Ilmestyskirjan toisessa luvussa viitataan kahdesti (2:6, 15) ryhmään nimeltä "nikolaiitat", joka on aiheuttanut ongelmia eri Vähän-Aasian seurakunnissa. Heidän toimintansa ja opetuksensa tuomitaan jyrkästi, mutta niiden tarkka sisältö jää nykylukijalle epäselväksi. Keitä nikolaiitat olivat ja miksi Jeesuksella on heistä vain pahaa sanottavaa?
Ryhmän tarkan identiteetin selvittäminen on vaikeaa, sillä nykytutkimuksen mukaan ryhmästä ei ole olemassa mitään varmaa, Raamatusta riippumatonta tietoa. Tätä tilannetta ovat käyttäneet hyväkseen monet tahot, jotka ovat valjastaneet nikolaiitat omien teologisten vastustajiensa mustamaalaukseen. Niinpä yksi näkeekin nikolaiitoissa katolisen kirkon, toinen papisto-maallikot -jaon kannattajat, kolmas gnostilaiset, jne.
Monet tulkinnat perustuvat melkein yksinomaan ryhmän nimen etymologiseen tulkintaan. Sen mukaan "nikolaiitta" (Νικολαΐτης) merkitsee Nikolaoksen (Νικόλαος) seuraajaa, ja Nikolaos puolestaan muodostuu kreikan sanoista νίκη ("voitto" tai "tapa voittaa") tai νικάω ("voittaa") ja λαός (kansa). Nimestä "Nikolaos" on siten johdettu joukko erilaisia merkityksiä (mm. "voittava kansa", "voitettu kansa", "voiton kansa" ja "kansan voittaja"), joiden pohjalta nikolaiittojen oppia on tulkittu.
Normaalissa raamatunselityksessä sanan etymologian perusteella tehtävät tulkinnat ovat pääsääntöisesti hyvin kyseenalaisia, mutta Ilmestyskirjan kontekstissa "nikolaiitta"-sanan taustan ja mahdollisen etymologisen nyanssin pohtiminen ei välttämättä ole turhaa. Olisi pikemminkin poikkeus, jos symboliikkaa ja symbolisia nimiä vilisevässä dokumentissa löytyisi nimi, joka ei jollain tavalla viittaisi Israelin historiaan tai muuten sopisi hyvin Johanneksen teologiseen sanomaan. Niinpä nikolaiittojen opin sisältöä voidaan yrittää haarukoida seuraavin reunaehdoin:
1) Oppi kytkeytyy jotenkin niihin haasteisiin, joiden edessä seurakunnat ovat ja joita Ilmestyskirja käsittelee. Seurakunnilla on aina monenlaisia haasteita, mutta Johannes nostaa niistä esille (ensi)rakkaudettomuuden, itseriittoisuuden ja kompromissit ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Raamatuntutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että näistä erityisesti viimeinen sekä korostuu Ilmestyskirjassa että vastaa myös todellisia historiallisia olosuhteita.
2) Oppi on todennäköisesti kytköksissä jakeessa 2:14 mainittuun "Bileamin oppiin". Jae 15 (οὕτως ἔχεις καὶ σὺ κρατοῦντας τὴν διδαχὴν [τῶν] Νικολαϊτῶν ὁμοίως) on hieman hankala kääntää eikä ole varmaa, viittaavatko molemmat jakeet samaan oppiin. Mikäli kyseessä on kaksi eri oppia, ainoat vihjeet nikolaiittojen opin luonteesta tulevat Ilmestyskirjan yleisistä puitteista. Jos taas jae 15 selittää jaetta 14 - ja useimmat raamatuntutkijat ovat tätä mieltä - niin silloin olemme hieman varmemmalla pohjalla sen suhteen, mistä nikolaiittojen toiminnassa oli kyse.
3) Oppi liittynee jotenkin voittamisen teemaan, joka kulkee vahvana läpi kirjan. Johannes asettaa vastakkain kaksi erilaista tapaa voittaa, Pedon tavan ja Karitsan tavan. Tämän valossa ei ole sattumaa, että saman verbin johdannaista käytetään identifioimaan vastustajia, jotka toimivat väärällä tavalla - ja jotka loppupelissä pelaavat Pedon pussiin. Tätä tukee myös se, että nimi Bileam (בִּלְעָם) muodostuu todennäköisesti heprean verbistä בלה ("kuluttaa", "tuhota") ja substantiivista עַם ("kansa"), josta voidaan edelleen johtaa mm. merkitys "kansan tuhoaja". Ehkäpä Johannes haluaa profeetallisen ironian keinoinkin korostaa, että nimestään huolimatta nikolaiittojen oppi ei tuo Jumalan kansalle voittoa vaan päinvastoin tuhoaa sen.
Nikolaiittojen yhteys "Bileamin oppiin" on nykytutkimuksessa ymmärretty usemmiten niin, että jotkut kristityt osallistuivat yhteiskunnassa sellaiseen toimintaan, jota he itse pitivät neutraalina mutta joka Johanneksen silmissä oli Jeesuksen seuraajille sopimatonta. On ajateltu, että esimerkiksi ammatinharjoittamisen tai liiketoiminnan takia oli joillain alueilla käytännössä melkein välttämätöntä ottaa jollain tavalla muodollisesti osaa keisarin tai jonkun epäjumalan palvontaan - vaikkapa vain aterioimalla tietyssä paikassa. Jeesuksen suorittamassa seurakuntien taivaallisessa terveystarkastuksessa tämä "Mooses on Mooses ja business on business" -ajattelu paljastuu kuitenkin hengelliseksi haureudeksi, jolla on pitkällä tähtäimellä vakavat seuraukset.
4 kommenttia:
"...kristityt osallistuivat yhteiskunnassa sellaiseen toimintaan, jota he itse pitivät neutraalina mutta joka Johanneksen silmissä oli Jeesuksen seuraajille sopimatonta."
Tämä "Johanneksen silmissä" tarkoittaa tietyn Raamatun inspiraatio-opin mielestä samaa kuin "Jumalan silmissä". Ajatuksena on se, että Jumala "kirjoitutti" Johanneksella haluamansa sanoman.
Joo, lähden kyllä itsekin siitä olettamuksesta, että Ilmestyskirjan sisältö on Jumalan mielen mukainen. Akateemisissa piireissä on vain helpompi puhua kirjan kirjoittajasta kuin kirjan kirjoituttajasta (tai mekanismista, jolla kirjoituttaja kirjoitutti kirjan kirjoitajan kautta).
Toisaalta Jumalan värvääminen oman tulkinnan taakse on sekin sen verran yleisesti väärinkäytetty retorinen tehokeino, että siihenkään ei aina kehtaa turvautua. Akateemisissa piireissä sillä ei tietenkään hämätä ketään, mutta tavalliset seurakuntalaiset joskus kuvittelevat vierailevan puhujan tuovan täysin objektiivisen näkemyksen Raamatun tekstistä ilman mitään tulkintoja tai silmälaseja.
Itse tulkitsen Raamattua niin hyvin kuin osaan, mutta en voi väittää olevani erehtymätön tai että oma näkemykseni on aina ja kaikessa yhtä kuin Jumalan näkemys.
DrMark kirjoitti:
"Ryhmän tarkan identiteetin selvittäminen on vaikeaa, sillä nykytutkimuksen mukaan ryhmästä ei ole olemassa mitään varmaa, Raamatusta riippumatonta tietoa."
Timo Koivisto kuitenkin tuo esiin, että Ignatius ja Irenaeus ovat kirjoittaneet nikolaiitoista. Eivätkö heidän tekstinsä ole varmaa Raamatusta riippumatonta tietoa?
http://timokoivisto.blogspot.fi/2010/07/keita-olivat-nikolaiitat.html
Hyvä huomio iikalta!
Irenaeus ja Ignatius tosiaan mainitsevat ko. ryhmän - kuten myös mm. Hippolytus, Clemens Aleksandrialainen, Tertullianos, Eusebius, yms. Näyttäisi kuitenkin siltä, että nämä kirjoittajat lähinnä toistavat ja tulkitsevat joko Ilmestyskirjan tekstiä tai sitten aikaisempien kirjoittajien kommentteja. Näistä ainoastaan Ignatiuksen kirje trallialaisille on kirjoitettu sen verran varhain, että hänellä on saattanut olla jotain muutakin luotettavaa tietoa ko. ryhmästä kuin se, mitä lähteistä on löytynyt. Timon lainaama ote (11) on kuitenkin muistaakseni (ja tässä voi toki muistini pettää) kirjeen pitkästä versiosta, joka on peräisin neljänneltä vuosisadalta, eikä nykytutkimuksen valossa alkuperäisenä pidetystä kirjeen pätkästä löydy lainkaan viittausta nikolaiittoihin.
Varhaisin Ilmestyskirjan ulkopuolinen viittaus nikolaiittoihin saattaa siis olla jopa sata vuotta (tai enemmän) Ilmestyskirjan kirjoittamisajankohdan jälkeen, joten sen perusteella tutkijat yleensä ajattelevat, että meillä ei ole luotettavaa tietoa ryhmästä.
PS. Harmi, että et kysynyt tätä aikaisemmin - istuimme juuri Timon kanssa nokikkain kuusi tuntia ja keskustelimme mm. Ilmestyskirjasta. Olisimme samalla voineet käsitellä tämänkin aiheen ja antaa yhteisen julkilausuman :-)
Lähetä kommentti