Gordon D. Fee in Memoriam

Gordon Fee (1934-2022) oli yhdysvaltalais-kanadalainen raamatuntutkija ja tekstikriitikko, joka kirjojensa, artikkeleidensa, luentojensa ja persoonansa kautta on vaikuttanut merkittävästi laajaan joukkoon ihmisiä ympäri maailmaa. Näiden lisäksi Fee oli yli 30 vuotta mukana maailman luetuimman modernin raamatunkäännöksen eli NIV:n käännöskomiteassa. Lähes puoli miljardia ihmistä on siis lukenut tekstiä, jonka sanamuodoissa ja tulkinnoissa näkyy hänen kädenjälkensä.

Kuulin Feestä ensimmäinen kerran 90-luvun alkupuolella, jolloin olin aloitteleva teologian opiskelija. Olin lähtenyt liikkeelle Vanhasta testamentista ja kirkkohistoriasta, joten kurssimateriaaleissa Fee ei tullut vastaan, mutta muistan joidenkin paremmin asioista perillä olleiden tahojen tuolloin hehkuttaneen hänen tuotantoaan. Nimi jäi mieleen, ja samoin se vaikutus, minkä hän oli tehnyt niihin, jotka hänen kirjoihinsa olivat tutustuneet.

Muutamia vuosia myöhemmin löysin itseni niin sanotusti yllättäen ja pyytämättä – Herran tiet ovat tutkimattomat – kokoaikaisena teologian opiskelijana kanadalaisesta Regent Collegesta, jossa Fee toimi Uuden testamentin professorina. Syy opiskelupaikan valintaan ei ollut Fee (sen enempää kuin muutkaan saman oppilaitokset proffat, kuten J. I. Packer tai Eugene Peterson), mutta eipä siitä luonnollisesti haittaakaan ollut.

Muiden Regentin proffien ja opettajien tavoin Fee halusi, että ei käytetä turhia titteleitä (jotka Pohjois-Amerikassa kuuluvat asiaan, toisin kuin täällä Suomessa), vaan häntä sai kutsua etunimellä. Muutenkin paikan eetokseen kuului, että kaikki ovat samanarvoisia veljiä ja sisaria Kristuksessa, vaikka toiset hieman vanhempia ja kokeneempia joissakin asioissa olivatkin.

Opettajana ja tutkijana Gordon oli juuri niin nöyrä, viisas ja palava kuin lukuisat häneen liitetyt anekdootit antavat ymmärtää. Jokaiseen luentoon mahtui saarna tai pari, eikä siinä ollut mitään keinotekoista. Gordon oikeasti rakasti Jumalan Sanaa ja usein liikuttui siitä puhuessaan ja sitä opettaessaan. Sanotaan, että hän on ainoa opettaja, joka pystyi ensin luennoimaan tunnin tekstikritiikistä ja sitten esittämään sen päälle alttarikutsun.

Gordon ja hänen entiset oppilaansa ovat käytännössä opettaneet minut tutkimaan Raamattua. Hänen kirjansa How to Read the Bible for All Its Worth (suom. Kirjojen kirja, Aikamedia) oli heti ensimmäisenä syksynä kurssimateriaalien joukossa. Myöhemmin tutuksi tuli myös New Testament Exegesis, jonka pohjalta olen opetellut tekemään eksegeesiä. Molempien kirjojen materiaalia olen sittemmin käyttänyt omassa opetuksessani niin Suomessa kuin ulkomaillakin. (Lisäksi opetin monta vuotta raamattuteologiaa, ja siinäkin lähdin karusti liikkeelle suoraan Gordonin opettaman vastaavan kurssin luentomateriaalista.)

Gordon on erityisen tunnettu Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kommentaaristaan (NICNT) sekä järkälemäisestä God's Empowering Presence -kirjastaan. Jälkimmäisestä on olemassa myös tavallisille lukijoille tarkoitettu "kevytversio": Paul, the Spirit and the People of God. Kirkolliselta taustaltaan Gordon oli helluntailainen ja siksi ymmärrettävästi kiinnostunut siitä, mitä Uudessa testamentissa puhutaan Pyhästä Hengestä.

Regent Collegen seinien ulkopuolella Gordon oli sama mies kuin sen sisälläkin. Olimme perheeni kanssa jonkin aikaa mukana samassa seurakunnassa kuin hän, ja sielläkin hänen nöyryytensä, viisautensa ja palavuutensa kävivät ilmi. Pienellä opiskelijaporukalla saimme myös kerran viettää retriittiviikonloppua hänen mökillään (joka sattui olemaan melko mukavissa maisemissa...).

Olin lähtenyt Kanadaan selvillä opiskelusuunnitelmilla, mutta matkan varrella ne muuttuivat siten, että aloin vakavissani harkita väitöskirjan tekoa Englannissa. Brittien kannalta katsottuna koko Pohjois-Amerikka on kuitenkin täynnä jos jonkinmoista yliopistoa, joissa akateeminen taso heittelee suuresti. Sieltä tulevilla on siis oltava takanaan joko tasokkaaksi tunnettu opinahjo tai hyvät suositukset. En tiennyt, mitä valitsemani yliopistot ajattelivat Regentistä, mutta arvelin Gordonin olevan heille tuttu, joten pyysin häneltä suosituksia. Tähän hän mielihyvin suostui. En tiedä, minkälaiset suositukset hän kyseisille yliopistoille lähetti, mutta ainakin ovet jatko-opintoihin aukesivat ongelmitta.

Mieleeni on jäänyt yksi raamatuntutkimukseen liittyvä esimerkki Gordonin luonteesta. Kirjoitin jollakin kurssilla Ilmestyskirjasta esseen (joka muutamia vuosia myöhemmin päätyi myös akateemiseen vertaisarvioituun julkaisuun), jossa esitin uuden tulkinnan eräästä tekstikohdasta. Myöhemmin Gordon (joka oli lukenut tuon esseeni) piti luentosarjaa Ilmestyskirjasta ja pyysi minua erään kerran mukaan kuuntelemaan. (Joka kurssista piti maksaa erikseen, enkä ollut mukana tuolla kurssilla.) Luennolla sivuttiin muun muassa esseessä käsittelemääni tekstikohtaa, ja siinä yhteydessä Gordon esitteli opiskelijoille tulkintani (minut nimeltä mainiten). 

Tämä ystävällinen teko antoi paljon itseluottamusta tulevia opintoja varten. Tuolloin myös vielä naivisti ajattelin, että se kertoi jotain minun suuruudestani. Myöhemmin, raadollista akateemista maailmaa jonkin verran nähneenä, olen kuitenkin ymmärtänyt, että se kertoi ennen kaikkea Gordonin suuruudesta.

Lopuksi vielä yksi silminnäkijäkertomus samasta aiheesta (by Melissa Falk):

"Kindness" is the word I most associate with Gordon Fee. Not because it was simply one of his character traits (which it absolutely was), but because he was adamantly committed TO kindness, to being kind. I have recalled this story to myself and to others many times because it is one of the most remarkable demonstrations of kindness in leadership that I've witnessed.

At the time that he was approaching the Fruit of the Spirit in Galatians [in a morning Bible study he taught], he was also revising the I Corinthians commentary for an upcoming re-print. When he got to the fruit of Kindness, he shared this story. As it was likely his last chance to rework the volume, he told us that his priority was less about updating anything new in the text itself but had everything to do with editing the footnotes. He said, "For scholars, you make or break your work in the footnotes, not the actual text. So, we often use the footnotes to pick apart the work of others and to show our own superiority so we can one-up each other." He went on to say "Moo is my friend, Tom Wright is my friend. Regardless of any points of disagreement, they are my friends. I don't need to attack them to make myself come off better. So this time when I edit the book, I'm not editing it for content... I'm editing it for kindness."

He went on to explain that he was combing through his own footnotes from years ago, weeding out anything that he felt was demeaning, not honoring, self-serving, or anything else that would not pass for kindness. One of the world's greatest teachers and scholars and his main priority was the kindness in his footnotes. 

Gordon ei arvonimistä ja titteleistä piitannut, mutta nyt hänellä on se ainoa, joka merkitsee jotain: Hyvä ja uskollinen palvelija. Kiitos minunkin puolestani, Gordon – nähdään!