Jumala esitetään Raamatun alkuhetkiltä asti maailman kuninkaana, mutta hänen näkyvä, lopullinen hallintansa jää Vanhan testamentin päättyessä vielä tulevaisuuden toivoksi. Evankeliumeissa otetaan ratkaiseva askel kohti tätä päämäärää, kun lihaksi tullut Jumala kruunataan kuninkaaksi Golgatalla, mutta vieläkään kaikki eivät tunnusta hänet herrauttaan eivätkä alistu hänen hallintansa alle. Tämä ei kuitenkaan ole asioiden lopullinen tila, vaan ennen pitkää Herra tulee ja ottaa näkyvän kuninkuuden maailmassa.
Ilmestyskirjan mukaan tämä tapahtuu viimeisen torven soidessa (Ilm. 11:15-18; vrt. 1 Kor. 15:52; 1 Tess. 4:16). Johannes ei koko kirjassa puhu mitään ns. tempauksesta, mutta jos sellainen johonkin pitäisi sijoittaa, niin paras paikka olisi eittämättä luvussa 11, jossa Herra ja hänen Voideltunsa ottavat vallan. Herran tulemista tarvitse enää odottaa, koska tuosta hetkestä lähtien hän on se, "joka on ja joka oli" - enää ei tarvita epiteetin kolmatta osaa, "joka tuleva on" (11:17). Tähän pisteeseen asti Ilmestyskirjan kronologisella aikajanalla on myös vilahdellut Herran palvelijoita ja Jeesuksen todistajia, mutta Johanneksen palatessa takaisin tuolle aikajanalle luvussa 15, ei Herran omia maan päällä enää ole. Jäljellä ovat vain maan tuhoajat, joiden tuhoamisen aika on käsillä. Tämä on se hetki, jota taivaassa on odotettu, ja tätä meidänkin tulee odottaa.
Se, että Herra tulee ja ottaa lopullisen kuninkuutensa maan päällä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi ohi silmänräpäyksessä. Vie vielä oman aikansa, ennen kuin kaikki on selvitetty ja asetettu kohdalleen. Tähän prosessiin ei kuulu pelkästään pahisten tuhoaminen, vaan myös mm. Herran palvelijoiden palkitseminen ja kuolleiden tuomitseminen. Johanneksella riittääkin vielä toiset 11 lukua mielenkiintoista kerrottavaa ja kuvattavaa!
6 kommenttia:
Missä vaiheessa soi viimeinen pasuunaa ja kaikki uskovat muuttuvat Herran kuvan kaltaiseksi ja kuolemattomiksi ?
Kuolema on "kadonnut" eikä uskova voi tehdä syntiä joka tappaisi ?
Missä vaiheessa tulee merkki uskoviin ja mitä varten ?
Ilmestyskirjassa ei puhuta mainitsemastasi muutoksesta (ainakaan noilla sanoilla), eikä siellä myöskään anneta viimeisen pasuunan ajankohdasta muuta tietoa kuin että se oli lähellä jo Johanneksen aikana.
Kuoleman kohtalo mainitaan Ilmestyskirjan luvussa 20, mutta jälleen tuo "tappavan synnin" tekeminen ei näytä olevan sellainen aihe, josta Johannes on kiinnostunut.
Uskoviin tulevasta merkistä - joka ei siis välttämättä ole mikään kirjaimellinen leima otsassa tms. - puhutaan Ilmestyskirjan 7. luvun alussa. Ajattelen tällä hetkellä, että sen tarkoitus on osoittaa, että Jumalan tarkoituksena ei ole saattaa hänelle uskollisia ihmisiä ahdistukseen tai vuodattaa vihaansa heidän päälleen. Toki ahdistusta on tarjolla uskovillekin, mutta sen takana on Ilmestyskirjassa peto eikä Jumala. (Poikkeuksana näyttäisivät tosin olevan ne uskovat, jotka ovat jostain syystä väärässä kimpassa pedon ja hänen järjestelmänsä kanssa.)
DrMark kirjoitti: ”Ilmestyskirjan mukaan tämä tapahtuu viimeisen torven soidessa (Ilm 11:15-18; vrt. 1 Kor 15:52; 1 Tess 4:16)”. Mainituilla Raamatun jakeilla oli tarkoitus viitata ajankohtaan, jolloin ”Herra tulee ja ottaa näkyvän kuninkuuden maailmassa”. On kuitenkin huomattava, että Ilmestyskirjan 7. pasuuna (Ilm 11:15-18) soi eri aikaan kuin viimeinen pasuuna (1 Kor 15:52). Jälkimmäinen soi viimeisen tuomion aikaan 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen. 1 Tess 4:16 puolestaan kertoo Jeesuksen omien tempauksesta ennen Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamista. Pitää tiedostaa, että profetioissa kerrotaan suuresta ahdistuksesta kahdessa eri merkityksessä. Eskatologisessa aikajärjestyksessä ensin toteutuu Ilm 7:14 kerrottu Jeesuksen omien pääsy pois suuresta ahdistuksesta Ilm 14:14-16 ja Ilm 7:9-17 mukaisesti. Toinen suuri ahdistus, ns. Jaakobin ahdistus, toteutuu eskatologiassa myöhemmin Ilm 11:7-14 ja Ilm 16:8-18 mukaisesti.
Edellä olevassa on esimerkki Ilmestyskirjan sisältämistä kahdesta profeetallisesta kertomuksesta, Ilm 4 – Ilm 11 ja Ilm 12 – Ilm 22, jotka vuorottelevat kerronnassa sekä tukevat ja selittävät toisiaan. Ensimmäisen kertomuksen päättyessä toinen kertomus on edennyt luvun Ilm 16 loppuun, josta se jatkaa ilman kerronnan vuorottelua kirjan loppuun asti. Lopputuloksena on kronologisesti etenevä kokonaisprofetia, jonka muodostamasta rungosta löytyy oikeat kohdat kaikille sekä Vanhan että Uuden Testamentin eskatologisille profetioille. Näin muotoutuvassa kokonaisprofetiassa ei tarvitse pohtia esimerkiksi sinettien, pasuunoiden ja maljojen mahdollisuuksia päällekkäisyyksiä, sillä niille muotoutuu luonnostaan johdonmukainen järjestys. Ensin avataan kaikki sinetit, ja 6. sinetin murtamisen jälkeen tapahtuu tempaus. Kuitenkin, kuten Jeesus sanoi Matt 24:36 mukaisesti, ”sitä päivää eikä hetkeä” ei tällainenkaan Ilmestyskirjan avaama kokonaisprofetia paljasta. Seitsemännen sinetin murtamisen jälkeen Antikristus julistautuu Messiaaksi (2 Tess 2:7-8) sekä tekee liiton juutalaisten (Joh 5:43), muslimien ja tempauksesta pois jääneiden nimikristittyjen kanssa. Juutalaiset rakentavat Antikristukselle temppelin, ja tuon rakentamisen aikana enkelit puhaltavat kuuteen pasuunaan. Temppelin valmistuttua alkaa Danielin 70. vuosiviikko ja juutalaisten uhripalvelus. Tätä jatkuu 3,5 vuotta, jonka aikana neljä enkeliä vuodattaa maljansa siten, että 4. maljan vuodatus on täsmälleen vuosiviikon puolivälissä. Juuri ennen tuon maljan vuodatusta Antikristus on julistautunut Jumalaksi Jerusalemin temppelissä (Dan 11:36). Jaakobin ahdistuksen 3,5 vuoden aikana vuodatetaan kolme viimeistä maljaa siten, että 7. maljan vuodatus tapahtuu Jaakobin ahdistuksen päättyessä (Ilm 16:17-21). Samassa seitsemäs enkeli alkaa puhaltaa pasuunaan (Ilm 11:15-18).
Kiitos Markku kommentistasi. Olen sivunnut kirjassani Aika on nyt mm. mainitsemaasi tempausta, ja taitaa siellä olla edustamastasi dispensationalismistakin muutama sana. Kyseinen oppirakennelma ei oikein ole vakuuttanut Ilmestyskirjan tutkijoita (muista Ut:n tutkijoista puhumattakaan), eikä se tule parhaimmissa kommentaareissa vastaan.
Suomalaisessa vapaakristillisessä perinteessä dispensationalistinen Ilmestyskirjan tulkinta on kuitenkin elänyt yllättävän pitkään. Isoisäni isä opetti sitä jo viimeistään 1930-luvulla, useampi vuosikymmen ennen kuin se löi itsensä läpi esim. helluntailiikkeessä. Itsekin kasvoin siihen (ja sitä myös muille opetin), kunnes lisääntyneen Raamatun tutkimisen ja ymmärtämisen myötä sen ennen pitkää jouduin hylkäämään.
Täysin maallikkona ja oppini ”vain” Raamatusta ammentaneena en lähtökohtaisesti ole dispensationalisti enkä supersessionisti. Ilmestyskirjan osalta vain on niin, että esittämäni tulkinnan lähtökohta, kaksi profeetallista rinnakkain etenevää kertomusta (Ilm 4 – Ilm 11 ja Ilm 12 – Ilm 22), on osoittautunut ainoaksi lähtökohdaksi kokonaisprofetialle, jonka kanssa kaikki niin Vanhan kuin Uudenkin Testamentin profetiat ovat ristiriidattomia. Marko, tämäkö oli lähtökohta myös isoisäsi isän opetuksissa? Muotoutuvan kokonaisprofetian mukaisesti kuitenkin pelkästään jo Ilm 10:7 osoittaa, että supersessionismi on harhaa.
Toisaalta myös Vanhan Testamentin johdonmukaisuus osoittaa saman kuin Ilmestyskirja. 1 Moos 12:3, 1 Moos 26:24 ja Moos 27:29 sisältävät Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille luettuja sinauksia sekä periaatteen: ”Kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa, siunattu se, joka sinua siunaa”. 1 Moos 28:15 on Jumalan lupaus Jaakobille: ” … Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. (14) … sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään … (15) … Minä tuon sinut takaisin tähän maahan, sillä minä en jätä sinua vaan toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut."
Edellä oleva lupaus Jaakobille ei kohdistu vain hänelle henkilökohtaisesti, vaan kaikille Jaakobin jälkeläisille, kuten 3 Moos 26:40-45 ja 5 Moos 30:1-5 osoittavat. Näiden lisäksi Ps 105:8-11, Jer 31:35-37 ja Jer 32:37-41 vakuuttavat yksiselitteisesti, että Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa.
Korvausteologia pyrkii ottamaan Jaakobin poikien jälkeläisiltä pois Jumalan heille antaman siunauksen ja asettamaan siunauksen saajaksi kristillisen seurakunnan! Vaikka tällöin ei suoranaisesti kirota Abrahamista ja Iisakista polveutuneita kansoja, on uhkarohkeaa jättäytyä tietoisesti 1 Moos 12:3 ja 1 Moos 27:29 luvattujen siunausten ulkopuolelle!
Markku, luonnehdit itseäsi henkilönä, joka on "ammentanut oppinsa 'vain' Raamatusta", ja samalla kuitenkin kommenttisi ovat vilisseet dispensationalistiselle raamatuntulkinnalle tyypillisiä käsitteitä ja tulkintoja. Hieman siis epäilen, että et ole tyhjiössä syntynyt, kasvanut ja Raamattuasi lukenut. Toisaalta muistan kyllä vielä hyvin oman "minä vain luen Raamattua niin kuin se on kirjoitettu enkä tarvitse mitään muuta" -vaiheeni. Kuvittelin aidosti, että Raamattu selkeästi ja yksiselitteisesti täsmää sen kanssa, miten olin oppinut sitä omassa kontekstissani (johon vaikuttivat oma yhteisöni ja sen tulkintatavat, kuulemani saarnat, lukemani kirjat, arvostamieni henkilöiden tulkinnat, jne.) lukemaan. Olin epäilemättä tuolloin todellinen malliesimerkki Dunning-Kruger -efektistä.
Näissä keskusteluissa on usein se huono piirre, että osapuolilla on täysin erilainen käsitys hermeneutiikan pelisäännöistä ja Raamatun kokonaisuudesta. Silloin joistain yksittäisistä jakeista tai tekstikappaleista keskusteleminen ei oikein johda mihinkään. Se on vähän kuin toinen pelaisi myllyä ja toinen tammea: ei oikein olla yhtä mieltä siitä, miltä pelilauta näyttää, mitkä ovat legitiimejä siirtoja tai miten pisteet lasketaan.
Mitä tulee "korvausteologiaan", niin sitä on jo tässä blogissa käsitelty jonkin verran (ks. Korvausteologia, osa I ja sen jatkot). Syitä siihen, miksi ko. termiä käyttävät osuvat harhaan, on toki huomattavasti enemmän kuin tuossa minisarjassa on tuotu esille. Toisaalta vahvistusvinouma luonnollisesti vaikuttaa tuonkin asian ymmärtämisen kanssa, eli aiheen kattavampi esittely ei välttämättä vaikuta lopputulokseen.
Lähetä kommentti