Suomen Helluntaikirkon uskon pääkohdissa todetaan hyvin selvästi, että helluntailaiset eivät laita toivoaan ”taivaaseen pääsemiseen”, vaan uuteen luomakuntaan. Helluntaikirkon sivuilla todetaan aiheeseen liittyen mm. näin: ”Suomen helluntailiike on perinteisesti edustanut uskoa konkreettiseen uuteen taivaaseen ja maahan, jossa vanhurskaat saavat ikuisen osan ylösnousemusruumiissa” ja ”Elämä uudessa taivaassa ja maassa on oleva täynnä iloa ja merkitsee vapautta kaikesta synnistä, kärsimyksestä, sairaudesta ja surusta.”
Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut syytä siihen, että miksi tämä virallinen oppi ei juurikaan näy konkreettisesti käytännön tason seurakuntaelämässä. On toki niin, että olen istunut ensimmäiset vuosikymmeneni Baptistiseurakuntien kokouksissa, mutta luulen, että kokemusta on tullut jo melko paljon myös Helluntailiikkeen kokouksista, enkä ole oikeastaan huomannut näiden välillä juurikaan eroavuuksia. Olen vuosien aikana tehnyt sen huomion, että oikeastaan juuri kukaan ei koskaan painota uskovien tulevaisuutta kuvatessa ”uutta taivasta ja uutta maata” tai ”ruumiin ylösnousemusta”. Sen sijaan puheissa vilahtelee toivo ”taivaaseen menemisestä”, ”kerran taivaassa” ja ”sielun pelastumisesta”. Se, mistä tämä opin ja käytännön elämän radikaali eroavuus johtuu, on tietenkin hyvä ja oikeutettu kysymys, ja sitä voi jokainen miettiä itsekseen.
Sanatutkimus
Aiheeseen liittyen tein aikani kuluksi perus sana-analyysin kreikan kielen οὐρανός-sanasta (ouranos), joka siis tarkoittaa taivasta. Käytännössä menin Blue Letter Biblen sivustolle, jossa jokainen voi tehdä sana-analyysiä kreikan kielen tekstistä helposti ja ilmaiseksi. Strongin leksikon mukaan sana esiintyy Uudessa testamentissa kaiken kaikkiaan 273 kertaa yhteensä 255 jakeessa. Kävin jokaisen annetun jakeen läpi teipatusta Raamatustani ja yritin tsekkaamisen edetessä lajitella löytämiäni jakeita erilaisiin kategorioihin. On selvää, että joku muu olisi voinut siirtää joitain yksittäisiä jakeita hieman eri kategoriaan kuin mitä itse tein, mutta päälöydöt voidaan tiivistää alla olevan listan mukaisesti. Alleviivatuissa jakeissa on kyse sellaisista jakeista, jotka voitaisiin laittaa sekä tavallisen taivaan ja Jumalan läsnäolon paikan kategoriaan. Kk.-merkintä tarkoittaa, että jakeessa on tekstikriittisiä ongelmia. Tässä listaukseni:
Analyysi
Tässä sitten muutama kommentti, joka tuli mieleen listaa tarkastellessani.
(1) Suurimmaksi osaksi taivas-sanaa käytetään joko silloin, kun puhutaan meidän yläpuolellamme olevasta tavallisesta sinisestä taivaasta tai silloin, kun halutaan puhua taivaallisesta todellisuudesta, jossa Jumala asuu, ja josta Jeesus on tullut alas maan päälle, kun hän syntyi ihmiseksi (joka on Johanneksen evankeliumin selvä painotus). Tässä mielessä tämä jako sopii hyvin yhteen vanhatestamentillisen opetuksen kanssa, jonka mukaan ”Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille” (Ps. 115:16).
(2) Yhtä ainoaa kertaa en törmännyt jakeeseen, jossa olisi Jippii-kuoron tavoin julistettu ”Jippii, minä pääsen taivaaseen!”. Jeesus ei evankeliumeissa puhu koskaan sanaakaan siitä, että hänen seuraajiensa tulisi päästä/mennä taivaaseen. Jeesus toki painottaa paljon sitä, keiden on ja keiden ei ole taivasten valtakunta, mutta tämä on eri asia kuin puhua suoranaisesti taivaasta. Itse asiassa taivasten valtakunta on Matteuksen painotus; muut evankeliumit käyttävät enemmänkin Jumalan valtakunta -termiä. Joskus Jeesus käyttää päästä-verbiä, mutta silloinkaan kyse ei ole taivaaseen pääsemisestä, vaan taivasten valtakuntaan pääsemisestä (Matt. 5:20). Jumalan valtakunnan saapuminen tarkoitti sitä, että Jumala oli nyt ottamassa hallintavaltaa maan päällä — asia, johon Isä meidän -rukous keskittyy. On eri asia toivoa taivaallisen todellisuuden laskeutumista maan päälle kuin toivoa pakoa maan päältä taivaaseen.
(3) Varsinkin Jeesus puhuu jonkin verran palkasta tai palkinnosta, joka on varattuna taivaissa ja hän kehottaa keräämään sinne aarteita (Matt. 6:20). Kuitenkin myös Paavali (Kol. 1:5) ja Pietari (1. Piet. 1:4) tuntevat ajatuksen, kun he puhuvat toivosta, joka on talletettuna taivaissa (Paavali) ja katoamattomasta perinnöstä, joka on talletettuna taivaissa (Pietari). Tämä tulee kuitenkin ymmärtää oikealla tavalla. Jos minä sanon — N. T. Wrightia lainatakseni — vierailleni ”jääkaapissa on tallessa pullo kylmää Coca-Colaa”, tarkoitus ei tietenkään ole mennä viettämään iltaa jääkaappiin, vaan juoma on siellä ainoastaan ”kätkössä” siihen saakka, kunnes sitä todella tarvitaan olohuoneessa! Näillä kohdilla ei siis sinänsä ole mitään tekemistä ”taivaaseen menemisen kanssa”, vaan ne ainoastaan painottavat sitä, että taivaallisessa todellisuudessa on kätkössä asioita, jotka tulevat vielä Jumalan kansan osaksi jonain päivänä.
(4) Paavalin maininta filippiläisille siitä miten ”meidän kansalaisuutemme on taivaissa” ei tarkoita ”me menemme taivaaseen”. Filippi oli saanut aseman Rooman siirtomaana/siirtokuntana 40-30-luvuilla eKr. käytyjen taistelujen vuoksi ja tämä oli heille suuri ylpeydenaihe. Siirtokuntien tarkoitus oli kuitenkin levittää roomalaista kulttuuria ja mielipideilmastoa laajemmalle alueelle. Samalla tavalla uskovat Filippissä ovat nyt taivaan kansalaisia ja heidän tulisi levittää tämän uuden valtakunnan arvoja ja ihanteita sinne missä he ovat. Itse asiassa heti seuraava jae painottaakin Jeesuksen tulemusta taivaasta alas maan päälle ja hänen seuraajiensa ruumiillista ylösnousemusta! (Aiheesta tarkemmin täällä.)
(5) Paavali puhuu yhdessä kohden taivaasta ja kodista rinnakkain, mutta tässäkin tapauksessa painopiste on selvästi tulevassa ruumiin ylösnousemuksessa. (Ks. jakeista 2. Kor. 5:1-10 tarkemmin täältä.)
(6) On olemassa melko moniakin tekstejä, joiden mukaan Uuden testamentin kirjoittajat odottavat päivää, kun ”taivas ja maa yhdistyvät” (Ef. 1:10; Kol. 1:20) tai ”uudet taivaat ja uusi maa” astuvat voimaan (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1) tai ”taivaallinen kaupunki laskeutuu taivaasta maan päälle” (Ilm. 3:12; 21:2, 10). Juuri tämä aspekti huokuu vahvasti Helluntaliikkeen uskon pääkohdissa. Painopiste on konkreettisessa, materiaalisessa ja fyysisessä tulevaisuudessa, ajassa, jolloin taivas ja maa ovat todellakin yhtyneet, samalla tavalla kuin ne ovat jo tulleet yhdeksi Jeesuksessa, kun Jumala syntyi ihmiseksi.
Summa summarum. Perinteinen puhe ”taivaaseen menemisestä” on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, ainakin kun ottaa huomioon sen, että Uusi testamentti ei oikeastaan koskaan käytä tällaista terminologiaa. Asiat ovat tätä monimutkaisempia.
Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut syytä siihen, että miksi tämä virallinen oppi ei juurikaan näy konkreettisesti käytännön tason seurakuntaelämässä. On toki niin, että olen istunut ensimmäiset vuosikymmeneni Baptistiseurakuntien kokouksissa, mutta luulen, että kokemusta on tullut jo melko paljon myös Helluntailiikkeen kokouksista, enkä ole oikeastaan huomannut näiden välillä juurikaan eroavuuksia. Olen vuosien aikana tehnyt sen huomion, että oikeastaan juuri kukaan ei koskaan painota uskovien tulevaisuutta kuvatessa ”uutta taivasta ja uutta maata” tai ”ruumiin ylösnousemusta”. Sen sijaan puheissa vilahtelee toivo ”taivaaseen menemisestä”, ”kerran taivaassa” ja ”sielun pelastumisesta”. Se, mistä tämä opin ja käytännön elämän radikaali eroavuus johtuu, on tietenkin hyvä ja oikeutettu kysymys, ja sitä voi jokainen miettiä itsekseen.
Sanatutkimus
Aiheeseen liittyen tein aikani kuluksi perus sana-analyysin kreikan kielen οὐρανός-sanasta (ouranos), joka siis tarkoittaa taivasta. Käytännössä menin Blue Letter Biblen sivustolle, jossa jokainen voi tehdä sana-analyysiä kreikan kielen tekstistä helposti ja ilmaiseksi. Strongin leksikon mukaan sana esiintyy Uudessa testamentissa kaiken kaikkiaan 273 kertaa yhteensä 255 jakeessa. Kävin jokaisen annetun jakeen läpi teipatusta Raamatustani ja yritin tsekkaamisen edetessä lajitella löytämiäni jakeita erilaisiin kategorioihin. On selvää, että joku muu olisi voinut siirtää joitain yksittäisiä jakeita hieman eri kategoriaan kuin mitä itse tein, mutta päälöydöt voidaan tiivistää alla olevan listan mukaisesti. Alleviivatuissa jakeissa on kyse sellaisista jakeista, jotka voitaisiin laittaa sekä tavallisen taivaan ja Jumalan läsnäolon paikan kategoriaan. Kk.-merkintä tarkoittaa, että jakeessa on tekstikriittisiä ongelmia. Tässä listaukseni:
- Tavallinen taivas (Matt. 3:16, 17; 5:18; 6:26; 8:20; 13:32; 14:19[?]; 16:2, 3[x2]; 24:29, 30[x2], 31, 35; 26:64; Mark. 1:10, 11; 4:32; 6:41; 7:34; Mark. 13:25[x2], 27, 31; 14:62; Luuk. 3:21, 22; 4:25; 8:5; 9:16, 58; 12:56; 13:19; 16:17; 17:24, 29; 21:11, 26, 33; Joh. 1:32; Ap.t. 1:10, 11[x2]; 2:5, 19; 4:12, 24; 9:3; 10:12; 11:6; 14:15; 22:6; Kol. 1:23; Hepr. 1:10; 11:12; 12:26[?]; Jaak. 5:18; 2. Piet. 3:5, 7, 10, 12; Ilm. 6:13, 14; 8:10; 9:1; 10:5, 6; 11:6; 12:1, 3, 4; 13:13; 14:7; 15:1; 16:21; 20:9, 11; Ilm. 21:1)
- Taivasten valtakunta (Matt. 5:19[x2]; 11:11, 12; 13:24, 31, 33, 44, 45, 47; 18:23; 19:12; 20:1; 22:2; 25:1)
- Tullut lähelle (Matt. 3:2; 4:17; 10:7)
- Heidän on/ei ole taivasten valtakunta (Matt. 5:3, 10, 20; 7:21; 8:11 [ateria]; 13:11; 13:52; 18:1, 3, 4; 19:14, 23; 23:13)
- Avaimet (Matt. 16:19)
- Taivaat, jossa palkka/aarteet/toivo säilytetään (Matt. 5:12; 6:20; 19:21; Mark. 10:21; Luuk. 6:23; 12:33; 18:22; 19:38[?]; Kol. 1:5; 1. Piet. 1:4)
- Taivas, jossa Jumala on/Taivaallinen todellisuus (Matt. 5:16, 34, 45; 6:1, 9, 10; 6:26; 7:11, 21; 10:32, 33; 12:50; 16:17, 19[x2]; 18:10[x2], 14; 18:18[x2], 19; 23:22; 28:18; Mark. 11:25; 16:19[kk.]; Luuk. 11:13; 15:18, 21; 18:13; 24:51; Joh. 1:51; 3:13, 27; 31; 6:31, 32, 33, 38, 41, 42, 50, 51, 58; 12:28; 17:1; Ap.t. 1:10, 11[x2]; 2:2, 34; 3:21; 7:49, 55, 56; 9:3; 10:11, 16; 11:5, 9, 10; Ef. 4:10; 6:9; Kol. 1:16; 4:1; 1. Tess. 1:10; 4:16 [+ pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin], 2. Tess. 1:7; Hepr. 4:14; 7:26; 8:1; 9:23, 24; 12:25; Jaak. 5:12; 1. Piet. 1:12; 3:22; 2. Piet. 1:18; Ilm. 4:1, 2; 5:3; 8:1; 11:12, 13, 15, 19; 12:10, 12; 14:2, 13, 17; 15:5; 16:11; 18:5, 20; 19:11; 20:1)
- Jumala taivaan ja maan Herra (Matt. 11:25; Luuk. 10:21; Ap.t. 17:24; 22:6; Room. 1:18; 10:6; 1. Kor. 8:5 [epäjumalia]; 15:47; 2. Kor. 5:1, 2)
- Nimi kirjoitettuna taivaissa (Luuk. 10:20; Hepr. 12:23)
- Taivas, johon korotetaan (Matt. 11:23; Luuk. 10:15)
- Enkelit taivaassa (Matt. 22:30; 24:36; 28:2; Mark. 12:25; 13:32; Luuk. 2:15; 22:43[kk.]; Gal. 1:8; Ilm. 5:13; 10:1, 4, 8; 18:1, 4; 19:14)
- Ilo taivaassa (Luuk. 15:7)
- Merkki taivaasta (Matt. 16:1; Mark. 8:11; Luuk. 11:16)
- Johanneksen kaste taivaasta (Matt. 21:25[x2]; Mark. 11:30, 31; Luuk. 20:4, 5)
- Tuli taivaasta (Luuk. 9:54)
- Saatana lankeaa taivaasta (Luuk. 10:18)
- Taivaassa syttyy sota (Ilm. 12:7, 8)
- Taivaan sotajoukko (epäjumalia) (Ap.t. 7:42)
- Taivaassa koti (2. Kor. 5:1, 2)
- Kolmas taivas/paratiisi (2. Kor. 12:2)
- Jumala tulee yhdistämään yhdeksi kaiken mikä on maan päällä ja taivaissa (Ef. 1:10; Kol. 1:20)
- Jokainen sukukunta taivassa ja maan päällä (Ef. 3:15)
- Kansalaisuutemme on taivaissa (Fil. 3:20)
- Uudet taivaat ja uusi maa (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1)
- Kaupunki, joka laskeutuu taivaasta maan päälle (Ilm. 3:12; 21:2, 10)
- Peto pilkkaa niitä, jotka asuvat taivaassa (13:6)
- Suuri kansanjoukko taivaassa (19:1)
Tässä sitten muutama kommentti, joka tuli mieleen listaa tarkastellessani.
(1) Suurimmaksi osaksi taivas-sanaa käytetään joko silloin, kun puhutaan meidän yläpuolellamme olevasta tavallisesta sinisestä taivaasta tai silloin, kun halutaan puhua taivaallisesta todellisuudesta, jossa Jumala asuu, ja josta Jeesus on tullut alas maan päälle, kun hän syntyi ihmiseksi (joka on Johanneksen evankeliumin selvä painotus). Tässä mielessä tämä jako sopii hyvin yhteen vanhatestamentillisen opetuksen kanssa, jonka mukaan ”Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille” (Ps. 115:16).
(2) Yhtä ainoaa kertaa en törmännyt jakeeseen, jossa olisi Jippii-kuoron tavoin julistettu ”Jippii, minä pääsen taivaaseen!”. Jeesus ei evankeliumeissa puhu koskaan sanaakaan siitä, että hänen seuraajiensa tulisi päästä/mennä taivaaseen. Jeesus toki painottaa paljon sitä, keiden on ja keiden ei ole taivasten valtakunta, mutta tämä on eri asia kuin puhua suoranaisesti taivaasta. Itse asiassa taivasten valtakunta on Matteuksen painotus; muut evankeliumit käyttävät enemmänkin Jumalan valtakunta -termiä. Joskus Jeesus käyttää päästä-verbiä, mutta silloinkaan kyse ei ole taivaaseen pääsemisestä, vaan taivasten valtakuntaan pääsemisestä (Matt. 5:20). Jumalan valtakunnan saapuminen tarkoitti sitä, että Jumala oli nyt ottamassa hallintavaltaa maan päällä — asia, johon Isä meidän -rukous keskittyy. On eri asia toivoa taivaallisen todellisuuden laskeutumista maan päälle kuin toivoa pakoa maan päältä taivaaseen.
(3) Varsinkin Jeesus puhuu jonkin verran palkasta tai palkinnosta, joka on varattuna taivaissa ja hän kehottaa keräämään sinne aarteita (Matt. 6:20). Kuitenkin myös Paavali (Kol. 1:5) ja Pietari (1. Piet. 1:4) tuntevat ajatuksen, kun he puhuvat toivosta, joka on talletettuna taivaissa (Paavali) ja katoamattomasta perinnöstä, joka on talletettuna taivaissa (Pietari). Tämä tulee kuitenkin ymmärtää oikealla tavalla. Jos minä sanon — N. T. Wrightia lainatakseni — vierailleni ”jääkaapissa on tallessa pullo kylmää Coca-Colaa”, tarkoitus ei tietenkään ole mennä viettämään iltaa jääkaappiin, vaan juoma on siellä ainoastaan ”kätkössä” siihen saakka, kunnes sitä todella tarvitaan olohuoneessa! Näillä kohdilla ei siis sinänsä ole mitään tekemistä ”taivaaseen menemisen kanssa”, vaan ne ainoastaan painottavat sitä, että taivaallisessa todellisuudessa on kätkössä asioita, jotka tulevat vielä Jumalan kansan osaksi jonain päivänä.
(4) Paavalin maininta filippiläisille siitä miten ”meidän kansalaisuutemme on taivaissa” ei tarkoita ”me menemme taivaaseen”. Filippi oli saanut aseman Rooman siirtomaana/siirtokuntana 40-30-luvuilla eKr. käytyjen taistelujen vuoksi ja tämä oli heille suuri ylpeydenaihe. Siirtokuntien tarkoitus oli kuitenkin levittää roomalaista kulttuuria ja mielipideilmastoa laajemmalle alueelle. Samalla tavalla uskovat Filippissä ovat nyt taivaan kansalaisia ja heidän tulisi levittää tämän uuden valtakunnan arvoja ja ihanteita sinne missä he ovat. Itse asiassa heti seuraava jae painottaakin Jeesuksen tulemusta taivaasta alas maan päälle ja hänen seuraajiensa ruumiillista ylösnousemusta! (Aiheesta tarkemmin täällä.)
(5) Paavali puhuu yhdessä kohden taivaasta ja kodista rinnakkain, mutta tässäkin tapauksessa painopiste on selvästi tulevassa ruumiin ylösnousemuksessa. (Ks. jakeista 2. Kor. 5:1-10 tarkemmin täältä.)
(6) On olemassa melko moniakin tekstejä, joiden mukaan Uuden testamentin kirjoittajat odottavat päivää, kun ”taivas ja maa yhdistyvät” (Ef. 1:10; Kol. 1:20) tai ”uudet taivaat ja uusi maa” astuvat voimaan (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1) tai ”taivaallinen kaupunki laskeutuu taivaasta maan päälle” (Ilm. 3:12; 21:2, 10). Juuri tämä aspekti huokuu vahvasti Helluntaliikkeen uskon pääkohdissa. Painopiste on konkreettisessa, materiaalisessa ja fyysisessä tulevaisuudessa, ajassa, jolloin taivas ja maa ovat todellakin yhtyneet, samalla tavalla kuin ne ovat jo tulleet yhdeksi Jeesuksessa, kun Jumala syntyi ihmiseksi.
Summa summarum. Perinteinen puhe ”taivaaseen menemisestä” on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, ainakin kun ottaa huomioon sen, että Uusi testamentti ei oikeastaan koskaan käytä tällaista terminologiaa. Asiat ovat tätä monimutkaisempia.
* Otan mielelläni vastaan muiden huomiota/kommentteja. Oma katsaukseni oli vain pikainen sohvalta tehty retki.
EDIT (11.8.2022). Keskustelu tekstistä kävi kuumana, mutta ikävä kyllä muualla kuin täällä. Monet nostivat esiin Johanneksen evankeliumin jakeet 14:1-3 ja ihmettelivät miksi en ottanut niitä huomioon. Vastaan tähän lyhyesti tässä. (1) En ottanut jakeita huomioon, koska Jeesus ei näissä jakeissa puhu suoranaisesti taivaasta. Jeesus ei sano "minä menen taivaaseen valmistamaan teille sijaa", vaan hän sanoo "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Ihmiset ovat liian helposti lukeneet sanoihin "Isäni koti" sanan "taivas". Tämä on toki yksi tekstistä esitetty tulkinta, mutta ei suinkaan ainoa. Kuten Craig Keener kommentaarissaan toteaa, suurin osa tutkijoista ymmärtää, että muualla Johanneksen evankeliumissa termit "τῇ οἰκίᾳ τοῦ πατρός" (Isän huone / Isän koti) tarkoittavat temppeliä, näin jakeessa 2:16. Jakeet 2:16-19 ovat tässä mielessä äärimmäisen tärkeitä, koska niissä esitellään uusi temppeli, joka ottaisi vanhan kivitemppelin paikan: Jeesus itse! Hän toteaa saavansa uuden temppelin valmiiksi vain kolmessa päivässä, joka on tietenkin selvä viittaus hänen ylösnousemukseensa. Jeesuksen sanat "tulen takaisin" ei tarkoita hänen toista tulemustaan, vaan hänen paluutaan kuolemasta ylösnousseena.
Temppeliteema on joka tapauksessa valtavan suuressa roolissa Johanneksen evankeliumissa. Aiheesta voi lukea tarkemmin vaikka pian ilmestyvästä Suomen Helluntailiikkeen opetuksia 3 -kirjasta, jossa olen käsitellyt aihetta pitkässä kristologia-artikkelissani. Monet tutkijat lukevatkin tekstiä niin, että Jeesuksen sanojen merkitys on uuden temppelin valmistumisessa. Voin tässä kohden vain viitata Mary Coloen kirjaan God Dwells Among Us: Temple Symbolism in the Fourth Gospel. Kun luemme lukua 14 eteenpäin, painopiste ei suinkaan ole siinä, että opetuslapset menevät ylös (taivaaseen), vaan se, että itse kolmiyhteinen Jumala tulee alas (maan päälle) asumaan uskoviin ja heidän keskelleen (jakeet 10, 17, 25)!
(2) Moni näihin jakeisiin viittaava henkilö on kuitenkin itsekin sitä mieltä, että lopullinen päämäärä on "uusi taivas ja uusi maa" eli he kai sitten tulkitsevat nämä Johanneksen jakeet väliaikaisena kuolemanjälkeisenä sijaintina - eikä minulla tätä ajatusta vastaan ole tietenkään yhtään mitään. En siis näe ongelmaa pääpointtini kannalta tässä suhteessa. Käsittelen näitä jakeita tarkemmin kirjani Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä Q&A-osiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti