Siinä missä uskonpuhdistuksen aikana Jeesusta ei meinannut millään löytyä Ilmestyskirjasta, tämän päivän lukijat tuntuvat löytävän viittauksia häneen enemmän kuin niitä oikeasti onkaan. Yksi esimerkki tästä on salaperäinen ääni, jonka Johannes kuulee jakeissa 1:11 ja 4:1. Teksti ei suoraan sano, kuka puhuja on, mutta Jeesuksen sanat punaisella tekstillä osoittavat raamatut paljastavat kääntäjien näkemyksen asiasta. Johanneksen kirjoitustavan lähempi tarkastelu kuitenkin viittaa siihen, että puhuja on joku muu.
Ensimmäisessä luvussa Johannes kuulee torven kaltaisen äänen puhuvan hänelle, mutta ei näe puhujaa (jae 10). Kääntyessään äänen suuntaan hän näkee ihmisen kaltaisen hahmon - Jeesuksen - jonka ääni on kuin "suurten vesien pauhu" (12-15). Kaksi erilaista puheääntä viittaa siis kahteen eri puhujaan.
Tämä vaikutelma vahvistuu luvun 4 alussa. Kuunneltuaan vieressään seisovan Jeesuksen puhetta ensin reilun kahden luvun verran, Johannes kertoo seuraavaksi kuulleensa taivaasta saman torvenkaltaisen äänen, joka oli puhunut hänelle aikaisemminkin (jae 1). Tämä on helpointa ymmärtää niin, että Johannes haluaa tehdä selkeän eron Jeesuksen ja toisen puhujan välillä. Ainoastaan punakirjainraamatun lukija jää ihmettelemään, miksi Jeesus puhuu kahdella eri äänellä kahdesta eri paikasta ja miksi Johanes antaa ymmärtää puhujan vaihtuvan.
Raamatuntutkijoiden parissa käydään jonkin verran keskustelua siitä, onko salaperäinen puhuja enkeli vai Jumala. Näistä jälkimmäinen lienee todennäköisin vaihtoehto. Tämän puolesta puhuu mm. se, että maininta torven äänestä viittaa Jahve ilmestymiseen Moosekselle Siinain vuorella (2. Moos. 19:16-20). Lisäksi näyttäisi siltä, että Johanneksella ei ole lainkaan vaikeuksia identifioida puhujaa silloin, kun kyseessä on enkeli, kun taas valtaistuimella istuva hahmo tuntuu olevan tiukasti puikoissa ilman, että mitään pistetään eksplisiittisesti hänen piikkiinsä. Niinpä Ilmestyskirjasta löytyykin runsaasti ns. "jumalaisia passiiveja", minkä lisäksi komentavia ääniä kuuluu taivaasta, temppelistä, neljän olennon keskeltä, valtaistuimelta, jne., mutta Jumalaa ei missään vaiheessa identifioida puhujaksi.
Tilanne Johanneksen tallentamassa draamassa muuttuu vasta luvun 21 jakeissa 3-8, jolloin uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta ja Jumala tulee jälleen konkreettisesti asumaan kansansa keskellä. Tätä paluuta Eedenin puutarhassa koettuun läheiseen yhteyteen symboloi osaltaan myös se, miten Johannes vihdoin osaa - ja uskaltaa - nimetä salaperäisen puhujan. Ensin hän kuulee valtaistuimen luota puhetta voimakkaalla äänellä (3-4); seuraavaksi puhe yhdistetään ensimmäistä kertaa koko kirjassa selkeästi valtaistuimella istuvaan hahmoon (5); ja lopuksi Jumala puhuu hänelle suoraan ja avoimesti (6-8). Nyt katselemme Jumalaa vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme ja tunnemme kasvoista kasvoihin.
2 kommenttia:
Ilmestyskirjan ei-todellisuuteen sidotun, unenomaisen kerronnan pohjalta voisi toisaalta ajatella, että Jeesus (tai jokin muu yliluonnollinen välittäjä) voi puhua eri äänillä eri paikoista ilman, että tekstin missio ja uskottavuus siitä kärsii.
Vt:n puolellahan on myös näitä Jeesuksen "ylitunnistamisia". Tulee mieleen esimerkkeinä Jeesuksen tulkinta Melkisedekiksi tai Saaran naurattajaksi Abrahamin teltalla, samoin kuin Israelin kanssa tyrvääläistä tekniikkaa edustavaksi jaakobinpainijaksi.
Raamatun tekstejä on aika helppo ylitulkita alkuperäisen tarkoituksen ympäriltä "sensus plenior"-hengessä. Tällaista oikeuttaa se, että on yliluonnollisesti vastaanotettu laodikealaisen reseptin mukaista "silmävoidetta" (Ilm. 3:18 :).
Toki kaikki on mahdollista Ilmestyskirjassa (ja moni tulkinta lepää nimenomaan tämän asenteen varassa :-). Lähinnä kysymys onkin siitä, että jos itse teksti viittaa siihen, että kyseessä on kaksi eri puhujaa, niin millä perusteella voimme varmasti sanoa, että näin ei kuitenkaan ole...
Lähetä kommentti