Juzan reipas 350-sivuinen kirja on hieman editoitu versio hänen vuoden 2017 väitöskirjastaan, jonka hän teki Tr. David Bauerin alaisuudessa Asburyn teologisessa seminaarissa, jossa hän opettaa osa-aikaisena professorina induktiivista raamatuntutkimusta. Juza kertoo (maililla) valinneensa tämän aiheen kolmesta syystä: häntä kiehtoo Jumalan luoma maailma, eikä aiheesta ole saatavilla kovinkaan monia teologisia tutkielmia, ja niissä joita on kirjoitettu, on hänen mukaansa korjaamisen varaa. Häntä kiinnostaa suuresti myös suuret raamattuteologiset linjat ja se millä tavalla eri kirjoittajat käsittelevät samoja aiheita.
Tässä aiheessa erilaisten tulkintojen ytimessä on erimielisyys siitä, miten vahvasti Ut:n kirjoittajat painottavat nykyisen ja tulevan maailman välistä jatkuvuutta ja epäjatkuvuutta. Vaikka tavallinen kansa onkin tottunut puhumaan ”maan päällä elämisestä ja taivaaseen menemisestä”, tutkimuksessa pelikentällä vaihtoehtojen maailma on paljon tätä moninaisempi. Tutkimuksessa on annettu ainakin kuusi erilaista vastausta siihen kysymykseen, mikä tulee olemaan tämän nykyisen maailman kohtalo:
Vasemmalla listatuissa vaihtoehdoissa painottuu jatkuvuus, kun taas oikeassa reunassa olevissa vaihtoehdoissa painottuu epäjatkuvuus. Näkemykset 3-4 ovat jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden välimaastossa toimien ikään kuin välimallina. Tässä lyhyt määritelmä kustakin näkemyksestä:
Näin ollen näkemyksissä 1-2 nykyisen maailman fyysinen koostumus pysyy ennallaan, näkemyksissä 3-4 sitä muokataan tavalla tai toisella ja näkemyksissä 5-6 fyysinen todellisuus tuhoutuu kokonaan. Mutta mikä näistä näkemyksistä on esillä Ut:ssa vai esiintyykö Ut:ssa itse asiassa erilaisia ja toisensa kanssa kilpailevia näkemyksiä?
Nämä kysymykset johtavat meidät Juzan kirjan ytimeen. Kirjan keskeisenä tavoitteena onkin selvittää vastaus kahteen suureen kysymykseen:
Juza analysoi tarkasti Matteuksen (luku 2), Markuksen (luku 3), Luukkaan (luku 4), Paavalin (luku 5), Heprealaiskirjeen (luku 6), Pietarin (luku 7), Johanneksen (luku 8) ja Ilmestyskirjan (luku 9) opetusta kosmoksen kohtalosta. Johtopäätökset vedetään nippuun kirjan viimeisessä 10. luvussa. Kirjassa analysoitavat jaejaksot on jaettu ensi- ja toissijaisiin teksteihin. Ensisijaiset tekstit, jotka saavat laajimman huomion osakseen, ovat Matt. 24:29-31; Mark. 13:24-27; Luuk. 21:25-27; Room. 8:19-22; Hepr. 12:25-29; 2. Piet. 3:4-13 ja Ilm. 21:1-5. Toissijaiset tekstit ovat Matt. 5:5, 19; 19:28; 24:35; Mark. 13:31; Luuk. 16:17; 21:33; Ap.t. 2:19-20; 3:19-21; 1. Kor. 7:31; 2. Kor. 5:17; Gal. 6:15; Kol. 1:20; Hepr. 1:10-12; 1. Joh. 2:17; Ilm. 6:12-17; 11:15-19; 16:17-21; 20:11.
Juza pyrkii löytämään kunkin Uuden testamentin kirjoittajan teologiasta vastauksen viiteen olennaiseen kysymykseen:
Kysymykseen 1 Uuden testamentin kirjoittajien vastauksissa painottuu jumalallinen agentti. Jotkin kirjoittajat painottavat selvästi korotetun Jeesuksen roolia (Matteus, Markus, Paavali), kun taas toiset painottavat (Isä)Jumalan toimintaa (Hepr., Pietari ja Ilmestyskirjan Johannes). Kyseessä ei kuitenkaan ole erimielisyys, vaan painotusero; näkemyksissä huokuu laaja yksimielisyys jumalallisesta toiminnasta.
Kysymyksen 2 vastaukseen ei anneta tarkkoja päivämääriä, vaan painopiste on olennaisessa tapahtumassa, joka on Jeesuksen takaisintulo, jonka nähdään toimivan vanhatestamentillisen Herran päivän toteutumisena. Olennainen asia on tapahtuman varmuus, ei sen ajoitus. Kosmos tulee siis kokemaan muutoksen Herran palatessa takaisin kuninkaana. (Ainoa mahdollinen poikkeus tähän on Ilmestyskirjan 1000-vuotinen valtakunta, joka voidaan tietenkin tulkita erilaisilla tavoilla.)
Kysymys 3:n vastauksessa Uuden testamentin kirjoittajat ovat hyvin yksimielisiä. Nykyisen kosmoksen ongelmana on synti, kuolema ja pahojen olentojen hallintavalta. Kosminen muutos tulee tapahtumaan ennenkaikkea siksi, että näistä asioista voidaan hankkiutua lopullisesti eroon. Nykyinen maailmanaika on pahan hallinnan alainen, mutta Jumala on kuitenkin jo voittanut ne Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, ja tämä voitto viedään päätökseen Jeesuksen 2. tulemuksessa. Kosmos kaipaa siis ennenkaikkea vapautusta.
Kysymykseen 4 liittyen Uuden testamentin kirjoittajat tarjoavat todella monia erilaisia kielikuvia, kuten suuri ravistelu, orjuudesta vapautuminen, kosmoksen vaatteiden vaihtaminen, tuli, uudistuminen ja taivaan ja maan ”katoaminen”. Eri kielikuvilla painotetaan sekä jatkuvuutta että epäjatkuvuutta tämän ja tulevan maailman välillä. Yksikään Uuden testamentin kirjoittaja ei Juzan mukaan väitä, että nykyinen maailma tulisi pysymään täysin samanlaisena ja koskemattomana (näkemykset 1-2 eivät saa kannatusta), mutta toisaalta kukaan heistä ei myöskään väitä, että kosmos tulisi kokemaan täydellisen tuhoutumisen ja/tai uudelleenluomisen (näkemykset 5-6 eivät saa kannatusta). Seuraava kuva tiivistääkin Juzan analyysin lopputuleman:
Siinä kun Paavali, Heprealaiskirje ja Ilmestyskirja edustavat uudistamis-näkemystä (näkemys 3), Pietari painottaa rekonstruoimista (näkemys 4). Evankeliumien kirjoittajat voidaan sijoittaa näistä jompaan kumpaan. Tästä lopputulemasta voidaan Juzan mukaan tehdä kolme merkittävää huomiota.
Ensinnäkin on merkittävää huomata, että kaikki Uuden testamentin kirjoittajat edustavat joko uudistus- tai rekonstruointinäkemystä (3-4), joiden mukaan ”ainetta muokataan”. Jumala on uskollinen luomalleen maailmalle ja Hän tulee lunastamaan sen.
Toiseksi kaikki kirjoittajat linkittävät tapahtuman Jumalan/Jeesuksen ilmestymiseen. Tähän liittyen Juza tekee tärkeän huomion. Silloin, kun Ut:n kirjoittajat haluavat painottaa tulevaa tuomiota, he käyttävät kosmista katastrofia painottavia kielikuvia. Kuitenkin silloin, kun he haluavat painottaa tulevaa pelastusta, he käyttävät kosmista uudistusta painottavia kielikuvia. Kun tämä näkökulma otetaan huomioon, silloin eri kirjoittajien tekstejä ei tarvitse tarpeettomasti asettaa vastakkain, vaan ne voidaan tulkita toisiaan täydentävinä.
Kolmanneksi kosmiseen muutokseen liittyy kaikkien kirjoittajien mukaan muutos vallanpitäjässä. Kun Jumala/Jeesus saapuu, se tietää pahuuden voimien totaalista loppua.
Kysymykseen 5 Ut:n kirjoittajat vastaavat monenlaisilla kielikuvilla, kun he opettavat tulevasta maailmanajasta. Yhteisinä ideoina painottuvat kuitenkin maailma ilman syntiä ja kuolemaa: tulevassa maailmassa elämä tulee olemaan täydellisesti Jumalan ja Kristuksen hallintavallan alaisuudessa. Monet kirjoittajat liittävät tähän olennaisena asiana myös pyhien hallinnan uudistetussa maailmassa, jonka he tulevat saamaan perintönä itselleen.
Isona lopputiivistyksenä Juzan argumentti voidaan tiivistää seuraavaa tekstiä lainaamalla:
Esimerkki 2 — 2. Piet. 3
Ehkä hankalin ja eniten tulkinnallisia haasteita aiheuttanut teksti on 2. Pietarin kirjeen jakeet 3:4-13. Kokemukseni mukaan jakeet tulkitaan yleensä letkautuksella ”maapallo poltetaan tulella!”. Juzan tarkkanäköinen eksegeesi kuitenkin paljastaa, että jaejakson todellinen painopiste on jumalattoman ihmiskunnan saamassa tuomiossa, eikä suinkaan tämän maailman tuhoamisessa. Itse asiassa kirjoittaja ei koskaan sano sanaakaan siitä, että maa tultaisiin polttamaan! Sen sijaan painopiste on Jeesuksen paluussa, jonka aikana maa tulee paljastumaan tuomiolle.
Tässä aiheessa erilaisten tulkintojen ytimessä on erimielisyys siitä, miten vahvasti Ut:n kirjoittajat painottavat nykyisen ja tulevan maailman välistä jatkuvuutta ja epäjatkuvuutta. Vaikka tavallinen kansa onkin tottunut puhumaan ”maan päällä elämisestä ja taivaaseen menemisestä”, tutkimuksessa pelikentällä vaihtoehtojen maailma on paljon tätä moninaisempi. Tutkimuksessa on annettu ainakin kuusi erilaista vastausta siihen kysymykseen, mikä tulee olemaan tämän nykyisen maailman kohtalo:
Vasemmalla listatuissa vaihtoehdoissa painottuu jatkuvuus, kun taas oikeassa reunassa olevissa vaihtoehdoissa painottuu epäjatkuvuus. Näkemykset 3-4 ovat jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden välimaastossa toimien ikään kuin välimallina. Tässä lyhyt määritelmä kustakin näkemyksestä:
- Vaihtoehto 1 — Permanence/Jatkuvuus. Tämän ja tulevan maailman välillä ei ole minkäänlaista eroavuutta, vaan kyse on täydellisestä jatkuvuudesta. Tuleva maailma on yhtä kuin tämä maailma.
- Vaihtoehto 2 — Restoration/Ennalleen asettaminen. Tuleva maailma tulee olemaan hyvin samanlainen kuin nykyinen maailma, siinä on kyseessä palaaminen alkuperäiseen paratiisimaiseen tilaan. Kyse on alkuperäisen maailman elvyttämisestä (regenerated).
- Vaihtoehto 3 — Renovation/Uudistaminen. Tämä maailma tulee kokemaan melko rajun uudistuksen eli tuleva maailma tulee olemaan uudella tavalla uudistettu versio vanhasta maailmasta.
- Vaihtoehto 4 — Reconstruction/Rekonstruoiminen. Tämä maailma tulee tavalla tai toisella luhistumaan ja se tullaan asettamaan uudelleen kasaan. Aineellinen maailma pysyy aineellisena maailmana, mutta se on uudelleenjärjestetty uudistetuksi tilaksi.
- Vaihtoehto 5 — Re-Creation/Uudelleenluominen. Nykyinen maailma tulee tuhoutumaan ja Jumala luo uuden maailman sen tilalle ex nihilo eli tyhjästä. Painotus on epäjatkuvuudessa. Tuleva maailma on täysin uusi maailma.
- Vaihtoehto 6 — Annihilation/Tuhoutuminen. Tämä fyysinen maailma tulee totaalisesti tuhoutumaan ja tämän ja tulevan maailman välillä on täydellinen epäjatkuvuus. Nykyinen aineellinen maailma katoaa lopullisesti. Tulevassa ajassa ei ole kosmosta lainkaan, vaan kyseessä on pelkästään immateriaalinen eli aineeton taivaallinen olotila.
Nämä kysymykset johtavat meidät Juzan kirjan ytimeen. Kirjan keskeisenä tavoitteena onkin selvittää vastaus kahteen suureen kysymykseen:
- Mitä kukin Ut:n kirjoittaja opettaa kosmoksen tulevaisuudesta?
- Voidaanko eri kirjoittajien teologiset näkemykset yhdistää yhdeksi yhteneiseksi teologiseksi paketiksi, vai ovatko ne keskenään liian erilaisia edustaen erilaisia tulkinnallisia traditioita? (s. 8, 305).
Juza analysoi tarkasti Matteuksen (luku 2), Markuksen (luku 3), Luukkaan (luku 4), Paavalin (luku 5), Heprealaiskirjeen (luku 6), Pietarin (luku 7), Johanneksen (luku 8) ja Ilmestyskirjan (luku 9) opetusta kosmoksen kohtalosta. Johtopäätökset vedetään nippuun kirjan viimeisessä 10. luvussa. Kirjassa analysoitavat jaejaksot on jaettu ensi- ja toissijaisiin teksteihin. Ensisijaiset tekstit, jotka saavat laajimman huomion osakseen, ovat Matt. 24:29-31; Mark. 13:24-27; Luuk. 21:25-27; Room. 8:19-22; Hepr. 12:25-29; 2. Piet. 3:4-13 ja Ilm. 21:1-5. Toissijaiset tekstit ovat Matt. 5:5, 19; 19:28; 24:35; Mark. 13:31; Luuk. 16:17; 21:33; Ap.t. 2:19-20; 3:19-21; 1. Kor. 7:31; 2. Kor. 5:17; Gal. 6:15; Kol. 1:20; Hepr. 1:10-12; 1. Joh. 2:17; Ilm. 6:12-17; 11:15-19; 16:17-21; 20:11.
Juza pyrkii löytämään kunkin Uuden testamentin kirjoittajan teologiasta vastauksen viiteen olennaiseen kysymykseen:
- Kuka on toimija kosmisessa tapahtumassa? (Kuka?)
- Milloin tämä kosminen tapahtuma tulee tapahtumaan? (Koska?)
- Miksi tämä kosminen tapahtuma tulee tapahtumaan? (Miksi?)
- Miten tämä kosminen tapahtuma tulee tapahtumaan? (Miten?)
- Mikä tulee olemaan tämän kosmisen tapahtuman lopputulema? (Mitä?)
Kysymykseen 1 Uuden testamentin kirjoittajien vastauksissa painottuu jumalallinen agentti. Jotkin kirjoittajat painottavat selvästi korotetun Jeesuksen roolia (Matteus, Markus, Paavali), kun taas toiset painottavat (Isä)Jumalan toimintaa (Hepr., Pietari ja Ilmestyskirjan Johannes). Kyseessä ei kuitenkaan ole erimielisyys, vaan painotusero; näkemyksissä huokuu laaja yksimielisyys jumalallisesta toiminnasta.
Kysymyksen 2 vastaukseen ei anneta tarkkoja päivämääriä, vaan painopiste on olennaisessa tapahtumassa, joka on Jeesuksen takaisintulo, jonka nähdään toimivan vanhatestamentillisen Herran päivän toteutumisena. Olennainen asia on tapahtuman varmuus, ei sen ajoitus. Kosmos tulee siis kokemaan muutoksen Herran palatessa takaisin kuninkaana. (Ainoa mahdollinen poikkeus tähän on Ilmestyskirjan 1000-vuotinen valtakunta, joka voidaan tietenkin tulkita erilaisilla tavoilla.)
Kysymys 3:n vastauksessa Uuden testamentin kirjoittajat ovat hyvin yksimielisiä. Nykyisen kosmoksen ongelmana on synti, kuolema ja pahojen olentojen hallintavalta. Kosminen muutos tulee tapahtumaan ennenkaikkea siksi, että näistä asioista voidaan hankkiutua lopullisesti eroon. Nykyinen maailmanaika on pahan hallinnan alainen, mutta Jumala on kuitenkin jo voittanut ne Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, ja tämä voitto viedään päätökseen Jeesuksen 2. tulemuksessa. Kosmos kaipaa siis ennenkaikkea vapautusta.
Kysymykseen 4 liittyen Uuden testamentin kirjoittajat tarjoavat todella monia erilaisia kielikuvia, kuten suuri ravistelu, orjuudesta vapautuminen, kosmoksen vaatteiden vaihtaminen, tuli, uudistuminen ja taivaan ja maan ”katoaminen”. Eri kielikuvilla painotetaan sekä jatkuvuutta että epäjatkuvuutta tämän ja tulevan maailman välillä. Yksikään Uuden testamentin kirjoittaja ei Juzan mukaan väitä, että nykyinen maailma tulisi pysymään täysin samanlaisena ja koskemattomana (näkemykset 1-2 eivät saa kannatusta), mutta toisaalta kukaan heistä ei myöskään väitä, että kosmos tulisi kokemaan täydellisen tuhoutumisen ja/tai uudelleenluomisen (näkemykset 5-6 eivät saa kannatusta). Seuraava kuva tiivistääkin Juzan analyysin lopputuleman:
Siinä kun Paavali, Heprealaiskirje ja Ilmestyskirja edustavat uudistamis-näkemystä (näkemys 3), Pietari painottaa rekonstruoimista (näkemys 4). Evankeliumien kirjoittajat voidaan sijoittaa näistä jompaan kumpaan. Tästä lopputulemasta voidaan Juzan mukaan tehdä kolme merkittävää huomiota.
Ensinnäkin on merkittävää huomata, että kaikki Uuden testamentin kirjoittajat edustavat joko uudistus- tai rekonstruointinäkemystä (3-4), joiden mukaan ”ainetta muokataan”. Jumala on uskollinen luomalleen maailmalle ja Hän tulee lunastamaan sen.
Toiseksi kaikki kirjoittajat linkittävät tapahtuman Jumalan/Jeesuksen ilmestymiseen. Tähän liittyen Juza tekee tärkeän huomion. Silloin, kun Ut:n kirjoittajat haluavat painottaa tulevaa tuomiota, he käyttävät kosmista katastrofia painottavia kielikuvia. Kuitenkin silloin, kun he haluavat painottaa tulevaa pelastusta, he käyttävät kosmista uudistusta painottavia kielikuvia. Kun tämä näkökulma otetaan huomioon, silloin eri kirjoittajien tekstejä ei tarvitse tarpeettomasti asettaa vastakkain, vaan ne voidaan tulkita toisiaan täydentävinä.
Kolmanneksi kosmiseen muutokseen liittyy kaikkien kirjoittajien mukaan muutos vallanpitäjässä. Kun Jumala/Jeesus saapuu, se tietää pahuuden voimien totaalista loppua.
Kysymykseen 5 Ut:n kirjoittajat vastaavat monenlaisilla kielikuvilla, kun he opettavat tulevasta maailmanajasta. Yhteisinä ideoina painottuvat kuitenkin maailma ilman syntiä ja kuolemaa: tulevassa maailmassa elämä tulee olemaan täydellisesti Jumalan ja Kristuksen hallintavallan alaisuudessa. Monet kirjoittajat liittävät tähän olennaisena asiana myös pyhien hallinnan uudistetussa maailmassa, jonka he tulevat saamaan perintönä itselleen.
Isona lopputiivistyksenä Juzan argumentti voidaan tiivistää seuraavaa tekstiä lainaamalla:
Mikä siis on Ut:n kirjoittajien olennaisin opetus liittyen kosmoksen tulevaisuuteen? Yleisesti ottaen he opettavat monilla eri tavoilla, että Jumala ja/tai Jeesus (kuka?) tulee Herran päivänä (koska?), jotta Hän tuhoaisi synnin, kuoleman ja pahuuden voimien hallintavallan (miksi?) uudistaen materiaalisesti tämän maailman (miten?), jotta pelastus ja Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta saatu voitto tulisi täydellisesti manifestoiduksi koko kosmoksessa (mitä?). (Kirjan s. 305)
Kirjaesittely venyisi valovuoden pituiseksi jos kunkin luvun argumenttiin sukeltaisi tarkemmin. Annan kuitenkin kaksi lyhyttä esimerkkiä kirjassa käsitellyistä aiheista, jotka ovat aiheuttaneet päänvaivaa raamatunlukijoille.
Esimerkki 1: Aurinko pimenee, kuu ei anna valoaan ja tähdet putoavat taivaalta...
Jokainen, joka on perehtynyt Jeesuksen "lopunaikapuheeseen" synoptisissa evankeliumeissa tietää, että Jeesuksen sanojen tulkinnoissa on hyvin paljon variaatiota siitä syystä, että on hyvin vaikea päättää koska Jeesus puhuu Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta (joka tapahtui vuonna 70) ja koska hän puhuu toisesta tulemuksestaan aikojen lopulla. Jeesuksen puheessa on kohtia, joissa jotkut näkevät viittauksen tämän maailman tuhoon:
Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. (Matt. 24:29)
Näiden sanojen taustalla on selvästikin Jesajan kirjassa esiintyvät profetiat (13:10; 34:4), joskin Jooelin kirjan ennustuksiin saattaa myös olla pieni viittaus (2:10; 3:15 [4:15LXX]). Jesajan kirjassa profetiat on suunnattu aikansa poliittisia valtoja, kuten Babyloniaa (Jes. 13:1-14:32) ja Edomia (34:1-17) vastaan, kun taas Jooel (2:1-17) antaa kritiikkiä Juudalle ja Jerusalemille. Olennaista on se, että vaikka profeetat käyttävät hyvin rajua kosmista kuvausta Herran päivän saapumisesta, tekstien päätarkoitus on kuvata poliittisten valtojen tuhoutumista, kuten Babylonian kaatumista Jesajan 13.luvussa. Käytetyssä kielessä on ennenkaikkea teologisesta sanomasta, ei niinkään kosmisesta sanomasta. Näin ollen
...kosmisesta katastrofista kertovaa profeettojen käyttämää kieltä ei saa puskea liiaksi niin, että se antaisi meille kosmista informaatiota. Tekstin päätarkoitus ei ole kertoa kosmoksen hajoamisesta, vaan Jumalan saapumisesta ja Hänen valtansa vastustajien tuhoutumisesta. (S. 43)
Tästä syystä Matt. 24:29:ssä painotus on eskatologisessa tuomiossa ja vallan vaihtumisessa, kun Ihmisen Poika saapuu tuomitsemaan pahuuden ja vapauttamaan valittunsa. Profeetallisia kielikuvia on siis osattava lukea oikein.
Esimerkki 2 — 2. Piet. 3
Ehkä hankalin ja eniten tulkinnallisia haasteita aiheuttanut teksti on 2. Pietarin kirjeen jakeet 3:4-13. Kokemukseni mukaan jakeet tulkitaan yleensä letkautuksella ”maapallo poltetaan tulella!”. Juzan tarkkanäköinen eksegeesi kuitenkin paljastaa, että jaejakson todellinen painopiste on jumalattoman ihmiskunnan saamassa tuomiossa, eikä suinkaan tämän maailman tuhoamisessa. Itse asiassa kirjoittaja ei koskaan sano sanaakaan siitä, että maa tultaisiin polttamaan! Sen sijaan painopiste on Jeesuksen paluussa, jonka aikana maa tulee paljastumaan tuomiolle.
Juzan analyysissä jaejakso käy ymmärrettäväksi, kun sitä lähestytään oikeasta näkökulmasta. Yksi olennaisimpia kysymyksiä onkin se, mikä on jakeen 3:10 alkuperäinen lukutapa. Jae on nimittäin tekstikriittisesti yksi hankalimpia Ut:n kohtia, koska käsikirjoituksissa on edustettuna ainakin kahdeksan eri tekstivarianttia + useita tutkijoiden ehdottamia rekonstruktioita, jotka eivät sinällään ole esillä käsikirjoituksissa. Kuten Juza vahvasti argumentoi, alkuperäisenä tekstinä tulisi pitää heuretheesetai-sanaa (”maa tulee löytymään/paljastumaan”), joka löytyykin 1992- ja UT2020- käännöksistä. Sen sijaan katakaeesetai-sana (”maa tulee palamaan”), joka on valittu 1938 ja RK-käännöksiin, on selvästi virheellinen tekstivariantti. Tekstikriittisesti sekä ulkoiset että sisäiset todisteet suosivat ”maa tullaan löytämään” -varianttia. Painopiste on eskatologisessa tuomiossa, kun kaikki maan päällä tehdyt asiat tulevat paljastumaan tuomiolle arvioitavaksi. Tämä on itse asiassa ollut tutkijoiden enemmistönäkemys aina Richard Bauckhamin vuonna 1983 ilmestyneen kommentaarin jälkeen. Toisin sanoen 2. Piet. 3:sta ei voida sijoittaa vaihtoehto 6 tuhoutuminen-vaihtoehtoon, vaan kirjeen teologia edustaa pikemminkin vaihtoehto 4:n rekonstruoimis-näkemystä.
Arvio
Juzan kirjan lukemisesta huokuu kirjoittajan tarkkuus ja analyyttisuus. Alkukielen ilmaisuja pyöritellään tarkasti, tekstit asetetaan tiukasti laajempaan kirjalliseen asiayhteyteen ja erilaisten näkemysten edustajat mainitaan alaviitteissä laajasti. Tämän lisäksi teknisetkin asiat kyetään mielestäni tuomaan ymmärrettävästi esiin mm. erilaisten taulukoiden avulla — näin eritasoiset lukijat pysyvät kärryillä.
Kirjan loppuluvussa lukija odottaa jotain kommenttia siitä, miten olennaisella tavalla Jeesuksen ylösnousemusruumis ja sen koostumuksen pohtiminen on saattanut vaikuttaa olennaisella tavalla Ut:n kirjoittajien teologiaan ja Juza nostaakin asian esille lyhyesti viimeisessä luvussa. Hänen mukaansa Jeesuksen ylösnousemusruumis on paras mahdollinen analogia tämän ja tulevan maailman jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden analysoimiseksi (s. 304-05), joskin tätä aihealuetta ei sen tarkemmin kirjassa analysoida (toki se ei suoranaisesti kuulu kirjan tavoitteeseen). Jeesuksen ylösnousemusruumiissa näkyy nimittäin konkreettisesti epäjatkuvuus eli ylösnousemusruumis elää täysin uudenlaisella elämän tasolla, mutta toisaalta kyseessä on vahva jatkuvuus, koska kyseessä on edelleen sama vanha ruumis, jonka voi edelleen tunnistaa ”Jeesukseksi”.
Kokemus seurakuntakentästä on osoittanut, että kirjan aihe on jäänyt hieman mystiseksi ja monella tavalla laiminlyödyksi osa-alueeksi. Monilla kristityillä on nimittäin kiusaus lukea Ut:n teksteistä ainoastaan niitä kohtia, joissa ainakin pintapuolisella lukemisella tälle kosmokselle on luvassa ainoastaan tulta ja tuppuraa. Kyseisiä kohtia painotetaan sitten niin paljon, että ne muodostavat itse asiassa melko konkreettisen ristiriidan joidenkin muiden Ut:n kirjoittajien tekstien kanssa (klassisena esimerkkinä 2. Piet. 3 vs. Room. 8). Juzan kirja toimii mainiona vastalääkkeenä tähän klassiseen ongelmaan. Jos Juzan argumentti pitää, me voimme todella nähdä Ut:n teksteissä yhtenäisen linjan tässä asiassa.
Arvio
Juzan kirjan lukemisesta huokuu kirjoittajan tarkkuus ja analyyttisuus. Alkukielen ilmaisuja pyöritellään tarkasti, tekstit asetetaan tiukasti laajempaan kirjalliseen asiayhteyteen ja erilaisten näkemysten edustajat mainitaan alaviitteissä laajasti. Tämän lisäksi teknisetkin asiat kyetään mielestäni tuomaan ymmärrettävästi esiin mm. erilaisten taulukoiden avulla — näin eritasoiset lukijat pysyvät kärryillä.
Kirjan loppuluvussa lukija odottaa jotain kommenttia siitä, miten olennaisella tavalla Jeesuksen ylösnousemusruumis ja sen koostumuksen pohtiminen on saattanut vaikuttaa olennaisella tavalla Ut:n kirjoittajien teologiaan ja Juza nostaakin asian esille lyhyesti viimeisessä luvussa. Hänen mukaansa Jeesuksen ylösnousemusruumis on paras mahdollinen analogia tämän ja tulevan maailman jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden analysoimiseksi (s. 304-05), joskin tätä aihealuetta ei sen tarkemmin kirjassa analysoida (toki se ei suoranaisesti kuulu kirjan tavoitteeseen). Jeesuksen ylösnousemusruumiissa näkyy nimittäin konkreettisesti epäjatkuvuus eli ylösnousemusruumis elää täysin uudenlaisella elämän tasolla, mutta toisaalta kyseessä on vahva jatkuvuus, koska kyseessä on edelleen sama vanha ruumis, jonka voi edelleen tunnistaa ”Jeesukseksi”.
Kokemus seurakuntakentästä on osoittanut, että kirjan aihe on jäänyt hieman mystiseksi ja monella tavalla laiminlyödyksi osa-alueeksi. Monilla kristityillä on nimittäin kiusaus lukea Ut:n teksteistä ainoastaan niitä kohtia, joissa ainakin pintapuolisella lukemisella tälle kosmokselle on luvassa ainoastaan tulta ja tuppuraa. Kyseisiä kohtia painotetaan sitten niin paljon, että ne muodostavat itse asiassa melko konkreettisen ristiriidan joidenkin muiden Ut:n kirjoittajien tekstien kanssa (klassisena esimerkkinä 2. Piet. 3 vs. Room. 8). Juzan kirja toimii mainiona vastalääkkeenä tähän klassiseen ongelmaan. Jos Juzan argumentti pitää, me voimme todella nähdä Ut:n teksteissä yhtenäisen linjan tässä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti