Oli tuossa vähän pointtiakin minulla siis mukana, vaikkei ehkä uskoisi. Idea on siis sama kuin Markku Envallin toteamuksessa eksegeettisenä päivänä: Raamattua kannattaa lukea, koska sieltä löytää kaikkea sellaista, mitä siellä ei uskoisi olevan. :)
Itseäni innosti riparin jälkeen aikanaan lukemaan Raamattua esim. jostain kirjasta pidetty hyvä opetus. Jollain leirillä muistaakseni referoitiin Esterin tarina ja siitä kiinnostuneena luin Esterin kirjan läpi. Uskonnontunnilla puhuttiin Jobin kirjasta ja sen teemasta, ja sitten innostuin lukemaan Jobin kirjan läpi. Ilmestyskirja kiinnosti jotenkin ihan omalla painollaan. :)
Joskus kannattaa kokeilla niinkin yksinkertaista uutta joillekin kuin vaihtamista kappalejakoiseen Raamattuun.
Kappalehan on aina yksi ajatuskokonaisuus (tietysti yhtä mielivaltaisesti jaettu kuin jaepohjainen Raamattu). Tällöin lukija saa heti ajatuksesta kiinni. Tulee myös (usein) luettua pitempiä pätkiä kuin jaepohjaisesta. Kokonaisuus hahmottuu uudella tavalla ja tulkinnat eivät singahtele yhden jakeen (lauseen) pohjalta eksoteerisiin geetteihin.
Klassinen opetusneuvos Ruohomäen ohje oli kysymysten asettelu tekstille. Kysymyssääntönä hänellä oli "viisi ämmää ja yksi koo". Kun lukee tekstin pätkän, sille voi tehdä kysymyksiä, kuten 1) Mitä 2) Missä 3) Milloin 4) Miten 5) Miksi 6) Kuka (ketkä, kenelle).
Tulee pienestäkin pätkästä mielenkiintoinen riviseurakuntalaiselle mielenkiintoinen sukellus eksegetiikan maailmaan.
Joskus tuntuu, että ongelma on enemmänkin se, miten vähän hellariseurakunnissa on "kunnollista" opetusta raamatusta. Ikänsä uskossa olleena kaipaisi jo vähän syvempää analyysia raamatunpaikoista, mutta tätä HC-raamatunopetusta ei juuri ole tarjolla. Helluntailiikkeessä on valitettavan vähän syvempää teologista tuntemusta. Osaltaan sekin vaikutti uskosta luopumiseeni, ei löytynyt ketään joka olisi kyennyt/halunnut selittämään/pohtimaan niitä ongelmapaikkoja sieltä ja lopulta ristiriidat kasvoivat liian suuriksi.
Raamatun lukemisessa voi tosiaan tökkiä moni asia: joku kokee ettei ymmärrä mitään, joku ei koe sen sisällöllä mitään yhtymäkohtaa omaan elämäänsä, joku loukkaantuu sen moraalisiin opetuksiin, joku ahdistuu ristiriidoista, epäloogisuuksista ym. (Omalla kohdallakin lienee jollain tavalla käyty nämä kaikki läpi)
Minusta yksi vakavimpia ongelmia kaikenlaisissa herätyskristillisissä piireissä (joissa siis itsekin olen kasvanut) on kunnollisen ilmoitusteologian puute. Ongelma on laajempikin, sillä minun on välillä vaikea saada edes teologikavereilleni selitettyä omia ilmoitusajatuksiani.
7 kommenttia:
Pari viikkoa sitten riparilla mainitsin isosille Hesekielin kirjan luvuista 16 ja 23. Jo alkoivat innostua Raamatun lukemisesta. :)
Oli tuossa vähän pointtiakin minulla siis mukana, vaikkei ehkä uskoisi. Idea on siis sama kuin Markku Envallin toteamuksessa eksegeettisenä päivänä: Raamattua kannattaa lukea, koska sieltä löytää kaikkea sellaista, mitä siellä ei uskoisi olevan. :)
Markku Envallin ajatusta jatkaen, mutta Pasi Turusta lainaten: Kaikki puhuvat Raamatusta, mutta harvat lukevat sitä.
Itseäni innosti riparin jälkeen aikanaan lukemaan Raamattua esim. jostain kirjasta pidetty hyvä opetus. Jollain leirillä muistaakseni referoitiin Esterin tarina ja siitä kiinnostuneena luin Esterin kirjan läpi. Uskonnontunnilla puhuttiin Jobin kirjasta ja sen teemasta, ja sitten innostuin lukemaan Jobin kirjan läpi. Ilmestyskirja kiinnosti jotenkin ihan omalla painollaan. :)
Joskus kannattaa kokeilla niinkin yksinkertaista uutta joillekin kuin vaihtamista kappalejakoiseen Raamattuun.
Kappalehan on aina yksi ajatuskokonaisuus (tietysti yhtä mielivaltaisesti jaettu kuin jaepohjainen Raamattu). Tällöin lukija saa heti ajatuksesta kiinni. Tulee myös (usein) luettua pitempiä pätkiä kuin jaepohjaisesta. Kokonaisuus hahmottuu uudella tavalla ja tulkinnat eivät singahtele yhden jakeen (lauseen) pohjalta eksoteerisiin geetteihin.
Klassinen opetusneuvos Ruohomäen ohje oli kysymysten asettelu tekstille. Kysymyssääntönä hänellä oli "viisi ämmää ja yksi koo". Kun lukee tekstin pätkän, sille voi tehdä kysymyksiä, kuten
1) Mitä
2) Missä
3) Milloin
4) Miten
5) Miksi
6) Kuka (ketkä, kenelle).
Tulee pienestäkin pätkästä mielenkiintoinen riviseurakuntalaiselle mielenkiintoinen sukellus eksegetiikan maailmaan.
Joskus tuntuu, että ongelma on enemmänkin se, miten vähän hellariseurakunnissa on "kunnollista" opetusta raamatusta. Ikänsä uskossa olleena kaipaisi jo vähän syvempää analyysia raamatunpaikoista, mutta tätä HC-raamatunopetusta ei juuri ole tarjolla.
Helluntailiikkeessä on valitettavan vähän syvempää teologista tuntemusta. Osaltaan sekin vaikutti uskosta luopumiseeni, ei löytynyt ketään joka olisi kyennyt/halunnut selittämään/pohtimaan niitä ongelmapaikkoja sieltä ja lopulta ristiriidat kasvoivat liian suuriksi.
Raamatun lukemisessa voi tosiaan tökkiä moni asia: joku kokee ettei ymmärrä mitään, joku ei koe sen sisällöllä mitään yhtymäkohtaa omaan elämäänsä, joku loukkaantuu sen moraalisiin opetuksiin, joku ahdistuu ristiriidoista, epäloogisuuksista ym. (Omalla kohdallakin lienee jollain tavalla käyty nämä kaikki läpi)
Minusta yksi vakavimpia ongelmia kaikenlaisissa herätyskristillisissä piireissä (joissa siis itsekin olen kasvanut) on kunnollisen ilmoitusteologian puute. Ongelma on laajempikin, sillä minun on välillä vaikea saada edes teologikavereilleni selitettyä omia ilmoitusajatuksiani.
Lähetä kommentti