Roomalaiskirjeen luvut 9-11 (N. T. Wright)

Tässä pitkähkössä tekstissä keskitytään Roomalaiskirjeen lukujen 9-11 sisältöön. Erityistä huomiota tekstin analyysissä tullaan antamaan jakeille 11:25-27, joihin Israel-keskusteluissa monesti viitataan ikään kuin "ratkaisevana todisteena kaikesta". Teksti noudattelee tunnetun raamatuntutkija N. T. Wrightin analyysiä ja se perustuu erityisesti hänen vuoden 2013 teoksen Paul and the Faithfulness of God lukuun 11. Teos on 4-osa Wrightin Cristian Origins and the Question of God -sarjaa, jonka kirjoitusprojekti käynnistyi jo 1990-luvun alussa. Muista (myös Wrightin) lähteistä mainitaan erikseen.

Wrightin Paavalin teologiaa käsittelevällä kirjalla (SPCK/Fortress, 2013) on pituutta reilu 1600 sivua.

Lyhyesti sanottuna Wright haastaa sellaisen näkemyksen, jonka mukaan Paavali kuvaisi jakeissa 11:25-27 lopunajallista ja yhtäkkistä juutalaisten massakääntymistä Kristuksen takaisinpaluun hetkellä. Sen sijaan hänen painotuksensa on siinä, miten juutalainen voi koska tahansa kääntyä Kristuksen puoleen ja olennaisena osana tässä toimii kateus, jonka saa aikaan Paavalin nykyinen toiminta pakanoiden keskuudessa. Termillä "koko Israel" Paavali tarkoittaa kaikkia Jeesukseen uskovia juutalaisia ja pakanoita, ja tämä joukko pelastuu tietyllä tavalla, jota Paavali näissä luvuissa pitkästi kuvaa. Olennaisessa roolissa tässä kaikessa on Paavalin uudelleenmääritelmä Jumalan kansasta: Israel on uudelleenmääritelty Messiaan ympärille. 

Kirja-arvio: Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä

Saarela, Janne,
Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä
(Keuruu: Aikamedia, 2024), 282 sivua.

Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä on Janne Saarelan esikoiskirja. Mutta kuka on Janne Saarela ja miksi hänen kirjansa kannattaisi lukea? Teoksen takakannessa kerrotaan hänen olevan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa ja helluntailiikkeen IK-opistolla työskentelevä teologi ja raamatunopettaja. Tämä on hienoa, mutta ei välttämättä sellaisenaan vielä vahva suositus kirjaan tarttumiseksi. Todetaanpa siis tätä tekstiä lukevaa satunnaista matkailijaa varten se, minkä Eksegeettisen safarin kanssa pitempään matkaa tehneet ovat jo havainneet:

Mitä tulee raamatuntutkimukseen tai sen pohjalta nousevaan apologiaan, Janne Saarela on ikään kuin teologisesti turboahdettu ChatGPT-4 yhdistettynä Google Kääntäjään – varsin kova paketti siis.

Luomakunnan kohtalo Heprealaiskirjeessä

JOHDANTO

Aiemmassa postauksessani - arvoisa lukijani - kirjoitin kaikesta siitä, miten Ryan Juza perusteli kirjassaan The New Testament and the Future of the Cosmos näkemystä, jonka mukaan Uuden testamentin kirjoittajat ovat varsin yksimielisiä tämän luomakunnan kohtalosta. Tätä maailmaa ei suinkaan tuhota, vaan se tullaan uudistamaan. Tämän ja tulevan maailman välillä on sekä jatkuvuus että epäjatkuvuus, juuri samalla tavalla kuin Jeesuksen ylösnousemusruumiissa on jatkuvuus (se on sama) ja epäjatkuvuus (se on muuttunut). 

Tässä tekstissä haluan kuitenkin sukeltaa hieman syvemmin Heprealaiskirjeen sisältöön, koska sen teksti ei nopeasti luettuna näytä sopivan tähän suureen kehykseen. Onko tilanne siis se, että Heprealaiskirjeen ja muiden kirjoittajien välillä vallitsee ristiriita tässä asiassa? Vai tulisiko meidän sittenkin lukea Heprealaiskirjettä hitusen tarkemmin..? Juzan analyysin mukaan Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei poikkea muiden kirjoittajien näkemyksestä, vaan hänkin edustaa katsontakantaa, jonka mukaan tämä luomakunta tullaan uudistamaan. Hyppäämme nyt itse kirjeeseen.

Kirja-arvio: The New Testament and the Future of the Cosmos

Juza, Ryan P. The New Testament and the Future of the Cosmos (Eugene: Pickwick Publications, 2020), 356 sivua.

Ryan P. Juzan uunituoreessa kirjassa The New Testament and the Future of the Cosmos (Uusi testamentti ja kosmoksen tulevaisuus) keskitytään äärimmäisen mielenkiintoiseen aiheeseen: meidän kosmoksemme tulevaisuuteen Jumalan suunnitelmissa. Mikä tulee olemaan maapallomme tulevaisuus ja mikä tulee toimimaan Jumalan kansan lopullisena sijoituspaikkana? 

Juzan reipas 350-sivuinen kirja on hieman editoitu versio hänen vuoden 2017 väitöskirjastaan, jonka hän teki Tr. David Bauerin alaisuudessa Asburyn teologisessa seminaarissa, jossa hän opettaa osa-aikaisena professorina induktiivista raamatuntutkimusta. Juza kertoo (maililla) valinneensa tämän aiheen kolmesta syystä: häntä kiehtoo Jumalan luoma maailma, eikä aiheesta ole saatavilla kovinkaan monia teologisia tutkielmia, ja niissä joita on kirjoitettu, on hänen mukaansa korjaamisen varaa. Häntä kiinnostaa suuresti myös suuret raamattuteologiset linjat ja se millä tavalla eri kirjoittajat käsittelevät samoja aiheita.  

Tässä aiheessa erilaisten tulkintojen ytimessä on erimielisyys siitä, miten vahvasti Ut:n kirjoittajat painottavat nykyisen ja tulevan maailman välistä jatkuvuutta ja epäjatkuvuutta. Vaikka tavallinen kansa onkin tottunut puhumaan ”maan päällä elämisestä ja taivaaseen menemisestä”, tutkimuksessa pelikentällä vaihtoehtojen maailma on paljon tätä moninaisempi. Tutkimuksessa on annettu ainakin kuusi erilaista vastausta siihen kysymykseen, mikä tulee olemaan tämän nykyisen maailman kohtalo:

"Taivas" Uudessa testamentissa

Johdanto

Suomen Helluntaikirkon uskon pääkohdissa todetaan hyvin selvästi, että helluntailaiset eivät laita toivoaan ”taivaaseen pääsemiseen”, vaan uuteen luomakuntaan. Helluntaikirkon sivuilla todetaan aiheeseen liittyen mm. näin: ”Suomen helluntailiike on perinteisesti edustanut uskoa konkreettiseen uuteen taivaaseen ja maahan, jossa vanhurskaat saavat ikuisen osan ylösnousemusruumiissa” ja ”Elämä uudessa taivaassa ja maassa on oleva täynnä iloa ja merkitsee vapautta kaikesta synnistä, kärsimyksestä, sairaudesta ja surusta.”

Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut syytä siihen, että miksi tämä virallinen oppi ei juurikaan näy konkreettisesti käytännön tason seurakuntaelämässä. On toki niin, että olen istunut ensimmäiset vuosikymmeneni Baptistiseurakuntien kokouksissa, mutta luulen, että kokemusta on tullut jo melko paljon myös Helluntailiikkeen kokouksista, enkä ole oikeastaan huomannut näiden välillä juurikaan eroavuuksia. Olen vuosien aikana tehnyt sen huomion, että oikeastaan juuri kukaan ei koskaan painota uskovien tulevaisuutta kuvatessa ”uutta taivasta ja uutta maata” tai ”ruumiin ylösnousemusta”. Sen sijaan puheissa vilahtelee toivo ”taivaaseen menemisestä”, ”kerran taivaassa” ja ”sielun pelastumisesta”. Se, mistä tämä opin ja käytännön elämän radikaali eroavuus johtuu, on tietenkin hyvä ja oikeutettu kysymys, ja sitä voi jokainen miettiä itsekseen.

Kirja-arvio: Aika on nyt - Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Lieneekö joidenkin mielestä syynä kirjoittajan liiallinen oppineisuus ja akateemisuus (M.A., Regent College; Ph.D., Cambridge University), hänen vakaa perinteinen kristillinen maailmankatsomuksensa vai sitoutumattomuus ainoastaan yhteen kirkkokuntaan tai kaikkien edellisten summa, Marko Jauhiainen ei ole aikaisemmin saanut ansaitsemaansa huomiota suomalaisessa raamatuntutkimuksessa eikä herätyskristillisessä opetuskentässä. Jauhiaisen väitöskirja, The Use of Zechariah in Revelation on julkaistu arvostetussa Mohr Siebeckin WUNT II -sarjassa ja häneltä on ilmestynyt useampia akateemisia artikkeleita alan huippujulkaisuissa. Sopii vain toivoa, että hänen ensimmäinen suomenkielinen kirjansa, Aika on nyt - Opas Ilmestyskirjan lukemiseen, muuttaa tätä asetelmaa. Jauhiaisen kirja osoittaa, että hänellä on paljon merkittävää sanottavaa sekä suomalaiselle raamatuntutkimukselle että kristittyjen sielunmaisemalle.

Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Ilmestyskirjan taustoja, teemoja ja tärkeää sanomaa käsittelevä kirja on vihdoinkin ilmestynyt. Se ei toistele monista muista suomenkielisistä kirjoista ennestään tuttuja tulkintoja, vaan poikkeaa sekä sisällöltään että lähestymistavaltaan useimmista aikaisemmin ilmestyneistä teoksista. Pieniä maistiaisia kirjan sisällöstä on vuosien varrella tarjoiltu myös Eksegeettisen safarin Ilmestyskirja-palstalla, mutta suurin osa on luonnollisesti ennen julkaisematonta materiaalia.

Tässä ote kirjan sisällysluettelosta:

Alkusanat xi
Johdanto 1
1. Ilmestyskirjan taustaa 7
2. Kuinka lukea… Raamattua 43
3. Kuinka lukea… Ilmestyskirjaa 79
4. Valittuja paloja 101
5. Sanoma(a) tälle päivälle 171
Loppusanat 231
Sanasto 233
Kirjallisuutta 239
Kiitokset 243

Herran tulon varmuus pilkkaajista huolimatta (2. Piet. 3:1-7)

2. Pietarin kirjettä on pidetty usein pseudonyymisenä. Näin on tehty jo toisinaan ennen Valistuksen ajan myötä syntynyttä raamattukritiikkiä (mm. Calvin epäili kirjeen aitoperäisyyttä, samoin Eusebius), mutta varsinkin historiallis-kriittisessä eksegetiikassa kirjeen aitoperäisyys yleisesti kyseenalaistetaan. Kirjeen sanasto ja tyyli poikkeaa aika tavalla 1. Pietarinkirjeestä. Joukko konservatiivisia Uuden testamentin eksegeettejä pitää kirjettä kuitenkin yhä aitona Pietarin kirjeenä.

Sanan πληρωμα käyttö/merkitys Roomalaiskirjeen luvussa 11

Nimimerkki smallrock on lähettänyt seuraavan alustuksen Safarille:


Lukiessani Roomalaiskirjettä kreikaksi huomioni kiinnittyi luvun 11 sanan πληρωμα (täyteys) käyttöön jakeissa 12 ja 25 kolmessa eri käännöksessä suomenkielisessä Raamatussa. Sana on käännetty jakeessa 12 seuraavasti (lihavoituna):

12. Mutta jos heidän rikkomuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän tappionsa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljon enemmän heidän täyteytensä! (Raamattu kansalle)

12. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! (1938)

12. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa! (1992)

Ilmestyskirja-palsta: Miksi pyhiltä kysytään kestävyyttä ja uskoa?

Vanha kirkkoraamattu kääntää Johanneksen ohjeen pedon valloittamille uskoville jakeessa 13:10 seuraavasti: "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko." Tämän jakeen perusteella uskovien tulee pitää mielessään eräänlainen lex talionis-periaate, eli jokainen väkivaltaan turvautunut saa lopulta itsekin samalla mitalla. Tämä on lohduttavaa pyhille, joiden ei oleteta turvautuvan aseisiin edes äärimmäisen sortovallan ja ahdistuksen edessä.

Uudessa kirkkoraamatussa teksti on kuitenkin toisenlainen: "Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa." Mistä moinen muutos ja mikä on tällaisen tekstin sanoma maailmanhistorian suurimman hirmuvaltiaan valtaan joutuneille uskoville?

Maan teologia 3: Viimeiset teesit

Tämä on kolmas osa maan teologiaa käsittelevää kirjoitusta, joka pohtii Israel-teologiaa arvioiden samalla kuluneena vuonna julkaistua teosta The Land Cries Out: Theology of the Land in the Israeli-Palestinian Context.

KRISTUS ON LAIN LOPPU JA VT:N TÄYTTYMYS – MUTTA MITÄ SE TARKOITTAA?

Kirjan lopussa Uuden testamentin professori Peter Walker tekee kokoavia huomioita keskustelusta. Uusi testamentti osoittaa, että Israelin Messiaana Jeesus tuli täyttämään Abrahamille ja Daavidille tehdyt liitot. Keskeinen ongelma liittyy kuitenkin siihen, mitä ”täyttäminen” tarkoittaa. Ovatko liitot ja lupaukset entisellä tavallaan voimassa senkin jälkeen, kun Jeesus on täyttänyt ne? Vai täyttääkö Jeesus liitot tavalla, joka tuo lupausten alkuperäisen, ”kirjaimellis-konkreettisen” muodon päätökseensä, ja liitot toteutuvat nyt hieman eri tavalla kuin Vt:n alkuperäisestä näkökulmasta saattoi odottaa?

Maan teologia 1: The Land Cries Out

Munayer, Salim ja Loden, Lisa (toim.) The Land Cries Out: Theology of the Land in the Israeli-Palestinian Context. Eugene, OR: Cascade. 2012.

Pyhän maan asukkaille maan teologia ei ole tyhjää spekulaatiota. Sillä, miten uskovat Lähi-idässä ja muualla ymmärtävät Jumalan Abrahamille antamien lupausten nykymerkityksen, voi olla elämää tai kuolemaa synnyttävä vaikutus.

Messiaanisten juutalaisten ja palestiinalaiskristittyjen lisäksi muun muassa Israelia lobbaavat kristilliset sionistiset järjestöt sekä toisaalta palestiinalaisten oikeuksia ajavat kristityt perustelevat kaikki näkemyksensä Raamatulla. Konfliktiin liittyvä tunnelataus saa osapuolet helposti sulkemaan silmänsä toisen näkökulmalta. Siksi keskustelu vaatii huolellista hermeneuttista ja eksegeettistä tarkastelua.

Vuosien 1996 ja 2000 välillä joukko messiaanisten juutalaisten sekä (enimmäkseen evankelisten) arabikristittyjen edustajia, kuten järjestöjohtajia ja teologeja, kokoontui yhteen neljään otteeseen keskustelemaan maan teologiaa koskevista erimielisyyksistään. Keskustelujen pohjalta julkaistiin teos, jonka uudistettu ja laajennettu versio The Land Cries Out: Theology of the Land in the Israeli-Palestinian Context julkaistiin tämän vuoden alussa. Tässä kirjan esittelyssä tuon mukaan aiheen ympärillä vellonutta keskustelua myös laajemmin. Julkaisen tekstin kolmessa osassa.

Ilmestyskirja-palsta: Viimeisen pasuunan soidessa

Jumala esitetään Raamatun alkuhetkiltä asti maailman kuninkaana, mutta hänen näkyvä, lopullinen hallintansa jää Vanhan testamentin päättyessä vielä tulevaisuuden toivoksi. Evankeliumeissa otetaan ratkaiseva askel kohti tätä päämäärää, kun lihaksi tullut Jumala kruunataan kuninkaaksi Golgatalla, mutta vieläkään kaikki eivät tunnusta hänet herrauttaan eivätkä alistu hänen hallintansa alle. Tämä ei kuitenkaan ole asioiden lopullinen tila, vaan ennen pitkää Herra tulee ja ottaa näkyvän kuninkuuden maailmassa.

Ilmestyskirja-palsta: Sinetit, torvet, maljat ja rekapitulaatio

Moni Ilmestyskirjan lukija on kiinnittänyt huomiota siihen, että kertomuksessa esiintyy joitakin samankaltaisia jaksoja tai tapahtumia. Näissä tekstikohdissa on nähty sen verran samankaltaisuutta, että on ajateltu niiden pohjimmiltaan kuvaavan samaa asiaa, mutta vain eri perspektiiveistä. Tätä rekapitulaatioteorian nimellä tunnettua lähestymistapaa on sovellettu erityisesti kolmen septetin eli sinettien, torvien ja maljojen muodostamaan kokonaisuuteen.

Ilmestyskirja-palsta: Ilmestystä etsimässä

Monia tutkijoita on askarruttanut se, mitä Ilmestyskirjan alussa oleva fraasi Ἀποκάλυψις Ἰησοῦ Χριστοῦ ("Jeesuksen Kristuksen ilmestys") kertoo itse kirjasta. Useimmiten ajatellaan, että ἀποκάλυψις ("paljastus", "ilmestys") joko toimii kirjallisuuslajin tunnisteena - Ilmestyskirja on "apokalypsi" - tai muuten vain viittaa Johanneksen kirjoittamaan dokumenttiin kokonaisuutena. On kuitenkin hyviä syitä epäillä, että Johannes käyttää termiä ihan muuhun tarkoitukseen.

Kuinka ματαιότης (mataioteis) tulisi kääntää Room. 8:20a kohdassa ja mitä merkitystä sillä on?

Paavalin kuvaus luomakunnan (ἡ κτίσις) alistamisesta Roomalaiskirjeen 8. luvussa lienee hänen kommentaarinsa Gen. 3:17-18 tapahtumista. Ei ainoastaan ihminen, mutta myös luomakunta on alistettu (todennäköisesti Jumalan toimesta, vaikka Paavali ei sitä sanokaan selvästi) synnin ja katoavaisuuden/ turhuuden alle.

Viimeisimmät suomenkieliset käännökset kääntävät Room. 8:20a seuraavanlaisesti: • 33/38 käännös: ” sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle” • 92 käännös: ”kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen” • Raamattu Kansalle- käännös: ” ”luomakunta on näet alistettu katoavaisuuden valtaan” • Kreikka (Nestle): τῇ γὰρ ματαιότητι ἡ κτίσις ὑπετάγη (kaikki viisi tarkistamaani englanninkielistä UT:a puhuu ”futility, vain” tai muita turhuuteen liittyviä sanoja käyttäen.)

Paavali, Uuden testamentin ja Septuaginta kirjoittajat (ja ymmärtääkseni myös muut antiikin kreikkalaiset) eivät kuitenkaan missään näytä käyttävän sanaa ymmärryksessä: ”katoava.”

Kirja-arvio: The Conversion of the Nations in Revelation

McNicol, Allan J.,
The Conversion of the Nations in Revelation
(London: T&T Clark, 2011), xvii + 155 sivua.

Kuinka on selitettävissä se, että Karitsa näyttäisi voittavan ja tuhoavan kansat Ilmestyskirjan luvussa 19, mutta kaksi lukua myöhemmin ne mainitaan jälleen uuden Jerusalemin kuvauksen yhteydessä? McNicolin monografia keskittyy tämän jännitteen ratkaisuun ja kertoo samalla, miksi "kansojen kääntymys" -teema on ylipäätään mukana Ilmestyskirjassa.

Kirjoittaja aloittaa kritisoimalla joitakin aikaisempia teorioita: kansat kääntyvät seurakunnan kärsivän seurakunnan uhrautuvan todistuksen kautta ennen paruusiaa; heidän kohtaloonsa liittyvä jännite on pääasiassa retorinen ja on tarkoitettu toimimaan kehotuksena seurakuntalaisille oikeaan asenteeseen ja toimintaan; tai loppujen lopuksi "kansat" koostuvatkin siitä multietnisestä uskollisesta jäännöksestä, jonka Kristus on lunastanut kaikista kansoista (luvut 1 ja 6). Omaa näkemystään McNicol pohjustaa analysoimalla kansojen roolia Ilmestyskirjassa ensin luvun 19 taisteluun asti (luku 2) ja sen jälkeen jälkeen luvuissa 20-22 (luku 3). Tätä seuraa "kansojen kääntymys / pyhiinvaellus [Siioniin]" -teeman tarkastelu Vanhassa testamentissa ja muutamissa toisen temppelin ajan juutalaisissa kirjoituksissa (luku 4).

Kirja-arvio: Lopunajat

Laato, Antti,
Lopunajat
(Perussanoma 2010), 168 sivua.

Lopunajat on yhdeksäs teos Tätä on kristinusko -kirjasarjassa, jossa aikaisemmin on ilmestynyt mm. Matti Kankaanniemen Uusi testamentti. Kirjassaan Antti Laato käsittelee kristittyjä tyypillisesti kiinnostavia aiheita, joiden joukossa on mm. Antikristus, pedon merkki, uskovien "tempaus", tuhatvuotinen valtakunta ja Harmageddon. Kuten Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan professorilta voi odottaakin, kirjassa ei pyöritä pelkästään uusitestamentillisten teemojen parissa vaan oman käsittelynsä saavat myös tärkeimmät Vt:n eskatologiset visiot.

Kommenttipalsta: Aarrekätkö nimeltä Qumran

Uusimmassa RV-lehdessä (nro. 40, 6.10.2010) Matti Kankaanniemi kertoo lukijoille hieman Qumranin alueelta löydetyistä kirjakääröistä ja niiden merkityksestä Raamatun tutkimukselle. Kuolleenmeren kirjakääröjen perusteella on tultu mm. sellaisiin johtopäätöksiin, että Johanneksen evankeliumi ei olekaan sellainen gnostilaisväritteinen kirja kuin joskus luultiin, tai että meille säilyneet Vt:n tekstit ovatkin selvinneet pitkästä kopiointiprosessista hämmästyttävän hyvin.

Kirja-arvio: The Climax of Prophecy – Studies on the Book of Revelation

Bauckham, Richard,
The Climax of Prophecy: Studies on the Book of Revelation
(T&T Clark, 1993).

Yhdeksänkymmentäluvun jälkipuoliskolla tutustuin Saalem-seurakunnan leirillä tyttöön, joka ensimmäistä kertaa elämässäni selitti minulle auki ilmestyskirjan salaisuuksia. 80-luvun lapsena akateemis-helluntailaisessa perheessä kasvaneena olin jäänyt monista takavuosien helluntailiikkeen hehkuttamista ilmestyskirjan mielikuvista paitsi. Tyttö kertoi, kuinka sotaan varustetut heinäsirkat pitkine tukkineen olivat hävittäjiä pitkine savujuovineen, ja kuinka aurinko pimeni ydinpommin nostattaman savun noustua.

Ilmestyskirjan nykykäsittelyissä Richard Bauckhamin kontribuutiota ohitetaan harvoin. Climax of Prophecy pureutuu ohuemman Theology of the book of Revelation -teoksen muutamiin teemoihin journal-tason tarkastelutarkkuudella. Siksi teos oli johdantotason opiskelijalle raskasta matskua. Nostan tässä mielenkiintoni mukaan joitakin mannalappuja kirjasta.