Ilmestyskirjan tutkijoiden kesken käydään debattia siitä, onko taivaasta lasketuvan enkelin kädessä oleva pieni kirjakäärö (10:2) sama kuin luvun viisi iso kirjakäärö — ja jos ei ole, niin mistä pienessä käärössä on kysymys. Osa tutkijoista on vakuuttunut sekä kieliopillisten että kontekstuaalisten seikkojen viittaavan kahteen eri kääröön. Viime aikoina enemmistö tuntuu kuitenkin kääntyneen sille kannalle, että kirjakääröjen väliset erot ovat selitettävissä ja kyseessä on joko yksi ja sama käärö tai ainakin kaksi kääröä liittyvät erittäin kiinteästi toisiinsa.
Yksi tunnetuimmista teorioista pienen käärön suhteen on Richard Bauckhamin esittämä ajatus siitä, että käärön sisältö liittyy ilmestykseen siitä roolista, mikä seurakunnan kärsimyksillä ja aktiivisella todistuksella on kansojen kääntymisessä aikojen lopussa. Hänen mukaansa tämä ilmestys alkaa 11:1, esitetään pähkinänkuoressa 11:1-13, laajennetaan myöhemmissä luvuissa ja päättyy lopulta jakeeseen 22:5. Bauckham on laajalti ottaen oikeansuuntaisilla jäljillä, mutta hänen kokonaishypoteesissaan on tiettyjä ongelmia, joten ratkaisua pienen kirjakäärön arvoitukseen on etsittävä muualta.
Toinen lähestymistapa on nähdä iso kirjakäärö Jumalan eskatologisena kokonaissuunnitelmana ja pieni kirjakäärö sen yhtenä osana. Jumalan valtakunta saa pian loisteliaan täyttymyksensä ja se on makea uutinen Johanneksen suussa, mutta sitä odottaessaan Kristuksen ruumis joutuu kokemaan ennennäkemätöntä vainoa ja vastustusta, mikä puolestaan on karvasta kalkkia Johanneksen mahassa (10:9). Käärön sisältö on siis pitkälti yhtenevä sen kanssa, mitä 11:1 eteenpäin seuraa. Tässä yksinkertaisessa tulkinnassa on omat etunsa.
On kuitenkin mahdollista lähestyä aihetta huomattavasti monivivahteisemmin. Sen mukaan iso, sinetöity kirjakäärö viittaa Danielin kirjan 12:4-9 sinetöityyn sanomaan, joka paljastetaan Ilmestyskirjan luvusta 17 eteenpäin, kun taas pienempi, syötävä käärö viittaa profeetta Hesekielin toimeksiantoon, jollaisen myös profeetta Johannes saa. Koska torvet ovat seitsemännen sinetin laajentuma ja vihan maljat puolestaan seitsemännen torven laajentuma, iso kirjakäärö on auki vasta luvun 16 lopussa. Pienen käärön sisältö eli Johanneksen profeetallinen toimeksianto sen sijaan tuntuisi käsittävän lähinnä luvun 11 sekä sitä seuraavan erillisen jakson 12-14, joka yhtyy päätarinaan luvussa 15. Näin isosta kirjakääröstä paljastuu se, mitä Jumalan kansan viimeisen ahdistuksen jälkeen seuraa, kun taas pienen kirjakäärön sanoma keskittyy nimenomaan sitä edeltävään koettelemusten jaksoon.
Oma mielenkiintoinen lisäkysymyksensä on se, miksi Johanneksen tehtävänanto on sijoitettu Ilmestyskirjan narratiivissa nimenomaan lukuun 10. Hesekielin tavoin profeetta saa tehtäväkseen puhua Jumalan kansalle, mutta tuntuisi oudolta sijoittaa tämä kutsu jonnekin profeetan tulevaisuuteen, joksi torvien aika monissa skenaarioissa sijoitetaan. Paljon mielekkäämpää onkin ajatella tämän yksityiskohdan toimivan yhtenä vihjeenä siitä, missä historian vaiheessa profeetta itse eli. Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta alkanut prosessi oli jo pitkällä, ja nyt odotettiin enää viimeisen torven soittoa ja Jumalan lopullista, näkyvää kuninkuutta maan päällä. Tätä samaa vaihetta uskollinen seurakunta elää edelleen, odottaessaan Herraansa pian saapuvaksi.
1 kommentti:
Toisaalla tällä sivustolla (https://eksegeesi.blogspot.com/2012/09/aika-on-melkein-lopussa.html) kirjoitin Ilm 10:6-7 tulkinnasta ja merkityksestä. Tuon selityksen sekä Ilm 10 sijainnin (6. pasuunaan puhalluksen [Ilm 9:13-21] ja Danielin 70. vuosiviikon [Ilm 11] välissä) perusteella pieni kirjakäärö piti sisällään tietoa jostakin, joka myös tapahtuu tuolla aikavälillä ennen kuin 7. enkeli puhaltaa pasuunaan. Varmaankin kirjakäärön sisältö oli yhtenevä sen kanssa, mitä seitsemän ukkosenjylinän ääntä puhuivat. Tuskin on sattumaa, että ukkosenjylinän ääniä on yhtä monta kuin on vihan maljoja ja niitä hallussaan pitäviä enkeleitä. Myös näiden kahdella eri tavalla kerrottujen tapahtumien ajoitus sopii yhteen, sillä 7. pasuunaan puhallus tapahtuu Jaakobin ahdistuksen päättyessä.
Voimme siis todeta Ilm 10 analyysin perusteella, että seitsemän enkelin vihan maljat (Ilm 15 – Ilm 16) vuodatetaan Danielin 70. vuosiviikon kuluessa. Tarkempi analyysi osoittaa, että 7. enkeli vuodattaa maljansa (Ilm 16:17) ensin, ja välittömästi silloin myös toinen 7. enkeli puhaltaa pasuunaan (Ilm 11:15). Jälleen osoittautuu, että Ilmestyskirjan tulkinta kahden rinnakkain etenevän profeetallisen kertomuksen (Ilm 4 – Ilm 11 & Ilm 12:7 – Ilm 22:21) kautta johtaa ainutlaatuiseen selkeään kokonaisprofetiaan. Samalla tavalla on monissa vaiheissa myös ennen Danielin 70. vuosiviikkoa. Sen jälkeen toteutuvat Jumalan profeettojen kautta ilmoittamat lupaukset Ilmestyskirjan loppulukujen muodostaman rungon mukaisesti. Itse asiassa Ilm 17 – Ilm 22 profetiat saavat rinnalleen Raamatun kaikki Jaakobin ahdistuksen päättyessä vielä toteutumattomat profetiat, jotka jälleen vuorottelevat keskenään ja tukevat toisiaan.
Alussa viittaamallani sivustolla totesin, että Ilmestyskirjan profetioiden toteutuminen (Ilm 5 – ) alkoi pian Johanneksen saaman ilmestyksen jälkeen. Vaikka 1. sinetti murrettiin jo silloin lähes 2000 vuotta sitten, uskon 2. sinetin murtamisen tapahtuneen vasta 2. maailmansodan aikaan, sillä tuolloin todella toteutuivat Jeesuksen sanat Matt 24:7 alkuosan mukaisesti. ”Valtakunta valtakuntaa vastaan” ymmärrän tarkoittavan Saatanan organisoimaa Jumalan omaisuuskansan vainoa ja kansanmurmaa. Matt 24:7 Jeesuksen seuraavaksi mainitsema vaihe synnytystuskien alussa on, että ”monin paikoin tulee nälänhätää”. Tämä viittaa selvästi 3. sinetin murtamiseen, jolloin Ilm 6:5-6 mukaisesi vehnän ja ohran hinnat nousevat valtavasti. Nykyisessä maailman tilanteessa ei voi välttyä ajatukselta, että elaisimme juuri nyt 3. sinetin murtamisen aikaa.
Lähetä kommentti