Viimeisimmät suomenkieliset käännökset kääntävät Room. 8:20a seuraavanlaisesti: • 33/38 käännös: ” sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle” • 92 käännös: ”kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen” • Raamattu Kansalle- käännös: ” ”luomakunta on näet alistettu katoavaisuuden valtaan” • Kreikka (Nestle): τῇ γὰρ ματαιότητι ἡ κτίσις ὑπετάγη (kaikki viisi tarkistamaani englanninkielistä UT:a puhuu ”futility, vain” tai muita turhuuteen liittyviä sanoja käyttäen.)
Paavali, Uuden testamentin ja Septuaginta kirjoittajat (ja ymmärtääkseni myös muut antiikin kreikkalaiset) eivät kuitenkaan missään näytä käyttävän sanaa ymmärryksessä: ”katoava.”
Sana näyttäisi tarkoittavan paremminkin ”turhuus, mitättömyys, tyhjänpäiväisyys” (BAGD jne). Paavali käyttää saman sanan verbimuotoa esimerkiksi Room. 1:21: “he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet (ἐματαιώθησαν), ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt” (vrt. myös Ef. 4:17; 2 Piet. 2:18; Ps. 38:18 (LXX); 1. Aika 21:8; Jer. 2:5; 23:16).
Paavalin 8:18-30 kuvaa Jumalan lasten ja luomakunnan kirkkauteen ilmestymisen toivoa. Jos sana ματαιότης ymmärretään ”katoavaisuutena,” lukija hätiköidysti tekee johtopäätöksen luomakunnan eskatologisesta lopullisesta ”tuhoutumisesta.” Sana kontekstissaan kuitenkin näyttää puhuvan ”turhuudesta, mitättömyydestä ja tyhjänpäiväisyydestä,” jossa luomakunta nyt on. Tämä turhuuden olotila on luomakunnan synnin orjuuden olotila. Paavali maalaa kuitenkin kuvan, jossa kristityt yhdessä Kristuksen kirkkaudessa ovat luomakunnan tulevaisuuden vapautuksen toivo, johon se viedään. Näin kuva luomakunnan tuhoutumisesta ei ole kirjoittajan tarkoitus, vaan vapautus synnin ja turhuuden kahleista.
Näin siis Paavali. Kuinka tämä on tulkittava 2 Piet. 3:10 valossa, onkin sitten mielenkiintoinen juttu.
15 kommenttia:
Gyllenberg (1939) määrittelee sanan merkitykseksi 'turhuus'. Room. 8:20:n kohdalla taas 'katoavaisuus', mutta mainitsee toisena tulkintana 'heikkous, voimattomuus'.
Hedberg (1890) antaa merkitykseksi 'turhuus, joutavuus' tai 'tyhjyys'. Room. 8:aan taas 'muuttuvaisuus, katoovaisuus'. (ja tuo pitkä oo ei siis ole kirjoitusvirhe :D )
Liljeqvistiä tai muita uudempia sanakirjoja ei nyt ole saatavilla...
Iso A (Aapeli Saarisalo) kääntää sen omassa UT:ssaan sanalla "katoavaisuus".
Käännösvaihtoehtojen pohjalta ei synny isompaa teologista draamaa, jos vertailee esim. englanninkielisten (yl. turhuus?) ja suomalaisten (yl. katoavaisuus) kommentaarien tulkintoja kyseisestä jakeista?
Lileqvist sanoo: 1. turhuus - Ef. 4:17, 2. tyhjänpäiväisyys, mitättömyys - 2 Piet. 2:18, 3. katoavaisuus - Room. 8:20
Pointtini on: mistä ymmärrys "katoavaisuus" pullahtaa 8:20 kohdalla, kun sen kummenmin etymologia tai sanan käyttö missään muualla ei tue sitä.
Osavastaus on, että kontekstista: lähempää ja kauempaa. Loppuosa vastausta olisivat perusteet.
Näin valintaan vaihtoehtojen väillä ohjaa Liljeqvistkin alkusanoissaan.
Minustakin tuntuu oudolta, että suomenkielisissä käännöksissä käytetään tässä kohden ilmaisua "katoavaisuus". Ehkäpä tässä kääntäjien oma eskatologia ohjasi käännöstä?
Näitä mielenkiintoisia käännösvalintoja on muuten ainakin -92 käännöksessä aika runsaasti, vaikka tietysti "objektiivisesta käännöksestä" tuskin voidaan koskaan puhua Raamatun kohdalla.
Mitä tulee kohtaan 2 Piet. 3:10, niin en kyllä ole ollenkaan varma, että sekään vaatisi tuota "katoavaisuutta". (Tuo on toki aika kimurantti jae käsikirjoitusten valossa, mutta silti.) Ja kuinka ollakaan, tällä kertaa -92 käännös on mielestäni selkeästi paremmilla jäljillä kuin esim. -38 käännös...
Thuren selostaa kontekstivetoista katoavaisuus-sanavalintaa seuraavasti:
Alkuteksti puhuu siis ensin "turhuuden" alamaisuudesta (niin myös RKK ehdotuksessaan), ja vasta sitten turmeluksen eli "katoavaisuuden orjuudesta" (douleias tes fthoras), mutta KK on ihan oikein samastanut turhuuden (mataiotes) ja turmeluksen/turmion/katoavaisuuden/maatumisen, mitä kaikkea fthora pitää sisällään. "Turhuus" olisi kuitenkin pannut hyvä muistisen kuulijan ajattelemaan, mitä 1:21 on sanonut "turhanpäiväiseksi tulemisesta", siitä, että luotu olento ei saavuta sitä tarkoitusta eikä löydä sitä Jumalaa, jota varten hänet on luotu. "Katoavaisuus" taas palauttaa mieleen jakeessa 1:23 sanotun.
Nikolainen puolestaan toteaa:
Pohdintaa ja kääntämisen vaikeuksiaon myös aiheuttanut Paavalin puhe siitä, että "kaikki luotu" on joutunut alistumaan "turhanpäiväisyyteen", "mitättömyyteen", ei kylläkään omasta tahdostaan, vaan hänen "joka sen on alistanut". Käännös "luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle" (näin KR) on siis väärä; katoavaisuus tulee vasta myöhemmin puheeksi. Mutta mitä Paavali sitten tarkoittaa sillä "turhuudella" ja "tyhjyydellä"?
Eli Nikke toteaa yksioikoisesti käännöksen olevan väärä, koska katoavaisuus tulee kehiin vasta myöhemmin. Thuren toteaa käännöksen sanavalinnan olevan aivan oikea, koska katoavaisuus tulee kehiin myöhemmin :)
Kreikan kielestä tuli mieleen tuollainen live-esitys:
http://jullepartanen.blogspot.com/
tai youtubesta suoraan
http://www.youtube.com/watch?v=bjXUmlaH1VA
Kuulostaako tutulta?
Tuon jälkeen osaa arvostaa sellaisia keksintöjä kuin sanavälit ja pienet kirjaimet...
Mitä tulee varsinaiseen kysymykseesi, niin kyllä minusta "jeshuuahamashiia"-kieli on klipissä ollutta kieltä puhutumpaa. Näiden suhteen voi toki olla alueellisia ja/tai heimojen välisiä eroja.
Tuo "katoavaisuus" ei ole ehkä lopulta kuitenkaan niin pielessä, vaikka siinä lukijalla assosioituukin helposti eskatologisiin spektaakkeleihin. Jos ajatellaan sitä, että Jeesus uhkasi, että turmeluksen alaiset heitetään gehennaan, niin hinnomin laaksohan oli jätteidenpolttopaikka. Eli jos olemme turhuuden alaisia / turhuudesta osallisia / turhia, niin meidät heitetään gehennaan, eli poltetaan hinnomin laaksossa roskina ja jätteinä. Ajatusmaailmassa turhuuden tai katoavaisuuden alainen on lopulta aika sama. Itse tykkäisin, että gehenna käännettäisiin jonain jätteidenpolttouunina tai jotain. Vois avata ihmisten silmiä ja päästää ne helvetin angstistaan tajuamaan, että ovat matkalla roskien kanssa uuniin.
Isä Pekka O.M. Leivo:
1) "katoavaisuus/turhamaisuus"- sana liittyy tässä kohdassa nähdäkseni "luomakuntaan", eikä varsinaisesti ihmisii.
2) Hinnomin laakson gehennaa kyllä käytettiin lapsien uhraamispaikkana epäjumalille, mutta voisitko antaa todisteen tuolle väitteelle, että Hinnomin laaksossa poltettiin roskia, kuten usein on väitetty? Ensimmäinen minun tuntemani väite tuosta tulee 1200-luvulta. Onko sinulla mitään viitettä 1. vuosisadalta tai sen aikaisemmalta ajalta tukea ajatustasi?
Kiitos!
James Dunn kommentoi: "...the futility of creation is its being seen solely in relation to man (as man's to use or abuse for himself) or as autonomous, an entity in its own right, to be deified in turn (Nature, the Universe), instead of as God's creation to be ordered by God... ματαιότης can be regarded as nearly equivalent to φθορά (v 21, as most), so long as the full sweep of both words is borne in mind." (Word Biblical Commentary, Volume 38a: Romans 1-8)
Room. 8:20-23 näyttää viittaavan siihen, että vanhan ja uuden luomakunnan välillä on jatkuvuus. Jatkuvuus on ilmeistä myös ihmisen pelastumisessa: meidän ruumiimme lunastetaan vapaiksi (23). Voidaan myös kysyä, miksi Jumala tuhoaisi luomakunnan, jonka hän on todennut hyväksi.
Ben Witherington toteaa 2 Piet. kirjeen 3. luvusta mm. seuraavaa: "In view of the language of 'new heavens and new earth' that follows in 2 Peter 3:13 (cf. 1 En. 72:1; Rev 21:1), it is likely that this author believed in a real and physical transformation of the earth and its setting... Yet, stars wil fall, and the earth will burn, and the heavens surrounding the earth will collapse, but even all this does not necessarily imply the destruction of the whole universe, but only the part that needed to undergo judgement."
Tuo Benkun kommentti herättää muutamia ajatuksia:
- Kirjeen kirjoittajan mukaan maapallo tuhoutui jo kerran aikaisemminkin - mahtaako hän ajatella uuden tuhoutumisen olevan jotenkin samassa kategoriassa?
- Miksi ihmeessä esim. tähtien kuuluu tuhoutua (vrt. "only the part that needed to undergo judgment") - mitä syntiä ne ovat tehneet?
- Mistä ihmeestä Benkku tietää, mihin kirjoittaja uskoi? Koko debattihan pyörii tässä kohdassa sen ympärillä, olemmeko tulkinneet "apokalyptistä kieltä" liian kirjaimellisesti. BW3 näyttäisi ajattelevan jotenkin niin, että "koska kirjoittaja kirjoittaa koko pallon kirjaimellisesta tuhoutumisesta, niin kirjoittaja selvästikin uskoo koko pallon kirjaimelliseen tuhoutumiseen". Mutta tällainen päättely nähdäkseni edellyttää, että ensin ollaan varmoja siitä, kuinka kirjaimellisesti kieli pitää ymmärtää.
Witherington ei tulkitse 2. Piet. kirjeen 3. luvun viittaavan koko universumin tuhoutumiseen, kuten käynee ilmi lainauksestakin. Hänen mukaansa kyse on paremminkin uudistuksesta kuin totaalisesta annihilaatiosta. Epäselväksi kuitenkin jää, mitä ovat ne osat joiden täytyy tuhoutua. Jumalaton ihmiskunta nyt ainakin kuuluu siihen.
veka_82: Kiitos tarkennuksesta. Itse tulkitsin tuon niin, että BW3 ajattelee vain maapallon tuhoutuvan ja muun universumin säilyvän (vaikka muutamat[?] tähdet ja maapalloa ympäröivä taivas saavatkin osansa). Eli se, että ei ajattele koko universumin tuhoutuvan, ei vielä tarkoita sitä, etteikö voisi ajatella Telluksen tuhoutuvan.
Mutta toki tuo "real and physical transformation of the earth and itse setting" voi viitata myös maapallon uusiutumiseen/uudistumiseen ilman, että nykyinen pyyhkäistään pois ja kokonaan uusi tulee tilalle. Tulkitsin siis tuota lainausta väärin.
Lähetä kommentti