Monia tutkijoita on askarruttanut se, mitä Ilmestyskirjan alussa oleva fraasi Ἀποκάλυψις Ἰησοῦ Χριστοῦ ("Jeesuksen Kristuksen ilmestys") kertoo itse kirjasta. Useimmiten ajatellaan, että ἀποκάλυψις ("paljastus", "ilmestys") joko toimii kirjallisuuslajin tunnisteena - Ilmestyskirja on "apokalypsi" - tai muuten vain viittaa Johanneksen kirjoittamaan dokumenttiin kokonaisuutena. On kuitenkin hyviä syitä epäillä, että Johannes käyttää termiä ihan muuhun tarkoitukseen.
Teoria, jonka mukaan Johannes käyttää sanaa ἀποκάλυψις kirjallisuuslajin tunnisteena, on ongelmallinen paristakin syystä. Ensiksikään Johanneksen lukijakunta ei todennäköisesti olisi tunnistanut kyseistä genreä, sillä yleensä Ilmestyskirjan ajatellaan olleen lajissaan ensimmäinen (eikä myöhempien kirjallisuuslajimääritelmien valossa edes kovin hyvä) esimerkki. Lisäksi Johannes selvästi identifioi tekstinsä "profetiaksi" (1:3) ja koko paketti on kirjeen muodossa, joten lukijat todennäköisesti olisivat orientoituneet näiden tienviittojen mukaan.
Toisessa dominantissa näkemyksessä - eli "ilmestys" on yhtä kuin koko dokumentti - on pitkä historia ja omat etunsa, mutta sekään ei ole ongelmaton. Johannes ei nimittäin käytä sanaa ἀποκάλυψις täydessä tyhjiössä, vaan määrittää sitä tarkemmin: (1) sen sisältönä on se, "mitä pian on tapahtuva", ja (2) se näytetään (δείκνυμι) (3) enkelin toimesta. Jo pelkästään ensimmäinen määrite sulkee pois sen mahdollisuuden, että "ilmestys" viittaisi koko dokumenttiin, sillä luvut 1-3 eivät suoraan käsittele tulevaisuutta ja useimpien raamatuntutkijoiden mielestä luvut 4-5, 10 ja 12 kuvaavat nekin Johanneksen nykyhistorian kannalta menneitä asioita. Kun lisäksi otetaan mukaan määritteet 2 ja 3, putoaa lisää lukuja pois laskuista. Jos siis Johannesta on uskominen, Ilmestyskirjan "ilmestys" ei suinkaan viittaa koko kirjaan vaan johonkin, joka löytyy kirjan sisältä.
Tarkkaavainen lukija, joka pitää Johanneksen alussa antamat kriteerit mielessään, palkitaan ennen kuin hän pääsee kirjan loppuun. Johannekselle nimittäin näytetään (δείκνυμι) enkelin toimesta mitä pian on tapahtuva: Babylonin tuho (17:1-19:10) ja sen tilalle tuleva Uusi Jerusalem (21:9-22:9). Tämä käy ilmi nimenomaan niistä tekstuaalisista tienviitoista, joita Ilmestyskirjasta löytyy. (Yksityiskohtaiset perustelut löytyvät kirjoittamastani artikkelista "Άποκάλυψις Ίησοῦ Χριστοῦ (Rev. 1:1): The Climax of John's Prophecy?".)
Mutta tarina ei pääty tähän, vaan sanalla ἀποκάλυψις on toinenkin tehtävä. Monet ovat huomanneet, että Ilmestyskirja sisältää runsaasti viitteitä Danielin kirjaan. Kuinka ollakaan, Danielia kehotettiin "sinetöimään" näkemänsä näky, koska "se koskee (kaukana tulevaisuudessa olevia) tulevia päiviä" (8:26). Samoin kirjan lopussa häntä kehotetaan "sulkemaan" (καλύπτω) kuulemansa asiat ja "sinetöimään" kirja "lopun aikaan asti" (12:4). Tuossa samassa yhteydessä hän myös kysyy, mitä seuraa Jumalan kansan viimeisen ahdistuksen jälkeen (j. 8). Enkeli ei kuitenkaan vastaa hänelle, vaan toteaa että "nämä sanat pysyvät salattuina (κατακαλύπτω) ja sinetöitynä lopun aikaan asti".
Tämän (ja monen muun seikan) valossa näyttäisi siltä, että Johanneksen "paljastus" (ἀποκάλυψις) jatkaa siitä, mihin Danielin "salaus" (κατακάλυψις) jäi, eli Ilmestyskirjasta löytyy Danielin kysymykseen vastaus: vaikka tilanne näyttäisi kuinka pahalta tahansa, niin pahikset saavat lopulta palkkansa ja hyvikset palkkionsa. Tämän tosiasian luulisi motivoivan vielä tänäkin päivänä.
14 kommenttia:
Kommenttiasi "vaikka tilanne näyttäisi kuinka pahalta tahansa, niin pahikset saavat lopulta palkkansa ja hyvikset palkkionsa" pidetään yleisesti - eri sanavalinnoin - apokalyptiikaksi nimetyn kirjallisuusgenren teemana.
Loppukaneettisi sotisi siis jossain määrin Ilmestyskirjan ei-apokalyptisuutta vastaan.
Lisäksi olen antanut itselleni kertoa, että Ilmarin genren mukaisia tekstejä - myöhemmin apokalyptiikaksi nimetyn - oli runsaasti liikkeellä jo ennen Ilmaria?
Seikka, että Ilmestyskirja ei ole muiden apokalypsien tapaan pseudonyymi (peitenimellä kirjoitettu), epäilyttää niitä, jotka saattavat muuten myöntää apokalyptiikan esiintymisen muissa kirjoituksissa. Selitys tähän saattaa olla se, että Ilmestyskirja on kristillistä apokalyptiikkaa. Toinen kristillinen apokalypsi, Hermaan Paimenkaan, ei ole pseudonyymi. Toisekseen pseudonyymisyys ei ollut vain apokalyptinen ominaisuus, vaan sitä esiintyi kaikessa muussakin antiikin kirjallisuudessa (WBC 1997, lxxxvii).
Fee toteaakin pseudonyymisyyteen liittyen, että "Johannes näkee aikakauden lopun toteutuvan 'jo nyt / ei vielä', ja ehkä tästä syystä hänen ei tarvitse olla pseudonyymi. Hän ei, toisin kuin juutalaiset edeltäjänsä, vain ennusta lopusta vaan tietää lopun ajan jo alkaneen Jeesuksen ja Hengen tulon myötä." (Fee 1996, 300.)
Usein sanotaan, että apokalyptiikka on vasta 1900 -luvulla kehitetty näkemys, jolla tästä päivästä käsin pakotetaan jotkin tekstit tiettyihin raameihin. Toisaalta nämä kriitikot usein esittävät myös eskatologian kuuluvan samaan myöhäsyntyiseen kategoriaan. Vastauksena näihin "myöhäsyntymisväitteisiin" voidaan todeta, että "apokalypsis" nimeä käytettiin alun perin monien kirjojen titteleissä. (WBC 1997, lxxxix.) Vaikka se ei ollut lajinimi, sen käyttö on aikanaan usein viitannut kirjoittajan tapaan järjestellä sanomansa luettavaan muotoon.
Julle:
Yritin kirjoituksessani ilmeisesti liian montaa asiaa kerralla :)
Erityisesti halusin tuoda esille sen, että alun ἀποκάλυψις-sanan merkityksestä on tutkijoiden kesken keskusteltu jonkun verran, mutta mitään konsensusta asiasta ei ole. Tähän keskusteluun osallistuin esittämällä oman näkemykseni siitä, miksi Johannes tätä sanaa käytti. Yritin myös perustella, mitä ongelmia muissa näkemyksissä on ja miksi etua tästä näkemyksestä voisi olla.
Olen kommentoinut tuota apokalyptiikka-kysymysta aikaisemmin, mutta tässä postauksessa ei tarkoitukseni ollut ottaa siihen mitenkään laajemmalti kantaa. Toin esille ainoastaan sen, että mielestäni ajatus ἀποκάλυψις-sanan käytöstä Ilmestyskirjan genre-merkkinä on anakronistinen. Samaa mieltä on moni muukin tutkija.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Ilmestyskirjaa voisi populaarissa kielessä kutsua "apokalyptiseksi". En siis näe, miten "paha saa palkkansa"-tyyppinen kaneetti veisi jotenkin pohjaa siltä, mitä yritin sanoa.
Apropos, voisitko mainita yhden Ilmestyskirjaa varmasti edeltävän, "apokalypsi"-kirjallisuuslajiin kuuluvan dokumentin, jonka perusteella Johanneksen lukijakunta saattoi ymmärtää ἀποκάλυψις-sanan genretunnisteena? Kun tämän dokumentin nimi on tiedossa, voimme sitten tarvittaessa jatkaa keskustelua...
Tuossa on eräiden lähteiden mukaista listaa (copypaste lopputyöstäni) juutalaisesta apokalyptiikasta:
1. Tarkkailijoiden kirja 1. Eenokin kirja 1-36 3. vs:lla eKr.
2. Taivaallisten valonlähteiden kirja
1. Eenokin kirja 78-82 3. vs:lla eKr.
3. Eläin Ilmestys, 1. Eenokin kirja 85-90 2. vs:lla eKr.
4. Viikkojen Ilmestys, 1. Eenokin kirja 93:1-10; 91:11-17 2. vs:lla eKr.
5. Juhlakäärö 23 2. vs:lla eKr.
6. Leevin testamentti 2-5 2. vs:lla eKr.
7. Aabrahamin testamentti 1. vs:lla eKr.-2. vs:lla jKr.
8. Sefanjan Ilmestys 1. vs:lla eKr.-1. vs:lla jKr.
9. Eenokin vertaukset 1. Eenokin kirja 37-71 1. vs:lla jKr.
10. 2. Eenokin kirja 1. vs:lla jKr.
11. 4. Esran kirja 1. vs:lla jKr.
12. 2. Barukin kirja 1. vs:lla jKr.
13. Abrahamin Ilmestys 1.-2. vs:lla jKr.
14.3. Barukin kirja 1.-2. vs:lla jKr.
Osa kirjoista sisältää myös apokalypsis -nimen, vaikka tuosta väkivaltaisesta suomennoksestani niitä ei heti huomaakaan :)
Kiva lista, mutta ei oikein vielä vastannut kysymykseeni...
Eli poimisitko noista yhden kokonaisen dokumentin - kirjan keskeltä irrotettuja lukuja tai muita vastaavia palasia ei vielä lasketa, palataan niihin myöhemmin - joka on varmuudella kirjoitettu ennen Ilmestyskirjaa ja jonka perusteella Johanneksen lukijakunta saattoi ymmärtää ἀποκάλυψις-sanan genretunnisteena?
Tähän väliin voisi kysyä, että mikä on Ilmestyskirjan varma kirjoitushetki, kun ortodoksikristityt ajattelevat sen olevan 90-95 jKr., mutta "asiantuntijoiden" arviot vaihtelevat aina 50 jKr. tuonne 300-luvulle jKr.
Mutta otan esiin myös Daniel-kortin ja heitän epäuskon töhkerön sekaan kuuman perunan, eli sen kirjoitushetken.
Varhaisten lukijoiden kesken oli varmasti epäselvyyttä miten suhtautua ja arvostella "hengellisiä" kirjoituksia ennen UT:n ja VT:n varsinaista kanonisointia.
Vanhassa testamentissa on useita profetioita, joiden sanoma lähestyy apokalyptiikkaa. Apokalyptiikka oli ikään kuin VT:n profetiakirjallisuuden lapsi. Myöhäisemmät profetiakirjat liukuvat selvästi ympäristössä vaikuttaneen apokalyptiikan suuntaan.
Välitestamentillista aikaa pidetään apokalyptiikan kukoistuskautena. UT:n ajan avautuessa apokalyptiset ideat, kuten kuolleiden ylösnousemus, olivat usein kirjoitusten ennakkokäsityksiä- ja rakenteita.
Jeesuksen opetuksien pääaiheena oli Jumalan valtakunta. Jumalan valtakunta oli jo nyt sisäisesti sanoman vastaanottaneissa, mutta se oli myös erillinen tuleva uusi ajanjakso. Jeesuksen opetus sisälsi myös voiton Saatanasta, ylösnousemuksen, Israelin lasten uuden ajan ja Jumalan valtakunnan tulemuksen läheisyyden. Kaikki ovat apokalyptiikasta tuttuja painotuksia.
Paavali teologia sisälsi vahvasti kaksi aikaa, joista ensimmäinen oli vielä voimassa, toisen ilmestymisen vielä puuttuessa. Apokalyptiikasta tuttu selkeä vedenjakaja, dramaattinen murros, aikakausien välillä oli kuitenkin jo tapahtunut Jumalan pojan tultua maailmaan, kuoltua ristillä ja ylösnousemuksessa.
Kaikki UT:n kirjoittajat olivat apokalyptiikan vaikutuspiirissä tuntien kerrontatavan, "lajin" ja sen sisältämät teemat sekä ajattelun.
Mutta anteeksi, että eksyin lillukanvarsiin varsinaisesta pääsanomastasi :)
Julle:
Olet selvästikin sisäistänyt hyvin J.J. Collinsin ja kumppaneiden julistaman virallisen totuuden apokalyptiikasta :-) Se on yleisenä heuristisena apuvälineenä ihan ok, vaikkakin tapa jolla "apokalypsi" vuonna 1979 määriteltiin Semeia 14:ssa on hieman ongelmallinen, puhumattakaan monista muista tähän aiheeseen liittyvistä yksityiskohdista (joita ei ollut tarkoitus tämän blogimerkinnän kohdalla sen enempää käsitellä).
Omia teesejäni ovat mm. seuraavat:
1) On anakronista ja eksegeettisesti harhaanjohtavaa ajatella ἀποκάλυψις-sanan toimivan genretunnistimena Ilmestyskirjan alussa (riippumatta siitä, ajatellaanko ko. dokumentin olevan "apokalyptinen" sanan nykymerkityksessä vai ei).
2) "Apokalyptinen" kirjallisuus näyttäisi puhkeavan kukkaan ennemminkin Ilmestyskirjan myötä kuin sitä ennen. On todennäköisempää, että termi "apokalypsi" on peritty Ilmestyskirjalta kuin että Ilmestyskirja on ottanut jonkun muun (kenen?) keksimän genretunnisteen haltuunsa.
3) Kun tutkitaan Collinsin ja kumppaneiden apokalypsien "ominaisuustaulukkoa" ja vertaillaan Ilmestyskirjaa sitä vanhempiin "apokalyptisiin" dokumentteihin, niin listatusta 24 ominaisuudesta Ilmestyskirjasta löytyy 16, kun taas Danielin kirjasta löytyy 18-20 (joista 16 on Ilmestyskirjan yhteisiä). Seuraavaksi paras tulos on 1. Henokin kirjan luvuilla 72-82, jonka vastaava apokalyptisyysluku on 13-14 (ja Ilmestyskirjan kanssa yhteistä 10-11). Kolmanneksi apokalyptisin on Sakarjan kirja, josta löytyy 9 yhteistä apokalyptista ominaisuutta Ilmestyskirjan kanssa, ja lopuilla on sitten vieläkin vähemmän yhteisiä ominaisuuksia edes teoriassa.
Näiden löydösten valossa (ja itse kunkin kannattaa lukea tuo Astronominen kirja) pidän täysin ymmärrettävänä sitä, että Johannes kutsuu tuotostaan "profetiaksi". Samoin ajattelen, että ensisijainen konteksti sen ymmärtämiseksi ja tulkitsemiseksi on VT:n profeetalliset kirjat, mm. Danielin kirja.
Me voimme toki keksiä jonkun kirjallisuuslajin, määritellä sille ominaisuudet, etsiä noita ominaisuuksia eri teksteistä ja sen perusteella tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. En kuitenkaan ole vielä ihan varma, mitä käytännön hyötyä on siitä, että leimaamme osan Jeesuksen tai Paavalin puheista "apokalyptisiksi" (puhumattakaan siitä, että tämä idenfikaatio jotenkin puhuisi sen puolesta, että Johannes kirjoitti tietoisesti uuden "apokalypsin" monen vastaavan rinnalle). Tässä suhteessa kokisin esim. N.T. Wrightin keskustelun aiheesta "Apocalyptic" (The New Testament and the People of God, 280-298) huomattavasti hyödyllisemmäksi.
Itsellä on nyt paha paikka menossa. Olen juuri lukenut aamuhartaudekseni junassa Eenokin kirjaa pikkuhiljaa. Nyt häiritsee, kun en tiedäö, että milloin ne alkuluvut on kirjoitettu. Ne meinaan on tosi Uusi testamentilliset.
Mutta sitten tuo apokalypsis. Hyvä Dr Mark kun heiluttelet teologisia riippukeinulaisia. En ole koskaan vaivannut päätäni sen miettimisellä, että kuinka paljon omat käsitykseni ovat kopio ilmassa leijuvasta konseksuksesta jonkin asian suhteen. Välillä sen huomaa, mutta valtaosin sitä vain ajattelee itse päätyvän joihinkin käsityksiin.
Täytyypä ottaa Ilmestyskirjalta apokalyptiikka genren iltatähden leima pois, ja alkaa miettiä tuota esikoisen asemaa. Hyvin olen imenyt näitä välitestamentillisen kauden teesejä tutkimatta itse asioita. Sama kuin Jamnian kokouksen kanssa.
Kiitos.
1) Olen jokseenkin samaa mieltä. Tämä sama ajatus pätee jossain määrin myös esimerkiksi kirjeisiin. Saatamme lukea niitä enemmän kirjeinä kuin niitä alunperin oli tarkoitettu lukea kirjeinä -ainakin nykykirjeen mielessä.
2)Tässäkin olen jokseenkin samaa mieltä, varsinkin jos puhutaan "kristillisestä" apokalyptiikasta, eli erotetaan se "juutalaisesta" apokalyptiikasta.
3) Ajattelen, että "Ensin keksitään, sitten tutkitaan ja lopuksi varmasti löydetään" -metodi on aika yleinen esimerkiksi systemaattisen teologian puolella: eriytetään jokin aihepiiri omaksi otsikokseen, joka sitten rupeaa elämään omaa elämäänsä kokonaisuudesta piittaamatta.
Toisaalta ajattelen (ja olen antanut itselleni kertoa - Aunet, Collinsit ym. :), että "apokalyptikot" pitivätkin itseään profeettoina tai ainakin profeettojen työn jatkajina. "Apokalypsi" oli vain ajalle tyypillinen "paketti", johon sanoma oli kääritty (Ryken)
IPOML:
Tuo muinaisten dokumenttien kirjoitusajankohta on aina visainen kysymys. Yleinen trendihän on se, että jonkun dokumentin tutkimiseen erikoistuneen tutkijan mielestä juuri "hänen" dokumenttinsa on mahdollisimman varhainen. Ainoastaan Raamatun tekstien kanssa tämä yleiskaava ei toimi, vaan ne on usein arvioitu mahdollisimman myöhäisiksi. Kukin tykönään voi miettiä, mistä tällainen ilmiö johtuu :-)
Mitä tulee Ensimmäiseen [H/E]enokin kirjaan, niin sen ajoittamisessa suhteessa kristinuskoon auttaa onneksi Qumran, josta löytyy kaikki muu paitsi luvut 37-71 eli nk. Vertausten kirja. Siitä on keskusteltu jonkin verran ja mm. Milik arvioi sen olevan vasta kolmannelta vuosisadalta jKr. Monet toki sijoittaisivat sen jo ensimmäiselle vuosisadalle jKr. ja muistaakseni myös eKr.-ajoitukset ovat saaneet kannatusta.
Näihin muinaisiin dokumentteihin liittyy kaikkea muutakin mukavaa. Kannattaa vilkaista esim. James Davilan artikkelia "Did Christians Write Old Testament Pseudepigraph That Appear to be Jewish?".
Ilmestyskirjan kreikankielisen nimen yhteydessä on käytetty sanaa apokalypsis. Vaikka tämä seikka jätettäisiin huomiotta, niin silti voidaan Ilmestyskirja tunnistaa apokalypsiksi (ainakin "aposentrikko" Aunen lähes normatiivisen ja/tai kulttimaineen omaavan Word Biblical Commentaryn kolmiosaisen Revelation sarjan pohjalta)
Raakaa tiivistelmää ja käännöstä:
Kirjallisuuslajeja määritellessä täytyy käsitellä jokaista kolmesta seuraavasta piirteestä: muotoa, sisältöä ja toimintaa. Nämä piirteet ovat usein toisiinsa kietoutuneita, mikä hankaloittaa niiden analysointia (WBC 1997, lxxxi). Kirjan muoto, sisältö ja käyttö (paremminkin tarkoitus) määrittelee siis kulloinkin kyseessä olevan kirjan tai kirjeen lajityypin.
Aune määrittelee apokalypsin seuraten yllä mainittua jaottelua seuraavasti:
1. Muoto: Apokalypsis on ensimmäisen persoonan proosallista narratiivia, joka koostuu ilmestyksenomaisista näyistä, joita episodimainen rakenne liittää yhteen. Se on välitetty kirjoittajalle yliluonnollisen paljastajan kautta, jäsennelty siten, että keskeinen ilmestyksellinen sanoma rakentaa kirjallisen kliimaksin, ja kehystetty ilmestyskokemusta ympäröivien olosuhteiden narratiivilla.
2. Sisältö: Toispuoleisen kommunikointia, yleensä eskatologista, perspektiivi inhimillisessä kokemuksessa ja arvoissa.
3. Käyttö: a) vahvistaa tuonpuoleinen auktoriteetti sanomalle, b) niin että sanoman vastaanottajat rohkaistuisivat jatkamaan tavoitteeseen, c) tai jos tarpeellista, muuttaa heidän ajatteluaan ja käyttäytymistään yhdenmukaiseksi tuonpuoleisten näkökulmien kanssa (WBC 1997, lxxxii).
Tämä kolmiodraama ei tosin itsessään vastaa siihen, oliko Ilmari muna vai kana.
Julle:
Kuten aikaisemmin on jo todettu, on todellakin mahdollista etsiä eri dokumenteista tiettyjä yhteisiä piirteitä ja määritellä niiden pohjalta joku tietty tyylilaji - ilman että alkuperäisillä lukijoilla olisi ollut asiasta sama ymmärrys.
Esim. jos Markuksen evankeliumi on kirjoitettu evankeliumeista ensimmäisenä, niin jakeessa 1:1 oleva viittaus "evankeliumiin" ei välttämättä ole toiminut kovin hyvänä kirjallisuuslajin tunnisteena ensimmäisille lukijoille, vaikka nykyään kirja tunnetaankin "evankeliumi"-kirjallisuuslajin edustajana. Ja samalla nykylukija ei välttämättä bongaa sanan "evankeliumi" juuria Jesajan kirjassa, jonka kontekstissa sillä ei viitata "evankeliumi"-nimiseen kirjallisuuslajiin vaan tiettyihin eskatologisiin odotuksiin (ja tämä on yksi keskeisistä linkeistä Markuksen evankeliumin tulkinnan kannalta).
Mutta eiköhän tästä "apokalupsista" ole jo väännetty tarpeeksi. Enempi olinkin kiinnostunut siitä, mitä tarkoitit Aunen kommentaarin "normatiivisuudella"? Minusta tuo "kulttimaine" sopii sille paremmin. Tutkimuksessa se on hyödyllinen, koska siellä on paljon kaikenlaista sälää mukana, mutta en nyt heti muista, milloin siitä olisi ollut tulkinnallista apua :)
Tutkittavien jaksoje tulkintaosuus on tosiaan aika yleisellä tasolla pariin kappaleeseen tiivistettynä verrattuna jakson muuhun käsittelyyn käytettyjen sivujen määrään.
Viittaan omassa kirjoittajan kontekstissani normatiivisuudella lähes synonyymisesti kulttikamaan. Mutta toisaalta Aunen normatiivisuus perinteisessä mielessä on sitä, että ilman hänen kirjoitustensa huomioon ottamista ei laitosuskottavaa Ilmarin käsittelyä ole, toki katu-uskottavaa kyllä ilmankin.
Suuri on tämä ilmestys kirja raamatussa ja sen monet sinetit jotka ei ole vielä auenneet ja odotan mielenkiinnolla kaikkea tämän kirjan proreetallista täyttymistä ja kiitän Herraa etä hän antoi tämän kirjan meille iloksi ja siuanuskseksi ja viisaudeksi,kiitos ja siuausta,keijo södertälje
Lähetä kommentti