Ilmestyskirja on taitavasti kirjoitettu dokumentti, joka kätkee sisäänsä yhtä ja toista. Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Johannes on mieltynyt tiettyihin lukuihin ja että hän usein toistaa samoja fraaseja, joissa kuitenkin esiintyy pientä vaihtelua. Nämä tehokeinot kuljettavat tarinaa eteenpäin, auttavat kuulijaa seuraamaan tekstin juonta ja yhdistämään eri tapahtumia toisiinsa, lisäävät taiteellista vaikutelmaa - ja joskus saattavat jopa korostaa jotain teologista näkökohtaa.
Selkeimmin lukijan silmille hyppäävää toistoa edustavat eittämättä seitsemän sinettiä ja niiden avaus, seitsemän torvea ja niihin puhaltaminen, sekä seitsemän vihan maljaa ja niiden vuodattaminen maan päälle. Mutta esimerkkejä on muitakin. "Seiskakerhoon" yltää mm. se tapa, jolla Johannes viittaa maan asukkaisiin:
5:9 "ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista"
7:9 "kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä"
10:11 "monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista"
11:9 "ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista"
13:7 "kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot"
14:6 "kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille"
17:15 "kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä"
Tämän formulan taustoja ja teologista merkitystä on tarkemmin avannut Richard Bauckham kirjassaan The Climax of Prophecy (sivut 326-37).
Hieman vastaavanlainen on "minä tulen"-fraasi, joka esiintyy Ilmestyskirjassa seitsemän kertaa ja aina eri muodossa:
2:5 "minä tulen luoksesi"
2:16 "minä tulen luoksesi pian"
3:11 "minä tulen"
16:15 "katso, minä tulen"
22:7 "ja katso, minä tulen pian"
22:12 "katso, minä tulen pian"
22:20 "totisesti, minä tulen pian"
Jeesuksen tuleminen on yksi kirjan keskeisistä teemoista, joten tämän(kään) fraasin vaihteleva toisto ei liene sattumaa.
Neljästi Johannes on käyttänyt ns. teofania-formulaa, eli jo Vanhassa testamentissa Jumalan läsnäoloon yhdistettyä kieltä (tästäkin tarkemmin kertoo Bauckham, 202-4):
4:5 "valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää"
8:5 "silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä"
11:19 "tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita"
16:18, 21 "tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys... ja suuria rakeita"
Mielenkiintoinen on myös se tapa, miten Jumala ja Jeesus puhuvat itsestään:
1:8 Jumala: "Minä olen A ja O"
1:17 Jeesus: "Minä olen ensimmäinen ja viimeinen"
21:6 Jumala: "Minä olen A ja O, alku ja loppu"
22:13 Jeesus: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu"
Tämä jos mikä on esimerkki ns. "korkeasta kristologiasta", eli Jeesus jälleen kerran astuu Jumalan saappaisiin ja ottaa sen roolin, mikä voi kuulua vain Jumalalle.
Kuinka paljon toistuvia tai tietyn kaavan puitteissa vaihtelevia fraaseja itse löydät Ilmestyskirjasta? Onko niillä teologista merkitystä?
4 kommenttia:
Fraseologiseen toistoon löyhästi liittyen voisi ajatella ns. rekapitulaatio-teorian "löydösten" kertovan myös toistosta tehokeinona.
Esimerkkinä lukujen 12 ja 20 alun toistuvat ilmaisut ( http://jullepartanen.blogspot.com/2011/12/ilmestyskirjan-rakenne-rekapitulaatio.html ).
Mitä mieltä muuten olet "repiksestä"?
Tämänhetkisen aikataulun perusteella rekapitulaatioteorian vuoro tällä palstalla on noin kahden kuukauden kuluttua. Siinä todennäköisesti vain tiivistän sitä, mitä olen aikaisemmin kirjoittanut artikkelissa "Recapitulation and Chronological Progression in John's Apocalypse: Towards a New Perspective" (New Testament Studies 49, no. 4 [2003] 543–59). Artikkelissa muistaakseni kyseenalaistin rekapitulaatioteorian tarpeellisuuden sinettien, trumpettien ja maljojen yhteydessä.
Seitsemää lisää:
Seitsemän seurakuntaa (luvut 2-3)
Seitsemän autuuden julistamista:
1:3; 14:13; 16:15; 19:9; 20:6; 22:7, 14.
Seitsemän Karitsan ylistystä: 5:12
Seitsemän Jumalan ylistystä 7:12
Seitsemän viittausta alttariin: 6:9; 8:3, 5; 9:13; 11:1; 14:18; 17:7.
Viittaisivatko johonkin täydellisyyskäsitykseen? tai numerologiaan?
Joku tekeekin eron jumalallisten seiskojen ja ei-jumalallisia asioita kuvaavien kuutosten välille. Ilmestyskirjassa ei-hengellisiä asioita/tapahtumia kuvataan joissain kohden kuuden asian määrein.
Hienoa :-) Lisääkin löytyy, mutta kieltämättä nuo(kin) esimerkit jotenkin puhuisivat sen puolesta, että seitsemän on Johannekselle tärkeä luku - suorastaan täydellisyyden luku.
Toisaalta täytynee tuoda esille sekin, että joidenkin mielestä ainakin osa Ilmestyskirjasta löydetyistä seiskoista yms. merkittävistä numerosarjoista ei ole tarkoituksellisia. Tällaista märkää rättiä on tarjonnut mm. Steve Moyise (ja muistaakseni ihan hyvin perusteluin), mutta valitettavasti asiaa käsittelevän artikkelin nimi ei juuri nyt tule mieleen.
No, tästä pääseekin kivasti juttelemaan joko sensus plenior -käsitteestä tai vaikkapa reader response -tulkinnoista... :-)
Lähetä kommentti