67-63 eKr. Aristobulos 2, mutta lopulta Hyrkanus 2 sai asemansa takaisin, kun roomalainen kenraali Pompeius saapui armeijansa kanssa paikalle ja ratkaisi riidan vuonna 63 eKr. Tämä vuosi päätti juutalaisten pitkään kestäneen itsenäisyyden: Rooma otti nyt virallisen vallan. 

Myöhemmin tapaamme vielä tarkemmin Mattatias Antigonoksen, Aristobulos 2:n pojan, josta tuli hasmonealaisten viimeinen hallitsija, ja joka aiheutti paljon harmia Herodekselle.

Näin ollen, kun tiivistämme hasmonealaisen dynastian aikaansaannoksia, me löydämme matkalta sekä Herodeksen isoisän Antipater 1:n että isän Antipater 2:n. Ensimmäinen pääsi jonkinlaiseen vallankahvaan Idumeaan Janneuksen nimittämänä ja toinen toimi Hyrkanus 2:n vaikutusvaltaisena tukijana. Idumealainen Antipater otti vaimokseen nabatealaisen Cyproksen. Pariskunta sai viisi lasta, joista Herodes oli toiseksi vanhin heti veljensä Fasaelin jälkeen. Herodeksella oli tärkeä linkki hasmonealaiseen sukuun, mutta palaamme tähän tarkemmin myöhemmin.

3 HERODES & ROOMALAISET 

Yksi tärkeimpiä asioita Herodeksen uraan liittyen on ymmärtää, että sitä ei olisi olemassa ilman roomalaisia. Itse asiassa tätä suhdetta ei voi mitenkään liioitella: Rooman valtakunnan vaiheet kietoutuivat välttämättömällä tavalla yhteen Herodeksen uran kanssa. Rooma oli Herodekselle samaa kuin vesi on kalalle: elinehto. Ikävä kyllä Rooman poliittinen tarina  tällä ajalla on lievästi sanottuna monimutkaista. Tasavaltana Rooma kävi useita sisällissotia, kunnes tilanne vakiintui ja valtakunta muuttui tasavallasta keisarivallaksi. Tiivistelen nyt olennaisimmat juonenkäänteet, koska ne liittyvät olennaisesti myös Herodesten perheeseen ja niistä on joka tapauksessa hyvä olla perillä ainakin pintapuolisesti. (Aiheesta suomeksi mm. Castrén 2012; Grimberg 1957, kirjat 5 ja 6; kattavasti Holland 2006). 

3.1 Antipater & Julius Caesar

Huomasimme juuri, että vuonna 63 eKr. roomalainen kenraali Pompeius puuttui hasmonealaisten riitoihin ja antoi vallan Hyrkanos 2:lle. Pompeius oli äärimmäisen tunnettu sotakenraali ja hänet tunnettiin kotimaassaan idän valloittajana (tässä yhteydessä mainittaan miltei 900 kaupunkia ja 1000 linnaa, jotka hän oli valloittanut). Kun hän palasi seuraavana vuonna Roomaan, hän lyöttäytyi yhteen kahden muun tunnetun henkilön kanssa: kansansuosiota nauttivan Julius Caesarin ja rikkaan Marcus Crassuksen. Vuonna 60 eKr. omia etujaan yhdessä ajaakseen miehet muodostivat keskenään liiton, jota alettiin myöhemmin kutsua ensimmäiseksi triumviraatiksi. He sopivat toistensa tukemisesta ja valtakunnan hallitusvallan jakamisesta. Liiton vahvistamiseksi Pompeius otti vaimokseen Caesarin sisaren Julian.

Ajan kanssa triumviraatti kuitenkin hajosi ja lopullinen päätös sille tuli vuonna 53 eKr., kun Crassus menetti päänsä yltiöpäisen tyhmällä sotaretkellään Parthiassa. Kaiken kukkuraksi Pompeiuksen vaimo Julian kuoli yhtäkkiä vuonna 54 eKr., eikä hän suostunut enää naimaan Caesarin sukulaistyttöä. Pompeiuksen ja Caesarin välit kiristyivät poikkeamispisteeseen. Pompeius yhdessä senaatin kanssa yritti laittaa sotamainetta Galliassa niittäneen Caesarin aisoihin ja he käskivät hänen saapua yksityishenkilönä Roomaan hakiessaan konsulinvirkaa. Caesar ei kuitenkaan halunnut tehdä sitä virhettä, että olisi luopunut armeijastaan kuten Pompeius oli tehnyt aiemmin. Tom Hollandia lainatakseni, Caesarin oli joko annettava periksi laeille, luovuttava käskynvallastaan ja tuhottava uransa - tai sitten ylitettävä Rubikon. Vuosi oli 49 eKr. Rubikon-joella Caesar lausui kuuluisat sanansa ”Arpa on heitetty” ja ylitti joen. Tämä tiesi sisällissotaa. Caesarin nerous sodassa oli kuitenkin ylivertainen ja sota oli pian taputeltu. Ratkaiseva taistelu Caesarin ja Pompeiuksen välillä käytiin Farsaloksessa 49 eKr. Pompeius pakeni Egyptiin, jossa hänet surmattiin salaliiton seurauksena 48 eKr. 

Caesar saapui myöhemmin Egyptiin ja rakastui siellä kauniiseen ja viehkeään Kleopatraan, joka kävi tiukkaa valtakamppailua veljensä (joka oli myös hänen ex-miehensä) kanssa. Joukot olivat kuitenkin pienet ja egyptiläiset vihasivat häntä, joten hän joutui pyytää itselleen lisää joukkoja. Tässä yhteydessä Herodeksen isä Antipater, joka oli aiemmin tukenut Pompeiusta, toi omia joukkojaan Caesarin tueksi Alexandriaan. Palkkioksi Caesar antoi Antipaterille ja hänen perheelleen Rooman kansalaisuuden - tämä tapahtui vuonna 47 eKr. Caesar vahvisti Hyrkanus 2:n ylipappeuden ja antoi Antipaterille Juudean alueen hallinnan. (Ant. 14.127 —>.) Pian hän asetti poikansa Fasaelin hallinnoimaan Jerusalemia ja Herodeksen Galileaa. Herodes oli tällöin 25-vuotias. [1] Tom Holménin mukaan tätä perua ovat myös juutalaisten erivapaus uskonnonharjoitukseen liittyen. 

Galileassa hallitessaan Herodes niitti mainetta erityisesti sotilaallisilla saavutuksillaan, kun hän kukisti aluetta kiusanneen rosvojoukon, jota johti Hiskia-niminen mies. Asiat alkoivat mennä huonommin, kun hänen isänsä myrkytettiin vuonna 42 eKr. ja monet aristokraatit kääntyivät häntä vastaan.

Herodeksen sukupuu hänen isoisästään alkaen (Marshak 2015).

Nyt olemme nähneet lähinnä taustaa Herodekselle. Hänen isänsä oli jo pelannut viisaasti poliittista peliä niin hasmonealaisten kuin roomalaisten kanssa ja ansainnut sillä sekä itselleen että pojilleen merkittävän aseman. Kuitenkin, kun siirrymme Herodekseen itseensä, isossa mittakaavassa olennaista on ymmärtää Herodeksen suhde kahteen eri henkilöön: Marcus Antoniukseen (n. 82-30 eKr.) ja Octavianukseen (63 eKr. - 14 jKr.), joka tunnetaan paremmin jouluevankeliumista tuttuna keisari Augustuksena. Ikävä kyllä, näidenkin miesten välisiin suhteisiin liittyy hieman pidempi tarina…

3.2 Herodes & Antonius (vuosina 42-30 eKr.)

Julius Caesar palasi Roomaan sankarina: senaatti julisti hänet diktaattoriksi ja hän oli käytännössä kansan yksinvaltias. Senaatin aika oli ohi. Caesar oli ilmiömäisen pätevä mies monella rintamalla ja siksi hänen loppunsa on sitäkin surullisempi. 

Kuutisenkymmentä tasavallan kannattajaa, joiden mukana oli monia Caesarin ystäviä, rakensivat salaliiton häntä vastaan. Olennaisimmat salaliittolaiset olivat Cassius ja Brutus. Maaliskuun 15. päivänä vuonna 44 eKr. Caesar lyötiin monin tikariniskuin kuoliaaksi. Murhaajien sinisilmäinen unelma siitä, että tasavalta alkaisi taas kukoistaa, oli kuitenkin täyttä utopiaa. Sen sijaan, että senaatti olisi tarttunut toimeen, se ei tehnyt mitään. Kun kansan myötätunto kääntyi Caesarin puolella, murhaajat pakenivat. 

Sitten esiin nousi kaksi miestä, suurikokoinen ja pätevä sotilasjohtaja Marcus Antonius ja 19-vuotias Octavianus, Caesarin sisarentyttären poika, jonka Caesar adoptoi testamentissaan ja asetti hänet pääperilliseksi. Miehet eivät tulleet keskenään toimeen, mutta yhteisen päämäärän pakottamana he muodostivat vuonna 43 eKr. toisen triumviraatin Caesarin entisen ratsupäällikkö Lepiduksen kanssa ja liittouma vahvistettiin virallisesti. Nyt itään paenneiden Cassiuksen ja Brutuksen perään lähti mahtava kolmikko kostamaan Caesarin murhan. 

Ratkaiseva taistelu — joka oli Rooman historian suurin (molemmilla puolilla ainakin 100 000 sotilasta) — käytiin vuonna 42 ekr. Makedoniassa Filippoin luona. Antoniuksen sotataidon ansiosta Brutuksen ja Cassiuksen joukot murskattiin. (Octavianus oli sairastunut juuri ennen taistelua, eikä siten ehtinyt paikalle.) Cassius ja Brutus tekivät itsemurhan. Sodan jälkeen kolmikko jakoi vallan keskenään siten, että valtakunnan itäinen osa lankesi Antoniukselle, läntinen osa Octavianukselle ja Afrikka Lepidukselle Italian jäädessä yhteiseksi alueeksi.

Tämä kaikki liittyy tekstimme pääaiheeseen siten, että Herodes oli aiemmin ollut läheisissä väleissä juuri Cassiuksen kanssa, mutta nyt kun tämä hävisi Filippoin taistelun, uusi tilanne pakotti Herodeksen alistumaan idän uudelle roomalaiselle päällikölle eli Antoniukselle. Herodes sai kuitenkin solmittua Antoniukseen hyvin läheiset välit. Tapaaminen miesten välillä tapahtui vuonna 41 eKr. Vähä-Aasiassa. Vaikka Juudeasta saapui virallinen delegaatio valittamaan siitä, miten Herodes käytti liikaa valtaa ja väärällä tavalla, Antonius päätti luottaa Herodekseen. Heidän välilleen kehittyi nopeasti syvä patronus-klienttisuhde, jossa molemmat kykenivät tukemaan toistensa uraa. Kuten olemme jo todenneet, Herodes oli totta kai klienttinä täysin riippuvainen Rooman hallitsijan mielipiteistä, mutta Antonius patronuksena tarvitsi Juudean alueelle kokeneen ja turvallisen hallitsijan, joka olisi hänelle uskollinen. Herodeksen suvun aiempi uskollisuus Roomaa kohtaan ja Herodeksen hallituskyvyt auttoivat Antoniusta tekemään tämän valinnan. Antonius asettikin Herodeksen ja hänen veljensä Fasaelin Juudan alueen tetrarkeiksi.

3.2.1 Herodes, Antonius & Cleopatra

Tilanne oli kuitenkin hieman monimutkaisempi, koska Egyptissä oli kuningattarena Caesarin kanssa rakkaussuhteessa aiemmin ollut Kleopatra (69-30 eKr.), joka oli siis vanhaa ja tunnettua ptolemaiosten sukulinjaa. Kleopatra kääntyi viiniin ja naisiin menevän Antoniuksen puoleen, koska halusi häneltä apua valtakamppailuun, jota hän kävi sisarustensa kanssa. Antonius rakastui Kleopatraan palavasti ja he saivat myös lapsia. Herodeksen kannalta ongelmallista oli se, että Kleopatra halusi jatkuvasti takaisin vanhan ptolemaiosten valtakunnan, joka kattoi myös Juudean ja Syyrian alueen. Herodes ja Kleopatra eivät siis olleet millään tavalla hyvissä väleissä ja Antonius jäi kaiken tämän keskelle pyrkien luomaan tasapainoa. Josefus tiivistää tämän kolmikon suhteita seuraavasti:

Antonius, jonka Kleopatraa kohtaan tuntema rakkaus oli sokaissut, antoi intohimonsa hallita kaikkia asioitaan. Kleopatra oli tuhonnut oman perheensä, niin ettei siinä enää ollut verta vuodatettavaksi. Ja nyt hän kohdisti murhanhimonsa vieraisiin. …Hän ulotti ahneet pyrkimyksensä myös juutalaisiin ja arabeihin ja yritti vaikuttaa salaisesti molempien kansojen kuninkaiden Herodeksen ja Malkhoksen tuhoamiseen. (J.W. 1.359-60.)

Ennen kuin palaamme takaisin roomalaisiin, siirrymme hetkeksi kuvaamaan Herodeksen kokemia ongelmia Palestiinassa parthialaisten ja viimeisen hasmonealaisen pyrkyrin kanssa.

4) HERODES, PARTHIALAISET, ANTIGONOS & HASMONEALAISLINKKI

4.1 Vuoden 40 eKr. katastrofi

Vuonna 40 eKr. tapahtui katastrofi, joka kuitenkin pitkällä tähtäimellä kävi Herodekselle eduksi. Parthialaisten satraappi Barzafarnes valloitti Syyrian yhdessä kuninkaan pojan Pakoroksen kanssa. Heidät taivuteltiin rahalla ja naisilla auttamaan Antigonos (Aristobulos 2:n poika) takaisin valtaan ylipapiksi Hyrkanoksen tilalle. Parthialaiset suostuivat ja pian suuri armeija vyöryi kohti Juudeaa. Herodes ja Fasael puolustautuivat Jerusalemin palatsissa. Lopulta rauhaa tavoitellakseen Fasael ja Hyrkanus menivät viralliseen tapaamiseen Antigonoksen ja parthialaisten kanssa, mutta heidät petettiin, kuten Herodes oli otaksunut epäillen. Hyrkanuksen korva silvottiin, jottei hän voisi enää koskaan toimia ylipapin virassa ja hänet kuljetettiin vankina Parthiaan. Herodeksen veli Fasael kuitenkin kuoli, mutta Josefus ei ole varma siitä, tekikö hän itsemurhan murskaamalla päänsä kiveen vai kuoliko hän vihollisen kädestä.

4.2 Herodes Juudean kuninkaaksi

Herodes tajusi olevansa nurkassa, joten hän keräsi perheensä, pakeni ja jätti heidät turvaan Masadan linnoitukseen. Herodes itse pääsi lopulta pienen seikkailun ja merihädän jälkeen Roomaan, josta hän toivoi saavansa apua patronukseltaan. Roomassa Herodes kertoi uutiset Antoniukselle, joka oli suunnittelemassa sotaa parthialaisia vastaan. Pian Herodes esiteltiin Rooman senaatille, joka nimitti Herodeksen Juudan kuninkaaksi. Nyt Herodes kykeni palaamaan takaisin Palestiinaan ja vapauttamaan ensin Galilean ja lopulta Juudean kesällä 37 eKr. Jerusalemin piiritys kesti viisi kuukautta, mutta sitten Herodeksen joukot pääsivät kaupunkiin. Antigonos vietiin vangittuna Antoniuksen luo, jossa hänet teloitettiin kirveellä. Tästä eteenpäin Herodes hallitsi Juudean kuninkaana seuraavat 33 vuotta aina kuolemaansa saakka vuoteen 4 eKr. Kampanja vei hänet kuitenkin vararikon partaalle, koska hän maksoi roomalaisille sotilaille omasta pussistaan, etteivät he ryöstäisi temppeliä. 

Lyhyesti sanottuna: vuosi 40 eKr. vei Herodekselta veljen, mutta se toi hänelle valtakunnan.

4.3 Herodes & hasmonealainen suku

Nyt kun Herodes oli saanut voitettu roomalaisen Antoniuksen puolelleen, hänen tuli voittaa myös juutalainen Juudan kansa puolelleen - olihan hän nyt juutalaisten kuningas! Tämä taas ei ollut mahdollista ilman jonkinlaista linkkiä hasmonealaisiin, koska heillä oli valtava kansansuosio ja heidän sukuaan juhlittiin kansallissankareina.

Herodeksen ongelmana oli se, että hän ei ollut puhdas juutalainen, koska hänen isänsä oli idumealainen ja äiti nabatealainen (ks. Ant. 14.403). Näin ollen, vaikka hän oli nyt kuningas, hänellä ei ollut teoreettistakaan mahdollisuutta päästä ylipapiksi, koska hän ei ollut hasmonealaista sukua. Joka tapauksessa Herodes siis tiesi, että ainoa mahdollinen tie kansan sydämeen kävisi hasmonealaisten kautta. Tässä suhteessa Herodes käytti hyväkseen kaikki mahdolliset keinot, kuten avioliiton, rakennusprojektit ja propagandan välineenä toimivat kolikot. Hänen tarkoituksensa oli osoittaa olevansa todellinen hasmonealaissuvun jatkaja ja perijä.


4.3.1 Herodes & Mariamne

Ei ole siis mitään yllättävää siinä, että heti kun Herodes oli saanut vallattua Juudan alueen takaisin, hän meni naimisiin hasmonealaisen Mariamnen (54-29 eKr.) kanssa vuonna 37 eKr. (Itse asiassa Josefus toteaa hänen järjestäneen häät kun Jerusalemin piiritys vuonna 37 eKr. oli vielä käynnissä: niin varma hän oli voitostaan, J.W. 1.8.342-44.) Liitto oli Herodekselle lottovoitto varsinkin siitä syytä, että Mariamne oli sekä Hyrkanus 2:n että Aristobulos 2:n lapsenlapsi (hänen äitinsä Alexandra oli Hyrkanuksen tytär ja isä Alexander oli Aristobuloksen poika, ks. sukupuu aiemmin), eikä Hyrkanoksella ollut poikia. Herodes saattoi siis ottaa todellisen hasmonealaisen perijän aseman.

Avioliitto oli kuitenkin melko myrskyinen alusta saakka ja sitä leimasi monenlainen epäily ja mustasukkaisuus. Josefuksen mukaan Mariamnen viha Herodesta kohtaan oli yhtä suuri kuin Herodeksen rakkaus Mariamnea kohtaan (J.W. 1.436). Mariamne esitti Herodesta kohtaan kovia syytöksiä ja hän haukkui pahasti pystyyn myös Herodeksen siskon Salomen ja äitin Kyproksen. Nämä alkoivat kostoksi väsätä vääriä todistuksia Mariamnea vastaan syyttäen häntä uskottomuudesta. (Erään huhun mukaan Mariamne olisi jopa lähettänyt itsestään alastonkuvia irstaalle Antoniukselle Egyptiin!) Kerran, kun Herodes poistui maasta, hän ohjeisti siskonsa miehen Joosefin tappamaan Mariamnen jos Antonius surmaisi Herodeksen matkan aikana. Joosef meni kuitenkin paljastamaan asian Mariamnelle ja Herodeksen palattua vaimo syytti häntä kovasanaisesti siitä, millä tavalla hän rakkauttaan osoittaa. Salome heitti vettä kiukaalle vihjaten Mariamnen ja Joosefin välisestä intiimistä suhteesta. Niinpä Herodes päätti tappaa molemmat. Tämä tapahtui vuonna 28 eKr. Mariamnen kuolema oli Herodekselle kuitenkin kova paikka, eikä hän meinannut päästä yli rakkaansa surmaamisesta. Monesti hän puhutteli edesmennyttä vaimoaan kuin läsnäolevaa elävää (J.W. 1.438-444).

On kuitenkin huomattava, että tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun Octavianus (ks. tarkemmin alla) oli vahvistanut hänen kuninkuutensa ja monet olennaiset hasmonealaiset olivat jo kuolleet. Mariamne oli jo antanut Herodekselle poliittisen vipuvarren ja mikä tärkeintä, kaksi poikaa, Aleksanterin ja Aristobuloksen (syntyivät 36-35 eKr.). Annetut nimet eivät olleet vahinko. Aleksanteri toimi viittauksena sekä suureen valloittajaan Aleksanteri suureen että Mariamnen isään ja aiempaan kuninkaaseen Aleksanteri Janneukseen, joka oli hallinnut Juudeaa vuosina 103-76 eKr., eikä kansa ollut vieläkään unohtanut hänen mainettaan. Aristobulos oli taas ollut kolmen merkittävän hasmonealaisen nimenä. Herodeksen pojat eivät tietenkään koskaan antaneet isälleen anteeksi sitä, että hän oli tappanut heidän äitinsä. Lopulta heidän suhteensa kärjistyivät ja Herodes murhautti molemmat poikansa elämänsä loppuvaiheilla 7 eKr.

Koska Herodeksella ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä ylipapiksi, hän asetti vuonna 37 eKr. virkaan ystävänsä Hanalelin. Mariamnen äiti Alexandra halusi kuitenkin ylipapiksi poikansa Aristobulos 3:n ja lopulta Herodes suostui tähän. Aristobulos oli kuitenkin kovin suosittu ja varsinkin, kun vuoden 35 eKr. lehtimajajuhlilla kansa antoi hänelle suuret suosionosoitukset, Herodesta alkoi epäilyttää. Juhlan jälkeen Herodes kutsui Aristobuloksen Jerikon palatsiin ja pian ylipappi löydettiin (kohtuullisen matalasta) uima-altaasta hukkuneena. Herodes oli valmis tekemään kaikkensa suojellakseen valtaansa! Hyrkanus 2, joka oli pitkään toiminut Herodeksen suojelijahahmona, tapettiin vuonna 30 eKr. ja Mariamnen äiti Alexandra menetti henkensä vuonna 28/27 eKr. Ruumiskasa Herodeksen ympärillä alkoi kasvaa.


4.4 Herodeksen rakennusprojektit, kolikot & hasmonealaiset

Tuskin mistään muusta osa-alueesta Herodekseen liittyen on kirjoitettu tai tehty dokumentteja yhtä paljon kuin hänen rakennusprojekteistaan. (Suomeksi kaksi hyvää videota täällä.) Jerusalemiin hän rakensi Antonian linnakkeen (Antoniuksen kunniaksi), josta käsin vahdittiin temppelialuetta. Siinä oli neljä suurta tornia. Hän myös rakennutti itselleen valtavan palatsin. Myöhemmin Pilatus antaa Jeesukselle tuomion juuri täällä (Joh. 18:28, 33; 19:13). 

Merkittävin Herodeksen projekteista oli Jerusalemin temppelin laajennos (alkoi 20 eKr.), joka oli massiivinen taidonnäyte. Jopa rabbiinisissa teksteissä on lause jonka mukaan ”se, joka ei ole nähnyt Herodeksen temppeliä, ei ole nähnyt kaunista rakennusta!” (b. Bava Batra 4a). Temppelialue vei itse asiassa Jerusalemista lopulta 25% pinta-alan eli kyseessä ei niinkään ollut kaupunki, jossa oli temppeli, vaan temppeli, jonka ympärillä oli pieni kaupunki! 

Caesaria Maritima oli Välimeren rannalle rakennettu satamakaupunki: valtavien veteen mereen tehtyjen aallonmurtajien vuoksi laivat saattoivat nyt ankkuroitua turvallisesti ja tämä laittoi kaupankäynnin kukoistamaan. Joka 5. vuosi kaupungissa järjestettiin kisat Augustuksen kunniaksi. (Ks. lisää otsikosta 5.1.)

Uransa alkuaikoina Herodes keskittyi kuitenkin rakennelmiin, joilla hän saattoi vahvistaa sidettä hasmonealaisiin. Erityisesti hän jälleenrakensi ja laajensi niitä linnakkeita, joita hasmonealaiset itse olivat rakentaneet, olennaisin näistä paikoista oli Masada. Jerusalemin länsiosaan hän rakennutti valtavia torneja, joista suurimman ja kauneimman hän nimesi Mariamneksi vaimonsa mukaan. Lisäksi hän painatti useita kolikkoja, joissa oli ankkuri-symboli, jolla oli suora linkki hasmonealaisten aiempaan toimintaan. (Rakennusprojekteista ks. J.W. 1.401 —>.)

Voimme nyt tiivistää edelläsanottua seuraavasti: siinä kun roomalaiset auttoivat Herodesta saamaan Juudan alueen sotilaallisesti haltuun, hasmonealaiset auttoivat häntä myymään itsensä kansalle juutalaisten kuninkaana. Uusi vaihe roomalaisiin nähden oli kuitenkin edessä hyvin pian. 

5) HERODES & ROOMALAISET - UUSI VAIHE

Herodes oli siis toiminut Filippoin taistelujen jälkeen patronus-klienttisuhteessa Antoniuksen kanssa. Tätä kesti reilu 10 vuotta, kunnes Rooman valtakunnan myrskyisissä suhteissa nousi uusi iso aalto. Pian Herodes oli pakollisen valinnan edessä, kun hän joutui polvistua uuden hallitsijan, Octavianuksen edessä. Antonius ja Octavianus olivat siis muodostaneet yhdessä Lepiduksen kanssa toisen triumviraatin ja liiton merkiksi Antonius oli ottanut vaimokseen Octavianuksen tyttären Octavian. Suhteet olivat kuitenkin jatkuvasti koetuksella ja piste asetettiin iin päälle, kun Antonius erosi Octavianista Kleopatran vuoksi vuonna 32 eKr.

5.1 Herodes & Octavianus

Syyskuun 2. päivä vuonna 31 eKr. oli ratkaiseva koko tuon aikaiselle maailmalle ja samalla myös Herodekselle. Miltei kahdenkymmenen vuoden ajan Rooman valtakunta oli ollut sisällissodassa ja tämä oli repinyt valtakuntaa kappaleiksi. Nyt Octavianus kävi sotaa Antoniusta vastaan. Tämä kaikki tuli päätökseen Aktionin taistelussa, jossa Octavianus voitti Antoniuksen joukot. Antonius ja Kleopatra pakenivat Egyptiin, jossa he tekivät myöhemmin itsemurhan, Antonius ensin, Kleopatra reilu viikon myöhemmin. 

Herodes oli ikävä kyllä veikannut väärää hevosta eli ystäväänsä Antoniusta voittajaksi ja yhtäkkiä hän löysi itsensä uuden tilanteen edessä. Herodeksen onni oli ollut sinä, että juuri aiemmin Antonius oli lähettänyt hänet taisteluun arabeja vastaan, joten hän ei ollut henkilökohtaisesti mukana Aktionin taistelussa. (Vuoden 31 eKr. tunnelmaa Herodeksen kannalta heikensi myös valtava maanjäristys, joka aiheutti massiivista tuhoa ja ihmistappioita Jerusalemissa.)

Kuultuaan Aktionin taistelun lopputuloksen Herodes ensitöikseen surmasi Hyrkanus 2:n, koska hän pelkäsi, että Octavianus asettaisi tämän vanhan hallitsijan valtaan Herodeksen kustannuksella. Sitten Herodes meni tapaamaan Octavianusta Rodoksen saarelle, jossa hän sai puhuttua uuden hallitsijan puolelleen. Laskettuaan kruununsa nöyrästi maahan ja pidettyään lyhyen puheen, hän päätti sen toteamalla, että olennaista on ystävyyden laatu, ei niinkään se kenen ystävä on ollut. Sanoillaan Herodes pyrki vakuuttamaan Octavianuksen siitä, että hän pysyisi edelleen Roomalle uskollisena. (J.W. 1.386-392.)

On monia syitä miksi Octavianus antoi Herodeksen jatkaa Juudan alueen kuninkaana. Yksi syy oli Herodeksen historia taistelussa parthialaisia vastaan, toinen oli hänen suurempi uskollisuutensa Roomaa kuin Antoniusta kohtaan. Herodes oli nimittäin pettänyt Antoniuksen Aktionin taistelun jälkeen ja lähettänyt omia joukkojaan avuksi Syyrian hallitsijalle Quintius Didiukselle, joka taisteli Antoniuksen gladiaattoreita vastaan. Herodes ei ainoastaan saanut jatkaa kuninkaana, vaan Octavianus jopa palautti hänelle tärkeitä alueita (kuten Samarian), jotka Kleopatra oli aiemmin häneltä vienyt. Myöhemmin Octavianus teki Herodeksesta myös Syyrian maaherran eli hän hallitsi hyvin laajaa aluetta.

Lyhyesti sanottuna: Aktionin taistelun jälkeen seuraavat (ja viimeiset) 26 vuotta Herodeksen uraa olivatkin Octavianuksen klienttina toimimista ja hänelle kunnian ja avun osoittamista.

Vuonna 27 eKr. Rooman senaatti antoi Octavianukselle kunnianimen, jolla me edelleen tunnemme hänet paremmin: Augustus ("ylevä/kunnianarvoisa"). Nimen kreikankielinen vastine on Sebastos ja pian Herodes uudelleennimesi Samarian kaupungin Sebasteksi samalla kun rakensi sen uudelleen ja täytti sen sotaveteraaneilla. Myös Caesaria Maritiman satama tunnettiin Sebastona, mutta sinne rakennettiin myös stadioni, palatsi ja temppeli, jotka oli omistettu Augustukselle ja Roomalle. Satamassa oli myös korkea majakka, joka nimettiin Drusioniksi (nimellä kunnioitettiin Augustuksen hiljattain edesmennyttä poikapuolta). Kun rakennelma tuli valmiiksi, Herodes järjesti suuret kisat, jotka hän määräsi jatkuvaksi joka 5. vuosi. Ne toivat paikalle valtavan määrän turisteja ja vaikutusvaltaista porukkaa. Mainittakoot, että juuri Kesareasta löydettiin vuonna 1961 piirtokirjoitus, jossa mainitaan Pontius Pilatus. Tämä ei ole outoa, koska kaikki Uudessa testamentissa mainitut maaherrat (Pilatus, Felix, Festus) pitivät majaa ja suuria sotilasreservejä juuri Kesareassa. Myös Paavali oli Kesareassa vankeudessa parin vuoden ajan ennen matkaansa Roomaan. 

Kesareasta löytyneen piirtokirjoituksen teksti on säilynyt vain hajanaisesti: [Merimieste?]n Tiberium [Pon]tius Pilatus
Juude[a]n prefe[kti] […on antanut…].

Herodeksen ja keisarin välinen suhde oli niin merkittävä, että jopa Ateenasta on löydetty piirtokirjoituksia, joissa Herodesta kunnioitetaan keisarin ja Rooman ystävänä! 

Tiivistettynä voimme todeta, että tänä uutena aikana Herodes pääsi pois Cleopatran ja hasmonealaisten varjoista ja alkoi esittää merkittävän hellenistisen juutalais-kuninkaan roolia.

6) KUOLEMA

Hyvin yleisen käsityksen mukaan Herodes Suuri kuoli keväällä vuonna 4 eKr. Hänen kuolemansa ajankohta voidaan tietää kohtuullisen tarkasti. Josefus nimittäin mainitsee, että juuri ennen Herodeksen kuolemaa tapahtui kuunpimennys (Ant. 17.167), joka voidaan ajoittaa maaliskuun 12. tai 13. päivään. Lisäksi pian hänen kuolemansa jälkeen juhlittiin pääsiäistä, joten Herodes kuoli maalis-huhtikuussa. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Jeesus syntyi ennen tätä, koska Herodes oli vielä elossa hänen syntyessään. (Ajoituksista laajasti Hoehner 2011.)


6.1 Beetlehemin lastenmurha & Herodeksen viimeisten vuosien luonne

Yksi tunnettu episodi Herodeksen viimeisiltä ajoilta on talletettu Matteuksen evankeliumiin (Matt. 2:1-18). Saatuaan tiedon idän tietäjiltä uuden kuninkaan syntymästä ja huomattuaan, että tietäjät eivät koskaan palanneet Herodeksen luo kertomaan lapsen olinpaikkaa, kuningas määräsi Beetlehemin kylästä tapattavaksi kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset. Koska Beetlehemissä tuskin asui yli 1000 ihmistä ja kaikki vastasyntyneet eivät aina edes selvinneet elossa, yleinen arvio tapettujen lasten lukumäärästä pyörii 20 nurkilla (vastoin myöhempiä legendoja, joissa numerot alkavat olla tähtitieteellisiä).

Tämä tapaus sopii siihen, mitä me tiedämme Herodeksen viimeisistä vuosista, jolloin hän toden teolla varjeli valtaistuintaan hinnalla millä hyvänsä. Josefus käsittelee perheen sisäistä draamaa ja juonittelua sivukaupalla (J.W. 1.445-551), eikä tätä monimutkaista soppaa voi tiivistää kovin lyhyeen muuta kuin toteamalla, että Antipater, joka oli Doriksen poika, pyrki kaikin tavoin saamaan veljekset Aleksanterin ja Aristobuloksen huonoon valoon vallanperimystä ajatellen. Lopulta Herodeksen viha poikiaan vastaan nousi niin suureksi, että veljes-kaksikko kuristettiin kuoliaakse Sebastessa (=Samaria) 7 eKr. Ensin näytti siltä, että valta siirtyisi Herodeksen kuoleman jälkeen Antipaterille, mutta hänet Herodes tapatti vain viisi päivää ennen kuolemaansa. Antipaterin ongelma oli — Kummelin Perintöä odotellessa -jaksojen mukaisesti — se, että hän alkoi itse olla hyvin vanha, kun isässä taas ei näkynyt tulevan kuoleman merkkiäkään ja pian jonossa olisi monia nuorempia (J.W. 1.587, 624).  Ei ihme, että keisari Augustus kerran totesi, että on turvallisempaa olla Herodeksen sika kuin hänen poikansa. (Kreikan kielessä tässä on sanaleikki, koska sika on ’hus’ ja poika on ’huios’.) Kuolinpäiväkseen Herodes oli vanginnut monia kansalaisia ja hän oli antanut käskyn tappaa useita heistä, jotta kansassa olisi surutila hänen poislähtönsä aikana (määräystä ei kuitenkaan onneksi toteutettu). 

Se, että Herodeksen viimeiset vuodet olivat hullun hallintaa, on päivänselvää. L. I. Levinen mukaan Herodeksen viimeisten vuosien toiminta on häpeällistä luettavaa ja A. Schalit kutsuu viimeisten vuosien Herodesta mieheksi, joka ei enää hallinnut omia aistejaan, ja joka eli mielettömyyden reunalla (sit. France 1979). Kuten R. T. France (1979) kiteyttää, Matteuksen mainitsema Beetlehemin lastenmurha sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä me tiedämme Herodeksesta hänen viimeisiltä vuosiltaan (aiheesta myös France 2011 ja Keener 1999, suomeksi Turunen 2018). 

Herodeksen viimeisten päivien sairautta ja kipuja Josefus kuvaa seuraavasti:

Hänellä oli kuumetta, joskaan se ei ollut ankaraa. Häntä vaivasi myös sietämätön kutina kaikkialla ihossa, jatkuvat vatsakivut, vesipöhön kaltaiset paisumat jaloissa, tulehdus vatsanpohjassa ja sukuelimiin muodostuneet mätämadot. Lisäksi hän pystyi hengittämään vain pystyasennossa ja silloinkin vaivalloisesti. Hänellä oli myös kouristuksia kaikissa jäsenissä. (J.W. 1.656-656)

6.2 Arvio Herodeksen urasta

Herodes Suuren kokonaisuraa on arvioitu monella eri tavalla. Josefus antaa oman arvionsa Juutalaissodan historia -teoksessaan:

Elettyään poikansa tappamisen jälkeen viisi päivää Herodes kuoli. Hän oli hallinnut kolmekymmentäneljä vuotta laskettuna siitä hetkestä, jolloin hän Antigonoksen tapatettuaan otti hallitusohjat [37 eKr.], sekä kolmekymmentäseitsemän vuotta siitä, jolloin roomalaiset julistivat hänet kuninkaaksi [40 eKr.]. Elämässään hän jos kukaan oli yleisesti ottaen onnettaren suosikki. Vaikka olikin tavallisesta kansasta lähtöisin, hän saavutti kuninkuuden, ja pidettyään sitä hallussaan niinkin pitkän ajan hän jätti sen jälkeläisilleen. Vain perhe-elämässään hän oli onnettomampi kuin kukaan. (J.W. 1.665)

Adam Kolman Marshak (2015) antaa kolme kriteeriä sille, mitä tarkoitti olla menestyksekäs hallitsija tuon ajan maailmassa: 1) pitkä hallinta-aika, 2) kohtuullisen rauhallinen ja vakaa hallinta-aika sillä seurauksella, että hallitsija kuolee luonnollisesti (eikä puukkoon) ja 3) hallitsijan kyky siirtää valtakuntansa jälkeläisilleen. Marshakin mukaan Herodes onnistui kaikilla mittapuilla kohtuullisen hyvin. Hänen mukaansa Herodeksesta ei saa antaa liiaksi väkivaltaisen diktaattorin kuvaa, joka vain jätti kaikkialle ruumiskasoja. Kuningas kyllä kykeni myös tähän — kuten olemme nähneet, — mutta pitkä hallinta-aika ja muuttuneet olosuhteet huomioonottaen kuningas oli pätevä strategikko, joka kykeni aina vetelemään oikeista naruista valta-asemansa turvatakseen. Herodes haudattiin Herodion-palatsiinsa, joka oli Jerusalemin eteläpuolella (tsekkaa paikka netti-livenä täältä). Hauta ilmeisesti löydettiin Ehud Netzerin työn kautta vuonna 2007 (Hoffman). 

Viimeisenä aiheenamme on tarkastella Herodeksen kuoleman jälkeistä tilannetta. Keskityn erityisesti niihin, jotka mainitaan Uudessa testamentissa. 

7) KUOLEMAN JÄLKEINEN VALLANJAKO

Herodeksella oli testamentti, jota hän kuitenkin muutti vuosien aikana useasti: Hoehnerin (1980) mukaan niitä oli yhteensä kuusi. Vielä aivan loppumetreillä perinnönjakoon tuli muutoksia, mutta käytännössä valta oli pitkän aikaa menossa yksin Antipaterille, joka oli Herodeksen ensimmäisen vaimon, Doriksen, poika, ja myöhemmin Antipakselle, Malthaken pojalle, mutta aivan viime metreillä Herodes muutti testamenttinsa siten, että valta jaettiin kolmen eri pojan kesken. Keisari Augustus hyväksyi Herodeksen viimeisen toiveen vain pienellä muutoksella. Tässä tiivistelmä myöhemmistä Herodeksista ja muista sukulaisista. Alla oleva sukupuu (Hoehner 1992) tiivistää Herodeksen kuolemanjälkeisen vallanjaon Arkelaoksen, Antipaksen ja Filippoksen välillä (Herodeksen lapsista eri vaimojen kanssa ja naimakaupoista, ks. J.W. 1.561-566). 

Herodes Suuren perijät & heidän äitinsä (Hoehner 1992).

7.1 Arkelaos

Arkelaos oli Herodes Suuren ja samarialaisen Malthaken poika (s. 22 eKr.). Herodes määräsi viimeisessä tahdossaan hänet Juudean alueen kuninkaaksi, mutta Augustus tyytyi antamaan hänelle etnarkin tittelin. Arkelaos hallitsi Juudeaa ja Samariaa vuodet 4 eKr. - 6 jKr. Hänelle kuitenkin luvattiin, että jos hallinta sujuisi hyvin, hän voisi saada lopulta kuninkaan-tittelin. Tässä hän ei kuitenkaan onnistunut. Jo ennen kuin hän matkusti Roomaan uuteen vallanjakoon liittyen, hän ylireagoi pääsiäisenä tapahtuneeseen välikohtaukseen tappaen noin 3000 pyhiinvaeltajaa. Hänen ollessaan Roomassa Jerusalemissa puhkesi kapina helluntaina ja se levisi aina Galileaan ja Pereaan saakka. Arkelaoksen brutaalit toimet (ks. J.W. 2-kirjan alku) sopii yhteen sen kanssa mitä Matteus kertoo Jeesuksen perheen päätöksestä hänen ollessaan vielä vauva: 

Mutta kun hän [Joosef] kuuli, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jumalalta käskyn ja lähti Galilean alueelle. (Matt. 2:22).

Kartta, joka tiivistää Herodesten poikien hallintoalueet.

Palattuaan Roomasta Jerusalemiin Arkelaos vaihtoi kahdesti ylipappia ja hän myös erosi vaimostaan Mariamnesta ja otti vaimokseen Kappadokian kuninkaan Arkelaoksen tyttären Glafyran, joka oli ollut hänen velipuolensa Aleksanterin vaimo. Tämä oli rikkomus juutalaista lakia vastaan (5. Moos. 25:5). Arkelaos siirrettiin lopulta pois virastaan vuonna 6 jKr., koska juutalaisten ja samarialaisten yhteinen delegaatio valitti hänen kovista otteistaan keisarille. Valitukseen ottivat osaa myös hänen veljensä Antipas ja Filippos. Keisari lähetti hänet rangaistukseksi Gallian kaupunkiin Viennaan ja hänen varansa siirrettiin keisarin rahastoon. Tästä eteenpäin Rooma alkoi itse hallinnoimaan Juudean aluetta suoraan maaherrojen kautta. Ensimmäiseksi maaherraksi asetettiin Coponius. (Pontius Pilatus oli alueen 5. maaherra.) Maaherralle keisari antoi oikeuden asettaa jopa kuolemanrangaistuksen. Juutalaisilla ei siis ollut valtaa langettaa kuolemanrangaistusta ja siksi myöhemmin Jeesuskin tuotiin tuomiolle juuri Pilatuksen eteen: tämä oli ainoa keino päästä hänestä eroon.

7.2 Filippos 

Filippos oli Herodes Suuren ja jerusalemilaisen Cleopatran poika (s. 22-21 eKr.). Keisari seurasi Herodeksen testamenttia ja asetti Filippoksen hallitsemaan pohjoisia alueita Jordan-joen tuolla puolen (Auranitis, Trakonitis, Gaulanitis ja osa Itureaa) eli hän hallinnoi lähinnä pakanataustaisia kansoja, jonka vuoksi hänen kolikoissaan oli sekä keisarin että hänen itsensä kuva. Filippos rakensi kaksi kaupunkia, joista toisen hän nimitti Kesarean Filippokseksi keisaria kunnioittaakseen. Juuri täällä Jeesus myöhemmin kysyi opetuslapsiltaan kuka hän heidän mielestään on, johon Pietari tunnetusti vastasi "taivaallisen oikein" (Mark. 8:27-30). Toinen hänen uudistamansa kaupunki oli Beetsaida, jossa Jeesus myöhemmin paransi sokean miehen (Mark. 8:22-26). 

Filippos ei ollut kuten veljensä Arkelaos, vaan hän oli pidetty ja rauhallinen hallitsija. Hän meni naimisiin Herodiaan tyttären Salomen kanssa, jonka tanssi johti Johannes Kastajan pään menettämiseen (Matt. 14:3-12; Mark. 6:17-29; Luuk. 3:19-20). Filippos kuoli vuonna 34 jKr. Keisari Tiberius liitti tällöin hänen alueensa Syyriaan, mutta kun Gaius Caligula tuli keisariksi 37 jKr, tämä alue annettiin Agrippa 1:lle, joka oli Herodiaan veli.

7.3 Herodes Antipas

Herodes Antipas oli Arkelaoksen nuorempi veli (s. 20 eKr.). Hän hallitsi tetrarkkina Galileaa ja Pereaa aina vuoteen 39 jKr. saakka, kunnes silloinen keisari Gaius Caligula laittoi hänet viralta. Hän siis hallitsi alueella, jossa Johannes Kastaja ja Jeesus pääasiassa toimivat. Hän jälleenrakensi Sepforiksen, joka oli Galilean suurin kaupunki. Jeesuksen kotikaupunki Nasaret oli tästä vain 6 km päässä ja monet tutkijat ovatkin veikanneet, että Jeesus olisi tehnyt kaupungin jälleenrakennuksen aikana rakennustöitä, koska hän oli ammatiltaan rakentaja (Matt. 13:55; Mark. 6:3). Antipas rakennutti Galielaan Tiberiaksen kaupungin, joka valmistui 25 jKr. Paikka korvasi Sepforiksen alueen pääkaunkina. 

Antipas matkusti vuonna 6 jKr. Roomaan ja oli yksi niistä, jotka valittivat veljensä Arkelaoksen hallintatavasta. Hän toivoi saavansa kuninkaan tittelin, mutta keisari antoi hänelle käyttöön Herodeksen tittelin. 

Evankeliumeissa Antipas tunnetaan erityisesti siitä, että vangitsi ja lopulta tappoi Johannes Kastajan, koska hän oli kritisoinut hallitsijaa siitä, että hän oli eronnut vaimostaan (joka oli Nabatean kuningas Aretas 4:n tytär) ja ottanut velipuolensa vaimon Herodiaan uudeksi vaimokseen (ks. 3. Moos. 18:16; 20:21). Tämä ratkaisu aiheutti lopulta vuonna 36 jKr. sodan Antipaan ja Aretas 4:n välille ja Antipas maksoi valinnastaan karvaasti. Juutalaiset tulkitsivat tapahtuman jumalallisena rangaistuksena, koska Herodes oli tappanut suuren profeetan (Ant. 18.5). Antipas joutui sodassa niin lujilla, että keisari Tiberius määräsi Syyrian komentajan Vitelliuksen hänen avukseen.

Myöhemmin kuullessaan Jeesuksen toiminnasta Antipas luuli, että Johannes Kastaja on noussut kuolleista (Matt. 14:1-2; Mark. 6:14-16; Luuk. 9:7-9)! Myöhemmin fariseukset tulivat varoittamaan Jeesusta siitä, että Antipas etsi häntä tappaakseen: Jeesus käski kertoa ketulle terveisiä, että ei juurikaan kiinnostaa, koska nyt on kiire tuoda Jumalan valtakunta maan päälle (Luuk. 13:31-33). Pilatus lähetti kiinni jääneen Jeesuksen Antipaksen kuulusteltavaksi, mutta tapaaminen oli Antipaalle pettymys (Luuk. 26:6-12). Koska eräs toinen Herodes linkittyy olennaisesti Antipakseen, esittelen hänet seuraavaksi.

7.4 Agrippa 1

Herodes Agrippa 1 oli Antipaksen veljenpoika ja hänen vaimonsa Herodiaan veli. Kun Herodes Suuri mestautti hänen isänsä eli Aristobuloksen yhdessä Aleksanterin kanssa 7 eKr., 4-vuotias Agrippa lähetetiin Roomaan kasvatettavaksi. Siellä hän kasvoi läheisiin väleihin monien keisarin piiriin kuuluvien merkkihenkilöiden kanssa ja tämä loi tärkeän kivijalan hänen tulevalle uralleen. Tärkeimmät heistä olivat Gaius Caligula, josta tuli lopulta keisari vuonna 37 jKr. ja Claudius, joka nousi keisariksi vuonna 41 jKr. Näin ollen, kun Caligula nousi keisariksi, hän antoi Agrippa 1:lle Filippoksen aiemmin hallinnoiman alueen ja antoi hänelle myös kuninkaan tittelin (Ant. 18.6), jota Antipas oli koko ajan itselleen hamunnut. Tästä innostuneena Herodias suostutteli miehensä Antipaksen menemään Roomaan keisarin luo pyytämään itselleen kuninkaan titteliä. Matka tapahtui vuonna 39 jKr. Agrippa 1 kuitenkin kuuli asiasta ja hän lähetti keisarille syytöksiä Antipasta vastaan. Hän syytti Antipasta mm. siitä, että hän vehkeili Parthian kuninkaan Artabanuksen kanssa! Keisari potki Antipaksen pois virastaan ja lähetti hänet maanpakoon etelä-Ranskaan. Caligula halusi kuitenkin armahtaa Herodiaan, koska hän oli Agrippa 1:n sisko, mutta nainen päätti mennä miehensä mukana. Tämän jälkeen emme enää kuule heistä mitään. Tässä kohtaa, vuonna 39 jKr., Agrippa 1 sai nyt haltuunsa myös Antipaan hallinnoiman Galilean ja Perean alueen.

Caligula murhattiin vuonna 41 jKr. ja keisariksi nousi Claudius, Agrippan hyvä ystävä. Tästä hyvästä uusi keisari antoi hänelle takaisin Juudean alueen, eli nyt alueen hallinta palautui hetkellisesti Herodeksen dynastialle, aina vuoteen 44 saakka. 

7.4.1 Agrippa 1 & Caligulan kuvapatsas

Ennen kuin tarkastelemme lyhyesti Agrippa 1:stä Apostolien tekojen luvussa 12, on syytä tuoda esiin eräs mielenkiintoinen episodi, jota ei kuitenkaan suoranaisesti mainita Uudessa testamentissa (ellei Paavali viittaa asiaan hämärästi 2. Tess. 2:4:ssa). Keisari Gaius Caligulan hallintoajan loppupäässe vuonna 40 sattui merkittävä välikohtaus hänen ja juutalaisten välillä Palestiinassa. Mahdollisesti erään vuoden 40 keväällä Jamniassa tapahtuneen välikohtauksen vuoksi, jossa juutalaiset olivat tuhonneet keisarin alttarin, Caligula suuttui ja käski pystyttää itsestään suuren kuvapatsaan Jerusalemin temppeliin. Syyrian maaherra Publius Petroniuksen tuli laittaa määräys toimeen. Tapahtuma on tallettunut sekä alexandrialaisen Filonin (The Embassy to Gaius 199-338) että Josefuksen teoksiin (J.W. 2.184-203; Ant. 18.261-309) ja siitä on lyhyt maininta myös Tacituksella (Historiae 5.9). Vaikka lähteet ovat samaa mieltä olennaisista asioista, ne eroavat toisistaan monissa yksityiskohdissa, itse asiassa jopa Josefus esittää kaksi erilaista versiota tapahtumista. Kun asia valkeni, juutalaiset saapuivat massoittain Petroniuksen luo toteamaan, että patsasta ei Jerusalemiin tule muuta kuin koko kansan ruumiiden yli. Lopulta hanke tosiaan peruuntui, eikä patsas ilmestynyt temppeliin, eikä edes Jerusalemiin saakka (kuten Netflixissäkin pyörineessa A.D. Kingdom&Empire -sarjassa virheellisesti kuvataan). Kuitenkin sekä Josefus että Filon nostavat esiin Agrippa 1:n roolin asian ratkaisussa: juuri hän sai lopulta suostuteltua keisaria muuttamaan mieltään Rooman matkallaan. Hän sai ostettua itselleen tarpeellista aikaa, kun Petronius suostui viivyttämään projektia. (Aiheesta laajasti Bilde 1978, myös McLaren 2005.)

7.4.2 Agrippa 1:n kuolema

Koska keisari Claudius antoi Juudean alueen Agrippa 1:n hallintaan vuonna 41 jKr., tästä syystä hänet mainitaan Apostolien tekojen 12 luvussa liittyen kahteen erilaiseen tilanteeseen. Ensin hänen kerrotaan tappaneen (Jeesuksen opetuslapsi) Jaakobin ja vanginneen Pietarin, joka sittemmin vapautui vankilasta ihmeen kautta. Luvun lopussa (12:19-23) kerrotaan miten Agrippa kuoli vuonna 44 jKr. tuskallisesti Kesareassa. Sama kertomus on tallettunut itsenäisesti Josefuksen teokseen (Ant. 19.343-50) eli meillä on kaksi lähdettä Agrippan kuolemasta, joskin Josefus antaa enemmän yksityiskohtia. Vaikka kertomuksissa on pieniä eroavuuksia, kyse on perspektiivistä, ei todellisista ristiriidoista (Keener 2012). Josefus sijoittaa tapahtuman nimenomaan teatteriin, jonka Herodes Suuri oli aikoinaan rakennuttanut. Yhtäläisyydet Luukkaan ja Josefuksen välillä ovat seuraavat:

• Agrippa on Kesareassa. 
• Agrippa esiintyy huomattavan korealla tavalla. 
• Kuulijat imartelevat Agrippaa jumalalliseksi olennoksi. 
• Agrippaan iskee kivut heti tämän jälkeen. 
• Syynä sairastumiseen on se, ettei hän anna kunniaa Jumalalle/ei toru kuulijoitaan. 
• Agrippa kuolee (Josefuksen mukaan 54-vuotiaana).

Agrippan kuoltua keisari Claudius palautti Juudeassa vallan roomalaiselle maaherralle. Voimme nyt siirtyä tarkastelemaan Agrippan lapsia, joista kolme mainitaan myöhemmin Apostolien tekojen kerronnassa. 

7.5 Agrippa 1:n lapset

Agrippa 1:llä oli useita lapsia (Ant. 19.354):

• Poika Drusus, joka ei selvinnyt aikuisuuteen 
• Poika Agrippa 2 
• Tytär Bernike 
• Tytär Mariamne 
• Tytär Drusilla 

7.5.1 Drusilla

Drusilla, joka oli tyttäristä nuorin, mainitaan Apostolien tekojen jakeissa 24:24-26, jossa hän esiintyy roomalaisen Felixin vaimona. Drusilla syntyi vuonna 38 jKr. Koska keisari Caligulan sisko Drusilla kuoli samana vuonna, Agrippa nähtävästi nimesi tyttärensä hänen muistoaan kunnioittaen. Paavalin tavatessaan Drusilla oli siis korkeintaan 20-vuotias.

Drusillan avioelämä oli kohtuullisen myrskyisä. Ensin hänet kihlattiin Efinakselle, Kommagenen kuningaskunnan prinssille, mutta koska mies ei pitänyt lupaustaan kääntyä juutalaisuuteen (eli hän kieltäytyi ympärileikkauksesta), kihlaus purkautui. 15-vuotiaana hänen veljensä naitti hänet Azizukselle, Emesan kuninkaalle, joka suostui ympärileikkaamaan itsensä. Avioliitto päättyi kuitenkin melko pian, koska Felix oli iskenyt kauniiseen tyttöön silmänsä ja saanut hänet erään Simonin avulla purkamaan liittonsa ja vaihtamana miehensä Felixiin. Josefus syyttääkin Drusillaa kovasanaisesti Mooseksen lain häpäisemisestä. Drusilla oli kaiken lisäksi Felixin kolmas vaimo. He saivat lapsen, joka nimettiin Agrippaksi Drusillan isän muistoksi, mutta hän kuoli hyvin traagisesti tulivuori Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79 jKr. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Drusillan ajatuksiin, kun Paavali puhui heille pitkästi ”vanhurskaudesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta” (24:25). 

