Ilmestyskirja-palsta: Johannes ulosmittaajana

Sitten minulle annettiin mittakeppi, joka oli kuin sauva, ja minulle sanottiin: "Mene mittaamaan Jumalan temppeli ja alttari ja laske ne, jotka siellä rukoilevat. Temppelin ulompaa esipihaa älä kuitenkaan lue mukaan, jätä se mittaamatta, sillä se on annettu vieraiden kansojen haltuun. Ne polkevat pyhää kaupunkia neljänkymmenenkahden kuukauden ajan. (Ilm. 11:1-2)

Yleisesti suositun tulkinnan mukaan tämä Johanneksen suorittama mittaus tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee seurakuntaa (joita mitattava pyhäkkö ja sen ulkopuolella olevat palvojat ja alttari symboloivat) hengellisesti, mutta siitä huolimatta seurakunta joutuu kärsimään fyysisesti (jota puolestaan kansojen polkema esipiha symboloi). Nämä kaksi viattoman näköistä jaetta pitävät kuitenkin sisällään muutamia merkittäviä kielellisiä että tulkinnallisia haasteita, jotka asettavat tämän näkemyksen kyseenalaiseksi.

Ensimmäinen kielellinen ongelma on se, että jakeessa 1 käytetty verbi μετρέω merkitsee mitattavan kohteen pituuden/leveyden/syvyyden selvittämistä, mutta sen objektina on myös alttarin läheisyydessä olevat palvojat, joiden pituuden mittaaminen ei tunnu oikein sopivan asiayhteyteen. Tätä on koetettu paikata lisäämällä käännökseen ylimääräinen verbi "laskea". Tämä ei ole täysin hatusta vedetty, sillä muinaisesta kreikankielisestä kirjallisuudesta löytyy pari esimerkkiä tästä merkityksestä, tosin useita satoja vuosia ennen Johanneksen aikaa - ja kieli elää koko ajan. Mutta vaikka tämä merkitys hyväksyttäisiinkin, niin ongelmaksi jää silti yhden verbin toimiminen samassa lauseessa useammassa eri merkityksessä (vrt. "laskin hintoja, mäkeä ja ohi kulkevia autoja").

Toinen kielellinen ongelma on verbi ἐκβάλλω ("heittää/ajaa ulos") yhdessä adverbin ἔξωθεν tai ἔξω ("ulos", "ulkona", "ulkopuolinen") kanssa. Sitä käytetään yleensä viittaamaan ihmisiin, jotka ajetaan tai heitetään ulos jostain. Kreikan ajatus "heitä pyhäkön ulkopuolella oleva esipiha ulos" on siis käännetty "älä laske temppelin ulompaa esipihaa mukaan". Tässäkin on hieman venytetty käännöksen rajoja sen perusteella, mitä on ajateltu tekstin sanovan.

Yleisimmin suosittu lähestymistapa herättää myös mm. seuraavanlaisia tulkintakysymyksiä:
- Millä perusteella esipiha identifioidaan Herodeksen temppelin uloimmaksi eli pakanoiden esipihaksi ja mikä on tässä tapauksessa temppelin muiden esipihojen rooli?
- Miksi polttouhrialttari tarvitsee suojelua?
- Miksi ylipäätään mainita alttaria ja sen lähellä palvojia, jos kerran pyhäkön katsotaan symboloivan seurakuntaa?
- Kuinka todennäköistä on, että Johannes käyttää yhden ja saman virkkeen sisällä seurakunnasta viittä eri symbolia (pyhäkkö, alttari, palvojat, esipiha, pyhä kaupunki)?

Tekstikappale ei ole kuitenkaan täysin mahdoton kääntäjälle ja eksegeetillä. Edellä esitettyjä ongelmia on nimittäin mahdollisuus ratkaista kääntämällä Johannekselle annetun käskyn alkuosa hieman toisin: "Nouse ja mittaa Jumalan pyhäkkö, mutta mitä tulee alttariin ja sen läheisyydessä palvoviin, toisin sanoen pyhäkön ulkopuolella olevaan esipihaan - heitä se ulos äläkä mittaa sitä."

Näin käännettynä tekstikappaleen kielelliset ongelmat ratkeavat ja tulkintaankin tulee uutta valoa. Samalla on helpompi nähdä kappaleen yhteys Hesekielin kirjan jakeeseen 8:16, jossa profeetta saa hengessä nähdä, mitä tapahtuu Jerusalemissa Jumalan temppelissä. Temppelikiertue päättyy pyhäkön ulkopuolella olevalle esipihalle, jossa polttouhrialttarin läheisyydessä on joukko palvojia palvomassa - mutta väärää jumalaa. Tämän johdosta Hesekiel saa kuulla Herran julistavan tuomion pyhälle kaupungille. Vain otsaansa merkin saanut uskollinen jäännös tulee pelastumaan, muut tuhoutuvat. Tuomio tulee alkamaan Herran huoneesta, hänen omiensa keskeltä, sillä Herran kirkkaus jättää maallisen temppelin lopullisesti.

Tämä sopii hyvin Ilmestyskirjan kokonaissanomaan, missä seurakunnan ja kristittyjen suurin ongelma ei ole (fyysinen) vaino vaan (hengelliset) kompromissit ja maailman menoon väärällä tavalla mukautuminen. Tätä kaikkea tulee kohtaamaan tuomio (esipiha alttareineen ja epäjumalanpalvojineen heitetään ulos), tosin tällä kertaa Herran kirkkaus ei enää jätä temppeliä (pyhäkkö säästyy). Myös "pyhän kaupungin" polkeminen puhuu tästä, sillä Vt:ssa pakanoiden hyökkäys Jerusalemia vastaan on aina yksi Herran tavoista rangaista ja puhdistaa epäjumalanpalvelukseen langennutta kansaansa.

Johanneksen suorittama mittaus ei ole vain Vanhan testamentin profeetallisesta kirjallisuudesta tuttu retorinen tehokeino, vaan myös symbolinen tapahtuma. Jakeessa 11:1 käytetty kreikan kielen sana κάλαμος ei nimittäin tarkoita pelkästään mittakeppiä, vaan myös kynää. Edellisessä luvussa Johannes sai sanoman, jota symboloi kirjakäärön syöminen. Nyt Johannesta pyydetään välittämään kynällään sanoma seurakunnalle, jota puolestaan symboloi Jumalan temppelissä tapahtuva mittaaminen. Johanneksen haaste on selkeä: seurakuntaan kuuluminen tai kristittyjen joukossa seisominen ei takaa jatkopaikkaa, mikäli arvot, asenteet ja aktiviteetit eivät ole linjassa ylösnousseen Kristuksen kanssa.