Ilmestyskirja-palsta: Mottojakeen monet ulottuvuudet

Ilmestyskirjan alussa, heti tervehdyksen jälkeen, löytyy kirjan motoksikin luonnehdittu jae:
"Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen." (1:7)
Tämä tuttu jae on mielenkiintoinen useammallakin tavalla, mikäli sitä pysähtyy hetkeksi pohtimaan.

Ensinnäkin jakeen sijainti kirjeen paraatipaikalla viittaisi siihen, että Jeesuksen paluu on keskeinen teema Ilmestyskirjassa. Heti alussa lukijalle syntyy siis tietty odotus kirjan sisällön suhteen - eikä hän joudu pettymään. Jeesuksen imminentti paluu on yksi keskeisimmistä kirjoittajan käyttämistä tavoista motivoida lukijoitaan.

Toinen kiintoisa havainto on, että Jeesus astuu tässä jakeissa saappaisiin, jotka Vanhassa testamentissa kuuluvat Jahvelle. Sakarjan kirjan luvussa 12 jakeessa 10 lävistetty näyttäisi olevan Jahve, mutta nyt tilalle on tullut Jeesus (vrt. Joh. 19:37). Tähän ovat toki Ut:n lukijat tottuneet, mutta ensimmäisellä vuosisadalla kyseinen kokoelma ei vielä ollut sellaisenaan käytössä eikä oppi Jeesuksen jumaluudestakaan ollut vielä loppuun asti hiottu. Tässä mielessä Ilmestyskirjan korkea kristologia on merkittävä, jakeen 1:7 toimiessa ikään kuin esimakuna niistä monista kohdista, joissa Jahven ja Jeesuksen roolit sulautuvat toisiinsa.

Kolmanneksi, jakeen 1:7 perusteella Johanneksella näyttää olevan taipumusta laajentaa ja yleismaailmallistaa sellaisia Vt:n kohtia, joilla on alkuperäisessä kontekstissaan hyvin selkeä ja rajattu merkitys. Esim. siinä missä Sakarjan 12:10-12 "klaanit" (käännetty kreikaksi sanalla φυλή, "suku" tai "heimo") viittaavat Israelin sukukuntiin, Johanneksella on eittämättä mielessä maailman kaikki heimot tai kansat. Vastaavasti sana "maa" (γῆ) Sakarjassa viittaa lähinnä Juudeaan tai Israeliin, mutta Johannes ajattelee koko maapalloa. Näin ennustus Israelin maan heimojen vaikerruksesta saakin Johanneksen silmissä täyttymyksensä maailman kaikkien heimojen vaikerruksessa. Vastaaviin esimerkkeihin ovat tutkijat kiinnittäneet huomiota muuallakin Ilmestyskirjassa.

Neljäs mielenkiintoinen jakeeseen 1:7 liittyvä havainto on se, kuinka Johannes kätevästi muutamalla viittauksella aktivoi lukijoidensa mielissä useamman eri lopunaikoja käsittelevän kontekstin: Danielin kirjan, Sakarjan kirjan ja Jeesuksen omat ennustukset. Yleensä kiinnitetään huomiota siihen, että 1:7 sisältää alluusion sekä Danielin kirjaan (7:13) että Sakarjan kirjaan (12:10-12), mutta yhteyttä Jeesus-traditioon ei korosteta yhtä paljon. Matteuksen evankeliumiin on kuitenkin talletettu tieto siitä, kuinka opetuslapset kysyvät Jeesukselta tämän paluun ja kuluvan maailmanajan lopun merkistä (σημεῖον) (24:3). Jeesuksen mukaan tulevissa myllerryksissä nähdään mm. väärien messiaiden ja väärien profeettojen tekemiä (vääriä) tunnustekoja/merkkejä (σημεῖον) (24:24). On kuitenkin olemassa myös oikea merkki, Ihmisen Pojan merkki: "Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (24:30). Ei siis ole sattuma, että Johannes aloittaa profeetallisen kirjeensä juuri viittauksella tähän oikeaan merkkiin ja sen välittömään läheisyyteen.

Lopuksi tämä monipuolinen jae kertoo vielä jotain Johanneksen hyödyntämistä lähteistä. Tutkijat kiistelevät nimittäin edelleen siitä, oliko Johanneksella käytössään Kirjoitusten heprean- vai kreikankielinen versio. Koska hän itse kirjoitti kreikaksi, on mahdolliset alluusiot tietysti helpompi havaita kreikankielisen kuin hepreankielisen lähdetekstin kohdalla. Toisaalta näyttää siltä, että suurin osa tekstissä olevista alluusioista on tunnistettavissa riippumatta siitä, onko lukija perehtynyt Vanhaan testamenttiin kreikaksi vai hepreaksi. Käännös siis pääsääntöisesti ajaa saman asian kuin alkutekstikin. Jae 1:7 tekee kuitenkin tässä poikkeuksen, eli ajatus "lävistämisestä" löytyy ainoastaan Sak. 12:10 hepreankielisestä tekstistä - kreikankielinen teksti puhuu vain Jahven pilkkaamisesta tai häpäisemisestä (κατορχέομαι). Voidaan toki spekuloida sillä, että sekä kirjoittajalla että lukijoilla oli käytössään sanatarkka kreikankielinen käännös, joka on sittemmin kadonnut. Todennäköisempää kuitenkin lienee, että kreikankielisessäkin ympäristössä löytyi aina niitä, jotka tunsivat Kirjoitukset myös hepreaksi.