Ymmärrän varsin hyvin, että kirja on vuodelta 1993 eli se ei ole "uunituore", mutta viimeksi muutama päivä sitten Regent Collegen eräs professori totesi, että jos henkilö haluaa lukea vain yhden Ilmestyskirjaan liittyvän opuksen, se on juuri tämä. Johtuneeko juuri tästä, että kirjasta on tullut uusi painoserä jo parisenkymmentä kertaa.
Kirja on osa laajempaa julkaisusarjaa New Testament Theology ja siksi kirjan olennaisin pointti on toimia oppaana kirjan teologiseen sisältöön. Toisin sanoen Bauckhamin tarkoitus on kuroa umpeen tunnettua kuilua, joka on olemassa johdanto-oppaiden ja kommentaarien välillä. Molemmissa on nimittäin haasteena se, että kirjan teologinen sisältö jää usein nippelitietojen tai liiallisen yleistämisen jalkoihin. Bauckham osoittaa (yllätys yllätys) seitsemällä luvulla miten tarkasti Johannes on miettinyt sanomansa läpi ennen sen lähettämistä seurakunnille.
Luvussa 1 Bauckham asettaa kivijalan sille miten kirjaa tulisi lukea. Kirja pitää sisällään kolmenlaista genreä eli kirjallisuuslajia: se on apokalylpsi, profetia ja kirje. Teos on tarkemmin sanottuna kiertokirje, joka on lähetetty seitsemälle seurakunnalle, joskin Johannes ajatteli laajemmankin lukijakunnan saavan teoksen käsiinsä. Johannes itse on tunnettu profeetta seurakuntien keskuudessa, joten kyseessä ei ollut kirje tuntemattomalta saarnaajalta. Useita genrejä käyttämällä Johannes painottaa ”tuonpuoleista näkemystä asioihin, jotka ovat meneillään tässä maailmassa” (s. 7). Jumalan hallinta on ristiriidassa Rooman valtakoneiston kanssa ja vain toinen niistä voi olla maailman todellinen Herra. Toisin kuin Danielin kirjan kohdalla (12:4, 9), Johannes ei saa lukita näkemäänsä näkyä (22:10). Itse asiassa koko kirjan sisältö on haaste Rooman valtakunnan propagandalle, joka tuodaan tarkoituksella esiin vahvoja kielikuvia käyttäen. Johannes käyttää monia Vanhan testamentin teemoja (kuten Egyptin vitsauksia) ja mytologisia kuvauksia, jotka olivat tuttuja tuon ajan kuulijoille (kuten parthialaisten tunkeutuminen itärajalta). Ilmestyskirja on kaiken kaikkiaan mahtavin kirjallinen teos koko Uudessa testamentissa, täynnä olennaisen tärkeää teologiaa.
Luvussa 2 Bauckham osoittaa, että Johanneksen näkemys Jumalasta (eng. Divine) on kolmiyhteinen. Tämä voidaan nähdä heti kirjeen aloitusjakeissa 1:4-5. Kirja on juutalaiseen tapaan tiukan monoteistinen (= usko yhteen Jumalaan). Vaikka Jumala puhuu harvoin, Hän puhuu sekä kirjan alkupuolella (1:8) että sen loppupuolella (21:6). Jumalan valtaistuin saa osakseen laajaa huomiota eritoten luvuissa 4-5. Tässä Johannes osoittaa mitä todellinen palvonta tarkoittaa ja miten se on koko ajan käynnissä taivaallisessa todellisuudessa. Lohikäärmeen luomat puitteet pedon palvomiselle on vain parodinen kopio tästä todellisuudesta. Bauckham kirjoittaa, että ”Jumalan valtakunnan saapuminen maan päälle tarkoittaa automaattisesti sitä, että maanpäällinen hallitusjärjestelmä tulee korvata jumalallisella todellisuudella, Jumalan valtaistuimella” (s. 34).
Kirja on osa laajempaa julkaisusarjaa New Testament Theology ja siksi kirjan olennaisin pointti on toimia oppaana kirjan teologiseen sisältöön. Toisin sanoen Bauckhamin tarkoitus on kuroa umpeen tunnettua kuilua, joka on olemassa johdanto-oppaiden ja kommentaarien välillä. Molemmissa on nimittäin haasteena se, että kirjan teologinen sisältö jää usein nippelitietojen tai liiallisen yleistämisen jalkoihin. Bauckham osoittaa (yllätys yllätys) seitsemällä luvulla miten tarkasti Johannes on miettinyt sanomansa läpi ennen sen lähettämistä seurakunnille.
Luvussa 1 Bauckham asettaa kivijalan sille miten kirjaa tulisi lukea. Kirja pitää sisällään kolmenlaista genreä eli kirjallisuuslajia: se on apokalylpsi, profetia ja kirje. Teos on tarkemmin sanottuna kiertokirje, joka on lähetetty seitsemälle seurakunnalle, joskin Johannes ajatteli laajemmankin lukijakunnan saavan teoksen käsiinsä. Johannes itse on tunnettu profeetta seurakuntien keskuudessa, joten kyseessä ei ollut kirje tuntemattomalta saarnaajalta. Useita genrejä käyttämällä Johannes painottaa ”tuonpuoleista näkemystä asioihin, jotka ovat meneillään tässä maailmassa” (s. 7). Jumalan hallinta on ristiriidassa Rooman valtakoneiston kanssa ja vain toinen niistä voi olla maailman todellinen Herra. Toisin kuin Danielin kirjan kohdalla (12:4, 9), Johannes ei saa lukita näkemäänsä näkyä (22:10). Itse asiassa koko kirjan sisältö on haaste Rooman valtakunnan propagandalle, joka tuodaan tarkoituksella esiin vahvoja kielikuvia käyttäen. Johannes käyttää monia Vanhan testamentin teemoja (kuten Egyptin vitsauksia) ja mytologisia kuvauksia, jotka olivat tuttuja tuon ajan kuulijoille (kuten parthialaisten tunkeutuminen itärajalta). Ilmestyskirja on kaiken kaikkiaan mahtavin kirjallinen teos koko Uudessa testamentissa, täynnä olennaisen tärkeää teologiaa.
Luvussa 2 Bauckham osoittaa, että Johanneksen näkemys Jumalasta (eng. Divine) on kolmiyhteinen. Tämä voidaan nähdä heti kirjeen aloitusjakeissa 1:4-5. Kirja on juutalaiseen tapaan tiukan monoteistinen (= usko yhteen Jumalaan). Vaikka Jumala puhuu harvoin, Hän puhuu sekä kirjan alkupuolella (1:8) että sen loppupuolella (21:6). Jumalan valtaistuin saa osakseen laajaa huomiota eritoten luvuissa 4-5. Tässä Johannes osoittaa mitä todellinen palvonta tarkoittaa ja miten se on koko ajan käynnissä taivaallisessa todellisuudessa. Lohikäärmeen luomat puitteet pedon palvomiselle on vain parodinen kopio tästä todellisuudesta. Bauckham kirjoittaa, että ”Jumalan valtakunnan saapuminen maan päälle tarkoittaa automaattisesti sitä, että maanpäällinen hallitusjärjestelmä tulee korvata jumalallisella todellisuudella, Jumalan valtaistuimella” (s. 34).
Luku 13 keskittyy kuvaamaan Rooman poliittista kaaosta Neron kuoleman jälkeisessä tilanteessa. Vuosi 69 jäi historiaan ”neljän keisarin vuotena”, joka tiivistää meneillään ollutta kaaoksellista tilannetta. Luku 17 puolestaan osoittaa miten Rooma on todellisuudessa ”huora”, joka seisoo Jumalan tuomion alaisuudessa. Bauckham toteaa, että Roomaa ei itse asiassa tuomita siksi, että se systemaattisesti vainoaa kristittyjä — tällaisesta ei kirjassa ole todisteita, — vaan koska Rooma on läpikotaisin paha. Yksi mielenkiintoinen huomio on Bauckhamin maininta Nooan liitosta kirjan sivuilla, joka on syy sille miksi Jumala ei tuhoa luomaansa maailmaa, vaan uudistaa sen.
Luku 3 on lyhyt, mutta perusteltu kuvaus siitä miten meidän tulisi lukea kirjan kuvaukset Jeesuksesta sisään sanaan ”Jumala”. Johannes käyttää tunnettuja Alfa & Omega -titteleitä sekä Jumalasta että Jeesuksesta ja hän käyttää niitä kaiken lisäksi harkitussa kiastisessa rakenteessa. Johanneksen paikka paikoin kummallinen kielioppi (kuten yksikössä olevien verbien käyttäminen sekä Jumalasta että karitsasta yhdessä) osoittaa miten hän haluaa välttää ajatusta polyteismista (= usko moniin jumaliin). Lisäksi se tosiasia miten Jeesus vastaanottaa palvontaa ja on kahden doksologian (1:5b-6; 5:9-10) kohteena on Johanneksen tapa tehdä korkeaa kristologiaa hyvin juutalaisella tavalla. (Lue aiheesta tarkemmin täältä.)
Luvussa 4 Bauckham alkaa kuvata kolmea suurta teemaa, jotka hän kirjan sivuilla näkee: messiaaninen sota, eskatologinen exodus ja todistaminen. Olennainen tulkinnallinen avain on myös huomata miten Johannes erottaa asiat, jotka hän kuulee, ja asiat jotka hän näkee. Tämä pätee sekä luvun 5 kuvaukseen leijonasta (josta Johannes kuulee) ja karitsasta (jonka Johannes näkee) että luvun 7 armeijasta, joka (Johanneksen kuulemisen perusteella) koostuu 144 000:sta henkilöstä, mutta joka (Johanneksen näkemisen perusteella) paljastuukin olevan mittaamattoman suuri joukko. Kyseessä on siis yksi ja sama todellisuus, mutta vain kahdesta eri näkökulmasta tarkasteltuna.
Luku 3 on lyhyt, mutta perusteltu kuvaus siitä miten meidän tulisi lukea kirjan kuvaukset Jeesuksesta sisään sanaan ”Jumala”. Johannes käyttää tunnettuja Alfa & Omega -titteleitä sekä Jumalasta että Jeesuksesta ja hän käyttää niitä kaiken lisäksi harkitussa kiastisessa rakenteessa. Johanneksen paikka paikoin kummallinen kielioppi (kuten yksikössä olevien verbien käyttäminen sekä Jumalasta että karitsasta yhdessä) osoittaa miten hän haluaa välttää ajatusta polyteismista (= usko moniin jumaliin). Lisäksi se tosiasia miten Jeesus vastaanottaa palvontaa ja on kahden doksologian (1:5b-6; 5:9-10) kohteena on Johanneksen tapa tehdä korkeaa kristologiaa hyvin juutalaisella tavalla. (Lue aiheesta tarkemmin täältä.)
Luvussa 4 Bauckham alkaa kuvata kolmea suurta teemaa, jotka hän kirjan sivuilla näkee: messiaaninen sota, eskatologinen exodus ja todistaminen. Olennainen tulkinnallinen avain on myös huomata miten Johannes erottaa asiat, jotka hän kuulee, ja asiat jotka hän näkee. Tämä pätee sekä luvun 5 kuvaukseen leijonasta (josta Johannes kuulee) ja karitsasta (jonka Johannes näkee) että luvun 7 armeijasta, joka (Johanneksen kuulemisen perusteella) koostuu 144 000:sta henkilöstä, mutta joka (Johanneksen näkemisen perusteella) paljastuukin olevan mittaamattoman suuri joukko. Kyseessä on siis yksi ja sama todellisuus, mutta vain kahdesta eri näkökulmasta tarkasteltuna.
Bauckham on tutkijoiden vähemmistönäkemyksen edustaja tulkitessaan luvun 5 käärön olevan sama käärö, joka nousee valokeilaan luvussa 10. Bauckhamin mukaan käärö paljastaa erityisesti sen, mikä on seurakunnan merkitys maailman pelastamisessa. Seurakunnan tehtävä on yksinkertaisesti johdattaa maailma parannukseen ja uskoon oman kärsimyksensä ja kuolemansa kautta. Juuri tämä on kirjoittajan mukaan kyseessä luvun 11 kahdessa todistajassa ja sen kuvattu täyttymys osoitetaan jakeissa 14:14-20. Lisäksi Bauckhamille 1000-vuotinen jakso kirjan lopussa on ainoastaan symboli marttyyrien korotuksesta.
Luvussa 5 aiheena on ”profetian henki” eli pneumatologia. Johanneksen kielikuva seitsemästä hengestä on lainausta Sakarjan kirjan luvusta 4 ja Johannes linkittää Hengen toiminnan karitsaan tavalla, joka avaa eteemme hyvin kolmiyhteisen näkemyksen Jumalasta. Koska Jumala on toiminut ja ilmoittanut itsensä lopullisesti Jeesuksessa, Johannes asian todistajana seisoo Vanhan testamentin profeettojen jatkumossa, mutta samalla niiden täyttymyksenä ja eräällä tavalla niiden yläpuolella. Siinä kun Vanhan testamentin profeetat katsovat tulevaan, Johannes kirjoittaa profeettojen huipennuksena.
Luvussa 6 huomiota saa osakseen kirjassa kuvatut kaksi olennaista kaupunkia. Pääkohde on kuitenkin Uusi Jerusalem, joka personifioidaan tavalliseen tapaan naiseksi. Tämän kaupungin teologinen rooli on selvä, koska Johannes kehottaa kuulijoita lähtemään ulos toisesta kaupungista, Babyloniasta (18:4). Uskovat tarvitsevat siten toisen kaupungin johon mennä. Babylonin täytyy myös tuhoutua, jotta Uusi Jerusalem voi ottaa sen paikan. Bauckham analysoi kuvausta yksityiskohtaisesti osoittaen miten Johannes kuvaa sitä kaupunkina, paratiisina ja temppelinä. Monilla tavoilla Johannes virittää raamatullisen toivon sen repeämispisteeseen saakka.
Luvussa 7 aiheena on ”Ilmestyskirja tänään” ja tarkoitus on antaa konkreettisia esimerkkejä siitä miten kirja voi auttaa Matti ja Maija Meikäläistä 2000-luvun maailmassa. Bauckham kritisoi joitain aiempia tutkijoita — mm. Rudolf Bultmannia, — jotka aliarvioivat Ilmestyskirjan sisällön yksinkertaisesti siksi, että he olivat luoneen vääränlaisen dikotomian eli vastakkainasettelun juutalaisuuden ja kristinuskon välille. Näin he epäonnistuivat näkemään mistä Johanneksen profetiassa itse asiassa on kyse. Luvun lopussa Bauckham antaa yksitoista pointtia kirjan merkityksestä tähän päivään. Hän esimerkiksi muistuttaa, että ongelmamme täällä lännessä ei ole totalitaarinen ideologia, vaan relativismi, jossa Totuus on haudattu kaatopaikalle yhdessä muiden tärkeiden asioiden kanssa. Olemme siis tekemisissä hieman erilaisten haasteiden kanssa. Lisäksi kirjan kolmiyhteinen painotus Jumalaa koskien voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin kenen kanssa me olemme oikeastaan tekemisissä. Erityisesti ne tuhannet ihmiset, jotka luulevat tuntevansa Jumalan ilman Jeesusta, joutuvat kirjan sanoman edessä ongelmiin: joko Johannes tai he ovat väärässä.
Kun ottaa huomioon, että Bauckhamin kirja on vain 164-sivuinen, se on kaikenkaikkiaan onnistunut. Se on sisällöllisesti rikas ja sen sanoma on parhaiten omaksuttavissa vain etenemällä hitaasti. Jotkut Bauckhamin kommentit, kuten maininnat Nooan liitosta, muistuttavat lukijaa palaamaan raamatullisempaan näkemykseen luodusta aineellisesta maailmasta. Kirjassa on pakattuna tiiviseen tilaan niin monia aiheita, että raamattukouluopettaja tai seurakuntapastori täyttää helposti useamman kolon saarna-aikatauluissaan tämän teoksen avulla. Tämänhetkisen tiätämykseni valossa kirjasta on hyvin hankala löytää suurempia moitteita.
Kirjaa lukiessani havahduin miltei sivu sivun jälkeen ihmettelemään ”miksi en ole tajunnut tätäkään aiemmin”. Ainakin näin aloittelevalle Ilmestyskirja-tutkijalle kirja pitää sisällään todella paljon raikasta informaatiota, joka kuitenkin nostaa hengelliset antennit uudelleen kohti taivasta. On hienoa lukea kirjaa, jossa tutkija ei leiki olevansa ateisti, joka ”vain kuvaa asiota”, vaan joka nostaa esiin asioita rehellisesti kristityn näkökulmasta uskoen, että Jumala todella istuu valtaistuimellaan ja Hän on edelleen kuuloetäisyydellä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi ja Hengen vaikuttavan toiminnan kautta.
* Bauckhamin paksumpi teos Ilmestyskirjasta on puolestaan ollut esillä aiemmin tällä sivustolla.
Luvussa 5 aiheena on ”profetian henki” eli pneumatologia. Johanneksen kielikuva seitsemästä hengestä on lainausta Sakarjan kirjan luvusta 4 ja Johannes linkittää Hengen toiminnan karitsaan tavalla, joka avaa eteemme hyvin kolmiyhteisen näkemyksen Jumalasta. Koska Jumala on toiminut ja ilmoittanut itsensä lopullisesti Jeesuksessa, Johannes asian todistajana seisoo Vanhan testamentin profeettojen jatkumossa, mutta samalla niiden täyttymyksenä ja eräällä tavalla niiden yläpuolella. Siinä kun Vanhan testamentin profeetat katsovat tulevaan, Johannes kirjoittaa profeettojen huipennuksena.
Luvussa 6 huomiota saa osakseen kirjassa kuvatut kaksi olennaista kaupunkia. Pääkohde on kuitenkin Uusi Jerusalem, joka personifioidaan tavalliseen tapaan naiseksi. Tämän kaupungin teologinen rooli on selvä, koska Johannes kehottaa kuulijoita lähtemään ulos toisesta kaupungista, Babyloniasta (18:4). Uskovat tarvitsevat siten toisen kaupungin johon mennä. Babylonin täytyy myös tuhoutua, jotta Uusi Jerusalem voi ottaa sen paikan. Bauckham analysoi kuvausta yksityiskohtaisesti osoittaen miten Johannes kuvaa sitä kaupunkina, paratiisina ja temppelinä. Monilla tavoilla Johannes virittää raamatullisen toivon sen repeämispisteeseen saakka.
Luvussa 7 aiheena on ”Ilmestyskirja tänään” ja tarkoitus on antaa konkreettisia esimerkkejä siitä miten kirja voi auttaa Matti ja Maija Meikäläistä 2000-luvun maailmassa. Bauckham kritisoi joitain aiempia tutkijoita — mm. Rudolf Bultmannia, — jotka aliarvioivat Ilmestyskirjan sisällön yksinkertaisesti siksi, että he olivat luoneen vääränlaisen dikotomian eli vastakkainasettelun juutalaisuuden ja kristinuskon välille. Näin he epäonnistuivat näkemään mistä Johanneksen profetiassa itse asiassa on kyse. Luvun lopussa Bauckham antaa yksitoista pointtia kirjan merkityksestä tähän päivään. Hän esimerkiksi muistuttaa, että ongelmamme täällä lännessä ei ole totalitaarinen ideologia, vaan relativismi, jossa Totuus on haudattu kaatopaikalle yhdessä muiden tärkeiden asioiden kanssa. Olemme siis tekemisissä hieman erilaisten haasteiden kanssa. Lisäksi kirjan kolmiyhteinen painotus Jumalaa koskien voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin kenen kanssa me olemme oikeastaan tekemisissä. Erityisesti ne tuhannet ihmiset, jotka luulevat tuntevansa Jumalan ilman Jeesusta, joutuvat kirjan sanoman edessä ongelmiin: joko Johannes tai he ovat väärässä.
Kun ottaa huomioon, että Bauckhamin kirja on vain 164-sivuinen, se on kaikenkaikkiaan onnistunut. Se on sisällöllisesti rikas ja sen sanoma on parhaiten omaksuttavissa vain etenemällä hitaasti. Jotkut Bauckhamin kommentit, kuten maininnat Nooan liitosta, muistuttavat lukijaa palaamaan raamatullisempaan näkemykseen luodusta aineellisesta maailmasta. Kirjassa on pakattuna tiiviseen tilaan niin monia aiheita, että raamattukouluopettaja tai seurakuntapastori täyttää helposti useamman kolon saarna-aikatauluissaan tämän teoksen avulla. Tämänhetkisen tiätämykseni valossa kirjasta on hyvin hankala löytää suurempia moitteita.
Kirjaa lukiessani havahduin miltei sivu sivun jälkeen ihmettelemään ”miksi en ole tajunnut tätäkään aiemmin”. Ainakin näin aloittelevalle Ilmestyskirja-tutkijalle kirja pitää sisällään todella paljon raikasta informaatiota, joka kuitenkin nostaa hengelliset antennit uudelleen kohti taivasta. On hienoa lukea kirjaa, jossa tutkija ei leiki olevansa ateisti, joka ”vain kuvaa asiota”, vaan joka nostaa esiin asioita rehellisesti kristityn näkökulmasta uskoen, että Jumala todella istuu valtaistuimellaan ja Hän on edelleen kuuloetäisyydellä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi ja Hengen vaikuttavan toiminnan kautta.
* Bauckhamin paksumpi teos Ilmestyskirjasta on puolestaan ollut esillä aiemmin tällä sivustolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti