1. Vanha testamentti
Heprean sanalla rûaḥ voidaan viitata liikkuvan ilman lisäksi ihmisten, eläinten, yliluonnollisten henkien sekä Jumalan ominaisuuksiin. Sana voidaan kääntää "tuuli", "henkäys", "katoavainen", "asenne", "luonne", "henki".Ilmaus “pyhä henki” (rûaḥ qāḏôš) esiintyy Vanhassa testamentissa kolmesti, Psalmi 51:11; Jesaja 63:10-11. Ilmaukset “Herran [Jahven] henki” ja “Jumalan henki” esiintyvät noin 94 kertaa Vanhassa testamentissa, kun lasketaan mukaan ilmaukset “minun henkeni”, “sinun henkesi”, “hänen henkensä” kun viitataan selvästi Jumalaan.
Ensimmäinen viittaus Jumalan henkeen löytyy 1. Mooseksen kirjassa 1:2b: Jumalan henki liikkui vetten yllä. Sanalla ”liikkua” on persoonallinen sävy. Sitä käytettiin mm. kotkan leijailusta taivaalla, 5. Mooseksen kirja 32:11. Psalmissa 33:6 viitataan luomiskertomukseen: Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot.
Ihmisen luominen nähdään erityisenä hengellisenä tapahtumana, 1. Mooseksen kirja 2:7. Muinaisessa ajattelussa henki liitettiin elämään. Kuolleet eivät hengitä. Jumalan henki luo ihmisen, Job 33:4, antaa ihmiselle viisauden, Job 32:8, ja opettaa häntä, Psalmin 143:10.
Pentateukissa ja historiakirjoissa kuvataan kuinka Jumalan henki antoi Israelin kansanjohtajille kykyä ja voimaa johtaa. Mooses oli johtajista suurin.
Jumalan henki auttoi tuomareita vapauttamaan Israelin kansa muiden kansojen vallan alaisuudesta. Tämä edellytti usein sotilaallisia ponnisteluja. Jumalan hengen läsnäolo ei kuitenkaan taannut tuomarien sisäistä moraalista uudistumista ja kuuliaisuutta Jumalalle, Tuomarien kirja 13-16.
Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa kuvataan Jumalan hengen vaikutusta Israelin ensimmäisissä kuninkaissa Saulissa, Daavidissa ja Salomossa. Myöhemmin Jahven henki auttoi pakkosiirtolaisuudesta palanneita kansanjohtajia ja kansaa Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisessa, Sakaria 4:6-7.
Israelin historiassa esiintyi todellisia Jahven profeettoja ja vääriä profeettoja. Profeetoista suurin oli Mooses. Myöhemmät profeetat perustivat julistuksensa Mooseksen lakiin. Elia ja Elisa lukeutuvat merkittävimpiin profeettoihin, 1. Kuninkaiden kirja 17 – 2. Kuninkaiden kirja 9.
Jumalan henki vaikutti profeetoissa, Miika 3:8. Henki sai profeetoissa aikaan henkilökohtaista moraalista vilpittömyyttä sekä oikeudenmukaisuuden julistamiseen liittyvää julkista rohkeutta. Nämä ominaisuudet puuttuivat vääriltä profeetoilta.
Kirjaprofeetoissa puhutaan Jumalan hengen eskatologisesta työstä. Joel 3 kuvaa yleistä hengen vuodatusta. Tämä hengen vuodatus on riippumaton etnisestä taustasta, iästä, sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta.
Hesekielin kirjassa 36:25-27 kuvataan hengen uudistusta – hengen puhdistavaa ja eläväksitekevää vaikutusta. Aivan kuten vesi puhdistaa ihmisen ruumiin, Jumalan henki puhdistaa ihmisen sisimmän.
Jeremian kirjassa 31:31-34 on ennustus uudesta liitosta, jossa on kyse Jumalan hengen sisäisestä vaikutuksesta ihmisissä. Vanhassa liitossa laki kirjoitettiin kivitauluihin. Uudessa liitossa se kirjoitetaan ihmissydämiin. Lisäksi Jesaja kuvaa kuinka Jumalan henki on läsnä koko luomakunnan uudistamisessa, Jesaja 65-66.
Vanhassa testamentissa profetoidaan tulevasta daavidilaisesta kuninkaasta, jonka Jumalan henki on erityisellä tavalla voidellut. Heprean sana mashiah, messias, tarkoittaa kuninkaaksi voideltu.
Jesajan kirjassa, 11:1-5; 41:1-4; 61:1-3, kuvataan Jumalan hengen voiteleman messiaan olevan daavidilaista syntyperää. Voidellun sanoma on suunnattu köyhille, sydämeltään särkyneille, niille, jotka valittavat. Sanoma koskee oikeudenmukaisuuden toteutumista ja vapautuksen koittamista.
Vanhassa testamentissa Jumala ja hänen henkensä samaistetaan keskenään, Psalmi 139:7. Jumalan sana ja Jumalan henki liitetään tiiviisti toisiinsa. Kuten ihmisen puheeseen liittyy uloshengitys, Jumalan sanoihin liittyy hänen henkensä.
Jahven henki vaikuttaisi olevan toisaalta samaistettavissa Jahveen ja toisaalta erotettavissa hänestä. Se, että pyhä henki voi murehtia, Jesaja 63:21, näyttäisi viittaavan siihen että hän on persoona. Se, että henki on kaikkialla läsnä, Psalmi 139:7, näyttäisi viittaavan siihen että hän on Jumala.
2. Uusi testamentti
Kreikan sanalla pneuma on melko samankaltainen merkityssisältö kuin vastaavalla heprean sanalla rûaḥ. Sana pneuma voidaan kääntää mm. ”henkäys”, ”tuuli”, ”henki”, ”asenne”. Ilmaisu Jumalan Henki / Herran Henki esiintyy Uudessa testamentissa 25 kertaa. Sanapari “Pyhä Henki” (pneúma hágion) esiintyy 92 kertaa. Lisäksi Henkeen viitataan useita kertoja ilman atribuuttia.
Uudessa testamentissa Pyhän Hengen työtä kuvataan rikkaalla ja monimuotoisella tavalla ja sanastolla. Pyhän Hengen työhön ihmisissä sisältyy mm. epäuskon synnin, omavanhurskauden ja väärän tuomion paljastaminen, uudestisyntymisen vaikuttaminen, uskovien sinetöiminen, rukouselämän vahvistaminen, Raamatun merkityksen valaiseminen, Kristuksen kaltaisuuteen muuttaminen, voiman antaminen evankeliointiin, hengellisten lahjojen jakaminen sekä pyhityksessä kasvattaminen.
Uuden testamentin Pyhää Henkeä koskevassa opetuksessa voidaan havaita kolme pääasiallista punosta, jotka koskevat Johanneksen, Luukkaan ja Paavalin tekstejä.
2.1. Johannes
Evankelista Johannes mainitsee Hengen ensimmäistä kertaa Johannes Kastajan kastamistyön yhteydessä. Johannes Kastaja todisti Kristuksen kastavan Pyhällä Hengellä, Joh. 1:32-33.
Puhe uudestisyntymisestä, Joh. 3:5-8, viittaa ihmisen hengelliseen puhdistumiseen ja uudistumiseen. Vaikka kyse ei välttämättä ole suorasta viittauksesta Jumalan Henkeen, juuri Jumalan Henki saa aikaan tämän sisäisen muutoksen ihmisessä.
Myöskään kertomuksessa Jeesuksen ja samarialaisen naisen välisestä keskustelusta, Joh 4:1-42, ei viitata suoraan Pyhään Henkeen. Silti sanat palvoa hengessä ja totuudessa, Joh. 4 23-24, viitannevat epäsuorasti totuuden Henkeen, eli Pyhään Henkeen, Joh. 14:17; 15:26; 16:13.
Elävästä leivästä puhuessaan Jeesus luo kontrastia lihan ja hengen välille, Joh. 6. Jeesuksen sanat ovat henki ja elämä, Joh. 6:63. Pyhä Henki välittää Jeesuksen sanojen kautta elämän niille, jotka ottavat ne vastaan.
Erityisesti Jeesuksen jäähyväispuheessa, Joh. 14–17, on rikasta opetusta Pyhän Hengen persoonasta ja työstä. Henki toimii Kristuksen sijaisena opetuslasten joukossa. Jeesus käyttää Hengestä sanaa paraklētos, Joh. 14:26; 15:26; 16:7. Sana voidaan kääntää "auttaja", "neuvoja", "puolustaja". Myöhemmin Uudessa testamentissa Johannes käyttää samaa sanaa myös taivaaseen korotetusta Kristuksesta, 1. Joh. 2:1. Pyhä Henki tuli jatkamaan Jeesuksen aloittamaa työtä Jeesuksen opetuslasten elämässä ja kautta.
“Johanneksen helluntai” on termi millä tarkoitetaan kertomusta, jossa Kristus puhaltaa kohti opetuslapsia sanoen: Ottakaa Pyhä Henki, Joh. 20:22. Tämän voidaan nähdä ennakoivan sitä helluntaita, jota kuvataan Apostolien tekojen kerronnassa.
Johanneksen evankeliumin lisäksi erityisesti 1. Johanneksen kirjeessä on johannekselaista opetusta Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki on voidellut uskovat, 1. Joh. 2:19. Pyhä Henki on totuuden Henki. Hän todistaa Kristuksesta ja hänen todellisesta ihmiseksi syntymisestään eli lihaantulostaan (inkarnaatio). Eksyttävät henget sen sijaan opettavat valheellista kristologiaa. Myöskin Ilmestyskirjassa on opetusta Jumalan Hengestä, joka puhuu seurakunnille, Ilm. 2-3, ja kutsuu yhdessä Kristuksen morsiamen (seurakunta) kanssa kaikkia kutsun kuulevia elävän veden äärelle, Ilm. 22:17.
2.2. Luukas
Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittajana pidetään samaa henkilöä. Teoksia on hyvä tarkastella paitsi erikseen myöskin yhdessä.
Luukkaan evankeliumissa Henki osoittaa uuden ajan alkaneen Jeesuksen syntymässä ja palvelutyössä. Jeesus on erityisellä tavalla Jumalan hyväksymä ja valittu, rakas Poika. Pyhä Henki vaikutti Jeesuksen kautta tehden ihmeitä, Apt. 10:38.
Hengen läsnäolo oli todistus Jumalan hyväksynnästä. Luukas kuvaa kuinka Jumala valitsi Johannes Kastajan, Jeesuksen, ne kaksitoista, Stefanoksen, Filippoksen ja Paavalin. Jumalan hyväksyntää kuvaavat myös kertomukset varhaiseen lähetystyöhön liittyvistä tapahtumista juutalaisten, samarialaisten ja pakanoiden parissa.
Henki mainitaan ensimmäisen kerran Johannes Kastajan syntymän yhteydessä. Johannes oli täytetty Hengellä jo äitinsä kohdussa, Luuk. 1:15. Hän oli viimeinen vanhan liiton profeetoista, Luuk. 7:26-28. Hänen työnsä rakensi siltaa kohti uuden liiton aikaa Kristuksessa. Myös Johannes Kastajan vanhempien Elisabetin ja Sakariaksen kerrotaan täyttyneen Hengellä, Luukas 1:41, 67. Henki oli myös Simeonin kanssa, Luuk. 2:25, ja tuli Marian ylle, Luuk. 1:35.
Lapsuuskertomukset kuvaavat Jumalan ja Hengen välistä on läheistä yhteyttä. Henki todistaa Jeesuksen ihmeellisen syntymän ja Jumalan lähellä elävien ihmisten kautta uuden aikakauden koittamisesta.
Johannes Kastaja julisti että Kristus tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella, Luuk. 3:16. Tällä viitataan eskatologiseen pelastukseen ja tuomioon. Hengen erityistä toimintaa kuvataan Jeesuksen kasteessa, Luuk. 3:21-22. Tämä Hengen toiminta oli näkyvä merkki Jeesuksen identiteetistä, mutta kyse saattoi olla myös erityisen viisauden ja voiman saamisesta palvelutyöhön.
Oltuaan ensin koetuksissa erämaassa, Luukas 4:1-13, Jeesus julisti olevansa Jumalan Hengen erityisesti voitelema eli Messias, Luuk 4:16-21. Pyhä Henki voitelee myös kristityt voimallaan antaen heille rohkeuden julistaa ja kyvyn palvella.
Helluntaina toteutui Vanhan testamentin profeettojen ja Johannes Kastajan ennustusten ja Kristuksen lupaus Pyhän Hengen saamisesta, Apt. 2. Jumala toteutti viimein lupauksensa vuodattamalla Henkensä kaikkiin ihmisiin lopunaikojen koittaessa.
Helluntaita pidetään kristillisen seurakunnan syntyhetkenä. Apostolien teoissa kerrotaan kuinka Jumala hyväksyy kaikki kansat yhteyteensä - niin juutalaiset, samarialaiset kuin myös pakanat.
Apostolien tekojen kirjoittaja kuvaa termeillä Hengellä kastaminen, Hengen vuodatus, Hengen saapuminen, Hengen lahja ja Hengellä täyttyminen kokemusta Hengestä. Apostolien lisäksi seurakuntapalvelijoiden, Apt. 6:3, Stefanoksen, Apt. 6:5, ja Barnanaan, Apt. 11:24, kohdalla puhutaan erityisestä Hengen täyteisestä elämäntavasta.
Jeesus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä tai Pyhässä Hengessä. Apostolien tekojen luvuissa 10-11 kerrotaan ensimmäisten pakanoiden kääntymisestä ja Pyhän Hengen saamisesta. Kertomus muistuttaa helluntaita mm. siinä että pakanauskovat puhuivat tällöin kielillä (glossolalia). Ei ole varmaa olivatko ne tunnettuja ihmiskieliä kuten helluntaina.
Vaikka Pietarin saarnan, Atp. 2, perusteella kääntymys ja vesikaste ovat liitettävissä kiinteästi pelastuksen ja Hengen saamisen yhteyteen, Hengen tuleminen ihmisiin ei kuitenkaan ollut riippuvainen kasteesta.
Samarialaisten kohdalla Hengen saamisen viivästymiseen kasteen jälkeiseen ajankohtaan saattoi olla syynä se, että Jumala tahtoi Pietarin ja Johanneksen olevan todistamassa kuinka Henki tuli "puoli-juutalaisiin" samarialaisiin, Apt. 8.
Korneliuksen kodissa kuulijat saivat Hengen välittömästi kun he uskoivat Jeesukseen ja kääntyivät hänen puoleensa todistaen Pietarille että Jumala hyväksyi myöskin pakanat yhteyteensä. Sen jälkeen heidät kastettiin, Apt. 10.
Pyhä Henki voidaan kokea tavalla, joka muistuttaa kokemusta Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Henki voidaan kohdata esimerkiksi näyssä tai äänenä taivaasta. Tätä kuvaavat kertomukset Filippoksesta, Apt. 8, sekä Pietarin näystä, Apt. 10.
Pyhä Henki auttaa kristillistä yhteisöä Raamatun Kristus-keskeisessä ymmärtämisessä ja Kirjoitusten opetusten käytäntöön soveltamisessa, Apt. 4:25.
Suurin Jumalan Hengen vaikuttamista ihmeistä on Jeesuksen ylösnousemus. Kristuksen ylösnousemus on eskatologinen tapahtuma, joka ennakoi kaikkien Kristukseen uskovien ylösnousemusta aikojen lopussa.
2.3. Paavali
Paavalin elämästä ja julistuksesta kerrotaan Apostolien teoissa, mutta hänen teologiaansa on etsittävä ensisijaisesti hänen kirjoittamistaan kirjeistä. Paavalin kääntyminen oli poikkeuksellinen. Jeesus ilmestyi hänelle henkilökohtaisesti. Yksikään apostoleista ei ollut läsnä kun hän vastaanotti Pyhän Hengen Ananiaksen laskiessa kätensä hänen päälleen, 9:15.
Paavali painottaa Hengen saamista uskon kautta, Gal 3:2. Kristityt vastaanottavat Hengen kääntymyksensä yhteydessä. Kullakin Kristuksen omalla on Henki. Todellinen kristitty ilman Henkeä on mahdottomuus, Room. 8:9.
Paavalin teologian keskuksena on Herra Jeesus Kristus, 1. Kor. 15:3-5. Kristus kytkeytyy Paavalilla opetukseen Hengestä, 1. Kor. 5:45. Henki toimii ilmoituksessa Jeesuksesta, 1. Kor. 2:11-13. Paavali ei samaista täysin Jeesusta ja Henkeä, muttei myöskään erota heitä toisistaan. Toisaalta Hengen läsnäolo on Kristuksen läsnäoloa. Pyhä Henki on Kristuksen Henki, Room. 8:9. Toisaalta Paavali puhuu kuitenkin erikseen Kristuksen esirukouksesta, Room. 8:34, ja Hengen esirukouksesta, Room. 8:26-27.
Paavali vaikuttaa puhuvan keskenään vaihtovuoroisesti Jumalasta, 2. Kor 6:16, Kristuksesta, Room. 8:10, ja Hengesta, 1. Kor. 16:19. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kristityissä ja kristityt ovat heissä, 1. Tess. 1:1; Kol 3:3. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat toisaalta samaistettavissa ja samalla on kuitenkin myöskin eroavaisuus heidän välillään.
Paavalin kirjoituksissa Pyhä Henki tulee Jumalalta, 1. Tess. 4:8. Henki todistaa kristityille siitä että he ovat Jumalan hyväksymiä, Room. 15:16. Henki ilmenee erityisella tavalla evankeliumin voimassa, 1. Kor. 2:4. Henki valmistaa uskovia lopullista lunastusta varten, Room. 8:23. Hän pyhittää heidät, 2. Tess. 2:13, yhdistää seurakunnan ja kasvattaa hyveellisen toiminnan hedelmää, 1. Kor. 12-14; Gal 5:16-25.
Paavali oli ns. karismaatikko. Hänellä oli hyvin voimakas kokemus Hengen voimasta ja johdatuksesta, Room:8:14,16. Paavali harjoitti armolahjojen, eli karismojen, käyttöä ja opetti niistä kirjeissään, erityisesti 1. Kor 12-14. Paavali ei ehkä tehnyt ainakaan kovin jyrkkää eroa luonnollisten armolahjojen (kuten opettaminen, köyhien auttaminen ja johtaminen) ja ihmeenomaisten armolahjojen (kuten profetoiminen, kielilläpuhuminen ja parantaminen) välillä. Paavali näki kaikkien armolahjojen olevan tärkeitä kristillisen seurakunnan rakentumisen kannalta.
Kristittyjen tulee antaa Hengen täyttää heidät, Ef. 5:18. Kyse on jatkuvasta kokemuksesta. Hengen hedelmä sisältää kristityssä kasvavia persoonallisuuden piirteitä, kuten rakkautta, rauhaa ja iloa, Gal. 5:22-23. Hengen hedelmän tulee kasvaa kaikissa kristityissä, 5:25, mutta kaikkien ei odoteta kokevan ihmetekoja, 1. Kor. 12:4-11, 28-31. Korinttilaisilla oli suuria ongelmia armolahjoilla ylpeilyn suhteen. Paavali kehotti heitä painavin sanoin etsimään ennen kaikkea rakkautta, 1. Kor. 12:31-14:1.
Paavalin kirjeistä käy ilmi vastakkainasettelu lihan ja Hengen välillä. Lailla on "pyövelin tehtävä” eli kuoleman virka, 2. Kor. 3:7. Laki kuolettaa, mutta Jumalan Henki antaa elämän ja vapauden, 2. Kor. 3:6. Laki on itsessään hyvä, Room. 7:12, mutta se ei saa aikaan todellista sisäistä muutosta ihmisessä. Syy ei ole laissa, vaan lihassa, eli turmeltuneessa ihmisluonnossa, Room. 8:3.
Kun uskovat vaeltavat Hengessä, he eivät ole lain alla, Gal. 5:18. Uuden liiton palveluvirka on Hengen palveluvirka, 2. Kor. 3:8. Kristuksen kohdattuaan Paavali palveli Jumalaa Hengessä, Fil 3:3. Paavali vetosi Henkeen osoittaakseen kuinka Jumala hyväksyy kaikki ihmiset yhteyteensä evankeliumiin uskomisen kautta ilman ympärileikkausta ja Mooseksen lakia.
Pastoraalikirjeissä ei painoteta Hengen vaikuttamia ihmetekoja. Pyhä Henki mainitaan suoraan ainoastaan 5 kertaa. Korostus on Raamatussa, 2. Tim. 3:16-17, seurakunnassa, 1. Tim. 3:15, ja johtajissa, jotka opettavat totuutta, Tiitus 1:9.
Paavali näki muiden Uuden testamentin kirjoittajien tavoin Pyhän Hengen lopunajallisena lahjana, joka ennakoi jo nyt tulevaa täyttymystä Jumalan valtakunnassa.
Vaikka Paavali koki vahvasti Hengen vaikutusta, hän opetti silti että kärsimys on Kristuksen seuraajien osa tässä elämässä, Fil. 3:8-10. Paavali ylpeili heikkoudestaan, 2. Kor. 12:9-10. Hän koki voiman heikkoudessa. Pyhän Hengen voima ja kärsimys Kristuksen tähden kuuluvat Paavalilla erottamattomasti yhteen, 2. Kor. 4:10-11.
3. Lähteet
Allison, G. R.
2012 Baptism with and Filling of the Holy Spirit.
Southern Baptist Journal of Theology.
Allison, G. R. & Köstenberger, A. J.
2020 The Holy Spirit.
Nashville: B&H Academic.
Averbeck, R. E.
2005 ”The Holy Spirit in the Hebrew Bible and Its Connections to the New Testament”
teoksessa: Who’s Afraid of the Holy Spirit:
An Investigation into the Ministry of the Spirit of God Today (toim.)
Dallas: Biblical Studies Press.
Bailey, M. L.
1994 ”A Theology of Paul’s Pastoral Epistles” teoksessa:
A Biblical Theology of the New Testament (toim.).
Chicago: Moody.
Bock, D. L.
2012 A Theology of Luke and Acts: Biblical Theology of the New Testament.
Grand Rapids, Zondervan.
Bruce, F. F.
1977 Paul: Apostle of the Free Spirit.
Milton Keynes, Paternoster.
Eskola, Timo
2011 Uuden testamentin narraviitinen teologia.
Kauniainen, Perussanoma.
Gaffin, R. B. Jr.
1998 ”Life-Giving Spirit”: Probing The Center Of Paul’s Pneumatology.
Journal of the Evangelical Theological Society.
Harris, W. H.
1994 “A Theology of John’s Writings” teoksessa:
A Biblical Theology of the New Testament.
Chicago, Moody.
Horn, F. W.
1992 ”Holy Spirit” teoksessa: The Anchor Bible Dictionary (toim.)
New York: Doubleday.
Jackson, D.
1989 Luke And Paul: A Theology Of One Spirit From Two Perspectives.
Journal of the Evangelical Theological Society.
Kuula, K.
2001 Paavali – Kristinuskon ensimmäinen teologi.
Helsinki, Edita.
Köstenberger, A. J.
2009 A Theology of John’s Gospel and Letters: The Word, the Christ, the Son of God.
Grand Rapids, Zondervan.
Ladd, G. E.
1993 A Theology of the New Testament, uudistettu painos.
Grand Rapids, Eerdmans.
New International Dictionary of New Testament Theology and Exegesis (toim.).
2014 Grand Rapids: Zondervan.
New International Dictionary of Old Testament Theology and Exegesis (toim.).
1997 Grand Rapids: Zondervan.
Scobie, Charles H. H.
2003 The Ways of Our God – An Approach to Biblical Theology.
Grand Rapids: Eerdmans.
Tappeiner, D. A.
1988 ”Holy Spirit” teoksessa: The International Standard Bible Encyclopedia (toim.)
Grand Rapids: Eerdmans.
Wright, Christopher J. H.
2006 Knowing the Holy Spirit Through the Old Testament.
Downers Grove: IVP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti