Pidän kirjeen autenttisuutta hyvinkin mahdollisena, vaikka olen toisaalta avoin myös sille näkemykselle, että kirje olisi jonkun/joidenkuiden Pietarin opetuslapsen/opetuslasten laatima. Mielestäni ehkä paras arvio kirjoittajasta on Frank Thielmanilla. Hänen mukaansa kirjeen on kirjoittanut Pietarin työtoveri Pietarin toimeksiannosta. Pietari olisi ollut kirjeen kirjoittamisen aikaan vankilassa odottamassa teloitusta. Kirjoittajakysymyksellä on jonkin verran vaikutusta kirjeen ajoittamiseen ja tulkintaan.
Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että 2. Pietarin kirjeen ja Juudaksen kirjeen välillä on havaittavissa selviä yhtäläisyyksiä. Tämä on herättänyt pohdintaa siitä, onko jompikumpi kirjoittajista lainannut toista tai olisiko taustalla jokin molemmille yhteinen kirjallinen tai suullinen lähde. Mielestäni taustalla voi olla varhaiskristillinen homilia, jota ollaan mahdollisesti käytetty useammissa yhteyksissä. En näe mitenkään outona ajatusta, jonka mukaan Uuden testamentin kirjoittajat ovat voineet lainata hyviksi kokemiaan ajatuksia vapaasti ympäristöstään.
Kirjeen kirjoittaja väittää nähneensä Jeesuksen kirkastumisen vuorella (2. Piet. 1:16-8, kokemuksesta kerrotaan myös evankeliumeissa, ks. esim. Matteus 17:1-8, läsnä oli Kristuksen lisäksi Pietari, Jaakob ja Johannes). Hän odotti Jeesuksen paluuta, jolloin uskovat pelastetaan ja jumalattomat tuomitaan. Myös Raamatun profetiat Herran päivästä olivat hänelle hyvin tuttuja ja hän neuvoo luottamaan Vanhan testamentin profeetalliseen sanaan (2. Piet. 1:19-21).
Vanhassa testamentissa on useita kuvauksia Jumalan tuomioista, kuten Israelin väärät profeetat eri aikoina lupausten kansan historiassa, sekä sitä ennen vedenpaisumuskertomus sekä kuvaus Sodoman ja Gomorran hävityksestä (2. Piet. 2:1, 5-6, ks. 1. Moos. 6-9, 18-19; Jeremia 28-29). Tarkastelemamme perikooppi jatkaa näin jo kirjeessä aiemmin esille tullutta tuomion teeman kehittelyä.
Kirjeen taustalla on väärien opettajien pahennusta herättävästä käytöksestä noussut tilanne. Kirjoittaja kritisoi jyrkästi tuota synnilliseksi katsomaansa elämäntyyliä tarkoituksenaan myös varjella kirjeen vastaanottajia varoittamalla moraalittoman elämän seurauksista. Tekstikriittisillä havainnoilla ei ole juurikaan merkitystä tarkastelemamme jaejakson tulkintaan.
Jakeiden tarkastelua
3:1 Ei ole selvää, viittaako kirjoittaja ensimmäisellä lähettämällään kirjeellä 1. Pietarin kirjeeseen vai johonkin muuhun kirjeeseen, joka ei ole säilynyt meidän päiviimme. UT:ssa mainitaan muitakin apostolien kirjeitä, jotka eivät ole säilyneet jälkipolville (1. Kor. 5:9; Kol. 4:16). On myös ehdotettu, että kyse voisi olla Juudaksen kirjeestä, jonka kirjoittaja olisi lähettänyt samoille vastaanottajille jo aiemmin.Joidenkin arvioiden mukaan ensimmäinen kirje olisi luku 1 jolloin luku 3 olisi toinen kirje. Vaikka jotkut ovat nähneet kirjeen epäyhtenäisenä, tähän ei kuitenkaan ole pakottavaa syytä. Mielestäni on todennäköisempää, että kirje on yhtenäinen. Meille säilyneet käsikirjoitukset sisältävät koko kirjeen, vaikka niiden välillä on toki pieniä eroavaisuuksia.
Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen oli jo kulunut ilmeisesti jo jonkin verran aikaa. Varhainen seurakunta odotti yleisesti Jeesuksen paluun tapahtuvan ensimmäisen kristillisen sukupolven elinaikana, vaikkei tarkkaa ajankohtaa tiennytkään kukaan muu kuin Jumala. Kirjoittaja pyrkii hälventämään lukijoidensa epäilyjä Herran paluun varmuudesta, jonka väärät opettajat kiistivät sillä perusteella, ettei Jeesus ollut vieläkään palannut.
Kirjoittaja kirjoittaa vastaanottajille entuudestaan tutuista asioista. Muistuttaminen oli kohtelias tapa opettaa niitä, jotka olivat jo saaneet aiheesta opetusta. Ulkoa oppiminen oli antiikissa varsin tavallinen oppimismetodi, koska kirjat olivat hyvin kalliita ja erittäin harvinaisia. Sana εἰλικρινῆ (eilikrinē) tarkoittaa puhdasta, oikeaa ja hyvää. Kirjeen vastaanottajien ajatukset olivat vilpittömiä, toisin kuin väärien opettajien, jotka olivat omien himojensa vietävissä (2. Piet. 2:18-19). Väärät opettajat unohtelivat tahallaan kristinuskon perusopetuksia, koska ne vaikuttivat turhan rajoittavilta tekijöiltä käytännön elämässä. Kirjeen vastaanottajien tuli sen sijaan muistaa mitä heille oli opetettu ja toimia tämän opetuksen viitoittamalla tavalla.
3:2 Pietari viittaa apostolien opetuksiin VT:n profeettoihin verrattavana auktoriteettina. Vaikka toisinkin on väitetty, profeettojen ja apostolien asettaminen samalle tasolle ei näyttäisi olevan ainoastaan apostolisen ajan jälkeinen ilmiö (vrt. Ef. 2:20). Ilmaus ἀποστόλων ὑμῶν (apostolōn hymōn), teidän apostolinne, on joidenkin tutkijoiden mukaan osoitus siitä, että kirjeen kirjoittaja ei ole apostoli Pietari. Ajatuksena on, että historiallinen Pietari ei viittaisi tällä tavoin apostoleihin.
On kuitenkin hyvä muistaa, että sanaa apostoli käytettiin myös laajemmassa merkityksessä kuin "ne kaksitoista". Kyse voi hyvinkin olla kirjeen vastaanottajille alun perin evankeliumia jakaneista henkilöistä, kuten Paavalista ja tämän työtovereista. Varhaiset apostolit tunnustivat Paavalin kutsun pakanoiden apostolina (Gal. 2), vaikka tämä ei ollutkaan Jeesuksen alkuperäinen opetuslapsi. Sana apostoli tarkoittaa lähettilästä. Ensimmäisellä vuosisadalla sana ei ollut yhtä ladattu uskonnollisessa mielessä kuin myöhemmin.
3:3 Ilmaus πρῶτος (prōtos), ensiksi, tarkoittaa, että kirjoittajalla on todella tärkeää sanottavaa. Sana γινώσκοντες (ginōskontes), tietäkää, voi olla partisiipin nominatiivi ja viitata jakeen 1 sanaan ἀγαπητοί (agapētoi), rakkaani, tai olla imperatiivi. Pilkkaajat pilkkoineen on hebraismi (vrt. "olen haluamalla halunnut syödä kanssanne", Luukas 22:15). Jeesuksen paluun ja siihen liittyvän tuomion kieltäminen heikensi moraalia ja höllensi käyttäytymistä.
Juutalaisuudessa viimeisillä päivillä ymmärrettiin Jumalan tuomion ja Israelin ja maailman ennalleen asettamisen aikaa (esim. Jesaja 2). Kristityt tulkitsivat viimeisten päivien olevan jo nyt meneillään, ne alkoivat Pietarin mukaan jo Hengen vuodatuksesta helluntaina profeetta Joelin ennustuksen mukaisesti (Apt. 2:16-17, Joel 3:1-5). Nyt koottiin eskatologista seurakuntaa kaikkialla maailmassa ennen Messiaan toista tulemusta sekä pelastusta ja kadotusta.
3:4 Väärät opettajat pilkkasivat Kristuksen paruusian odotusta. Sana παρουσία (parousia) viittaa Jeesuksen paluuseen maan päälle kunniassaan lupauksensa mukaisesti Matt. 10:23; 24:3. Väärien opettajien ajattelu muistuttaa tietyllä tavoin deismiä. Deismin mukaan Jumala loi kauan sitten maailman, mutta ei enää puutu maailman asioiden kulkuun. Tekstissä puhutaan kirjaimellisesti isien nukkumisesta. Kyseessä on metafora kuolemasta. Isät viittavaat Vanhan testamentin vanhurskaisiin ihmisiin, erityisesti patriarkkoihin, myös muualla Uudessa testamentissa (Room. 9:5; Hepr.1:1).
3:5 Vesi viittaa luomiskertomukseen (1. Moos. 1). Maailma luotiin vedestä (1. Moos. 1:2), maa erotettiin vedestä (1. Moos. 1:6-10) ja vesi ylläpiti maailmaa (1. Moos. 2:6). Kirjeessä ei ehkä niinkään viitata antiikin filosofien tavoin veteen peruselementtinä, josta maailma on tehty (Thales uskoi veden olevan peruselementti, josta kaikki koostuu ja mihin kaikki hajotessaan palautuu), kuin luomiskertomukseen. Kristuksen paluun ja Jumalan tuomion kieltäminen on tietoista ja tarkoituksellista.
3:6 Tuhotulva, κατακλυσμός (kataklysmos), (1. Moos. 6:17; 7:23) tuhosi maailman. Jeesus vertasi tulemustaan vedenpaisumukseen (Matt. 24:37-39). Todennäköisesti kirjeessä tarkoitetaan sitä, että sekä vesi että sana olivat tuhon välikappaleita vedenpaisumuksessa ja että tuli ja sana tulevat olemaan sitä tulevaisuudessa.
3:7 Tuomion tulen ajatus nousee VT:sta (Jes. 66:15-16; Hes. 38:22; Aam. 7:4). Tulta ei tule välttämättä ymmärtää kovin kirjaimellisesti, se kuvaa puhdistamista ja pahan tuhoamista. Tulta kuvataan Jumalan vihan instrumenttina, joka kuluttaa hänen vihollisensa (Ps. 97:3; Mal. 4:1). "Sama sana" viittaa VT:iin, jossa puhutaan sekä vedenpaisumuksesta, että tuomion tulesta.
Kreikkalaisroomalaisessa maailmassa ajateltiin (Platon, Seneca), että universumissa toistuu kaiken tuhoutumisen ja uudistumisen sykli. Kirjeen kirjoittaja ei kuitenkaan puhu toistuvista sykleistä, vaan juutalais-kristilliseen tapaan lineaarisesta historiasta ja viimeisestä tuomiosta aikojen lopulla.
Lopuksi
Tietyistä arkaaisista piirteistä huolimatta kirjeen sanoma on hyvin ajankohtainen. Myös tänään on Kristuksen paluun ja viimeisen tuomion kieltäviä "pilkkaajia", kuten jotkut uusateistit ja hyvin liberaalit kirkonmiehet. Myös Raamattua kunnioittavissa piireissä tuntuu tuomion todellisuuden vakavuus joskus unohtuvan pinnallisen ja hauskuttamiseen pyrkivän nykykulttuurin keskellä.Vaikka Jumalan tuomio ja maailmanloppu ovat äärimmäisen vakavia asioita, on kyse samalla Jumalan omille varsin lohdullisista asioista. Paha saa lopulta palkkansa, oikeudenmukaisuus toteutuu, kärsimys päättyy ja luomakunta uudistuu. Tekstimme herättelee lukijaansa valvomaan ja odottamaan Herraansa. Jokaisen kristillisen sukupolven tulee olla valmiina. Jeesuksen tulon odotus rohkaisee meitä kestämään vaikeuksia ja toteuttamaan Jumalan tahtoa tässä ajassa. On ainakin kaksi varmaa asiaa tekstimme pohjalta. Ensiksi: Jeesus tulee takaisin. Toiseksi: Tuo päivä on tänään lähempänä kuin koskaan aiemmin.
Lähteet
Blum, E. A.1981 2 Peter, teoksessa, The Expositor’s Bible Commentary:
Hebrews through Revelation, vol. 12, toim. F. E. Gaebelein.
Grand Rapids, MI: Zondervan Publishing House.
Carson, D. A. & Moo, D. J.
2005 An Introduction to the New Testament (2nd ed.)
Grand Rapids, MI: Zondervan Publishing House.
Davids, P. H.
2006 The letters of 2 Peter and Jude, The Pillar New Testament Commentary.
Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans Pub. Co.
Green, M.
1987 2 Peter and Jude: An Introduction and Commentary,
Tyndale New Testament Commentary, vol. 18.
Downers Grove, IL: InterVarsity Press.
Hillyer, N.
1992 1 and 2 Peter, Jude, New International Biblical Commentary, vol. 16.
Grand Rapids, MI: Baker Books.
Kelly, J. N. D.
1969 The Epistles of Peter and of Jude, Black’s New Testament Commentary.
London: Continuum.
Lucas, R. C., & Green, C.
1995 The Message of 2 Peter & Jude: The Promise of His Coming,
The Bible Speaks Today Series.
Downers Grove, IL: InterVarsity Press.
Nestle, E., Nestle, E., Aland, B., Aland, K., Karavidopoulos, J., Martini, C. M., & Metzger, B. M.
1993 The Greek New Testament (27th ed.).
Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft.
Nikolainen, A. T.
1987 Katoliset kirjeet: Apostolinen kirkko esittäytyy, Avaa Uusi testamenttisi, vol. 11.
Jyväskylä: Kirjapaja.
Schreiner, T. R.
2003 1, 2 Peter, Jude, New American Commentary, vol. 37.
Nashville: Broadman & Holman Publishers.
Thielman, F.
New Testament Theology.
Mp3-luento, kirjoittajan hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti