Kun ihminen kuulee kirjaimen Q, hän ajattelee ensimmäisenä joko suomenkielen aakkosta, jota juuri kukaan ei koskaan käytä tai sitten hän ajautuu välittömästi James Bondin kanssa seikkailumaailmaan, jossa herra Q tarjoaa pahiksien voittamiseksi alan parhaimmat työkalut. Tässä tekstissä olen kuitenkin kiinnostunut Q:sta hypoteesina, joka liittyy Uuden testamentin tutkimuksessa synoptisten evankeliumeiden välisen yhteyden ratkaisemiseen. Tarkemmin sanottuna painospisteeni on oikoa jotain liikkeellä olevia ajatuksia dokumenttiin liittyen ja esittää, että historiallinen aineisto ei anna lupaa olettaa moniakaan Q-dokumenttiin liitettyjä väitteitä. Se mitä nämä ovat, selviää itse tekstistä.
Tässä kohden on sanottava, että jos lukija on omaksunut aikamme villityksen, jossa monikaan ei jaksa lukea netissä informatiivista tekstiä yli viittä minuuttia, suosittelen häntä lukemaan pelkän johtopäätöksen, joka tiivistää sen mitä yritän kirjoituksessani argumentoida. (Samalla tietysti kehotan kyseenalaistamaan tällaisen näkemyksen, koska olemme tottuneet pikaruokaan myös itsemme sivistämisessä.) Johtopäätöksen lukeminen ensin saattaa toki auttaa kaikkia saamaan paremmin kiinni itse tekstin kulusta, koska pidemmissä teksteissä punainen lanka voi helposti hukkua yksityiskohtien keskelle.
Teksti rakentuu seuraavalla tavalla:
1 Mikä?
1.1 Hypoteesi
1.2 Kirjallinen lähde
1.3 Kieli & paikka
2 Sisältö
3 Mainitsemattomat teemat ja Q-yhteisö
3.1 Ongelma 1
3.2 Ongelma 2
3.3 Ongelma 3
3.4 Ongelma 4
3.5 Ongelma 5
4 Eri kerroksia?
4.1 Kourallinen näkemyksiä
4.2 Spekulaation maailma
5 Q ja Tuomaan evankeliumi
5.1 Kertomus ja sen puute
5.2 Israel ja sen puute
5.3 Evankeliumi?
6 Q ja Jeesus
7 Älä unohda Luukasta
8 Johtopäätös
KIRJALLISUUTTA
1 Mikä
1.1 Hypoteesi
Q-lähde (tai dokumentti) on hypoteettinen lähde, jolla nimitetään sitä materiaalia, joka on yhteistä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeille, mutta jota ei löydy Markuksen evankeliumista. On tärkeää huomata sana ”hypoteettinen”, koska tällaisesta dokumentista ei ole jäänyt ainoatakaan käsikirjoitusta, eikä suoria mainintoja, jotka osoittasivat sen olleen olemassa. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumi ei ole hypoteettinen dokumentti, koska siitä on olemassa (a) mainintoja varhaisissa kirkkoisien teksteissä ja (b) siitä on löydetty muutama käsikirjoitus. Q-dokumentin kohdalla kyse on vain hypoteesista (vaikkakin hyvin perustellusta hypoteesista), koska kumpikaan (a tai b) kohta ei suoranaisesti toteudu sen kohdalla. Ehdoton enemmistö Uuden testamentin tutkijoista uskoo, että tämä hypoteesi on tarvittava synoptisen ongelman ratkaisemiseksi. (Kaikki eivät ole näkemystä nielleet, kuten Watson 2017, 6, 8.)
Q-dokumentti kattaa kokonaisuudessaan noin 225-250 jaetta, joista ehdoton enemmistö on Jeesuksen puheita (eng. sayings). Joukossa on kuitenkin yksi pidempi ihmekertomus sadanpäämiehen palvelijan parantamisesta (Luuk. 7:1-10 // Matt. 8:5-13). Jos haluamme olla oikein tarkkoja, kreikankielellä Matteuksessa Q-lausumat sisältävät 4464 sanaa ja Luukkaalla 4652 sanaa. Näistä 2400 sanaa vastaavat toisiaan täydellisesti. (Hurtado.)
Nimityksen ”Q” kerrotaan usein juontavan melko tylsästi juurensa saksankielen quelle-sanasta, joka tarkoittaa siis yksinkertaisesti ”lähdettä”. Tämän kerrotaan palautuvan 1890-luvulle Saksaan ja J. Weissiin. Pelkästään Uuden testamentin tutkimuksessa Q-lähteellä on ollut mielenkiintoinen historia ja siihen voi lyhyesti tutustua mm. Graham Stantonin ja N. T Wrightin selonteon avulla. (Argumentteja Q:hypoteesin oikeutuksesta ks. erit. Stanton ja Bock.)
1.2. Kirjallinen lähde
Nykyään ehdoton enemmistö tutkijoista ajattelee, että Q-lähde on ollut nimenomaan kirjallinen teos eli kyse ei ole suullisesta Jeesus-traditiokokoelmasta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että hyvin monessa kohdassa Matteuksen ja Luukkaan kohtaukset (a) edustavat täysin samaa järjestystä (Luuk. 3:7-9, 16-17; 4:1-13; 6:20b-21, 22-23, 29, 30, 32-35, 36, 37-38, 41-42, 43-44, 46, 47-49; 7:1-10, 18-23, 24-26, 27, 28, 31-34, 35) ja (b) moninpaikoin myös täysin samaa sanamuotoa (mm. Luuk. 3:7-9, 16-17 // Matt. 3:7-12; Luuk. 4:1-13 // Matt. 4:1-11). Tässä on yksi käytännön esimerkki kreikankielellä, joka on myös esitetty suomennoksena:
αἰτεῖτε καὶ δοθήσεται ὑμῖν ζητεῖτε καὶ εὑρήσετε κρούετε καὶ ἀνοιγήσεται ὑμῖν πᾶς γὰρ ὁ αἰτῶν λαμβάνει καὶ ὁ ζητῶν εὑρίσκει καὶ τῷ κρούοντι ἀνοιγήσεται // Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:7-8)
αἰτεῖτε καὶ δοθήσεται ὑμῖν ζητεῖτε καὶ εὑρήσετε κρούετε καὶ ἀνοιγήσεται ὑμῖν πᾶς γὰρ ὁ αἰτῶν λαμβάνει καὶ ὁ ζητῶν εὑρίσκει καὶ τῷ κρούοντι ἀνοιγήσεται // Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. (Luuk. 11:9-10)
Tässä tapauksessa jokainen sana on prikulleen samanlainen ja samassa järjestyksessä. Tällaisia kohtia on hankala selittää pelkästään suullisella lähteellä. Tutkijat myös suosivat Luukkaalla olevaa järjestystä alkuperäisenä, vaikka se ei välttämättä seuraa aina tarkkaa alkuperäistä sanamuotoa. Alla esitetty dokumentin sisältö onkin listattu tällä periaatteella, Luukkaan järjestystä seuraten. Kun tutkimuksessa viitataan esimerkiksi kohtaan Q 7:22, kyseessä on erityisesti Luuk. 7:22 ja sen rinnakkaiskohta Matteuksessa. Tällä tavalla viitataan myös tässä kirjoituksessa.
Q-lähteellä on ollut merkittävä rooli esimerkiksi 1900-luvun historian Jeesus -tutkimuksessa, jossa se on toiminut erillisenä ja itsenäisenä lähteenä mm. moninkertaisen todistuksen kriteerissä. Kuten tulemme huomaamaan, monet tutkijat ovat kuitenkin vieneet tulkintojaan todella pitkälle väittäen, että Q-lähteen takaa voidaan löytää jopa varhaisin kristinuskon muoto, joka erosi aikansa valtavirtanäkemyksestä. Iso tarkoitus tekstissäni on haastaa tällainen näkemys.
Kuten Graham Stanton omassa artikkelissaan Q-lähteestä toteaa, tutkimus ei voi 100% varmuudella osoittaa todeksi tällaisen dokumentin olemassaoloa, mutta se on paras hypoteesi, joka on tällä hetkellä olemassa. Jokainen, joka alkaa syvällisemmin pohtia synoptisten evankeliumeiden keskinäisiä suhteita huomaa, että muut hypoteesit eivät näytä toimivan lainkaan yhtä hyvin. Käytännössä siis on pakko muodostaa jokin teoria, joka selittää sen miksi Matteuksella ja Luukkaalla näyttää olevan Markuksen evankeliumin sisältö lähes kokonaisuudessaan ja miksi Matteuksella ja Luukkaalla on edemmämainittu määrä yhteneviä kohtia, joita ei taas löydy Markuksen evankeliumista. Stanton mm. esittää useita ongelmia teorioissa, joista yhden mukaan Luukas on käyttänyt Matteuksen evankeliumia ja Markus puolestaan myöhemmin molempia näistä. Tässä kohden ei ole tarpeellista sukeltaa tähän keskusteluun. Pidän Q-lähteen olemassaoloa edelleen parempana hypoteesina kuin kilpailevia teorioita. (Itse asiassa, vaikka tämä osoitettaisiin vääräksi, sillä ei olisi kirjoitukseni päätarkoituksen kohdalla juurikaan väliä.)
1.3 Kieli & paikka
Aiemmassa Q-tutkimuksessa ajateltiin dokumentin olleen arameankielinen, mutta nykyään teosta pidetään laajasti kreikankielisenä. Tämä aiempi käsitys rakentui osakseen Papiaksen sanojen väärinymmärtämiselle, joita Eusebius lainaa Kirkkohistoria-teoksessaan. Papiaksen mukaan ”Matteus kokosi sanontoja heprean kielellä [tai arameaksi] ja jokainen käänsi/tulkitsi niitä niin hyvin kuin osasi.” Papias kuitenkin saattoi käyttää ”ta logia” -lausetta, joka on käännetty ”sanonnoiksi” myös Markuksen evankeliumin kertomuksista. Nykyään useimmat tutkijat ajattelevatkin, että Papias todella viittaa kanoniseen Matteuksen evankeliumiin ja maininta herpeankielestä saattaa tarkoittaa evankeliumin hyvin juutalaisia piirteitä tai sitten kyseessä oli väärinkäsitys teoksen alkuperäisestä kielestä.
Koska Matteuksen ja Luukkaan sanamuodot ovat paikkapaikoin niin samanlaisia, on parempi olettaa, että lainattu teos on ollut valmiiksi kreikankielinen, eikä arameankielinen. (Stanton; Tuckett.) Tutkimus on melko yksimielinen siinä, että Q tulee sijoittaa Palestiinaan (vaikka Syyriaakin on esitetty) ja usein sen syntypaikaksi nähdään Galilea (mm. Dunn). Kuitenkin myös Jerusalmin ympäristöä on painotettu dokumentin pääasiallisessa käytössä (esim. Hurtado). Sen ajoitus liikkuu vuosien 40-70 välillä, monesti näiden välimaastossa, vaikka itse en näe kummoisiakaan syitä kovin myöhäiselle ajoitukselle.
Tiivistettynä voidaan sanoa, että Q-lähde on ollut kirjallinen ja kreikankielinen teos: tämä voidaan sanoa melko suurella varmuudella. Hurtadon mukaan paras ympäristö tälle dokumentille on hellenistiset kristityt Jerusalemissa eli Apostolien teoissa mainitun Stefanoksen edustama kreikankielinen juutalaisryhmittymä, mutta tässä tapauksessa olemme hieman spekulatiivisemmilla vesillä. Pidän tätä kuitenkin parempana vaihtoehtona kuin Galileaa. Seuraavassa otsikossa tarkastelemme Q-dokumentin konkreettista sisältöä.
2 Sisältö
Q:n sisältö on suurinpiirtein seuraava (seuraa Van Voorstin ja Tuckettin esitystä). Listaan vain Luukkaan jakeet, lukija voi itse etsiä Matteuksen paralleelit.
- Alkukertomusta, jossa Jeesus on linkitetty Johannes Kastajaan (3:7-9, 16-17)
- Jeesus erämaassa (4:1-13)
- Jeesuksen vuori/tasanko-saarna (6:20-23, 27-49).
- Tässä ainoassa isossa kertomuksessa Jeesus parantaa sadanpäämiehen palvelijan (7:1-10)
- Jeesus antaa viestin Johannes Kastajalle ja kertoo hänestä yleisölleen (7:18-28, 31-35)
- Lausumia Ihmisen Pojasta, työmiehistä, tuomioista ja Jeesuksen iloitseminen H/hengessä (9:57-60; 10:1-16, 21-24).
- Ohjeita rukoukseen (11:2-4, 9-13).
- Jeesus ottaa yhteen juutalaisten kanssa + vainosta (11:14-15, 17-26, 29-35, 39-44, 46-52; 12:1-10).
- Sanoja huolehtimisesta (12:22-31, 33-34) ja varoituksia hereillä olemisesta eskatologisena ajanjaksona (12:39-46, 51-59).
- Vertauksia ja sanontoja opetuslapsille ja Jerusalemille (13:18-21, 23-29, 34-35; 14:16-24, 26-27, 34-35; 15:4-7; 16:13, 16-18; 17:1, 3-4, 6).
- Ihmisen Pojan tuleminen ja apostolit valtaistuimilla (17:23-35; 19:12-27; 22:28-30).
Darrell Bockin tiivistyksestä voi huomata, että T. W. Manson ja Dale Allison ovat jakaneet materiaalia hieman eri tavoilla aiheittain, eivätkä kaikki jakeet täsmää aivan täydellisesti. Tämä on kuitenkin aika lailla kokonaispaketti, josta puhutaan. Hienosäätöön voi perehtyä kirjallisuudesta.
3 Mainitsemattomat teemat ja Q-yhteisö
Jos lukija käy läpi kaikki edellämainitut kohdat, hän tulee johtopäätökseen, jonka keskuudessa tutkimuksessa on käyty melkoista sotaa jo jonkun aikaa. Vaikka otamme Q-lähteen kokonaisuudessaan, se ei ole sisältänyt kertomuksia/mainintoja Jeesuksen kärsimysviikosta tai ristinkuolemasta, saatika kertomuksia hänen ylösnousemuksestaan kuten voimme lukea kanonisista evankeliumeista. Tätä on perusteltu esimerkiksi sillä huomiolla, että Matteuksen ja Luukkaan kärsimyskertomuksissa on hyvin vähän samanlaista materiaalia, jota ei ole Markuksella, joten ne eivät ole riippuvaisia samasta lähteestä, eivätkä ne siten ole riippuvaisia ainakaan Q:sta (vaikka onkin aina teoreettinen mahdollisuus, että jompi kumpi on seurannut Q:ta). Jotkut tutkijat (mm. Wright) painottavatkin edelleen sitä, että me emme yksinkertaisesti tiedä mitä muuta tämä dokumentti on sisältänyt ja mitä ei, ja siksi me emme voi sanoa ”siitä puuttui tämä ja tämä asia.” Toiset taas ovat melko varmoja siitä, että Matteus ja Luukas ammensivat tämän dokumentin aika lailla kokonaan (Hurtado) ja he ovat siten varmoja siitä, että näitä poisjätettyjä kertomuksia ei ole dokumentissa ollut. Tässä tekstissä oletetaan, että Q-lähde on käytetty aika lailla kokonaan ja siksi kiinnitän huomiota siihen miten monien teemojen poisjättäminen tulisi tulkita.
Tämä paketti on kuitenkin kolikko, jonka toisella puolella on toinen riitaa aiheuttanut kysymys: onko dokumentin taustalla Q-yhteisö? Selvyyden vuoksi on sanottava, että totta kai jokaisen dokumentin takana on aina jokin ryhmä ihmisiä (tekstit eivät tuolloinkaan ilmestyneet tyhjästä), mutta nyt kysymys onkin siitä, onko dokumentin takana tietty yhteistö, jonka ajatuksien voidaan tiivistää sisältäneen ainoastaan dokumentissa mainitut teemat. Aiheesta luettuani huomasin miten vahvasti monet tutkijat keskittyvätkin miltei kokonaan siihen mitä tämä dokumentti kertoo meille sen takana olevasta Q-yhteisöstä. Miten tähän kolikkoon tulisi reagoida?
Ensinnäkin on sanottava, että tässä asiassa mopo on lähtenyt aika lailla lopullisesti monen tutkijan lapasesta. Ei ole lainkaan epätavallista tavata kirjallisuudessa seuraavaa logiikkaa: Q-lähteessä ei ole ollut kertomuksia Jeesuksen kärsimysviikosta ja ristinkuolemasta, eikä kertomuksia ylösnousemuksen jälkeisistä tapahtumista, joten: Q-yhteisö ei tiennyt näistä mitään, tai jos tiesi, sitä ei kiinnostanut. Eräskin tutkija on väittänyt Q-dokumentin osoittavan, että läheskään kaikki Jeesuksen seuraajat eivät valinneet hänen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta uskonsa kivijalaksi.
Ilman, että lukija on lukenut itsensä teologian tohtoriksi, hän voi huomata kohtuullisen helposti —pelkästään arkijärkeä käyttäen — että tällainen päätelmä vaikuttaa hyvin yksioikoiselta. Tai erästä tutkijaa lainatakseni, tällaiset väitteet ovat seurausta siitä, kun tutkija kävelee pimeään labyrinttiin ilman karttaa. (Ensin olemme tekemisissä hypoteesin kanssa ja pian hypoteesin varaan rakennetun hypoteesin kanssa.)
Kuten monissa muissakin kiistellyissä asioissa, meidän tulee olla hyvin tarkkoja siinä, että emme siirry datasta liian heppoisesti rohkeisiin teorioihin. Me voimme nähdä kaupungilla nuorenparin suutelevan toisiaan ja lähtevän sitten paikalta pois skootterilla. Data on tässä tapauksessa suudelma (+ suudelman ympäristö), mutta me voimme rakentaa mielinmäärin tulkintoja tämän datan ympärille. Oliko kyseessä ensisuudelma ja siten rakkaudenosoitus? Vai oliko kyseessä varatun naisen suuteleminen ja siten ensiaskel kohti aviorikosta? Vai oliko kyse kenties elokuvakohtauksesta, jolloin kyseessä ei ole kumpikaan kahdesta ensimmäisestä teoriasta? Pelkkä suudelma ei auta meitä saamaan vastausta: me tarvitsemme vihjeitä ympäristöstä. Muistutan lukijaa tässä vaiheessa siitä, että käsittelemässämme tapauksessa ”data” on tietyt yhtenevät tekstit Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, joita ei esiinny Markuksella. Q-dokumentti on vain hypoteesi, joka yrittää antaa parhaan mahdollisen vastauksen tämän datan tulkinnalle. Meidän tulee siis olla entistä varovaisempia kun siirrymme hypoteesien hypoteeseihin.
Itselläni on viisi perusongelmaa sen kanssa, että Q-dokumentti edustaisi tiettyä hyvin erilaisella teologialla varustettua kristillistä yhteisöä.
Ongelma 1
On teknisesti ottaen väärin sanoa, että Q-dokumentti ei pidä sisällään moniakaan asioita. Jotkut kohdat Q-dokumentissa nimittäin olettavat Jeesuksen ristinkuoleman ja sen jälkeisen korotuksen (13:34-35; 14:27!). Kuten tulen myöhemmin tekstissäni toistamaan, nämä kohdat osoittavat, että lukijoilta odotetaan paljon enemmän taustatietoa Jeesukseen liittyen kuin dokumentista itsestään tulee esille. Lukijoilla odotetaan olevan esitietoa Jeesuksen elämään liittyvistä tapahtumista.
Ongelma 2
Toinen ongelmani koskee Jeesuksen asemaa ja sitä, miten hän saavutti sen. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuteen tutustuminen (esimerkiksi Wrightin loistavien ja paksujen johdantoteosten avulla) muutenkin pitäisi osoittaa, että epäonnistuneet messiasehdokkaat eivät saaneet dokumentissa Jeesukselle annettua asemaa kuolemansa jälkeen oikeastaan koskaan! Jos juutalainen messiasehdokas tapettiin, silloin etsittiin uusi ehdokas, eikä alettu väittämään, että nyt Jumala on korottanut tämän henkilön ja itse kunkin suhtautuminen häneen määrittelee jokaisen kohtalon. Jos Jeesus oli saanut niin huomattavan aseman, kuin miten dokumentti häntä kuvaa, mistä tämä johtui? Varhaiskristillisyydessä tähän annettiin loppupeleissä vain yksi vastaus ja muita vastauksia ei toistaiseksi tunneta: ylösnousemus. (Ks. Wright 2003, 685-->.)
Ongelma 3
Monet tutkijat (mm. Hurtado; Dunn) ovat tuoneet esille ongelman väitteessä, jonka mukaan olisi ollut olemassa ylipäätään kristillisiä yhteisöjä, jotka elivät kohtuullisen itsenäisesti ilman kosketuspintaa muihin kristittyihin. Tällainen väite on kaikkea muuta kuin mitä me tiedämme varhaisesta kristillisyydestä historiasta. Se, että sekä Matteus että Luukas itsenäisesti saivat käsiinsä Q-dokumentin pitäisi jo herättää hieman kysymyksiä tässä asiassa. Tekivätkö he molemmat iskuretken jonkun vuoren huipulle, jossa eli Q-yhteisö dokumenttinsa kanssa? Tuskin.
Evankeliumi-expertti Richard Bauckhamin artikkeli (ks. myös Alexanderin artikkeli) on oiva tiivistys siitä miten aktiivinen varhainen kristillinen liike oli alusta saakka matkustamisen ja tiedonvälityksen kanssa. Luettelen tässä vain muutamia huomioita siitä miten paljon henkilöt ja siten ajatukset liikkuivat varhaisessa kristillisyydessä. Paavalin kirjeet itsessään ovat osoitus seurakuntien keskinäisestä aktiivisesta yhteydenpidosta (1. Kor. 1:2; 9:5; 16:3; 1. Tess. 2:14), Roomalaiskirjeen lukua 16 unohtamatta. 1. Pietarin kirje (5:9) ja Ilmestyskirja (5:9) puolestaan puhuvat vastaanottajille hyvin universaalilla kielellä painottaen heidän olevan osa suurempaa kristillistä kokonaisuutta. Tämän lisäksi useat kristilliset hahmot matkustivat paljon ja laajalti. Esimerkkeinä mainitaan (en toista edestakaisia matkoja erikseen) Pietari, joka liikkui ainakin Jerusalemissa, Samariassa, Antiokiassa, Korintissa (?) ja lopulta Roomassa, Barnabas, joka toimi Jerusalemissa, Antiokiassa, Paavalin kanssa 1. lähetysmatkalla ja Kyproksella, Johannes Markus puolestaan tavataan ainakin Jerusalemista, Antiokiasta, Kyprokselta, Pamfyliasta ja Roomasta. Paavalin kiinteä työtoveri Silas/Silvanus mainitaan ensimmäisen kerran yhteydessä Jerusalemiin, josta hän menee Antiokiaan. Tämän lisäksi hän on Paavalin kanssa 2. lähetysmatkalla ja lopulta hänet tavataan Roomasta. Raamattu-expertti Apollos liittyy ainakin Alexandriaan, Efesoon ja Korinttiin ja Apostolien teoista tuttu evankelista Filippos liikkuu Jerusalemissa, Samariassa, Kesareassa ja kristillisen perimätiedon mukaan lopulta Hierapoliksessa. Akvila ja Priscilla olivat tuottelias pariskunta, joka liikennöi Rooman, Korintin ja Efeson välillä ja Roomalaiskirjeen luvun 16 mukaan vielä uudelleen Roomassa. Lisäksi Jeesuksen veljet, ainakin osa heistä, toimivat kiertävinä opettajina, kuten 1. Korinttilaiskirje 9:5 osoittaa. Mansikkana kakun päällä on tietysti kaikkien matkustajien sankari eli Paavali itse, joka matkusti tietojemme mukaan enemmän kuin kukaan muu. Paavalin kirjeissä saa melko paljon tilaa pakanaseurakuntien rahakeräys Jerusalemin uskovien puolesta eli aktiivinen yhteydenpito tälläkin tavalla nähtiin tärkeänä.
Konkreettinen historiallinen aineisto osoittaa täten aivan päinvastaiseen suuntaan kuin oletukset yksittäisistä yhteisösaarekkeista ilman kontaktia muihin seurakuntiin. Toisin sanoen tämä tukee vahvasti ajatusta siitä, että Q-dokumentin sisältö oli melko laajasti saatavilla ja siksi ei ole yllätys, ettei Matteuksella ja Luukkaalla ollut mitään ongelmia päästä siihen käsiksi. Mainittakoon myös, että ei ole mitään todisteita siitä, että evankeliumeiden ensimmäiset lukijat olisivat ensimmäistä kertaa kohdanneet evankeliumeiden sisällön, päinvastoin. On odotettavaa, että myös Q-dokumentin sisältö oli melko laajasti tunnettu eritoten Palestiinan maaperällä.
Ongelma 4
On edelleen painotettava, että Q-dokumentissa on useita viittauksia siihen, että Jeesus kuoli, ja hän kuoli nimenomaan ristillä (6:22-23; 13:34-35; 11:49-51; 14:27). Se, että Jeesuksen kuolemaa ei dokumentissa tulkittaisi jollain tavalla sovittavaksi kuolemaksi on taas hyvin subjektiivinen väite. Uudessa testamentissa Jeesuksen kuolemaan sovelletaan useita näkökulmia, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia. Paavalin kirjeiden eniten tutkitussa kohdassa Filippiläiskirjeessä (2:5-11) ei ole mitään mainintaa Jeesuksen ristinkuoleman syntien sovittavuudesta, vaan kohta keskittyy Jeesuksen kuuliaisuuteen. Olisi kuitenkin järjetöntä sanoa, että Paavalille Jeesuksen ristinkuolema ei ollut sovittava (koska muualla hänellä on tästä paljonkin sanottavaa). Palaan asiaan hieman tarkemmin tekstin loppupuolella.
Paavalin kirjeiden tutkimus on osoittanut hänen käyttäneen hyvin varhaisia traditioita, jotka olivat myös selvästi levinneet laajalle varhaisessa kristillisyydessä. Yksi olennaisimpia näistä on 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 alku, koska siinä Paavali lainaa traditiota, joka palautuu aivan kristillisen liikkeen alkuvuosiin. Jakeet 3b-5 sisältävät seuraavia teologisia väitekokonaisuuksia (kreikankielen rakennetta seuraten):
Tässä on Jerusalemin alkuseurakunnan varhaisimpiin vuosiin palautuva uskontunnustus. Koska olen käsitellyt tämän sisältöä laajemmin muualla, en mene tässä yksityiskohtiin. Mutta varmaa on, että tulkinta Jeesuksen ristinkuolemasta syntikysymyksen hoitajana ei ollut myöhemmin tullut keksintö. Se oli mukana alusta saakka. Samoin traditio hänen hautaamisestaan, kuolleistanousemisesta ja ylösnousemusilmestyksistä.
Tällaiset traditiot kulkivat laajasti alusta saakka kristillisissä yhteisöissä. Tässä kohtaa voin vain ohjata lukijaa mm. Hurtadon paksun opuksen äärelle, jossa hän argumentoi vahvasti, että korkea kristologinen näkemys Jeesuksesta palautuu aivan varhaisseurakunnan varhaisiin vuosiin ja ne levisivät nopeasti laajalle sekä juutalais- että pakanakristittyjen keskuuteen.
Ei ole siten lainkaan uskottavaa, että ns. Q-yhteisö olisi pysynyt immuunina tälle asialle (jos sellainen olisi ylipäätään ollut olemassa). Tai kuten Hurtado itse asian muotoilee, tuleeko meidän todella ajatella, että Q-yhteisö eli itsenäisesti jossain vuorilinnakkeessa Syyriassa, eristyksissä muusta kristinuskosta?
Kysymys ei ole nyt pienistä eroavuuksista, vaan väitteestä, jonka mukaan joku yhteisö vastusti systemaattisesti kristinuskon ydinopetusta Jeesuksen lunastavasta ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Itse asiassa tämä systemaattinen vastustus olisi pitänyt jatkua vuosia, koska dokumenttia kopioitiin useiden vuosien ajan. Jos asia olisi näin, miksi dokumentissa ei ole nähtävissä minkäänlaista polemiikkia muita tulkintoja vastaan?
Koska Paavalin linkki varhaiseen Jerusalemin seurakuntaan oli hyvin vahva, ja koska hänen käyttämänsä useat traditiot on saatu juuri täältä, on epäuskottavaa, että samassa ympäristössä vaikuttanut Q-dokumentti olisi edustanut täysin erilaisia ajatuksia. Jos alamme puhua siitä, että Q-dokumentti edustaa varhaisempaa muotoa kuin Paavalin käyttämät traditiot, silloin näille ajatuksille oli aikaa ehkä muutama kuukausi! Hurtado valittaakin juuri sitä, että James Kloppenborg — yksi merkittävimpiä Q-tutkijoita — ja hänen näkemyksiinsä liittyneet tutkijat, jotka siis näkevät Q:n edustavan varhaisinta traditiota, eivät koskaan ole käsitelleet tätä ongelmaa tuotannossaan. Mitään analyysiä ei ole löydettävissä esimerkiksi 1. Korinttilaiskirjeen jakeiden 15:3-5 vaikutuksesta heidän hypoteesiinsa, vaikka se on tällaisessa käsittelyssä murskaava.
Ongelma 5
Aiheen tutkimusta lyhyesti luettuani, en voinut välttyä ajatukselta, jonka mukaan useimpien tutkijoiden ennakko-oletukset ovat niin vahvasti kiinni yhteisö-teorioissa, joissa kaikelle pitää löytää aina ”oma (itsenäinen) yhteisö”. Moni tutkija on nimittäin hiihtänyt Kloppenborgin perässä ladulla, jossa keskitytään jatkuvasti melko paljon dokumentin takana olevan yhteisön elämään. Koko 1900-luvun evankeliumitutkimus on jatkuvasti olettanut, että kanoniset evankeliumit kirjoitettiin juuri tietyille yhteisöille. Näin ollen on tavallista puhua Matteus-yhteisöstä, Markus-yhteisöstä ja Johannes-yhteisöstä. Mutta kuten Richard Bauckhamin analyysi ironisesti osoittaa, tätä näkemystä ei ole koskaan perustelu, vaan se on ollut oletettu lähtökohta, ennaltapäätetty tosiasia. Mutta kun asia kyseenalaistetaan ja sille annetaan vaihtoehto, juuri mikään ei näytä tukevan tällaista ajatusta itsenäisistä yhteisöistä. Tämä (itsenäinen)yhteisö-kummitus on tehnyt pesänsä myös syvälle Q-tutkimukseen, kuten jokainen aiheen kirjallisuutta voi helposti nähdä. Väitän, että siksi tutkimus myös ontuu joissain johtopäätöksissään.
Me emme siis yksinkertaisesti voi päätellä datan perusteella, että tämä dokumentti (a) määritteli jonkun (b) erillisen yhteisön. Dunn kutsuukin tällaista yksi dokumentti per yhteisö -logiikkavirheeksi. Samalla logiikalla voisimme Dunnin mukaan väittää, että Galileassa oli ns. Viisaus-kyliä, jotka elivät täysin itsenäisesti viisaustraditioidensa kanssa ilman koskestuspintaa profeettakirjoihin tai naapurikyliin ja niiden vaikutuksiin. Jos Qumranin yhteisö ja siihen liittyneet käsikirjoituslöydöt 1900-luvun puolivälissä kertovat ylipäätään mitään, ne muistuttavat siitä, että yhdellä yhteisöllä oli käytössään melkoinen kasa erilaista materiaalia.
Väitteet siitä, että Q-dokumentti olisi ylipäätään ollut jonkun tietyn yhteisön ”oma” dokumentti, joka olisi ollut heidän ainoa dokumenttinsa ja joka olisi edustanut erilaista näkemystä valtavirtaan nähden on hyvin ongelmallinen. Henkilökohtaisesti en osta tätä kokonaisuutta. Näistä viidestä mainitusta syystä.
4 Eri kerroksia?
Kaiken edellämainitun lisäksi on sanottava jotain dokumentin sisällöstä ja ajoituksesta, mutta tiedostan varsin hyvin, että tämä osio on pitkälti päällekkäinen otsikon 3 kanssa. Monet tutkijat ovat nimittäin väittäneet, että dokumentti voitaisiin ajoittaa eri kerroksiin ja siten eri sisältöihin. Tutktimuksessa Q on usein jaettu jopa kolmeen eri ”kerrokseen” siten, että ensin oli varhaisinta materiaalia (Q1), jota sitten tuli ajan kanssa lisää siten, että erilaisia teologisia teemoja tuli dokumentin sisällöksi (Q2 ja lopulta Q3) melko monimutkaisen prosessin seurauksena. Mutta kuten pian huomaamme, tämä keskustelu on ollut yksi tulisimpia riidanaiheita tutkimuksessa, eikä konsensusta ole löydetty. Miinakentällä on käveltävä varoen. Seuraavaksi annan äärimmäisen lyhyen analyysin eri näkemyksistä.
4.1 Kourallinen näkemyksiä
John Kloppenborg on tunnetuin nimi Q:hun liittyen ja mm. Hurtado on teoksessaan dialogissa (varsin kovalla kritiikillä varustettuna) juuri hänen kanssaan. Kloppenborgin mukaan Q1 sisältää viisaus-sanontoja, jotka haastavat erilaiseen elämäntyyliin (esim. vuori/tasanko-saarna) ja sisältö heijastelee monien mukaan Tuomaan evankeliumin sisältöä. Q2 on taas tuomionjulistusta Israelia vastaan, joka syntyi, kun ensimmäisen tason julistus kohtasi vastustusta (syntyi apokalyptinen materiaali). Q3 puolestaan vei sisältöä enemmän Tooran noudattamisen suuntaan ja mm. Jeesuksen kiusaamiskertomus lisättiin tässä vaiheessa dokumenttiin. Monet tutkijat ovat seuranneet tätä kolmikerros-teoriaa (kuten Risto Uro), mutta yksityiskohdissa tutkijat ovat rajusti erimielisiä.
Dieter Lührmann puolestaan jakaa materiaalin kahteen tasoon, joista ensimmäisessä painottuu eskatologinen sanoma, Ihmisen Poika -lausumat, tuomio, ja pikainen parousia eli Ihmisen Pojan tuleminen. Vasta toinen kerros on puolestaan täynnä viisaus-lausumia ja pakanoille julistamista, kun toivo pikaisesta paluusta on laimentunut. Lührmann näkeekin dokumentin pakanakristittyjen teoksena, joka koki vainoa juutalaisten taholta.
Vielä Siegfried Schultz jakaa materiaalin kahteen kerrokseen. Hänen mukaansa ensimmäisessä kerroksessa näkyy varhainen Palestiinassa oleva juutalaiskristillinen yhteisö, jolla on vahva eskatologinen ja apokalyptinen odotus ja vasta toinen kerros alkaa olla enemmän hellenistisempi.
Eritoten Kloppenborgin näkemys on saanut rajua suosiota Pohjois-Amerikan Jeesus-seminaarin keskuudessa ja sen markkinoijien teoksissa (mm. Burton Mack, John Dominic Crossan). Heidän mukaansa (historiallinen) Jeesus oli (vain) viisaudenopettaja, joka kulki ilman eskatologista sanomaa. Mack tekee hyvin selväksi, että (jälleen kerran!) traditionaalinen kristinusko on osoitettu vääräksi ja valheeksi, koska kauan piilossa — joskin koko ajan silmiemme edessä ollut! — teksti on tullut lopulta julki. Mackin esitys nojaa kuitenkin vankasti Kloppenbergin analyysiin kerroksista, mutta tämä on osoitettu rajusti kyseenalaiseksi.
Tässä kohden jokainen voi pohtia ainakin kahta kysymystä. Ensinnäkin monet tutkijat ovat jo kauan painottaneet sitä, että Johannes Kastajan sanoma oli hyvin eskatologinen ja sama toistui varhaiskirkon kohdalla. Pitääkö meidän todella uskoa, että kuvio — eskatologista sanomaa painottava Johannes —> viisautta ja kivoja vertauksia julistava Jeesus —> eskatologista sanomaa julistava varhaisseurakunta on parempi historiallinen hypoteesi kuin — eskatologista sanomaa painottava Johannes —> (viisautta ja kivoja vertauksia mutta samalla) hyvin eskatologista sanomaa julistava Jeesus —> eskatologista sanomaa julistava varhaisseurakunta? Toiseksi voitaisiin tietenkin myös kysyä se äärimmäisen olennainen kysymys ”miksi ihmeessä Jeesus sitten tapettiin ristillä?!” Jeesuksen ristin päällä ei loppujen lopuksi kuitenkaan lukenut ”Jeesus Nasaretilainen Kiva Tarinankertoja”, vaan ”Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas”. Jääköön asia pyörimään ilmaan jokaisen itse pohdittavaksi. Jolla on korva, se kuulkoon.
Palatakseni edelläesitettyyn analyysin, niin se osoittaa vastaansanomattomasti, että toiset tutkijat ovat kääntäneet tämän kelkan aivan toisin päin! (Ks. Van Voorst; Tuckett; Bock.) Ongelmia Mackin keissille tuo lisäksi se, että monet edellämainitsemattomat tutkijat, kuten Alan Kirk ja Christopher Tuckett (Hurtado myötäilee) ovat painottaneet dokumentin yhtenäisyyttä sen alusta alkaen. Heidän mukaansa kyse ei siis ole kerrostalosta, vaan yksikerroksisesta rakennuksesta, joka valmistettiin kerralla. Myös Migaku Saton käsittely, jossa profeetalliset teemat ovat ensisijaisia ja apokalyptiset teemat nähdään käsi kädessä viisaus-lausumien kanssa, on iso ongelma Kloppenborgin näkemykselle. Tämän lisäksi Adela Yarbro Collins on väittänyt, että Ihmisen Poika -lausumat ovat itse asiassa ”kaikkialla” Q-lähteessä: niitä ei voida jakaa kerroksiin. Tai kuten Keener tiivistää (s. 62), ”eskatologisen materiaalin poistaminen Q:sta vaatii melkoisen kirurgisen operaation!”, koska meidän pitäisi heittää menemään ainakin jakeet Q [Luuk.] 3:7-9, 16-17; 13:26-27 ja 22:28-30. Eri teemoja ei ole lainkaan niin helppo erotella kuin monet ovat ajetelleet. Asiaa ei auta sekään, että monet päätelmät näyttävät perustuvan kehäpäätelmään: väite, jonka mukaan Q:n varhaisin kerros esittää Jeesuksen Viisaana (eng. sage), lepää juuri sen oletuksen varassa, jonka argumentti yrittää osoittaa todeksi. Yhdynkin täysin Darrell Bockin näkemykseen siitä, että me emme yksinkertaisesti voi (suurellakaan varmuudella) osoittaa tekstin muodostuneen eri aikana eri kerroksiksi. (Ja vaikka kerroksia olisikin, miten me voisimme juurikaan ajoittaa niitä suurella varmuudella?) Siksi tässä tekstissä tullaan käsittelemään dokumentin sisältöä yhtenäisenä massana.
Tässä mielessä on muuten kummallista, että Mack kykenee sanomaan, että Q on ”hard evidence”, joka osoittaa kanonisten evankeliumeiden esityksen myytiksi (s. 248). Näyttää siltä, että raakat tosiasiat ja pirtelökoneen kautta menneet tulkinnat menevät sekaisin. Suosittelen vilkaisemaan N. T. Wrightin tuotantoa, jossa tarjoillaan ylipäätään Mackin historian käsittelylle täysilaidallinen kritiikkiä, eikä hän pääse juuri helpommalla Keenerin teoksen luvuissa 2 ja 4.
4.2 Spekulaation maailma
Meidän ei ole tarpeellista mennä yksityiskohtiin eri kerroksien analysoimisessa. Mainitsen kuitenkin yhden ison ongelman, joka näitä rekonstruktioita mielestäni heikentää. Sen lisäksi, että tutkijat hyppivät trampoliinilla, jonka kyljessä lukee SPEKULAATIO, hyvin monesti kyse on kaiken kukkuraksi väärän dikotomian (eli vastakkainasettelun) asettamisessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tutkijat asettavat tiettyjä asioita toistensa vastakohdiksi olettaen, että ”henkilö joka puhuu näin, ei missään nimessä voi huomenna puhua näin.” Jälleen kerran, jos tutkijat olisivat todellisuuden kohdalla aina oikeassa, suurin osa ihmisistä menettäisi melkoisesti omaa persoonallisuuttaan, koska he voivat edustaa vain yhtä sanomaa, luonteenpiirrettä jne.! (Löisin esimerkiksi vetoa sen puolesta, että jos Matti Kankaanniemin tuntevat ihmiset listaisivat hänestä asioita sen perusteella missä he ovat hänet kohdanneet, pian meillä olisi tällä logiikalla käsissämme Matti1, Matti2 ja vielä Matti3. Tuliko ensin Matti, jota ei näytä kiinnostavan mikään muu kuin Jeesuksen ylösnousemus, vai Matti, joka haluaa opettaa opetuslapsilleen miten käsilukko tehdään kunnolla? Vai oliko sittenkin ensin Matti, jonka kaikki aika kuluu bisneksessä?
Jos palaamme takaisin Uuteen testemanttiin, niin miksi ihmeessä viisaus-sanonnat ja vahva eskatologinen painotus eivät voi kulkea käsi kädessä? Miksi Jeesus ei voi puhua ns. viisaus-sanontoja ja kuitenkin pian julistaa tuomiota fariseuksille ja Jerusalemille? Miksi Jeesuksen on oltava näin litteä hahmo? (Ja miten ihmeessä näin litteä hahmo muutti maailman?!) Lue Danielin kirja. Lue 1 Eenokin kirja. Nämä ovat konkreettisia ja selkeitä esimerkkejä näiden kahden teeman yhdistämisestä. Lue esimerkiksi seuraava Q-lähteessä ollut kohtaus:
Tässä meillä on Q-lähteessä Jeesus, joka rinnastetaan viisaalla opetuksellaan Salomoon. Jeesus on Salomoa suurempi, mutta samaan hengenvetoon Jeesus tuokin esiin eskatologisen tuomionsanoman. Saman luvun jakeet 49-51 osoittavat, että ”Jumalan viisaus” lähettää opetuslapsia saarnaamaan, mutta koska heitä vainotaan ja tapetaan, Israelia tulee lopulta kohtaamaan eskatologinen tuomio. Jakeissa 12:4-7 viisaus-sanonnut kulkevat edelleen käsi kädessä eskatologisen tuomion kanssa. Nämä esimerkit muistuttavat meitä konkreettisesti siitä, että radikaalia dikotomiaa eri aiheiden välillä ei ole viisasta tehdä. (Van Voorst.) Wright onkin huomauttanut omassa tuotannossaan, että Qumranin Yhdyskuntasääntö-niminen teos on hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä miten erilaiset teemat kulkevat käsi kädessä teoksessa, joka on läpikotaan lopunaikoja elävän juutalaisryhmittymän kirjoittama — juuri Jeesuksen ajan Palestiinassa.
Pienenä lisänä voisi myös mainita, että se tosiasia, että tällainen kokonainen dokumentti oli Matteuksen ja Luukkaan saatavilla pitäisi myös olla jonkunlainen kysymysmerkki sitä kohtaan, että erilaiset teemat nähtiin toisensa poissulkevina tai ainakin ongelmallisina. Miksi nämä kaikki eri teemat lopulta sullottiin yhteen ja samaan pakettiin? James Dunn on tiivistänyt tutkimuksessa olevia ongelmia seuraavasti:
Totta kai Q-dokumentti on edelleen tutkijoiden hypoteesi, jonka tarkoitus on ratkaista synoptinen ongelma, mutta eri hypoteesit ovat todellisuudessa eri tasoilla. Tämän asian lukijan on ymmärrettävä. On yksi asia pohtia hypoteesia kreikankielisestä dokumentista, jota Matteus ja Luukas käyttivät itsenäisesti, koska se selittää miksi nämä evankeliumit ovat niin monissa kohden sana sanalta samanlaisia. On kuitenkin toinen asia alkaa rakentamaan tähän hypoteettiseen dokumenttiin eri kerroksia ja lopulta päätellä miten se edustaakin eri vaiheita Q-yhteisössä, jonka olemassaolosta ei ole mitään historiallista dataa (Witherington s. 176). Nämä kaksi hypoteesia eivät ole millään tavalla samalla viivalla vakuuttavuudessaan. Itse olen valmis hyväksymään näistä ensimmäinen, kuten suurin osa tutkijoista, mutta en ole valmis hyväksymään pidemmälle vietyä päätelmää.
Sama rautalangasta. Jos tutkijat eivät ole edes yksimielisiä siitä montako kerrosta kerrostalossa on ja onko kerrostalo oikeinpäin vai väärinpäin — vai onko kyseessä kerrostalo lainkaan! — meidän tulee olla äärimmäisen varovaisia pitkälle vietyjen loppupäätelmien kanssa. Sen sijaan mitä me tiedämme varhaiskristillisyydestä ylipäätään, me voimme olettaa, että dokumentti sisältöineen oli laajasti tunnettu vuosikymmenien ajan (Hurtado). Tätä tukee ainakin se, että (a) teos oli kreikankielinen eli se oli helposti laajan lukijakunnan ymmärrettävissä, (b) koska sekä Matteus että Luukas pääsivät siihen käsiksi itsenäisesti ja (c) kaikki olemassaoleva todellinen historia osoittaa miten aktiivinen varhainen kristillinen liike oli keskinäisissä suhteissaan (kuten olen edellä esittänyt).
Sen tiedon valossa, joka itselleni on Uuden testamentin sisällöstä viime vuosien aikana muodostunut, näin tutkimuksessa muitakin ongelmia. Yksi aihe, joka oli useasti esillä oli Ihmisen Pojan (Jeesuksen) paluun (eli parousian) viipyminen ja sen tuomat ongelmat (Q 12.39-40, 42-46; 19:12-12). Jeesus ei siis tullut takaisin ja tästä tuli ongelma, joka näkyy dokumentissa. N. T. Wrightin (valtavaa) tuotantoa vasten tarkasteltuna tällainen on täydellinen väärinkäsitys. Tässä nimittäin sekoitetaan Jeesuksen 1. tuleminen hänen 2. tulemukseensa. Kun otamme huomioon laajan juutalaisen odotuksen Jumalan paluusta ja Jeesuksen puheiden 30-luvun asiayhteyden, nämä lausumat on järkevämpi tulkita varoituksiksi siitä, että juutalaiset eivät ymmärrä miten Jumala palaa takaisin Jeesuksen elämässä ja persoonassa. Jostain syystä tutkijat myös näyttävät jatkuvasti unohtavan, että Danielin kirjan luvussa 7 ”Ihmisen Pojan tuleminen” tapahtuu maan päältä taivaaseen, ei paluuna taivaasta maan päälle! (Tähän voisi tietysti listata Wrightin lisäksi Rikk Wattsin väitöskirjan Markuksen evankeliumista ja Richard Haysin tuotannon evankeliumeiden sisällöstä, ks. ”Kirjallisuutta”.)
Viimeinen huomioni tässä asiassa liittyy siihen minne Q-dokumentin synty ajoitetaan. Jos me emme seuraa moniakaan tutkijoita ja päätämmekin ottaa vakavasti sen, että dokumentin sisältö kertoo ensisijaisesti Jeesuksen toiminnasta 30-luvun Galileassa (ei Q-yhteisön elämästä 40-70-luvulla), me emme voi päätellä sen sisällöstä, että dokumentti itsessään syntyi tai säilyi Galileassa. Totta kai dokumentti on täynnä elementtejä Galileasta, koska se oli Jeesuksen pääasiallinen toimintaympäristö. Tämä on yksi syy siihen, että pidän Hurtadon ehdotusta parempana siitä, että dokumentti itsessään oli ehkä erityisesti Jerusalemissa kreikankielisten juutalaiskristittyjen käytössä.
Graham Stanton, N. T. Wright, Darrell Bock ja Craig Keener edustakoot tässä niitä monia tutkijoita, jotka varoittavat tutkimuksen subjektiivisuudesta: ennakko-oletukset vaikuttavat lopputulokseen todella paljon! Lisäksi tutkimusta mielestäni hankaloittaa väärien dikotomioiden lisäksi edelleen se, että Q-dokumentin kautta yritetään etsiä enemmän sen laatimaa yhteisöä ja sen elintapoja koko dokumentin keskushenkilöä. Dokumentin laatijoille Jeesuksen opetuksilla 30-luvun Galileassa oli itseisarvo. Asioita talletettiin nimenomaan siksi, että Jeesus oli opettanut niitä.
5 Q ja Tuomaan evankeliumi
Muistan edelleen Isossa Kirjassa opiskellessani, että eräällä tunnilla opettajan käydessä läpi tähän aiheeseen liittyviä asioita kirjoitin muistiinpanoihini jotain siitä miten Tuomaan evankeliumin löytäminen oli yksi lisätodiste sille, että tällainen sanontoja sisältävä Q-dokumentti on hyvinkin voinut olla olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla. (Ks. Uron suomennos.) Tuomaan evankeliumi sisältää siis nykyeditioissa 114 Jeesuksen ”lausumaa” ilman mitään kertomusosioita, toisin kuin mitä näemme kanonisissa evankeliumeissa. Näin ollen, jos Tuomaan evankeliumi saattoi olla tällainen dokumentti toisella vuosisadalla, tällainen dokumentti saattoi olla olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla. Tällaisen linkin Q-dokumentin ja Tuomaan evankeliumin kohdalla tekee esimerkiksi suomenkielinen wikipedia, mutta siihen törmää myös alan tutkimuksessa. Van Voorst esimerkiksi toteaa Tuomaan evankeliumin löytymisen vuonna 1945 hiljentäneen kritiikin, jonka mukaan sanonta-kokoelmaa ei olisi voinut olla olemassa ilman narratiivia.
Ymmärrän hyvin miten tämä logiikka etenee, mutta nyttemmin minulla on tämän asian kanssa muutama ongelma. Q-lähteellä ja Tuomaan evankeliumilla on itse asiassa vähemmän tekemistä keskenään kuin mitä monet ovat olettaneet.
5.1 Kertomus ja sen puute
Ensimmäinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota on se, että Q-lähteen sisällössä on itse asiassa nähtävissä melko selväkin kertomuksen eteneminen Jeesuksen elämässä. Dokumentin käyttö Matteuksella ja Luukkaalla alkaa Johannes Kastajan toiminnasta ja hän julistaa jonkun häntä suuremman tulevan pian esiin. Seuraavana vuorossa on Jeesuksen kastaminen Jordanissa ja pian Jeesus on erämaassa kiusattavana. Tätä seuraa tekstiä, jossa Jeesus opettaa ja parantaa. Hän on se, joka on tuleva (Q [Luuk.] 6:20-49; 7:1-10, 18-35). Seuraavaksi meillä on käsissämme materiaalia, jossa Jeesus ottaa yhteen uskonnollisen eliitin kanssa (Q [Luuk.] 10:23-24; 11:2-13, 14-23, 24-26, 29-35, 39-52) ja kehottaa opetuslapsiaan rohkeuteen (Q [Luuk.] 12:4-12). Murehtimisen sijaan opetuslasten tulisi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja luottaa siihen, että Jumala tarjoaa päivittäiset asiat (12:22-31). Jakeessa 14:27 Jeesus sanoo ”Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” Tämä on siitä mielenkiintoinen lausahdus, että se olettaa hyvin paljon muutakin olevan meneillään Jeesuksen elämässä. Lukijoiden oletetaan tietävän varsin hyvin, että Jeesuksen maka päättyi ristille, jossa hän kärsi väkivaltaisen kuoleman. Q:ssa on sisäisesti meneillään kertomus, jota Tuomaan evankeliumissa ei ole. (Tässä kohden on muuten mielenkiintoista havaita, että myös Tuomaan evankeliumi sisältää Jeesuksen lausuma oman ristin kantamisesta (lausuma 52), Tuomaan evankeliumissa sen tarkoitus ei enää viittaakaan vainoon, kärsimykseen ja kuolemaan, vaan se näyttää viittaavan tässä maailmassa elämiseen.) Meillä on siis Q-dokumentissa melko selväkin iso kertomus, jossa Jeesuksen elämä kulkee Johannes Kastajasta kohti ristiä ja sen jälkeistä korotusta. (Hurtado.)
5.2 Israel ja sen puute
Toinen merkittävä eroavuus Q-dokumentilla ja Tuomaan evankeliumilla on Israelin kertomuksen ja Israelin Kirjoitusten (eli Vanhan testamentin) rooli: Q:ssä tämä on valtava, Tuomaan evankeliumissa tätä ei ole lainkaan. Tutkijat ovat analysoineet tätä aihetta Q-lähteen kohdalla ja ainakin seuraavista Vanhan testamentin kirjoista on olemassa joko selviä lainauksia tai niihin viitataan muuten hyvin selkeästi: 1., 2., 3. ja 5. Mooseksen kirja, 1. ja 2. Kuningasten kirjat, Psalmit, Sananlaskut, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Joona, Miika, Malakia, Daniel ja 2. Aikakirja. Vanhan testamentin henkilöistäkin on esillä Abel, Nooa, Abraham, Loot, Iisak, Jaakob, Joona, Salomo, Sakarja, profeetat ja 12 Israelin heimoa. Lukija voi turhaan yrittää etsiä tällaisia suuria teemoja Tuomaan evankeliumista. Q:ssa Jeesus on selvästi Kirjoitusten jatkumossa ja hän toimii niiden täyttymyksenä. Tuomaan evankeliumissa Jeesus on revitty irti Israelin kertomuksesta.
5.3 Evankeliumi?
Tähän kolmas huomio voisi liittyä siihen yleiseen väittämään, jonka mukaan Q-dokumentti oli ensimmäinen evankeliumi. Tuomaan evankeliumi päättyy selkeästi toteamukseen, että teoksen väitetään olevan evankeliumi Tuomaan mukaan. Mutta jälleen kerran on muistettava, että Tuomaan evankeliumi on konkreettinen teos, Q-dokumentti on hypoteesi. Ei ole olemassa mitään konkreettista mainintaa siitä, että Q-dokumenttia oltaisiin kohdeltu ”evankeliumina” siinä merkityksessä, kuin Matteus ja Luukas sen ymmärsivät. Tämä väite menee siten yli sen mitä on kirjoitettu.
6 Q ja Jeesus
Pelkästään Q-lähdettä analysoimalla Jeesus on selvästi Jumalan suunnitelmien keskiössä, jonka kautta Jumalan valtakunta murtautuu esiin. Tämä näkyy hänen julistuksessaan ja hänen ihmeissään (ks. eritoten 7:22). Hän on Ihmisen Poika ja Jumalan Poika (11:25-27) ja suhtautuminen häneen ratkaisee ihmisen suhteen Jumalaan (12:8-9).
Puutun tässä osiossa lähinnä kahteen teemaan. Ensinnäkin on väitetty, että Q-dokumentti sisältää monella tavalla spesiaalia teologiaa, joka eroaa muista evankeliumilähteistä ja edustaa omantakeista näkemystä monissa asioissa. Tällainen johtopäätös on kuitenkin liian hätäinen (tai jos se on pitkän pohtimisen seuraus, se on väärä).
Q esimerkiksi tekee hyvin selväksi, että Jeesus on auktoriteettihahmo, jonka sanoilla on merkitystä hänen seuraajilleen. Tämä ei ole leimaa-antava Q-piirre, vaan tyypillinen asia esimerkiksi Paavalilla. 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 7 hän hyvin tarkasti rajaa Jeesuksen opetuksen omasta opetuksestaan.
Kun siirrymme eteenpäin, seuraava Markuksen evankeliumin katkelma rinnakkain Q:n kanssa osoittaa tämän suhteessa Jeesuksen seuraamisen radikaalisuudesta:
Paavalin kirjeiden tutkimus on osoittanut hänen käyttäneen hyvin varhaisia traditioita, jotka olivat myös selvästi levinneet laajalle varhaisessa kristillisyydessä. Yksi olennaisimpia näistä on 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 alku, koska siinä Paavali lainaa traditiota, joka palautuu aivan kristillisen liikkeen alkuvuosiin. Jakeet 3b-5 sisältävät seuraavia teologisia väitekokonaisuuksia (kreikankielen rakennetta seuraten):
(1) että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden
kirjoitusten mukaan,
(2) ja että hänet haudattiin
(3) ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä
kirjoitusten mukaan,
(4) ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
Tässä on Jerusalemin alkuseurakunnan varhaisimpiin vuosiin palautuva uskontunnustus. Koska olen käsitellyt tämän sisältöä laajemmin muualla, en mene tässä yksityiskohtiin. Mutta varmaa on, että tulkinta Jeesuksen ristinkuolemasta syntikysymyksen hoitajana ei ollut myöhemmin tullut keksintö. Se oli mukana alusta saakka. Samoin traditio hänen hautaamisestaan, kuolleistanousemisesta ja ylösnousemusilmestyksistä.
Tällaiset traditiot kulkivat laajasti alusta saakka kristillisissä yhteisöissä. Tässä kohtaa voin vain ohjata lukijaa mm. Hurtadon paksun opuksen äärelle, jossa hän argumentoi vahvasti, että korkea kristologinen näkemys Jeesuksesta palautuu aivan varhaisseurakunnan varhaisiin vuosiin ja ne levisivät nopeasti laajalle sekä juutalais- että pakanakristittyjen keskuuteen.
Ei ole siten lainkaan uskottavaa, että ns. Q-yhteisö olisi pysynyt immuunina tälle asialle (jos sellainen olisi ylipäätään ollut olemassa). Tai kuten Hurtado itse asian muotoilee, tuleeko meidän todella ajatella, että Q-yhteisö eli itsenäisesti jossain vuorilinnakkeessa Syyriassa, eristyksissä muusta kristinuskosta?
Kysymys ei ole nyt pienistä eroavuuksista, vaan väitteestä, jonka mukaan joku yhteisö vastusti systemaattisesti kristinuskon ydinopetusta Jeesuksen lunastavasta ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Itse asiassa tämä systemaattinen vastustus olisi pitänyt jatkua vuosia, koska dokumenttia kopioitiin useiden vuosien ajan. Jos asia olisi näin, miksi dokumentissa ei ole nähtävissä minkäänlaista polemiikkia muita tulkintoja vastaan?
Koska Paavalin linkki varhaiseen Jerusalemin seurakuntaan oli hyvin vahva, ja koska hänen käyttämänsä useat traditiot on saatu juuri täältä, on epäuskottavaa, että samassa ympäristössä vaikuttanut Q-dokumentti olisi edustanut täysin erilaisia ajatuksia. Jos alamme puhua siitä, että Q-dokumentti edustaa varhaisempaa muotoa kuin Paavalin käyttämät traditiot, silloin näille ajatuksille oli aikaa ehkä muutama kuukausi! Hurtado valittaakin juuri sitä, että James Kloppenborg — yksi merkittävimpiä Q-tutkijoita — ja hänen näkemyksiinsä liittyneet tutkijat, jotka siis näkevät Q:n edustavan varhaisinta traditiota, eivät koskaan ole käsitelleet tätä ongelmaa tuotannossaan. Mitään analyysiä ei ole löydettävissä esimerkiksi 1. Korinttilaiskirjeen jakeiden 15:3-5 vaikutuksesta heidän hypoteesiinsa, vaikka se on tällaisessa käsittelyssä murskaava.
Ongelma 5
Aiheen tutkimusta lyhyesti luettuani, en voinut välttyä ajatukselta, jonka mukaan useimpien tutkijoiden ennakko-oletukset ovat niin vahvasti kiinni yhteisö-teorioissa, joissa kaikelle pitää löytää aina ”oma (itsenäinen) yhteisö”. Moni tutkija on nimittäin hiihtänyt Kloppenborgin perässä ladulla, jossa keskitytään jatkuvasti melko paljon dokumentin takana olevan yhteisön elämään. Koko 1900-luvun evankeliumitutkimus on jatkuvasti olettanut, että kanoniset evankeliumit kirjoitettiin juuri tietyille yhteisöille. Näin ollen on tavallista puhua Matteus-yhteisöstä, Markus-yhteisöstä ja Johannes-yhteisöstä. Mutta kuten Richard Bauckhamin analyysi ironisesti osoittaa, tätä näkemystä ei ole koskaan perustelu, vaan se on ollut oletettu lähtökohta, ennaltapäätetty tosiasia. Mutta kun asia kyseenalaistetaan ja sille annetaan vaihtoehto, juuri mikään ei näytä tukevan tällaista ajatusta itsenäisistä yhteisöistä. Tämä (itsenäinen)yhteisö-kummitus on tehnyt pesänsä myös syvälle Q-tutkimukseen, kuten jokainen aiheen kirjallisuutta voi helposti nähdä. Väitän, että siksi tutkimus myös ontuu joissain johtopäätöksissään.
Me emme siis yksinkertaisesti voi päätellä datan perusteella, että tämä dokumentti (a) määritteli jonkun (b) erillisen yhteisön. Dunn kutsuukin tällaista yksi dokumentti per yhteisö -logiikkavirheeksi. Samalla logiikalla voisimme Dunnin mukaan väittää, että Galileassa oli ns. Viisaus-kyliä, jotka elivät täysin itsenäisesti viisaustraditioidensa kanssa ilman koskestuspintaa profeettakirjoihin tai naapurikyliin ja niiden vaikutuksiin. Jos Qumranin yhteisö ja siihen liittyneet käsikirjoituslöydöt 1900-luvun puolivälissä kertovat ylipäätään mitään, ne muistuttavat siitä, että yhdellä yhteisöllä oli käytössään melkoinen kasa erilaista materiaalia.
Väitteet siitä, että Q-dokumentti olisi ylipäätään ollut jonkun tietyn yhteisön ”oma” dokumentti, joka olisi ollut heidän ainoa dokumenttinsa ja joka olisi edustanut erilaista näkemystä valtavirtaan nähden on hyvin ongelmallinen. Henkilökohtaisesti en osta tätä kokonaisuutta. Näistä viidestä mainitusta syystä.
4 Eri kerroksia?
Kaiken edellämainitun lisäksi on sanottava jotain dokumentin sisällöstä ja ajoituksesta, mutta tiedostan varsin hyvin, että tämä osio on pitkälti päällekkäinen otsikon 3 kanssa. Monet tutkijat ovat nimittäin väittäneet, että dokumentti voitaisiin ajoittaa eri kerroksiin ja siten eri sisältöihin. Tutktimuksessa Q on usein jaettu jopa kolmeen eri ”kerrokseen” siten, että ensin oli varhaisinta materiaalia (Q1), jota sitten tuli ajan kanssa lisää siten, että erilaisia teologisia teemoja tuli dokumentin sisällöksi (Q2 ja lopulta Q3) melko monimutkaisen prosessin seurauksena. Mutta kuten pian huomaamme, tämä keskustelu on ollut yksi tulisimpia riidanaiheita tutkimuksessa, eikä konsensusta ole löydetty. Miinakentällä on käveltävä varoen. Seuraavaksi annan äärimmäisen lyhyen analyysin eri näkemyksistä.
4.1 Kourallinen näkemyksiä
John Kloppenborg on tunnetuin nimi Q:hun liittyen ja mm. Hurtado on teoksessaan dialogissa (varsin kovalla kritiikillä varustettuna) juuri hänen kanssaan. Kloppenborgin mukaan Q1 sisältää viisaus-sanontoja, jotka haastavat erilaiseen elämäntyyliin (esim. vuori/tasanko-saarna) ja sisältö heijastelee monien mukaan Tuomaan evankeliumin sisältöä. Q2 on taas tuomionjulistusta Israelia vastaan, joka syntyi, kun ensimmäisen tason julistus kohtasi vastustusta (syntyi apokalyptinen materiaali). Q3 puolestaan vei sisältöä enemmän Tooran noudattamisen suuntaan ja mm. Jeesuksen kiusaamiskertomus lisättiin tässä vaiheessa dokumenttiin. Monet tutkijat ovat seuranneet tätä kolmikerros-teoriaa (kuten Risto Uro), mutta yksityiskohdissa tutkijat ovat rajusti erimielisiä.
Dieter Lührmann puolestaan jakaa materiaalin kahteen tasoon, joista ensimmäisessä painottuu eskatologinen sanoma, Ihmisen Poika -lausumat, tuomio, ja pikainen parousia eli Ihmisen Pojan tuleminen. Vasta toinen kerros on puolestaan täynnä viisaus-lausumia ja pakanoille julistamista, kun toivo pikaisesta paluusta on laimentunut. Lührmann näkeekin dokumentin pakanakristittyjen teoksena, joka koki vainoa juutalaisten taholta.
Vielä Siegfried Schultz jakaa materiaalin kahteen kerrokseen. Hänen mukaansa ensimmäisessä kerroksessa näkyy varhainen Palestiinassa oleva juutalaiskristillinen yhteisö, jolla on vahva eskatologinen ja apokalyptinen odotus ja vasta toinen kerros alkaa olla enemmän hellenistisempi.
Eritoten Kloppenborgin näkemys on saanut rajua suosiota Pohjois-Amerikan Jeesus-seminaarin keskuudessa ja sen markkinoijien teoksissa (mm. Burton Mack, John Dominic Crossan). Heidän mukaansa (historiallinen) Jeesus oli (vain) viisaudenopettaja, joka kulki ilman eskatologista sanomaa. Mack tekee hyvin selväksi, että (jälleen kerran!) traditionaalinen kristinusko on osoitettu vääräksi ja valheeksi, koska kauan piilossa — joskin koko ajan silmiemme edessä ollut! — teksti on tullut lopulta julki. Mackin esitys nojaa kuitenkin vankasti Kloppenbergin analyysiin kerroksista, mutta tämä on osoitettu rajusti kyseenalaiseksi.
Tässä kohden jokainen voi pohtia ainakin kahta kysymystä. Ensinnäkin monet tutkijat ovat jo kauan painottaneet sitä, että Johannes Kastajan sanoma oli hyvin eskatologinen ja sama toistui varhaiskirkon kohdalla. Pitääkö meidän todella uskoa, että kuvio — eskatologista sanomaa painottava Johannes —> viisautta ja kivoja vertauksia julistava Jeesus —> eskatologista sanomaa julistava varhaisseurakunta on parempi historiallinen hypoteesi kuin — eskatologista sanomaa painottava Johannes —> (viisautta ja kivoja vertauksia mutta samalla) hyvin eskatologista sanomaa julistava Jeesus —> eskatologista sanomaa julistava varhaisseurakunta? Toiseksi voitaisiin tietenkin myös kysyä se äärimmäisen olennainen kysymys ”miksi ihmeessä Jeesus sitten tapettiin ristillä?!” Jeesuksen ristin päällä ei loppujen lopuksi kuitenkaan lukenut ”Jeesus Nasaretilainen Kiva Tarinankertoja”, vaan ”Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas”. Jääköön asia pyörimään ilmaan jokaisen itse pohdittavaksi. Jolla on korva, se kuulkoon.
Palatakseni edelläesitettyyn analyysin, niin se osoittaa vastaansanomattomasti, että toiset tutkijat ovat kääntäneet tämän kelkan aivan toisin päin! (Ks. Van Voorst; Tuckett; Bock.) Ongelmia Mackin keissille tuo lisäksi se, että monet edellämainitsemattomat tutkijat, kuten Alan Kirk ja Christopher Tuckett (Hurtado myötäilee) ovat painottaneet dokumentin yhtenäisyyttä sen alusta alkaen. Heidän mukaansa kyse ei siis ole kerrostalosta, vaan yksikerroksisesta rakennuksesta, joka valmistettiin kerralla. Myös Migaku Saton käsittely, jossa profeetalliset teemat ovat ensisijaisia ja apokalyptiset teemat nähdään käsi kädessä viisaus-lausumien kanssa, on iso ongelma Kloppenborgin näkemykselle. Tämän lisäksi Adela Yarbro Collins on väittänyt, että Ihmisen Poika -lausumat ovat itse asiassa ”kaikkialla” Q-lähteessä: niitä ei voida jakaa kerroksiin. Tai kuten Keener tiivistää (s. 62), ”eskatologisen materiaalin poistaminen Q:sta vaatii melkoisen kirurgisen operaation!”, koska meidän pitäisi heittää menemään ainakin jakeet Q [Luuk.] 3:7-9, 16-17; 13:26-27 ja 22:28-30. Eri teemoja ei ole lainkaan niin helppo erotella kuin monet ovat ajetelleet. Asiaa ei auta sekään, että monet päätelmät näyttävät perustuvan kehäpäätelmään: väite, jonka mukaan Q:n varhaisin kerros esittää Jeesuksen Viisaana (eng. sage), lepää juuri sen oletuksen varassa, jonka argumentti yrittää osoittaa todeksi. Yhdynkin täysin Darrell Bockin näkemykseen siitä, että me emme yksinkertaisesti voi (suurellakaan varmuudella) osoittaa tekstin muodostuneen eri aikana eri kerroksiksi. (Ja vaikka kerroksia olisikin, miten me voisimme juurikaan ajoittaa niitä suurella varmuudella?) Siksi tässä tekstissä tullaan käsittelemään dokumentin sisältöä yhtenäisenä massana.
Tässä mielessä on muuten kummallista, että Mack kykenee sanomaan, että Q on ”hard evidence”, joka osoittaa kanonisten evankeliumeiden esityksen myytiksi (s. 248). Näyttää siltä, että raakat tosiasiat ja pirtelökoneen kautta menneet tulkinnat menevät sekaisin. Suosittelen vilkaisemaan N. T. Wrightin tuotantoa, jossa tarjoillaan ylipäätään Mackin historian käsittelylle täysilaidallinen kritiikkiä, eikä hän pääse juuri helpommalla Keenerin teoksen luvuissa 2 ja 4.
4.2 Spekulaation maailma
Meidän ei ole tarpeellista mennä yksityiskohtiin eri kerroksien analysoimisessa. Mainitsen kuitenkin yhden ison ongelman, joka näitä rekonstruktioita mielestäni heikentää. Sen lisäksi, että tutkijat hyppivät trampoliinilla, jonka kyljessä lukee SPEKULAATIO, hyvin monesti kyse on kaiken kukkuraksi väärän dikotomian (eli vastakkainasettelun) asettamisessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tutkijat asettavat tiettyjä asioita toistensa vastakohdiksi olettaen, että ”henkilö joka puhuu näin, ei missään nimessä voi huomenna puhua näin.” Jälleen kerran, jos tutkijat olisivat todellisuuden kohdalla aina oikeassa, suurin osa ihmisistä menettäisi melkoisesti omaa persoonallisuuttaan, koska he voivat edustaa vain yhtä sanomaa, luonteenpiirrettä jne.! (Löisin esimerkiksi vetoa sen puolesta, että jos Matti Kankaanniemin tuntevat ihmiset listaisivat hänestä asioita sen perusteella missä he ovat hänet kohdanneet, pian meillä olisi tällä logiikalla käsissämme Matti1, Matti2 ja vielä Matti3. Tuliko ensin Matti, jota ei näytä kiinnostavan mikään muu kuin Jeesuksen ylösnousemus, vai Matti, joka haluaa opettaa opetuslapsilleen miten käsilukko tehdään kunnolla? Vai oliko sittenkin ensin Matti, jonka kaikki aika kuluu bisneksessä?
Jos palaamme takaisin Uuteen testemanttiin, niin miksi ihmeessä viisaus-sanonnat ja vahva eskatologinen painotus eivät voi kulkea käsi kädessä? Miksi Jeesus ei voi puhua ns. viisaus-sanontoja ja kuitenkin pian julistaa tuomiota fariseuksille ja Jerusalemille? Miksi Jeesuksen on oltava näin litteä hahmo? (Ja miten ihmeessä näin litteä hahmo muutti maailman?!) Lue Danielin kirja. Lue 1 Eenokin kirja. Nämä ovat konkreettisia ja selkeitä esimerkkejä näiden kahden teeman yhdistämisestä. Lue esimerkiksi seuraava Q-lähteessä ollut kohtaus:
Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joona. (Q [Luuk.] 11:31-32)
Tässä meillä on Q-lähteessä Jeesus, joka rinnastetaan viisaalla opetuksellaan Salomoon. Jeesus on Salomoa suurempi, mutta samaan hengenvetoon Jeesus tuokin esiin eskatologisen tuomionsanoman. Saman luvun jakeet 49-51 osoittavat, että ”Jumalan viisaus” lähettää opetuslapsia saarnaamaan, mutta koska heitä vainotaan ja tapetaan, Israelia tulee lopulta kohtaamaan eskatologinen tuomio. Jakeissa 12:4-7 viisaus-sanonnut kulkevat edelleen käsi kädessä eskatologisen tuomion kanssa. Nämä esimerkit muistuttavat meitä konkreettisesti siitä, että radikaalia dikotomiaa eri aiheiden välillä ei ole viisasta tehdä. (Van Voorst.) Wright onkin huomauttanut omassa tuotannossaan, että Qumranin Yhdyskuntasääntö-niminen teos on hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä miten erilaiset teemat kulkevat käsi kädessä teoksessa, joka on läpikotaan lopunaikoja elävän juutalaisryhmittymän kirjoittama — juuri Jeesuksen ajan Palestiinassa.
Pienenä lisänä voisi myös mainita, että se tosiasia, että tällainen kokonainen dokumentti oli Matteuksen ja Luukkaan saatavilla pitäisi myös olla jonkunlainen kysymysmerkki sitä kohtaan, että erilaiset teemat nähtiin toisensa poissulkevina tai ainakin ongelmallisina. Miksi nämä kaikki eri teemat lopulta sullottiin yhteen ja samaan pakettiin? James Dunn on tiivistänyt tutkimuksessa olevia ongelmia seuraavasti:
Monet yritykset rakentaa hypoteesi ennakko-oletusten varaan, joka on puolestaan hypoteesin varassa, ei millään tavalla takaa luottamusta johtopäätöksiin. (S. 158.)
Totta kai Q-dokumentti on edelleen tutkijoiden hypoteesi, jonka tarkoitus on ratkaista synoptinen ongelma, mutta eri hypoteesit ovat todellisuudessa eri tasoilla. Tämän asian lukijan on ymmärrettävä. On yksi asia pohtia hypoteesia kreikankielisestä dokumentista, jota Matteus ja Luukas käyttivät itsenäisesti, koska se selittää miksi nämä evankeliumit ovat niin monissa kohden sana sanalta samanlaisia. On kuitenkin toinen asia alkaa rakentamaan tähän hypoteettiseen dokumenttiin eri kerroksia ja lopulta päätellä miten se edustaakin eri vaiheita Q-yhteisössä, jonka olemassaolosta ei ole mitään historiallista dataa (Witherington s. 176). Nämä kaksi hypoteesia eivät ole millään tavalla samalla viivalla vakuuttavuudessaan. Itse olen valmis hyväksymään näistä ensimmäinen, kuten suurin osa tutkijoista, mutta en ole valmis hyväksymään pidemmälle vietyä päätelmää.
Sama rautalangasta. Jos tutkijat eivät ole edes yksimielisiä siitä montako kerrosta kerrostalossa on ja onko kerrostalo oikeinpäin vai väärinpäin — vai onko kyseessä kerrostalo lainkaan! — meidän tulee olla äärimmäisen varovaisia pitkälle vietyjen loppupäätelmien kanssa. Sen sijaan mitä me tiedämme varhaiskristillisyydestä ylipäätään, me voimme olettaa, että dokumentti sisältöineen oli laajasti tunnettu vuosikymmenien ajan (Hurtado). Tätä tukee ainakin se, että (a) teos oli kreikankielinen eli se oli helposti laajan lukijakunnan ymmärrettävissä, (b) koska sekä Matteus että Luukas pääsivät siihen käsiksi itsenäisesti ja (c) kaikki olemassaoleva todellinen historia osoittaa miten aktiivinen varhainen kristillinen liike oli keskinäisissä suhteissaan (kuten olen edellä esittänyt).
Sen tiedon valossa, joka itselleni on Uuden testamentin sisällöstä viime vuosien aikana muodostunut, näin tutkimuksessa muitakin ongelmia. Yksi aihe, joka oli useasti esillä oli Ihmisen Pojan (Jeesuksen) paluun (eli parousian) viipyminen ja sen tuomat ongelmat (Q 12.39-40, 42-46; 19:12-12). Jeesus ei siis tullut takaisin ja tästä tuli ongelma, joka näkyy dokumentissa. N. T. Wrightin (valtavaa) tuotantoa vasten tarkasteltuna tällainen on täydellinen väärinkäsitys. Tässä nimittäin sekoitetaan Jeesuksen 1. tuleminen hänen 2. tulemukseensa. Kun otamme huomioon laajan juutalaisen odotuksen Jumalan paluusta ja Jeesuksen puheiden 30-luvun asiayhteyden, nämä lausumat on järkevämpi tulkita varoituksiksi siitä, että juutalaiset eivät ymmärrä miten Jumala palaa takaisin Jeesuksen elämässä ja persoonassa. Jostain syystä tutkijat myös näyttävät jatkuvasti unohtavan, että Danielin kirjan luvussa 7 ”Ihmisen Pojan tuleminen” tapahtuu maan päältä taivaaseen, ei paluuna taivaasta maan päälle! (Tähän voisi tietysti listata Wrightin lisäksi Rikk Wattsin väitöskirjan Markuksen evankeliumista ja Richard Haysin tuotannon evankeliumeiden sisällöstä, ks. ”Kirjallisuutta”.)
Viimeinen huomioni tässä asiassa liittyy siihen minne Q-dokumentin synty ajoitetaan. Jos me emme seuraa moniakaan tutkijoita ja päätämmekin ottaa vakavasti sen, että dokumentin sisältö kertoo ensisijaisesti Jeesuksen toiminnasta 30-luvun Galileassa (ei Q-yhteisön elämästä 40-70-luvulla), me emme voi päätellä sen sisällöstä, että dokumentti itsessään syntyi tai säilyi Galileassa. Totta kai dokumentti on täynnä elementtejä Galileasta, koska se oli Jeesuksen pääasiallinen toimintaympäristö. Tämä on yksi syy siihen, että pidän Hurtadon ehdotusta parempana siitä, että dokumentti itsessään oli ehkä erityisesti Jerusalemissa kreikankielisten juutalaiskristittyjen käytössä.
Graham Stanton, N. T. Wright, Darrell Bock ja Craig Keener edustakoot tässä niitä monia tutkijoita, jotka varoittavat tutkimuksen subjektiivisuudesta: ennakko-oletukset vaikuttavat lopputulokseen todella paljon! Lisäksi tutkimusta mielestäni hankaloittaa väärien dikotomioiden lisäksi edelleen se, että Q-dokumentin kautta yritetään etsiä enemmän sen laatimaa yhteisöä ja sen elintapoja koko dokumentin keskushenkilöä. Dokumentin laatijoille Jeesuksen opetuksilla 30-luvun Galileassa oli itseisarvo. Asioita talletettiin nimenomaan siksi, että Jeesus oli opettanut niitä.
5 Q ja Tuomaan evankeliumi
Muistan edelleen Isossa Kirjassa opiskellessani, että eräällä tunnilla opettajan käydessä läpi tähän aiheeseen liittyviä asioita kirjoitin muistiinpanoihini jotain siitä miten Tuomaan evankeliumin löytäminen oli yksi lisätodiste sille, että tällainen sanontoja sisältävä Q-dokumentti on hyvinkin voinut olla olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla. (Ks. Uron suomennos.) Tuomaan evankeliumi sisältää siis nykyeditioissa 114 Jeesuksen ”lausumaa” ilman mitään kertomusosioita, toisin kuin mitä näemme kanonisissa evankeliumeissa. Näin ollen, jos Tuomaan evankeliumi saattoi olla tällainen dokumentti toisella vuosisadalla, tällainen dokumentti saattoi olla olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla. Tällaisen linkin Q-dokumentin ja Tuomaan evankeliumin kohdalla tekee esimerkiksi suomenkielinen wikipedia, mutta siihen törmää myös alan tutkimuksessa. Van Voorst esimerkiksi toteaa Tuomaan evankeliumin löytymisen vuonna 1945 hiljentäneen kritiikin, jonka mukaan sanonta-kokoelmaa ei olisi voinut olla olemassa ilman narratiivia.
Ymmärrän hyvin miten tämä logiikka etenee, mutta nyttemmin minulla on tämän asian kanssa muutama ongelma. Q-lähteellä ja Tuomaan evankeliumilla on itse asiassa vähemmän tekemistä keskenään kuin mitä monet ovat olettaneet.
5.1 Kertomus ja sen puute
Ensimmäinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota on se, että Q-lähteen sisällössä on itse asiassa nähtävissä melko selväkin kertomuksen eteneminen Jeesuksen elämässä. Dokumentin käyttö Matteuksella ja Luukkaalla alkaa Johannes Kastajan toiminnasta ja hän julistaa jonkun häntä suuremman tulevan pian esiin. Seuraavana vuorossa on Jeesuksen kastaminen Jordanissa ja pian Jeesus on erämaassa kiusattavana. Tätä seuraa tekstiä, jossa Jeesus opettaa ja parantaa. Hän on se, joka on tuleva (Q [Luuk.] 6:20-49; 7:1-10, 18-35). Seuraavaksi meillä on käsissämme materiaalia, jossa Jeesus ottaa yhteen uskonnollisen eliitin kanssa (Q [Luuk.] 10:23-24; 11:2-13, 14-23, 24-26, 29-35, 39-52) ja kehottaa opetuslapsiaan rohkeuteen (Q [Luuk.] 12:4-12). Murehtimisen sijaan opetuslasten tulisi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja luottaa siihen, että Jumala tarjoaa päivittäiset asiat (12:22-31). Jakeessa 14:27 Jeesus sanoo ”Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” Tämä on siitä mielenkiintoinen lausahdus, että se olettaa hyvin paljon muutakin olevan meneillään Jeesuksen elämässä. Lukijoiden oletetaan tietävän varsin hyvin, että Jeesuksen maka päättyi ristille, jossa hän kärsi väkivaltaisen kuoleman. Q:ssa on sisäisesti meneillään kertomus, jota Tuomaan evankeliumissa ei ole. (Tässä kohden on muuten mielenkiintoista havaita, että myös Tuomaan evankeliumi sisältää Jeesuksen lausuma oman ristin kantamisesta (lausuma 52), Tuomaan evankeliumissa sen tarkoitus ei enää viittaakaan vainoon, kärsimykseen ja kuolemaan, vaan se näyttää viittaavan tässä maailmassa elämiseen.) Meillä on siis Q-dokumentissa melko selväkin iso kertomus, jossa Jeesuksen elämä kulkee Johannes Kastajasta kohti ristiä ja sen jälkeistä korotusta. (Hurtado.)
5.2 Israel ja sen puute
Toinen merkittävä eroavuus Q-dokumentilla ja Tuomaan evankeliumilla on Israelin kertomuksen ja Israelin Kirjoitusten (eli Vanhan testamentin) rooli: Q:ssä tämä on valtava, Tuomaan evankeliumissa tätä ei ole lainkaan. Tutkijat ovat analysoineet tätä aihetta Q-lähteen kohdalla ja ainakin seuraavista Vanhan testamentin kirjoista on olemassa joko selviä lainauksia tai niihin viitataan muuten hyvin selkeästi: 1., 2., 3. ja 5. Mooseksen kirja, 1. ja 2. Kuningasten kirjat, Psalmit, Sananlaskut, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Joona, Miika, Malakia, Daniel ja 2. Aikakirja. Vanhan testamentin henkilöistäkin on esillä Abel, Nooa, Abraham, Loot, Iisak, Jaakob, Joona, Salomo, Sakarja, profeetat ja 12 Israelin heimoa. Lukija voi turhaan yrittää etsiä tällaisia suuria teemoja Tuomaan evankeliumista. Q:ssa Jeesus on selvästi Kirjoitusten jatkumossa ja hän toimii niiden täyttymyksenä. Tuomaan evankeliumissa Jeesus on revitty irti Israelin kertomuksesta.
5.3 Evankeliumi?
Tähän kolmas huomio voisi liittyä siihen yleiseen väittämään, jonka mukaan Q-dokumentti oli ensimmäinen evankeliumi. Tuomaan evankeliumi päättyy selkeästi toteamukseen, että teoksen väitetään olevan evankeliumi Tuomaan mukaan. Mutta jälleen kerran on muistettava, että Tuomaan evankeliumi on konkreettinen teos, Q-dokumentti on hypoteesi. Ei ole olemassa mitään konkreettista mainintaa siitä, että Q-dokumenttia oltaisiin kohdeltu ”evankeliumina” siinä merkityksessä, kuin Matteus ja Luukas sen ymmärsivät. Tämä väite menee siten yli sen mitä on kirjoitettu.
6 Q ja Jeesus
Pelkästään Q-lähdettä analysoimalla Jeesus on selvästi Jumalan suunnitelmien keskiössä, jonka kautta Jumalan valtakunta murtautuu esiin. Tämä näkyy hänen julistuksessaan ja hänen ihmeissään (ks. eritoten 7:22). Hän on Ihmisen Poika ja Jumalan Poika (11:25-27) ja suhtautuminen häneen ratkaisee ihmisen suhteen Jumalaan (12:8-9).
Puutun tässä osiossa lähinnä kahteen teemaan. Ensinnäkin on väitetty, että Q-dokumentti sisältää monella tavalla spesiaalia teologiaa, joka eroaa muista evankeliumilähteistä ja edustaa omantakeista näkemystä monissa asioissa. Tällainen johtopäätös on kuitenkin liian hätäinen (tai jos se on pitkän pohtimisen seuraus, se on väärä).
Q esimerkiksi tekee hyvin selväksi, että Jeesus on auktoriteettihahmo, jonka sanoilla on merkitystä hänen seuraajilleen. Tämä ei ole leimaa-antava Q-piirre, vaan tyypillinen asia esimerkiksi Paavalilla. 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 7 hän hyvin tarkasti rajaa Jeesuksen opetuksen omasta opetuksestaan.
Kun siirrymme eteenpäin, seuraava Markuksen evankeliumin katkelma rinnakkain Q:n kanssa osoittaa tämän suhteessa Jeesuksen seuraamisen radikaalisuudesta:
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." (Mark. 8:34-38)
Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä. (Q [Luuk.] 12:8-9)
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. (Q [Luuk.] 14.26-27)
On vaikea nähdä juurikaan eroavuuksia Jeesuksen seuraamisen hinnalla Markuksessa ja Q-lähteessä. Itse asiassa myös Paavalilta löytyy materiaalia, joka painottaa yhtä lailla kärsimyksiä, jotka tulevat Jeesuksen opetuslasten osaksi (Kol. 1:24; Gal. 6:17; 2. Kor. 4:7-12).
Entäpä Q-dokumentin erilainen näkemys Jeesuksen kuolemaan ja korotukseen? Vaikka Jeesuksen kuolemasta ei ole erillistä isoa kertomusta, siihen on selkeitä viittauksia erityisesti jakeessa 14:27. Myös hänen tulevaan tuomiovaltaansa ja siten hänen nykyiseen oletettuun valta-asemaansa on viittauksia. Mutta onko painotus erilainen kuin muualla Uudessa testamentissa? En usko. Esimerkkeinä voisi toimia seuraavat jakeet Paavalin kirjeistä:
Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta. (1. Tess. 1:9-10)
Tässä Paavali painottaa Jeesuksen tulevaa ilmestymistä taivaasta, koska hänet on korotettu ylösnousemuksessa. Tässä Jeesuksen kuolema on oletettu, mutta sille ei tässä tekstissä anneta lunastavaa merkitystä. Sama huomio koskee Roomalaiskirjeen alkujakeita 1:3-4, jossa Jeesuksen kuolemaa ei painoteta lunastavassa merkityksessä. Filippiläiskirjeen paljon tutkitussa jaejaksossa 2:5-11 painopiste on Jeesuksen kuuliaisuudessa, joka on syy hänen korotukseensa. Taaskaan ristin lunastavaa vaikutusta ei ole painotettu. Se, että Q:ssa ei ole suoranaista mainintaa ja painotusta Jeesuksen kuoleman lunastavasta vaikutuksesta ei ole mikään automaattinen osoitus siitä, että se olisi puuttunut täydellisesti lukijoiden mielestä. On tietysti myös vaikea kuvitella miten Jeesus nousi tällaiseen auktoriteettiasemaan Q-dokumentin lukijoiden keskuudessa elleivät he olisi todella uskoneet (kuten kaikki varhaiskristityt joista me tiedämme), että Jeesuksen ylösnousemus oli syy tähän korotukseen. Hurtado (johon olen tässä pääasiassa tukeutunut) päätteleekin, että kaikki suuret kristologiset teemat Q:ssa löytyvät muualta Uudesta testamentista. Painotan tässä vielä Q:n jaetta 14:27:
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Ne, jotka lopulta kasasivat Q-dokumentin tiesivät varsin hyvin, että Jeesus oli kuollut ristillä. He myös tiesivät, että Jeesus oli kutsunut seuraajiaan samanlaiseen kohtaloon jos niin tulee heidän kohdallaan käymään. Lukijoiden oli tiedettävä ainakin jotain tästä aiheesta, koska siitä tehdään määritelmällinen symboli hänen opetuslapsilleen. Heidän on kannettava ristinsä kuten Jeesus. Jae osoittaa siten, että dokumentti olettaa paljon asioita, joita se ei suoranaisesti kertomuksilla painota. (Sama asia näkyy ihmekertomuksien kohdalla, joita on kertomuksina vain yksi, mutta joihin on kuitenkin selviä viittauksia mm. jakeissa 7:22 ja 10:13.)
Q-dokumentin tarkoitus on siten ollut kertoa pääasiassa Jeesuksen opetuksista, vaikka niiden taustalla näkyykin selvästi etenevä suuri kertomus. Jos tarkoitus ei ole ollut kertoa ristiinnaulitsemista ja sen jälkeisestä ajasta, sitä on silloin tietenkin turha odottaa. Lainataan tässä selvyyden vuoksi Larry Hurtadoa:
Dokumentin kasaajien valinta tallettaa Jeesuksen opetuskokoelma, eikä esimerkiksi kertomusta Jeesuksen ristinkuolemasta, ei tarkoita mitään muuta kuin tätä selvää johtopäätöstä: Jeesuksen opetuksien kokoelmana Q:ssa ei ole isoa kertomusta mistään, ei edes Jeesuksen kuolemasta… Ei ole siten yllättävää, että kokoelmassa ei myöskään ole talletettu Jeesuksen ennustuksia omasta kuolemastaan, koska ne käyvät järkeen vain osana suurempaa kertomusta, jossa niiden toteutuminen osoitetaan juuri kertomuksella. (S. 241.)
Hurtadon pointti on sanoa, että Q:n sisällön selittämiseksi ei pakosta tarvita hypoteesia yhteisöstä, joka oli peruasioissa aivan eri linjoilla kuin valtauoman kristityt. Data on selitettävissä yksinkertaisemminkin.
Lopuksi, on usein väitetty, että Q:ssa kristologia on hyvin ”matalaa” suhteessa joihinkin muihin evankeliumeiden kristologisiin väittämiin tai muuhun Uuden testamentin dataan. Mutta kun haravoimme datan kokonaisuudessaan, tämä on hieman kummallinen väitä. Tukeuden tässä kohden jälleen Hurtadoon, koska hänen kirjansa keskittyy erityisesti ns. Jesus devotioniin eli siihen, millaisessa asemassa Jeesus oli varhaisessa kristinuskossa.
Joidenkin mukaan Q:ssa Jeesusta olennaisempaa on itse asiassa Jumalan valtakunta ja sen tuleminen. Mutta tässä kohden virhe on mielestäni sama kuin kysyä kumpiko siipi on lentokoneessa tärkeämpi? Kummastako siivestä voi luopua niin, että koneella voi vielä lentää? Onko Jumalan valtakunta siten tärkeämpi asia Q-lähteessä kuin Jeesuksen persoona, jonka kautta se murtautuu esiin? Näitä asioita ei voi erottaa toisistaan, eikä asettaa palkintopallille eri tasoille. Varhaisjuutalaisuudesta on mm. säilynyt teos Pirkei Avot, jossa huomiota annetaan usealle edesmenneelle kunnioitettavalle opettajalle. Mutta Q:ssa Jeesus on ainoa auktoriteettihahmo, ei yksi opetuslapsista, tai yksi ”kova opettaja”! Samasta syystä jakeissa 3:3, 7-9, 16-17 Johannes Kastaja saarnaa häntä väkevämmästä, joka on tulossa ja tämä hahmo on selvästi Jeesus (7:19-23).
Olen jo Tuomaan evankeliumia käsittelevässä otsikossa painottanut Q:n suhdetta juutalaisiin Kirjoituksiin. Jos Johannes Kastaja on Kirjoituksissa luvattu profeetta — itse asiassa enemmän kuin profeetta (7:26) — minkä sijan tämä jättääkään Jeesukselle itselleen?! Jeesuksen toiminta ylittää Salomon viisauden ja profeetta Joonan toiminnan. Ihmisten aseman suhteessa Jumalaan ratkaisee se miten he suhtautuvat Jeesukseen itseensä (11:23; 12:8-9; 13:24-30). Mielenkiintoinen on myös jakeiden 10:2-16 sisältö, joiden alussa Jeesus käskee rukoilemaan elon Herraa, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseen, mutta heti jakeessa 3 Jeesus itse toimii apostoleidensa lähettäjänä.
Jakeet 13:34-35 ovat myös pohtimisen arvoiset:
Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'.
Luukkaan evankeliumin asiayhteydessä puhujana on tietenkin Jeesus itse. Mutta se tarkoittaa sitä, että Jeesus kuvataan melkoisen suurissa saappaissa, koska hänellä olisi aikomus koota koko Jerusalem luokseen. Kuten Keener (s. 269) huomauttaa, Vanhassa testamentissa tämä kielikuva oli nimenomaan kielikuva Jumalasta itsestään (2. Moos. 19:4; 5. Moos. 32:11; Ps. 17:8; 91:4). Lisäksi kun otamme huomioon, että Johannes Kastajan rooli oli toimia Malakian kirjassa kuvatun Jumalan itsensä sanansaattajana (7:27 = Mal. 3:1), mutta Q:ssa Johannes onkin nimenomaan Jeesuksen edelläkävijä, meidän tulee pohtia heräämään tämän merkitystä. Linkki Jeesuksen ja Israelin Jumalan välillä on väistämätön. Tämä on kaikkea muuta kuin matalaa kristologiaa.
Jokainen voi myös miettiä jakeita Q [Luuk.] 22:28-30: jos Jeesus lupaa opetuslapsilleen paikan kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista heimoa, minkä aseman tämä jättääkään Jeesukselle, joka ei ole yksi heistä? Juuri se tosiasia, että Jeesus keräsi 12 opetuslasta ympärilleen (eikä ollut itse yksi heistä) liittyy hyvin olennaisesti juutalaiseen odotukseen Israelin heimojen jällenpalauttamisesta ja siten lopunaikojen tulemisesta (ks. Keener s. 246). Tällainen lause linkittää Jeesuksen lopunajalliseksi profeetaksi, vaikka hänen Israelin uudelleenmäärittelynsä itsensä ympärille heijastelee tätäkin suurempaa auktoriteettia.
Jokaikisen Q-kohdan läpikäyminen olisi tietenkin melkoinen urakka, johon en ole tässä mielenterveyden (ja tekstin lyhyyden) säilyttämisen vuoksi lähtenyt. Mutta se, että aiheen yksi johtavia asiantuntijoita (Hurtado) ei näe ongelmaa Q:n ja muun Uuden testamentin tuotannon välillä on melko merkittävä huomio. (Ja kyse ei ole tutkijasta, joka ei näkisi UT:n teologisissa painotuksissa eroavuuksia.) Kokonaisuudessaan tarkasteltuna Q-lähde sisältää useita radikaaleja väitteitä Jeesuksesta ja häntä ei voi litistää merkityksettömäksi mummojenhalaajaksi. Se ei todellakaan tarjoa ”helppoa” Jeesusta, josta 2000-luvun ihmiset voisivat kaikki yhdessä iloita ja riemuita.
7 Älä unohda Luukasta
On vielä yksi asia, jonka haluan nostaa esiin Q-lähteen ja sen mahdollisen sisällölliseen luotettavuuteen liittyen. (Jälleen asia, johon en törmännyt kertaakaan aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa.) Esitän, että meidän tulisi ottaa hyvin vakavasti Luukkaan itsensä kertoma motiivi ja asenne Jeesuksen elämään liittyviin yksityiskohtiin:
1. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. (Luuk. 1:1-4)
Näillä sanoilla Luukas aloittaa evankeliuminsa. Painopisteeni on seuraavissa pointeissa (joihin tulen palaamaan myöhemmin toisessa kirjoituksessani).
- Nykytutkijat ovat ottaneet hyvin vakavasti Luukkaan väitteen siitä, että hänellä todella oli pääsy varmistamaan asioita (ks. Hurtado s. 177).
- On selvää, että Luukas ei ollut ensimmäinen, joka halusi tallettaa asioita ruo’olla ja papyruksella: useita kirjoitusprojekteja koskien Jeesusta oli jo meneillään. Sisältääkö tämä myös käsittelemämme Q-dokumentin?
- Nykytutkimuksessa on herätty hyvin vahvasti uudelleen siihen noin 1800 vuotta kestäneeseen perinteeseen, että evankeliumit ovat nimenomaan antiikinajan elämäkertoja (kreik. Bioi). Lähtökohtaisesti Luukas todella ajatteli kirjoittavansa hyvää historiaa. (Painotan vahvasti sitä, että elämäkerralla ei nyt tarkoiteta 1900-2000-lukujen käsitystä asiasta kuten 1900-luvun alun tutkimuksessa anakronistisesti tapahtui, vaan evankeliumeiden aikaisten ihmisten käsitystä asiasta, ks. erit. aiheen erityisasiantuntija Richard Burridgen artikkeli + Keenerin osio Hurtadon lukua 5 unohtamatta.)
- Luukas käyttää jakeessa 2 sanaa παραδίδωμι, joka on rabbiininen termi ja joka liittyy virallisten traditioiden välittämiseen. Kyse ei ole mistä tahansa, vaan olennaisen tärkeistä traditioista koskien Jeesusta.
- Alkukielessä jakeen silminnäkijöitä ja niitä, jotka välittivät traditioita eteenpäin kuvataan kaiken lisäksi yhdellä ainoalla artikkelilla (οἱ ἀπ’ ἀρχῆς αὐτόπται καὶ ὑπηρέται γενόμενοι τοῦ λόγου). Tämä viittaa siihen, että kyseessä oli yksi ja sama ryhmä: juuri silminnäkijät välittivät itse traditioita eteenpäin, alusta alkaen. Erityisesti jo mainittu Richard Bauckham on painottanut tätä aspektia tuotannossaan.
- Jae 3 puolestaan paljastaa, että Luukas on tehnyt tutkimustyötä (παρακολουθέω) ja ollut tiukasti perillä aiheestaan. Hän näki paljon vaivaa asioiden läpikäymiseen ja selvittämiseen. Tässä Luukas yhtyy muiden aikalaiskirjoittajien joukkoon, jotka painottivat samaa asiaa kirjoittaessaan historiaa.
- Monet tutkijat ovat osoittaneet miten tarkkaa jälkeä Luukas on tehnyt Apostolien teoissa liittyen ajan monimutkaisiin poliittisiin kokonaisuuksiin ja maantieteellisiin yksityiskohtiin (ks. tarkemmin täältä). Jos Luukas on hyvin huolellinen varmistaessaan mm. maantieteelliset yksityiskohdat, todistustaakka on niillä, jotka väittävät, että Luukas teki huolimatonta historiantutkimusta liittyen Jeesuksen elämään.
- Luukas on vahvasti esillä erityisesti Paavaliin liittyen Uudessa testamentissa ja hän matkusti paljon. Hänellä oli dokumenttien perusteella melko hyvä käsitys varhaisesta kristillisyydestä ja pääsy olennaisten henkilöiden luokse.
Ottaen huomioon nämä kahdeksan pointtia, me voimme mielestäni vahvistaa pääargumenttiani Q-lähdettä koskien. Jos Q todella oli kirjallinen lähde mitä Luukas päätti käyttää, hän ei käyttänyt sitä harkitsemattomasti, vaan vasta sen jälkeen kun hän oli ottanut asioista kunnolla selvää. Meillä on siten syytä lähteä liikkeelle oletuksesta, että Q:n sisältö palautuu silminnäkijöihin. On ikävää, että tätä aspektia ei ole tutkimuksessa juurikaan tuotu esille (ainakaan siinä tuotannossa, joka on käynyt viime päivien aikana pöydälläni), mutta sen ohittaminen ei ota huomioon historiallista aineistoa kokonaisuudessaan.
8 Johtopäätös
Oma lyhyt analyysini on Q-lähteestä on melko tarkasti sama, kuin Uuden testamentin evankeliumeiden luotettavuudesta paljon kirjoittanut Craig Blombergin, joka kirjoittaa näin:
Monet teoriat Q:sta menevät paljon pidemmälle kuin mitä me voimme itse asiassa demonstroida. Monet teoriat ovat ainoastaan spekulaatioita ja epätodennäköisiä hypoteeseja. Jotkut näistä teorioista jakavat lähteen eri kerroksiin väittäen, että ne edustavat keskenään erilaista teologista sisältöä ja toiset taas spekuloivat Q-yhteisöllä, joka nojasi pelkästään tähän ”evankeliumiin” heidän käsityksissään Jeesuksesta. Vielä jotkut esittävät, että Q:n kasaaja ei tiennyt mitään Jeesuksen kärsimyksistä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, koska dokumentti ei sisällä kertomuksia näistä aiheista. Mikään näistä teorioista ei vaikuta uskottavalta. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että meidän ei tulisi lainkaan uskoa tämäntapaisen dokumentin olemassaoloon. (S. 33.)
Tällainen tiivistys on paras tiivistys, mitä me voimme aiheesta historiallisesti juurikaan sanoa. Seuraava lista tiivistää aika lailla oman näkemykseni aiheesta, joka perustuu siis useamman nykyaikaisen Uuden testamentin tutkijan teksteihin.
- Q-lähde (tai dokumentti) on nimitys hypoteettiselle dokumentille, jonka avulla pyritään selittämään tietty tekstimassa, joka yhdistää Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeita, mutta joka puuttuu Markuksen evankeliumista. Suurin osa evankeliumitutkijoista pitää sitä edelleen parhaimpana teoriana synoptisen ongelman selittämisessä. Mutta hypoteesina dokumentin olemassaolo voidaan aina haastaa.
- Q-lähde on ollut kirjallinen teos, joka on ollut Matteuksen ja Luukkaan työpöydällä kreikankielisenä.
- Eri tutkijat ovat jakaneet Q:ta eri kerroksiin, mutta tulokset ovat olleet pahimmassa tapauksessa aivan päinvastaisia. On järkevämpää säilyttää Q yksikerroksisena ja yhtenäisenä dokumenttina.
- Yritykset löytää ns. Q-yhteisö dokumentin takaa, jonka ajatukset olisivat poikenneet monissa asioissa kristillisen valtavirran näkemyksistä ei ole perusteltua. Useammat historialliset huomiot sotivat tällaista hypoteesia vastaan. Q-dokumentti on todennäköisemmin ollut laajemmin saatavilla ja tunnettu. Todennäköisemmin se vakutti Jerusalemissa kreikankielisten juutalaiskristittyjen keskuudessa ja sitä kautta sillä oli kosketuspintaa muuallekin.
- Me emme tarvitse hypoteesia Q-evankeliumista jos sillä tarkoitetaan, että teos oli ensimmäinen teos, jonka tarkoitus oli kertoa ainoat faktat Jeesuksesta. Sen sisältö antaa olettaa, että teoksella on ollut erityinen oma tehtävänsä juuri Jeesuksen sanontojen tallettajana ja lukijoiden oletetaan tietävän laajempia asioita Jeesuksen elämästä ja kuolemasta.
Alexander, Loveday. 1998. "Ancient Book Production and the Circulation of the Gospels". The Gospels for All Christians: Rethinking the Gospel Audiences. Toim. Richard Bauckham. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. (Sivut 71-112.)
Bauckham, Richard. 2017. The Christian World Around the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic. (Kirjan luku 1.) [Huomaa, että tämä artikkeli on ollut alunperin kirjan The Gospels for All Christians -teoksessa, jossa Bauckham on toiminut kirjoittajana ja editoijana.]
Blomberg, Craig L. 2016. The Historical Reliability of the New Testament. Nashville: B&H Academic.
Bock, Darrell. L. 2001. ”Questions About Q.” Teoksessa Rethinking the Synoptic Problem. Ed. David Alan Black & David R. Beck. Grand Rapids: Baker Academic. (Sivut 41-64.)
Burridge, R. A. 2013. ”Gospel: Genre.” Teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels. Ed. Joel B. Green, Jeannine K. Brown ja Nicholas Perrin. Downers Grove: IVP Academic. (Sivut 335-42.)
Dunn, James. D. G. 2003. Jesus Remembered. Christianity in the Making, Volyme 1. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. (Kirjan luku 7.)
Hays, Richard B. 2016. Echoes of Scripture in the Gospels. Waco, TX: Baylor University Press.
Hurtado, Larry. W. 2005 [2003]. Lord Jesus Christ: Devotion to Jesus in Earliest Christianity. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. (Kirjan luku 4.)
Kankaanniemi, Matti. 2010. Uusi testamentti. Kauniainen: PerusSanoma.
Keener, Craig S. 2009. The Historical Jesus of the Gospels. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. (Kirjan osa 2.)
Mack, Burton. 1993. The Lost Gospel: The Book of Q & Christian Origins. New York: HarperSanFrancisco.
Stanton, Graham. 1992. ”Q.” Teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels. Ed. Joel B. Green & Scott McKnight. Downers Grove: InterVarsity Press. (Sivut 644-50.)
Tuckett, Christopher. M. 1992. ”Q (Gospel Source).” Teoksessa The Anchor Bible Dictionary. Volume 5. Ed. David Noel Freedman. New york: Doubleday. (Sivut 567-72.)
Uro, Risto & Marjanen, Antti. 2005. ”Tuomaan evankeliumi (NHK II, 2).” Teoksessa Nag Hammadin kätketty viisaus. Toim. Ismo Dunderberg & Antti Marjanen. Helsinki: WSOY. (Sivut 289-322.)
Van Voorst, Robert. E. 2000. Jesus Outside the New Testament. An Introduction to the Ancient Evidence. Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans Publishing Company. (Kirjan luku 4.)
Watson, Francis. 2017 [2016]. The Fourfold Gospel. A Theological Reading of the New Testament Portraits of Jesus. Grand Rapids: Baker Academic.
Watts, R. E. 1997. Isaiah’s New Exodus in Mark. Grand Rapids, MI: Baker Academic.
Witherington, Ben III. 1995. The Jesus Quest - The Third Search for the Jew of Nazareth. Downers Grove: InterVarsity Press.
Wright. N. T.
- 2007 [1992]. The New Testament and the People of God. (7. painos) Osa 1 sarjassa Christian Origins and the Question of God. Lontoo: SPCK. (Teoksen luku 14.)
- 1996. Jesus and the Victory of God. Osa 2 sarjassa Christian Origins and the Question of God. Minneapolis: Fortress Press. (Pääosin teoksen luku 1.)
- 2003. The Resurrection of the Son of God. Osa 3 sarjassa Christian Origins and the Question of God. Lontoo: SPCK.
1 kommentti:
Minusta vaikuttaa että matteuksen Evankeliumi on tökerön surkea yhdistelmä Markuksen ja Luukkaan evankeliumia, siis eräänlainen varhainen synoptinen harmonisointi. Se ei toki sulje pois sitä että ensimmäisellä vuosisadalla on ollut liikkeillä useita erillaisia Q-lähteitä, joita eri seurakunnat ovat pitäneet muistiinpanoina, kääntäneet eti kirlille ja vaidelleet niitä keskenään. Nämä olettamano lyhyet "Q-muistiinpanot"jäi pois käytöstä hiljaa sen jälkeen kun evankeliumeja alettiin kirjoittamaan juutalaissodan aikoihin ta jo sitä ennen. Mutta tämä toki vain on nyt yksi tälläinen oppimattoman maalikon hölmö ajatus.
Lähetä kommentti