Onko Matteus 28:19 väärennös?

Johdanto

Matteuksen evankeliumin jae 28:19 kuuluu kaikissa suomenkielisissä käännöksissä suurin piirtein näin:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Olen viime aikoina törmännyt muutamiin väitteisiin, joiden mukaan tämä jae on myöhempi väärennös. Suomenkielellä löysin netistä muutaman sivun (Suomi 24:n lisäksi), jossa asia on esillä. Mielenkiintoni heräsi kuitenkin siitä syystä, että törmäsin tähän väitteeseen henkilökohtaisesti viime kuukausien aikana kahdesti. (Sisäpiiri)tietojeni mukaan asia on ollut akateemisemmalla tasolla esillä varsinkin 1900-luvun alussa joidenkin kirjoittajien käsissä (mm. Kirsopp Laken). Suomi 24 ei siis ole ensimmäinen paikka, jossa asiaa on käsitelty; siitä alettiin puhua tietääkseni jo vuonna 1670.

Väitteen mukaan Matteus kirjoitti  alunperin: ”kastakaa heidät minun nimeeni”, ei ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Näin ollen nykyinen käännös seuraisisi korruptoitunuttu lukutapaa. Ei ole tietysti yllätys, että tämä väite kulkee yleensä mukana suuremmassa väitekokonaisuudessa, jossa vastustetaan Uuden testamentin opetusta Kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämän kannan edustajille tilanne, jossa jae paljastuisi väärennökseksi, olisi todella herkullinen. (Yksi esimerkki verkkosivuista, jossa väite esitetään, on täällä. Sivun kirjoittajat ovatkin unitaristeja, eli heidän mukaansa vain Isä on todellinen Jumala.) Yllätyksekseni kuitenkin huomasin, että Jehovan todistajien Uuden maailman käännöksessä jae on "Isän, Pojan ja pyhän hengen nimeen". Ehkä tämä viittaa siihen, että hekin ovat ymmärtäneet korruptioväitteen toimimattomaksi?!

Mistä väite kumpuaa?

Tämä väite ei ole ainoastaan löysä heitto, vaan se perustuu (lähinnä) kahteen argumenttiin.

Ensinnäkin vedotaan kirkkoisä Eusebiuksen (n. 275—339) teksteihin. Eusebius oli merkittävä henkilö, joka asui Kesareassa Israelissa. Hänen teoksensa ”Kirkkohistoria” on ehkä kaikkein merkittävin teos, jonka perusteella yritetään päästä selville monista seurakuntaan liittyvistä asioista ensimmäisellä kolmella vuosisadalla. Eusebius viittaa kyseiseen kastekäskyyn kirjoituksissaan toistakymmentä kertaa (lähteestä riippuen), mutta jokaisessa kohdassa ennen vuotta 325 hän viittaa siihen muodossa ”[tehkää opetuslapsia] minun nimessäni” (mm. kirja 3, 5:2). Eusebius ei siis näytä tuntevan Matteuksen tekstiä sellaisena kuin se on meidän käännöksissämme, ei ainakaan ennen vuotta 325. Origeneellä on tietääkseni myös samantapainen "lainaus". Johtopäätös on se, että jae muokattiin käsikirjoituksiin myöhemmin, lähinnä Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, joka pidettiin vuonna 325. Kokouksessa käsiteltiin nimittäin kolminaisuusoppia.  

Toiseksi väitteen kannattajat esittävät, että vaikka Jeesus näyttää antavan käskyn kastaa ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Apostolien tekojen ja Paavalin mukaan heitä kastettiin Jeesuksen nimeen (ks. Apt. 2:38, 41; 8:12, 16, 36—38; 10:48; 19:5; 22:16; Room. 6:3—4; 1. Kor. 1:13—17; Gal. 3:27 jne.). Tämä tukee osaltaan Eusebiuksen tapaa lainata Matteuksen jaetta. 

Ovatko nämä kaksi argumenttia osoittaneet, että Raamatuissamme oleva jae on myöhempi väärennös? En usko. Asia ei nimittäin ole lainkaan näin yksinkertainen. Esitän seuraavaksi muutaman perusteen, jotka mielestäni osoittavat, että Matteus todella kirjoitti kastekäskyn, jossa kaste tapahtuu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. (On tietysti eri asia puhua siitä, lausuiko Jeesus nämä sanat kuin siitä, mitä Matteus alunperin kirjoitti.)

Tekstitodisteet

Jos me voisimme löytää tästä jakeesta Eusebiusta aikaisempia kreikankielisiä käsikirjoituksia, asia voitaisiin ratkaista melko helposti. Totuus kuitenkin on, että varhaisimmat käsikirjoitukset Matteuksen kyseisestä tekstikohdasta ovat 300-luvun puolivälistä. Merkittävimmät näistä ovat kaksi koodeksia: Sinaiticus ja Vaticanus. Kaikissa säilyneissä käsikirjoituksissa lukutapa on (joitain kieliopillisia poikkeuksia lukuunottamatta) ”Kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Mutta eikö tästä seuraa johtopäätös, että jae on voitu hyvin helposti väärentää näihin käsikirjoituksiin 300-luvulla? Tekstikriitikoiden mielestä vastaus on negatiivinen. En löytänyt mitään merkintää esimerkiksi Metzgerin UT:n "Textual Commentary"-kirjasta, enkä NA28:sta.

Varianttien pysyvyys

Kaikki tekstikritiikistä jotain lukeneet ymmärtävät, että Kurt Aland (1915—1994) ja Barbara Aland (1937—) ovat olleet yksiä kaikkein merkittävimpiä Uuden testamentin tekstikriitikoita. Heidän kirjaansa ” The Text of the New Testament. An Introduction to the Critical Editions and to the Theory and Practice of Modern Textual Criticism” luetaan ympäri maailmaa alan perusteoksena. Laitoin kirjaa lukiessa merkille, että he painottavat useassa kohden tekstivarianttien pysyvyyttä tekstitraditiossa. Heidän mukaansa Uuden testamentin tekstiä leimaa sana ”itsepintaisuus”. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kopioinnin aikana tuli aina jonkin verran muutoksia, mutta kaikki muutokset ovat säilyneet jossain tässä suuressa tekstimassassa. Alandien mukaan ”aina kun uusi variantti ilmaantuu tekstitraditioon, se kieltäytyy katoamasta”. Tästä on todisteina jäätävä massa variantteja (tämän hetken arvioiden mukaan niitä on noin 400 000). Erityisesti sen puolesta puhuu useat merkilliset tekstikohdat, kuten Markuksen evankeliumin neljä erilaista loppua tai kottikärryllinen vaikeasti selitttäviä variantteja Roomalaiskirjeen lopussa. (1995, 56, 295–96.)

Se mitä tämä tarkoittaa aiheemme kannalta, on seuraava: jos jae olisi vasta jossain myöhemmässä vaiheessa muokattu kolmiyhteiseksi, meille olisi jäänyt käsikirjoituksiin variantti ”alkuperäisestä” lukutavasta, jossa Jeesus käskee kastamaan ”omaan nimeensä”. Tällaisia käsikirjoituksia ei kuitenkaan ole löytynyt. Tämä havainto on tärkeä ja se sotii sitä todistusmassaa vastaan, joka meillä on olemassa. Jos jaetta olisi ”näpälöity” myöhemmin, siitä olisi jäänyt jälki tekstihistoriaan. Näin ollen vetoaminen löydettyihin käsikirjoituksiin ei tuekaan aiheemme väitettä, vaan päinvastoin. Todistustaakka on mielestäni niillä, jotka väittävät, että jaetta näpälöitiin myöhemmin.

Maininnat varhaisissa teoksissa 

Ehkä surempi ongelma väitteen esittäjien kohdalla on se kuuluisa "veto", että ei kerrota kaikkea. Vetoaminen Eusebiuksen teksteihin on nimittäin vasta toinen puoli kertomuksessa. Jaetta lainasivat ja siteerasivat ennen vuotta 325 muutkin kuin Eusebius. Maininta siitä, että Jeesus käski kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen lyöytyy useasta teoksesta ennen Eusebiusta. (Lainaukset olen tarkastanut sivuilta Early Christian Writings.)

• Didakhessa, joka syntyi joskus 100-luvun nurkilla, käsketään jakeessa 7:1 kastaa juoksevassa vedessä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Ks. Niedewimmer 1998, 52-53, 126.) 
• Justinos Marttyyri (n. 100-165) viittaa 1. Apologia-teoksessaan Jeesuksen sanoihin: "Sen jälkeen viemme heidät paikkaan, jossa on vettä. Siellä he syntyvät uudesti sillä tavalla, jolla me itsekin olemme uudestisyntyneet. Sitten heidät pestään vedessä Jumalan, kaiken Isän ja Valtiaan, Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen sekä Pyhän Hengen nimeen." (61.3)
• Ignatios Antikiolainen (n. 35-117) viittaa kirjeessään filadelfialaisille Matteuksen jakeeseen. Hän tuntee jakeen kolmiyhteisenä (luvussa 9). 
• Irenaeus (130-200) lainaa teoksessaan "Harhaoppeja vastaan" jaetta kolmiyhteisenä (kirja 3, luku 17). 
• Tertullianus (160-220) lainaa jaetta teoksessa "The Prescription Against Heretics", luvussa 20. Hän mainitsee sen myös kirjoittaessaan "Kasteesta", luvussa 6. 
• Victorinus (k. 304) kirjoitti joskus vuosien 270-310 välisenä aikana. Hän viittaa jakeeseen kolmiyhteisenä teoksensa "Commentary on the Apocalypse" jakeessa 1:15.

Meillä on siis varhaisia lainauksia ja viittauksia Matteuksen jakeeseen. Niiden mukaan Matteus kirjoitti, että Jeesus käski kastamaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Eusebiuksen maininnat menettävät aika lailla kaiken painoarvonsa. Käsittääkseni arkun kansi on naulattu kiinni lopullisesti - monella naulalla.

Matteus ja teologia

On vaikea löytää juuri ketään asiantuntijaa, joka pitäisi Eusebiuksen väitteitä todisteena siitä, että jae olisi väärennetty. (Voi tietenkin olla, että sain Ison Kirjan kirjastossa käsiini vain väärät teokset.) Olen koonnut yhteen muutamien aiheen asiantuntijoiden lausumia.  

Richard Francen (2007, 1117) mukaan Eusebiuksen maininta tulee nähdä ikään kuin tiivistelmänä ja löysänä viittauksena Matteuksen jakeeseen. Sitä ei siis tule pitää suorana ja tarkkana lainauksena. Myös John Nolland (2005, 1268) toteaa, että Eusebiuksen mainintaan ei kannata perustaa kovinkaan paljon. Davies & Allisonin (2000, 684) mukaan Eusebiuksen maininnalle ei ole olemassa minkäänlaista käsikirjoitusevidenssiä, eikä se ole vakastiotettava vaihtoehto. Myös Craig Keenerin (1999, 717) mukaan jae on ”aitoa Matteusta”. 

Entä ilmetty ristiriita Matteuksen ja Apostolien tekojen kastetavan välillä? Miksi seurakunta ei näyttänyt kastavan uskovia Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Tällä ei mielestäni ole aiheen kannalta suurtakaan merkitystä, koska tekstitodisteet ovat aika selvät. On tietysti pakko todeta, että tämä ”ristiriita” ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, että Matteuksen evankeliumin jakeen täytyy olla väärennös. Tällainen ajattelutapa tietää jo etukäteen, että Jeesuksen sanojen ja käytännön välillä ei voi olla ristiriitaa. Voisihan kyseessä olla yksinkertaisesti se, että opetuslapset eivät syystä tai toisesta halunneet kastaa ihmisiä käyttämällä juuri niitä sanoja, joita Jeesus käski? Tässä aiheessa ei kuitenkaan näytä olevan yhtä ainoaa ratkaisua ja olisi kiva kuulla asiaan muiden kommentteja. Aiheen kannalta asia on kuitenkin toissijainen, mutta silti itsessään mielenkiintoinen!

Francen (2007, 1117) mukaan Jeesus on voinut hyvinkin mainita itse nämä kolme persoonaa, mutta ei välttämättä siinä tarkoituksessa, että se olisi tarkoitettu viralliseksi kasteformulaksi. Matteus on jo maininnut Jeesuksen kastehetkessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen (3:16—17) ja hän on painottanut sitä, että Jeesus tulee kastamaan Hengellä (3:11). Ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta ei siis ole Matteukselle niin vieras kuin ollaan ajateltu. Hiukan samoilla linjoilla on Ulrich Luz (2005, 632), mutta hänen mukaansa Syyrian seurakunnassa, jossa Matteuksen evankeliumi alunperin lähti kiertämään(?), kasteformula oli nimenomaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Käytäntö on ehkä voinut vaihdella eri maantieteellisissä paikoissa. Luz joka tapauksessa painottaa sitä, että kolmen nimen yhdessäolo ei ole niin erityistä, koska ne esiintyvät jo Paavalilla (2. Kor. 13:13; 1. Kor. 12:4—6; 6:11; Gal. 4:6. Ks. myös 1. Piet. 1:2.) 

Löysin myös erään mielenkiintoisen näkökulman tähän jakeeseen. Näyttää siltä, että Matteus yksinkertaisesti lopettaa evankeliuminsa hiukan samantapaisesti kuin hän aloittaa sen. Evankeliumin alussa hän nimittäin listaa nimiä (sukuluettelo) ja hän on jakanut nimet kolmen ryppäiksi. Nyt hän päättää samalla tavalla, ei luettelemalla kolmea nimirypästä, vaan kolme nimeä: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalan pelastushistoria on lopulta tapahtunut ja siinä ovat mukana Jumaluuden kaikki kolme persoonaa. Kastettava yhtyy tunnustuksessaan ja kasteessaan tähän pelastukseen. (Nolland 2005, 1269.) Rickhard Bauckham (2008, 25) myös osoittaa, että toisen temppelinajan juutalaiset tekstit tekevät hyvin selväksi, että ainoastaan Jumala on arvollinen vastaanottamaan palvontaa, eivät enkeliolennot tai muut "välittäjähahmot". Matteus päättää evankeliuminsa juuri tähän kuvaukseen, jossa opetuslapset palvovat Jeesusta - ajatus jonka merkitys ei voinut mennä juutalaisilta lukijoilta ohitse (28.17). Tämä kolmen rypäs on myös yksi ikkuna siihen teologiseen väitteeseen, että Jeesuksessa Jumala on tullut kansasa keskuuteen: hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme (ks. mm. Wright 2004, 389). Itse asiassa nämä jakeet ovat evankeliumissa ns. inclusion eli sekä evankeliumin alku (1:23) että loppu (28:20) painottavat Jeesusta Jumalan läsnäolona. Kaikki niiden välissä oleva - eli koko evankeliumi - tulee lukea tässä valossa. (Hays 2016, 162-63.)

Johtopäätös

Väite, jonka mukaan Matteus 28:19 olisi väärennös, ei mielestäni kestä tarkempaa analyysiä. Kun otamme huomioon suoranaiset käsikirjoitukset, käsikirjoituksissa esiintyvien varianttien pysyvyyden, varhaisten teoksien lainaukset ja Matteuksen suuret teologiset linjat, väite jakeen turmeltuneisudesta osoittautuu perusteettomaksi. Matteuksen mukaan Jeesus, Ihmisen Poika, on saanut kaiken vallan ja voiman; Danielin kauan sitten näkemä näky toteutuu (Dan. 7). Jumalan suuri pelastusoperaatio täyttyy, ja siinä on mukana kaikki jumaluuden kolme persoonaa. 

Ja hetkinen: eikö se päivänselvä tosiasia, että Jeesus käskee kastaa opetuslapsia juuri itselleen, osoita melko selvästi, että hän ajatteli olevansa jotain enemmän kuin pelkkä juutalainen rabbi (Keener 1999, 716)? Haysin (2016) hyvin argumentoidun luvun 2 lukeminen ei jätä juuri muuta vaihtoehtoa. 

LÄHTEET

Aland, Kurt & Aland, Barbara. 1995. [1989]. The Text of the New Testament. An Introduction to the Critical Editions and to the Theory and Practice of Modern Textual Criticism. 2. Edition. Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans.

Bauckham, Rickhard. 2008. Jesus and the God of Israel: God Crucified and Other Studies on the New Testament's Christology of Divine Identity. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. 

Davies, William & Allison, Dale. 2000 The International Critical Commentary. The Cospel According to Saint Matthew. Volyme 3. Edinburgh: T & T Clark.

Early Christian Writings.

France, Richard. 2007. The Gospel of Matthew. Grand Rapids, Cambridge: W. B. Eerdmans Publishing Company. 

Hays, Richard. B. 2016. Echoes of Scripture in the Gospels. Waco, Texas: Baylor University Press.
Justinos Marttyyri. Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. 2008. Suom. Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu. Helsinki: Gaudeamus. 

Keener 1999. A Commentary on the Gospel of Matthew. Eerdmans Publishing Company.

Luz, Ulrich. 2005. Matthew 21—28. Käännös James. E. Grouch. Minneapolis: Fortress Press.

Metzger, Bruce. M. 1994. (8. painos 2007.) A Textual Commentary on the Greek New Testament. 2. edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. Lontoo & New York: United Bible Societies.

Metzger, Bruce. M. 1997. The Canon of the New Testament. Its Origin, Development, and Significance. Oxford: Clarendom Press. 

Nestle-Aland 28.

Niederwimmer, Kurt. The Didache. 1998. Käännös Linda M. Maloney. Minneapolis: Fortress Press.

Nolland, John. 2005. The Gospel of Matthew. The New International Greek Testament Commentary. William B. Eerdmans Publishing Company. Grand Rapids, MI: Cambridge.

Wright, N. T. 2004 [1992]. New Testament and the People of God. Christian Origins and the Question of God, Volume 1. Lontoo: SPCK.