Uusimmassa RV-lehdessä (nro. 40, 6.10.2010) Matti Kankaanniemi kertoo lukijoille hieman Qumranin alueelta löydetyistä kirjakääröistä ja niiden merkityksestä Raamatun tutkimukselle. Kuolleenmeren kirjakääröjen perusteella on tultu mm. sellaisiin johtopäätöksiin, että Johanneksen evankeliumi ei olekaan sellainen gnostilaisväritteinen kirja kuin joskus luultiin, tai että meille säilyneet Vt:n tekstit ovatkin selvinneet pitkästä kopiointiprosessista hämmästyttävän hyvin.
Matti mainitsi artikkelissaan, että Qumranista löytyi samantapaista messias-odotusta kuin evankeliumitkin heijastavat. Sen sijaan mainitsematta jäi, että monien tutkijoiden mielestä samaisen yhteisön kirjastosta löytyy dokumentteja, joiden perusteella näyttää siltä, että odotettiin kahta eri messiasta. Olisi kiva kuulla Matilta, kuinka nämä tulkinnat heijastuvat Jeesus-tutkimukseen - vai heijastuvatko.
Qumran-tutkimuksesta tulee mieleen yhtä ja toista, josta olisi mielenkiintoista keskustella, mutta heitän tässä vain kaksi havaintoa/kysymystä. Ensinnäkin olen ollut huomaavinani sellaisen metodologisen kuvion, että silloin kun kääröistä löytyy jotain Ut:lle rinnakkaista tai analogista, se vahvistaa Ut:n ja sen dokumenttien kirjoittajien asemaa. Toisaalta vastakkaiset ja epäyhteensopivat löydökset eivät välttämättä vaikuta mitenkään. Äärimmilleen vietynä tuo toiminta muistuttaa joskus samaa "rusinat pullasta"-lähestymistapaa, joka on tuttu muistakin konteksteista. Kuinka paljon sijaa tällaisella fideismillä tulisi olla akateemisissa ympyröissä?
Toinen mielenkiintoinen Qumranista nouseva pointti on se, että joidenkin kääröjen mukaan he pitivät itseänsä valon lapsina ja oikeana Israelina, jotka eskatologisessa sodassa lyövät mm. temppelijärjestelmää Jerusalemissa pyörittävät pimeyden lapset ja väärän Israelin. Jo ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa oli siis olemassa kysymys siitä, ketkä muodostavat oikean Israelin ja millä perusteella. Messiaaniset juutalaiset eivät siis luoneet kysymystä (joka toki voidaan nähdä löytyvän jo Vt:n puolelta), vaan ainoastaan vastasivat siihen: oikean Israelin muodostavat ne, jotka seuraavat Israelin messiasta, Jeesusta.
Kommentteja Matilta ja/tai muilta?
7 kommenttia:
En löytänyt yleistä kommenttipalstaa, joten kommentoin viikon 41 RV:ssä ollutta Esan kirjoittamaa "paaston sanoma" -juttua tässä.
Jutun luettuani minulle jäi sellainen käsitys (joka minulla oli aiemminkin asiaa tarkastelleena), että paastoamisen merkitys jää lähinnä ihmisen omaksi teoksi ilman sen raamatullista/hengellistä alkuperää.
Ihmisteolla tarkoitan sitä, että se on ihmisen oma-aloitteinen yritys keskittyä asiaan, kuten rukoukseen. Sillä on siis "psykologisia", meditaatiokeskittymiseen rinnastettavia merkityksiä.
Paasto hyödyttää hengellisiä tavoitteita, muttei ole sinänsä Raamatussa "asetettu" ja normatiivinen ohje kristittyjen noudatettavaksi.
Monissa paaston mainitsevissa kohdissa (varsinkin Ut:n puolella) viittaus paastoon on ilmeinen myöhempi lisäys (esim. 1. Kor. 7:5 ja Mark. 9:29).
Itse harrastan paastoa, tosin lähinnä fysiikan pohjalta. Olen tosin huomannut, että mieli esim. kahden viikon paaston aikana terävöityy kivasti oli sitten kysymyksessä rukous tai opiskelu.
Kenen agendaa paasto-lisäykset Raamatun käsikirjoituksiin palvelivat. Kenen tai mitä agendaa sen opettaminen nykyään seurakunnissa palvelee?
Ymmärsinkö siis oikein, että Esa sanoi, että paasto ei ole raamatullinen (eli Jeesuksen ja Paavalin) ohje kaikille kristityille kaikkina aikoina? Eikö siihen sisälly jotain syvää jumalallista mysteeriä Raamatun mukaan? Ja että se on vain jumalyhteyttä silloin tällöin terävöittävä ja hyödylliseksi havaittu inhimillinen keino keskittyä asiaan?
Julle:
Mietin pitkään, oliko Esan artikkeli enempi "eksegeettis-akateeminen" vai "käytännönteologis-pastoraalinen" ja mielestäni se oli enempi tätä jälkimmäistä, joten siksi en tehnyt siitä omaa blogausta tänne. Mutta nuo esittämäsi havainnot/kysymykset ovat kyllä mielenkiintoisia, joten siinä mielessä asiasta voidaan hyvin keskustella.
Harkitsematonta pohdintaa:
Uusi testamentti ei tosiaan korosta paastoa. Ehkä juuri siksi, että se oli niin keskeinen osa jokapäiväistä kristillistä elämää, ettei siihen tarvinnut ketään kehottaa? Toisaalta myös kehotuksia perususkonelämään - kuten rukoukseen ja laulamiseen - löytyy, mutta ei paastoon. Kuitenkin myös esimerkiksi evankelioimiskehoitukset eivät vilise kirjeissä. Yksi näkökulma on paaston väärinkäyttö esim. Kolossassa. Paavalin päämääränä yrittää jatkuvasti saada seurakuntiaan siirtymään henkilökohtaisesta ja yksilökeskeisestä hurskaudesta sosiaaliseen hurskauteen.
Toisaalta alkuseurakunta piti paastoa niin tärkeänä, että lisäsi kolme merkittävää interpolaatiota paastosta tekstiin (Jullen mainitsemien lisäksi myös Kornelius paastosi ennen enkelin kohtaamista). Didakheessa puhutaan jopa kaksi kertaa viikossa paastoamisesta.
Mutta onko paastossa kyseessä juutalainen jäänne? Ainakin Antiokian seurakunta, jonka voidaan katsoa syntyneen Stefanuksen ja muiden temppeliangstisten ryhmän (ja näin ollen jo juutalaisuudesta hyvää vauhtia erkaantuvan) Jerusalemista karkottamisen seurauksena, Luukkaan mukaan paastosi kun he saivat ajatuksen lähettää P & B lähetystyöhön.
Jossain määrin paasto on siis implisiittinen osa uustestamentillistä kristinuskoa, joskin paaston teologiaa on hankala UT:n pohjalta rakentaa.
Qumranilainen messiaskäsitys (tai käsitykset) ovat ilmeisen monivivahteisia. Pointtina Jeesus-tutkimuksen melko intensiivisessä "Jeesuksen identiteettikeskustelussa" lähinnä on tiettyjen valmiiden messiaskäsitysten esiintyminen toisen temppelin juutalaisuudessa.Qumranin osalta on jatkuvasti otettava huomioon yhteisön eristäytyvä peruslinja ja se tosiasia, että Jeesus-liike ei ollut eristäytyvä vaan ilmeinen koko kansaa koskeva reformi-ilmiö. "Rusinat pullasta" analogiaa jatkaen toteaisin, että artikkelissani painotuttiin "rusinoiden olemassaolon osoittamiseen".
Qumranilla on myös taikasauvamainen funktio, jolloin sitä käytetään omien valmiiden totuuksien tukemiseen (toisaalta, milläpä ei olisi). Mieleen tulee esim. nk. Matteuksen yhteisön rinnastaminen Qumraniin.
Julle:
Jeesuksen toteamus, että yljän lähdettyä hänen opetuslapsensa paastoavat on ehkä ainut "käsky" Ut:ssa.
Itse pohdin, että paasto oli selkeä uskon harjoittamisen rakenne Uudessa testamentissa, ja siksi siitä ei ollut tarvetta erikseen kirjoittaa. Itseänikin harmittaa, ettei Raamattu sanoita kysymystä: miksi paasto on tarpeellinen.
19. Jeesus vastasi heille: ”Eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän kanssaan. Niin kauan kuin heillä on sulhanen seurassaan, he eivät voi paastota.
20. Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat.
Esa: Joku dogmaattinen muotokriitikko vois vääntää, että jae 20 on myös lisäys.
Kaksi messiasta on hauska pohja vaikkapa saarnan valmisteluun – Messias Joosefin mallin mukaan ja Messias Daavidin mallin mukaan olivat ilmeisesti ne juutalaisten odottamat messiauden muodot, jo kivastihan ne Kristuksessa yhtyvät.
Lähetä kommentti