Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 3/3

Tämä on tekstisarjani kolmas osa, ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen osa täältä. 

JAKSO 4: KORVAUSTEOLOGIAN KESKEISIMMÄT OPIT 

4.1 Hesekiel 37 

Tässä jaksossa sukelletaan lyhyesti mm. Hesekielin kirjan klassiseen lukuun 37, josta Närhi toteaa, ettei mitään tällaista ole koskaan tapahtunut historiassa. Hesekielin kuvaamaa pakkosiirtolaisuuden päättymistä ei siis ole vielä tapahtunut. Hesekielin näyssä kuvattu ”hauta”, josta kansa nousee, on Närhen mukaan ”holokaustin hauta”. Näin ollen Närhen mukaan luvun lupaukset toteutuvat nähtävästi vasta 1900-2000-luvulla. Hänen mukaansa ”Hesekielin järjestys on realisoitunut meidän silmiemme edessä, lopullinen suuri Hengen vuodatus on vielä edessä”. Olen joskus näyttänytkin tätä jaksoa oppilailleni Hesekielin kirjaa käsiteltäessä, jotta he ovat saaneet kokemuksen siitä, miten eri tavalla tekstiä seurakunnissamme luetaan. Olen sitten pyytänyt heitä lukemaan luvun sisällön tarkasti ja katsomaan, toimiiko tällainen logiikka vai ei. En ole vielä keksinyt, miten Hesekielin lukua voisi lukea mitenkään muuten kuin olettamalla, että ennen kuin Daavid-kuningas voi nousta esiin ja ennen kuin Jumala voi tehdä kansansa kanssa uuden liiton, pakkosiirtolaisuuden täytyy ensin päättyä. Erityisen oudoksi asian tekee se, että jaksossa 6 Närhi painottaa aika vahvasti sitä, että meidän pitäisi ottaa tosi vakavasti profeettojen kuvaama asioiden tapahtumajärjestys. Jokainen voi (a) jakson 4 katsomalla ja (b) Hesekielin luvun 37 lukemalla melko helposti huomata, että Närhi ei tässä seuraa omaa neuvoaan, vaan rikkoon Hesekielin antaman tapahtumajärjestyksen. On olemassa parempi tapa lukea tätä lukua ja olen esitellyt sitä tarkemmin (Saarela 2022b). 

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 2/3

Tämä on tekstisarjani toinen osa, sen ensimmäinen osa löytyy täältä.

JAKSO 2: KORVAUSTEOLOGIAN SYNTYTAUSTA JA VAIKUTUKSET 

2.1 Hieman pilkunviilausta 

Tämän jakson alussa tiivistellään vielä korvaustelogia-sanaa, jonka aikana Närhi toteaa, miten Jumala ei ole hyljännyt Israelia ja juutalaisia, asia, josta Paavali, Justinos ja Saarelakin olisivat samaa mieltä, kuten otsikoissa 1.1 ja 1.2 yritin osoittaa.  

Entä mikä on korvausteologian syntyprosessi? Se voidaan Närhen mukaan sijoittaa apostolien kuoleman jälkeiseen aikaan, kun suurin osa seurakuntalaisista alkoi olla pakanavoittoista kansaa. Syntyi oppi, jonka mukaan  

Juutalaiset ovat hyljättyjä ja he ovat tappaneet Messiaan ja ovat uppiniskaisia ja seurakunta on korvannut heidät. 

Vaikka tämä voikin ehkä kuulostaa hieman pilkun viilaamiselta, niin en voi olla muistuttamatta siitä, että tässä Närhen listassa puolet ovat sellaisia asioita, joista Uuden testamentin kirjoittajatkin kirjoittavat: 

Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti. (Paavali, 1. Tess. 2:14-16)

Mutta Israelista hän [Jesaja] sanoo: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden”. (Paavali, Room. 10:21 = Jes. 65:2)

Minä tiedän, miten sinua [Smyrnan seurakuntaa] herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole – Saatanan synagogaa he ovat! (Johannes, Ilm. 2:9) 

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 1/3

JOHDANTO

Avainmedia tuotti vuonna 2021 kuusiosaisen opetussarjan ”Korvausteologian vaikutukset historiassa”. Kyseessä on haastattelumuodossa toteutettu opetussarja, jossa Marko Selkomaa toimii isäntänä ja Niilo Närhi opettajana. Sarja löytyy ainakin tällä hetkellä myös YouTubesta ja se pyörii myös TV7:lla. Katsoja viedään Raamatun ja Israel-teeman äärelle hyvin dispensationalistis-painotteisen matkaoppaan avustuksella. Suurimman kritiikin kohteena ovat ”korvausteologit”, jonka vuoksi sarja kantaa juuri kyseistä nimeä.

Vaikka sarja on kuvattu jo vuonna 2021, sen sisältö sopii melko hyvin erityisesti tällä hetkellä helluntailiikkeessä vellovaan keskusteluun. Keväällä 2024 pidettiin nimittäin Isossa kirjassa teologinen symposiumi, jossa oli aiheena lopunajat ja Israel. Keskustelu kävi pitkäsanaisena ja paikka paikoin melko kuumana tapahtuman Facebook-sivuilla. Lisäksi Ristin Voitto nosti aiheen esille aivan hiljattain, koska numerossa 37/2024 Israel-teemalle varattiin miltei puolet lehden sisällöstä. Lehden lähestymiskulma oli melko tuore, koska toimitus oli päättänyt esitellä kaksi erilaista teologista koulukuntaa — dispensationalismin ja liittoteologian — jotka sitten vastasivat samoihin kysymyksiin aiheeseen liittyen. Ristin Voitto onnistui Närhen sarjaa paremmin varsinkin siinä, että tämä jatkuvana lyömäkirveenä käytetty korvausteologi-sana oli jätetty tyystin pois, kuten asiaan totta kai kuuluu (ja tästä pian lisää).

Tämä teksti on minun ”vastaukseni” tämän sarjan sisältöön. Katsoin läpi kaikki jaksot, jonka aikana tein koneelleni pikaisia muistiinpanoja, jotka sitten editoin hieman suuremmaksi pullaksi lyhyen ajan kanssa. Pääasiallinen tarkoitukseni on (a) haastaa, (b) selventää ja (c) esittää mielestäni parempia tulkintoja, koska sarjassa on mielestäni hyvin paljon epäselvää ja paikka paikoin jopa puhujan omia ristiriitaisuuksia. Aihe tulee totta kai herättämään keskustelua aina parousiaan saakka (joka on kreikan kielen termi Jeesuksen paluun hetkelle), mutta ainakin sarjan katsoja voi nyt pohtia esitettyjä väitteitä toisesta, vaihtoehtoisesta näkökulmasta käsin. Olen jakanut tekstini kolmeen osaan, linkki seuraavaan osaan löytyy kunkin tekstin lopusta. 

Roomalaiskirjeen luvut 9-11 (N. T. Wright)

Tässä pitkähkössä tekstissä keskitytään Roomalaiskirjeen lukujen 9-11 sisältöön. Erityistä huomiota tekstin analyysissä tullaan antamaan jakeille 11:25-27, joihin Israel-keskusteluissa monesti viitataan ikään kuin "ratkaisevana todisteena kaikesta". Teksti noudattelee tunnetun raamatuntutkija N. T. Wrightin analyysiä ja se perustuu erityisesti hänen vuoden 2013 teoksen Paul and the Faithfulness of God lukuun 11. Teos on 4-osa Wrightin Cristian Origins and the Question of God -sarjaa, jonka kirjoitusprojekti käynnistyi jo 1990-luvun alussa. Muista (myös Wrightin) lähteistä mainitaan erikseen.

Wrightin Paavalin teologiaa käsittelevällä kirjalla (SPCK/Fortress, 2013) on pituutta reilu 1600 sivua.

Lyhyesti sanottuna Wright haastaa sellaisen näkemyksen, jonka mukaan Paavali kuvaisi jakeissa 11:25-27 lopunajallista ja yhtäkkistä juutalaisten massakääntymistä Kristuksen takaisinpaluun hetkellä. Sen sijaan hänen painotuksensa on siinä, miten juutalainen voi koska tahansa kääntyä Kristuksen puoleen ja olennaisena osana tässä toimii kateus, jonka saa aikaan Paavalin nykyinen toiminta pakanoiden keskuudessa. Termillä "koko Israel" Paavali tarkoittaa kaikkia Jeesukseen uskovia juutalaisia ja pakanoita, ja tämä joukko pelastuu tietyllä tavalla, jota Paavali näissä luvuissa pitkästi kuvaa. Olennaisessa roolissa tässä kaikessa on Paavalin uudelleenmääritelmä Jumalan kansasta: Israel on uudelleenmääritelty Messiaan ympärille. 

Kirja-arvio: Knowing Jesus through the Old Testament

Wright, Christopher J. H. Knowing Jesus through the Old Testament. 2nd edition (Downers Grove: IVP, 2014), 288 sivua.

Christopher Wright on tunnettu Vanhan testamentin tutkija, joka on julkaissut mm. erinomaisia kommentaareja Jeremian ja Hesekielin kirjoista. Hänet tunnetaan yleisesti (ainakin minun piireissäni) nimenomaan ”Old Testament Wrightina” erotuksena ”New Testament Wrightista” eli Tompasta. Mielenkiintoista kyllä, sukunimen lisäksi miehet jakavat myös hyvin samantapaisen teologisen ymmärryksen Raamatun tekstien tulkinnasta, koska Wright myöntää Jeesusta käsittelevässä kirjassaan (s. 10) seuranneensa tarkoituksella erityisesti N. T. Wrightin tuotantoa.

Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Ilmestyskirjan taustoja, teemoja ja tärkeää sanomaa käsittelevä kirja on vihdoinkin ilmestynyt. Se ei toistele monista muista suomenkielisistä kirjoista ennestään tuttuja tulkintoja, vaan poikkeaa sekä sisällöltään että lähestymistavaltaan useimmista aikaisemmin ilmestyneistä teoksista. Pieniä maistiaisia kirjan sisällöstä on vuosien varrella tarjoiltu myös Eksegeettisen safarin Ilmestyskirja-palstalla, mutta suurin osa on luonnollisesti ennen julkaisematonta materiaalia.

Tässä ote kirjan sisällysluettelosta:

Alkusanat xi
Johdanto 1
1. Ilmestyskirjan taustaa 7
2. Kuinka lukea… Raamattua 43
3. Kuinka lukea… Ilmestyskirjaa 79
4. Valittuja paloja 101
5. Sanoma(a) tälle päivälle 171
Loppusanat 231
Sanasto 233
Kirjallisuutta 239
Kiitokset 243

Kirja-arvio: Karitsa ja leijona – Ilmestyskirja kaikelle kansalle

Ranta, Erkki,
Karitsa ja Leijona: Ilmestyskirja kaikelle kansalle
(Perussanoma 2015), 226 sivua.

Ilmestyskirjan selitys Karitsa ja Leijona on Erkki Rannan kuudes ja viimeinen teos Perussanoman kustantamassa Raamattu kaikelle kansalle -sarjassa. Kirjasarjan kommentaarien tarkoitus on sekä palvella Raamatun julistajia että tarjota materiaalia niin raamattupiirejä kuin henkilökohtaisia hartaushetkiäkin varten. Kirjoittaja on Damaskon kirjan Vanhan testamentin lainauksista tohtoriksi väitellyt luterilainen pappi.

Kirjan esipuhe on osittain ymmärrettävissä pienenä apologiana muun sisällön suhteen. Ranta antaa ymmärtää, että hänen ei alun perin ollut määrä kirjoittaa aiheesta selitysteosta, mutta (olosuhteiden pakosta?) hän kuitenkin tarttui tähän itselleen vaativaan tehtävään. Samalla käy ilmi, että kirjan sisältö perustuu hyvin pitkälle hänen vuonna 1986 valmistamaansa opetussarjaan Ilmestyskirjasta. Nämä lähtökohdat näkyvät myös itse selityksessä - kirjassa käytettyjä lähteitä on sangen vähän ja tuorein hyödynnetty Ilmestyskirjan akateeminen tutkimus on lähes 30 vuotta vanhaa.

Ilmestyskirja-palsta: Miksi pyhiltä kysytään kestävyyttä ja uskoa?

Vanha kirkkoraamattu kääntää Johanneksen ohjeen pedon valloittamille uskoville jakeessa 13:10 seuraavasti: "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko." Tämän jakeen perusteella uskovien tulee pitää mielessään eräänlainen lex talionis-periaate, eli jokainen väkivaltaan turvautunut saa lopulta itsekin samalla mitalla. Tämä on lohduttavaa pyhille, joiden ei oleteta turvautuvan aseisiin edes äärimmäisen sortovallan ja ahdistuksen edessä.

Uudessa kirkkoraamatussa teksti on kuitenkin toisenlainen: "Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa." Mistä moinen muutos ja mikä on tällaisen tekstin sanoma maailmanhistorian suurimman hirmuvaltiaan valtaan joutuneille uskoville?

Lupauksen perijät

Uuden testamentin kristittyinä meille on tuttu Paavalin Galatalaiskirjeen argumentti, jonka mukaan Siinailla tehty liitto oli tilapäinen järjestely siihen saakka, kunnes Kristus tuli (Gal. 3 & 4). Meidän esikuvamme on siis Abraham ja se liitto, jonka Jahve teki hänen kanssaan, eikä myöhemmin tehty lakiliitto voi kumota tuota aikaisempaa, lupaukselle ja uskolle perustunutta liittoa.

Samassa yhteydessä Paavali argumentoi, että Abrahamille ja hänen siemenelleen annettu lupaus ei tarkoita "jälkeläisiä" - mikä viittaisi moneen jälkeläiseen - vaan "jälkeläistä", joka viittaa vain yhteen jälkeläiseen, Kristukseen. Tässä yhteydessä hän myös lainaa kappaleen Vanhaa testamenttia: "Ja sinun siemenellesi" (3:16). Lainaus viittaa todennäköisimmin 1. Moos. luvun 12 (joka muodostaa teologisen pohjan Abrahamin kanssa tehdy[i]lle liito[i]lle) jakeeseen 7:

Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun siemenellesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.

Maan teologia 3: Viimeiset teesit

Tämä on kolmas osa maan teologiaa käsittelevää kirjoitusta, joka pohtii Israel-teologiaa arvioiden samalla kuluneena vuonna julkaistua teosta The Land Cries Out: Theology of the Land in the Israeli-Palestinian Context.

KRISTUS ON LAIN LOPPU JA VT:N TÄYTTYMYS – MUTTA MITÄ SE TARKOITTAA?

Kirjan lopussa Uuden testamentin professori Peter Walker tekee kokoavia huomioita keskustelusta. Uusi testamentti osoittaa, että Israelin Messiaana Jeesus tuli täyttämään Abrahamille ja Daavidille tehdyt liitot. Keskeinen ongelma liittyy kuitenkin siihen, mitä ”täyttäminen” tarkoittaa. Ovatko liitot ja lupaukset entisellä tavallaan voimassa senkin jälkeen, kun Jeesus on täyttänyt ne? Vai täyttääkö Jeesus liitot tavalla, joka tuo lupausten alkuperäisen, ”kirjaimellis-konkreettisen” muodon päätökseensä, ja liitot toteutuvat nyt hieman eri tavalla kuin Vt:n alkuperäisestä näkökulmasta saattoi odottaa?

Ilmestyskirja-palsta: Johannes ulosmittaajana

Sitten minulle annettiin mittakeppi, joka oli kuin sauva, ja minulle sanottiin: "Mene mittaamaan Jumalan temppeli ja alttari ja laske ne, jotka siellä rukoilevat. Temppelin ulompaa esipihaa älä kuitenkaan lue mukaan, jätä se mittaamatta, sillä se on annettu vieraiden kansojen haltuun. Ne polkevat pyhää kaupunkia neljänkymmenenkahden kuukauden ajan. (Ilm. 11:1-2)

Yleisesti suositun tulkinnan mukaan tämä Johanneksen suorittama mittaus tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee seurakuntaa (joita mitattava pyhäkkö ja sen ulkopuolella olevat palvojat ja alttari symboloivat) hengellisesti, mutta siitä huolimatta seurakunta joutuu kärsimään fyysisesti (jota puolestaan kansojen polkema esipiha symboloi). Nämä kaksi viattoman näköistä jaetta pitävät kuitenkin sisällään muutamia merkittäviä kielellisiä että tulkinnallisia haasteita, jotka asettavat tämän näkemyksen kyseenalaiseksi.

Ilmestyskirja-palsta: Aika on (melkein) lopussa

Vanhan raamatunkäännöksen lukijoita on joskus ihmetyttänyt Ilmestyskirjan 10. luvusta löytyvä kohta, jossa enkeli vannoo Johannekselle, "ettei enää ole oleva aikaa". Tämä hieman epäselvä sanamuoto ei tarkoita sitä, että aika lakkaa olemasta, vaan sitä, että tietty aika on tullut päätökseensä. Uuden kirkkoraamatun käyttämä ilmaus, "aika on lopussa", onkin tässä hieman parempi. Avainkysymys kuitenkin on se, mistä ajasta oikein on kysymys.

Ilmestyskirja-palsta: Pienen kirjakäärön arvoitus

Ilmestyskirjan tutkijoiden kesken käydään debattia siitä, onko taivaasta lasketuvan enkelin kädessä oleva pieni kirjakäärö (10:2) sama kuin luvun viisi iso kirjakäärö — ja jos ei ole, niin mistä pienessä käärössä on kysymys. Osa tutkijoista on vakuuttunut sekä kieliopillisten että kontekstuaalisten seikkojen viittaavan kahteen eri kääröön. Viime aikoina enemmistö tuntuu kuitenkin kääntyneen sille kannalle, että kirjakääröjen väliset erot ovat selitettävissä ja kyseessä on joko yksi ja sama käärö tai ainakin kaksi kääröä liittyvät erittäin kiinteästi toisiinsa.

Ilmestyskirja-palsta: Sinetit, torvet, maljat ja rekapitulaatio

Moni Ilmestyskirjan lukija on kiinnittänyt huomiota siihen, että kertomuksessa esiintyy joitakin samankaltaisia jaksoja tai tapahtumia. Näissä tekstikohdissa on nähty sen verran samankaltaisuutta, että on ajateltu niiden pohjimmiltaan kuvaavan samaa asiaa, mutta vain eri perspektiiveistä. Tätä rekapitulaatioteorian nimellä tunnettua lähestymistapaa on sovellettu erityisesti kolmen septetin eli sinettien, torvien ja maljojen muodostamaan kokonaisuuteen.

Ilmestyskirja-palsta: Nikolaiittojen oppi

Ilmestyskirjan toisessa luvussa viitataan kahdesti (2:6, 15) ryhmään nimeltä "nikolaiitat", joka on aiheuttanut ongelmia eri Vähän-Aasian seurakunnissa. Heidän toimintansa ja opetuksensa tuomitaan jyrkästi, mutta niiden tarkka sisältö jää nykylukijalle epäselväksi. Keitä nikolaiitat olivat ja miksi Jeesuksella on heistä vain pahaa sanottavaa?

Ilmestyskirja-palsta: Salaperäinen puhuja

Siinä missä uskonpuhdistuksen aikana Jeesusta ei meinannut millään löytyä Ilmestyskirjasta, tämän päivän lukijat tuntuvat löytävän viittauksia häneen enemmän kuin niitä oikeasti onkaan. Yksi esimerkki tästä on salaperäinen ääni, jonka Johannes kuulee jakeissa 1:11 ja 4:1. Teksti ei suoraan sano, kuka puhuja on, mutta Jeesuksen sanat punaisella tekstillä osoittavat raamatut paljastavat kääntäjien näkemyksen asiasta. Johanneksen kirjoitustavan lähempi tarkastelu kuitenkin viittaa siihen, että puhuja on joku muu.

Ilmestyskirja-palsta: Mottojakeen monet ulottuvuudet

Ilmestyskirjan alussa, heti tervehdyksen jälkeen, löytyy kirjan motoksikin luonnehdittu jae:
"Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen." (1:7)
Tämä tuttu jae on mielenkiintoinen useammallakin tavalla, mikäli sitä pysähtyy hetkeksi pohtimaan.

Kuinka selität sanan typologia suomeksi?

Olen kirjoittamassa artikkelia Kristus Vanhassa testamentissa ja siinä yritän osaksi selittää, kuinka Jeesuksen ajan juutalaiset lukivat Vanhaa testamenttia ja rinnastivat omia kokemuksiaan Vanhna testamentin pelastushistoriaan typologian avulla. Eräs osa kirjoituksestani edustaa typologian määritteitä, joita olen koonnut, mutta en osaa löytää sopivaa, sivistyssanasta riippumatonta käännösvastinetta kreikan sanalle τυπος ja sen englannin kieliselle vastineelle "typology" (suom. typologia): Typologia edustaa yritystä rinnastaa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus Raamatun merkittävien tapahtumien, henkilöiden ja instituutioiden valossa. Pelastushistorian tapahtumat, henkilöt ja instituutiot, kuten eksodus, Daavid ja pappeus, löytävät grande finale täyttymyksen Jeesuksessa. Typologia on kanoonista katsoen ennustavaa, koska se katsoo menneestä tulevaisuuteen. Mutta emme voi varmaksi sanoa näkikö Pentateukin kokoaja eksoduksen ennustavana mallina tuleville pelastushistorian tapahtumille. Sanaa esikuva en aio käyttää selittämään typologiaa, koska se on vahvasti sidoksissa allegoriseen metodiin. Osaisitko selittää sanan typologia suomeksi ja antaa hyvän käännösvastineen?