7.5.2 Agrippa 2 & Bernice

Apostolien tekojen luvuissa 25-26 me tapaamme sisarukset Agrippa 2:n ja Bernicen (jonka nimi kulkee kreikassa joskus myös Berenikena), jotka tulevat tapaamaan juuri virkaansa astunutta maaherraa Festusta, ja he tapaavat samalla apostoli Paavalin. Marcus Julius Agrippa syntyi vuonna 27 jKr., joten hän oli 17-vuotias isänsä kuollessa. Keisari Claudius olisi ollut valmis lähettämään pojan korvaamaan isänsä aseman, mutta neuvonantajajat pitivät häntä liian nuorena, joten Cuspius Fadus asetettiin maaherraksi eli Juudea tuli jälleen suoraan roomalaisten hallintaan. Kun Agrippa 2:n setä Herodes, joka hallitsi Khalkiksen aluetta Libanonissa, kuoli 48 jKr., Claudius asetti Agrippa 2:n samaan tehtävään. Myöhemmin hän sai vaihtaa alueensa hieman laajennettuun Filippokselle kuuluneeseen alueeseen. Myöhemmin keisari Nero lisäsi alueita hänen hallintaansa ja hänen kunniakseen Agrippa 2 nimesi Filippoksen Kesarean uudelleen Neroniakseksi. Agrippa 2 pyrki kaikin tavoin estämään juutalaiskapinan 60-luvulla, mutta epäonnistui.

Bernice syntyi vuonna 28 jKr. ja hän oli Agrippa 2:n sisko (heillä oli myös sama äiti). Hän meni naimisiin erään Marcuksen kanssa ollessaan noin 13-vuotias. Mies kuitenkin kuoli melko pian, joten Agrippa 1 naitti tyttärensä veljelleen Herodekselle, joka hallitsi tuolloin Khalkiksen aluetta. Hän kuitenkin kuoli vuonna 48 jKr., kuten juuri näimme. Tämän jälkeen Bernice pysytteli kauan naimattoman ja viihtyi veljensä Agrippa 2:n seurassa, kuten Apostolien tekojen kerrontakin osoittaa. Tämä laittoi liikkeelle insesti-huhuja, jotka eivät kuitenkaan todennäköisesti pitäneet paikkansa. Vaimentaakseen huhuja, hän meni vuonna 54 jKr. naimisiin Polemonin kanssa, joka oli Kilikian alueen hallitsija, joka suostui ympärileikattavaksi. Avioliitto päättyi kuitenkin melko pian eroon. Hän palasi jälleen veljensä luo seuraaviksi vuosiksi. Yhdessä veljensä kanssa hän pyrki estämään juutalaiskapinan 60-luvulla siinä onnistumatta. 

Bernicella oli tunnettu rakkaussuhde Titukseen, jonka isä Vespasianus johti Rooman hyökkäystä juutalaisia vastaan juuri syttyneessä ensimmäisessä juutalaissodassa ennen kuin tehtävä siirtyi Titukselle isän tultua keisariksi vuonna 69. Titus oli 11 vuotta nuorempi, mutta Berenice oli 40-vuotiaana edelleen hehkeä nainen. Tituksen tultua keisariksi välit viilenivät (työt menivät suhteen edelle), eikä Titus Bereniken pettymykseksi enää halunnut ylläpitää suhdetta. Lähellä siis oli, etteikö Herodeksen suvun nainen olisi tullut avioliiton kautta jopa osalliseksi Flavius-suvun keisareista (joita olivat Vespasianus, Titus ja Domitianus)! 

Ensimmäisen vuosisadan jKr. loppuun mennessä Herodeksen suku hävisi historian lehdiltä lopullisesti. 

Viitteet

1) Josefuksen kerronta Herodeksen iästä hänen tullessaan Galilean alueen haltijaksi on ristiriitainen. Ant. 14.158 mukaan Herodes oli tällöin vasta 15-vuotias, mutta Ant. 17.148 mukaan Herodes oli noin 70-vuotias kuollessaan (4 eKr.). Jos näin, silloin Herodes oli noin 25-vuotias vuonna 47 eKr., kun hänestä tehtiin Galilean alueen hallitsija. (Ks. Loeb-käännös, s. 87). 

KIRJALLISUUS

Ensisijaiset lähteet

Josefus.

• Juutalaissodan historia (=J.W.). Suom. 2004. Pauli Huuhtanen. Helsinki: Wsoy. 
• Antiquities of the Jews (=Ant.). 
• Molemmat teokset luettavaksi englanniksi sivustolla https://lexundria.com
• Loeb Classical Library. Jewish Antiquities, Books 14-15. Trans. Ralph Marcus vuonna 1963. Lontoo: Harvard University Press.  

Toissijaiset läheet

Bilde, Per. 1978. "The Roman Emperor Gaius (Caligula)'s Attempt to Erect his Statue in the Temple of Jerusalem." Studia Theologica 32. (Sivut 67-93.)

Braund, David C. 1992. ”Herodian Dynasty.” The Anchor Bible Dictionary, Volume 3. Ed. David Noel Freedman. Lontoo: Doubleday. (Sivut 173-74.)

Bruce, F. F. 1988. The Book of Acts. Revised edition. The New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans.

Castrén, Paavo. 2012. Uusi antiikin historia. Helsinki: Otava.

France, R. T.

• 1979. ”Herod and the Children of Bethlehem.” Novum Testamentum XXI: 98-120. 
• 2011. ”The Birth of Jesus.” Teoksessa Handbook for the Study of the Historical Jesus. Volume 3. Ed. Tom Holmén & Stanley Porter. Leiden: Brill. (Sivut 2361-82.)

Gore, Bruce W. 2010. Historical and Chronological Context of the Bible. Trafford. (Luku 11.)

Gracey, M. G. 1992. ”Herod’s Building Program.” The Anchor Bible Dictionary, Volume 3. Ed. David Noel Freedman. Lontoo: Doubleday. (Sivut 169-173.)

Grimber, Carl. 1957. Kansojen historia. Kirjat 5-6. Porvoo/Helsinki: WSOY.

Hoehner, H. W.

• 1980. Herod Antipas. A Contemporary of Jesus Christ. Grand Rapids: Academia Books. 
• 1992. ”Herodian Dynasty.” Dictionary of Jesus and the Gospels. Ed. Joel B. Green & Scot McKnight. Leicester: IVP. (Sivut 317-26.) 
• 2011. "The Chronology of Jesus." Handbook for the Study of the Historical Jesus. Volume 3. Ed. Tom Holmén & Stanley Porter. Leiden: Brill. (Sivut 2315-60.)

Hoffman, Scot. "Herod's Tomb." National Geographic. 

Holland, Tom. 2006. Rubikon: Rooman tasavallan loisto ja rappio. Suom. Pekka Tuomisto. Hämeenlinna: Karisto.

Holmén, Tom. "Herodes Suuri." Historianjeesus.fi 

Keener, Craig S.

• 1999. A Commentary on the Gospel of Matthew. Grand Rapids: Eerdmans. 
• 2012. Acts: An Exegetical Commentary (3:1-14:28). Volume 2. Grand Rapids: Baker Academic. 
• 2015. Acts: An Exegetical Commentary (24:1-28:31). Volume 4. Grand Rapids: Baker Academic. 

Levine, L. I. 1992. ”Herod the Great.” The Anchor Bible Dictionary, Volume 3. Ed. David Noel Freedman. Lontoo: Doubleday. (Sivut 161-69.)

Marshak, Adam Kolman. 2015. The Many Faces of Herod the Great. Grand Rapids: Eerdmans.

McLaren, James S. 2005. ”Jews and the Imperial Cult: From Augustus to Domitian.” Journal for the Study of the New Testament. (Sivut 257-78.) 

Rajak, Tessa. 1992. ”Hasmonean Dynasty.” The Anchor Bible Dictionary, Volume 3. Ed. David Noel Freedman. Lontoo: Doubleday. (Sivut 67-76.)

Sievers, J. 2000. ”Hasmoneans.” Dictionary of the New Testament Background. Ed. Craig A. Evans & Stanley E. Porter. Downers Grove: IVP.

Turunen, Pasi. 2018. "Kuningas Herodes ja Beetlehemin lastensurma." Seurakuntalainen.fi 

Wright, N. T. & Bird, Michael F. 2019. The New Testament in Its World. An Introduction to the History, Literature, and Theology of the First Christians. Lontoo: SPCK.