Viimeiset viikot olen ahkeroinut ymmärtääkseni edes jotakin Ilmestyskirjasta. Ymmärryksessäni on syntynyt perustavaa laatua oleva haaste: tallentaako Ilmestyskirja kirjoittajan kirjallisen luomuksen (apokalyptiikka) vai uskonnollisen kokemuksen (profetia tms.)? Toisaalta mahdollisuus kirjallisuuslajin ja uskonnollisen kokemuksen sekoittumiseenkin on avoin vaihtoehto. Joka tapauksessa tämän ennakkoasetelman ratkaiseminen vaikuttaa lähestymistapaani kuinka lukea Ilmestyskirjaa.
Gordon Fee luonnehtii Ilmestyskirjaa kirjallisuuslajina, jossa kirjoittajalla on tarve välittää viesti korkeasti ladatun, kryptisen symboliikan välillä (Revelation – New Covenant Commentary Series). Hän ei kuitenkaan näe Ilmestyskirjaa näin yksioikoisesti vaan luonnehtii Johannesta kristittynä profeettana, jolla oli apokalyptinen symboliikka hallinnassa. Hän kuitenkin luonnehtii Ilmestyskirjan profetiaa näkökulmasta forth-telling ennemmin kuin fore-telling eli profeetta on Jumalan suukappale senhetkiseen tilanteeseen. Jos päädyn Gordon Feen kannalle, sitten seuraava kysymys ratkottavaksi on: kumpi - forth-telling vai fore-telling - on Ilmestyskirjan profeetallinen ulottuvuus (vai peräti molemmat)?
Uuden testamentin sosiologisten lukutapojen isä Bruce J. Malina lähestyy Ilmestyskirjaa kokonaisuutena Johanneksen aitona, uskonnollisena kokemuksena. Tosin hän ei sijoita sitä jatkumoon Vanhan testamentin profeetat – Uuden testamentin profeetat, vaan tulkitsee Johanneksen kokemuksen kaldealaisen oraakkeliperinteen valossa (On the Genre and Message of Revelation). Lisäksi olen kahlannut useita muitakin teoksia lävitse, mutta Malina lienee ainut joka tavoittelee tutkittavan kohteen puhdasta, uskonnollisen kokemuksen arviointia. Kirja on ok tehtävänasetuksessaan, mutta lienee puoleltani selvä, että sijoittaisin uskonollisen kokemuksen vertailemisen jatkumoon Israelin profeetat-Uuden testamentin profeetat.
Mitä ajatuksia tämä problematiikka teissä herättää (varsinkin DrMark ja Julle)?
10 kommenttia:
Hyvä kysymys Esalta. Aihetta on hipaistu mm. eräässä väikkärissä. Lisää kommentteja sitten kun Julle on tullut mukaan keskusteluun :)
Niin tuon fort -fore telling voisi dynaamisesti suomentaa julkituomisena ja ennustamisena.
Raamatullinen profetia sisältää molempia muiden osa-alueiden muassa (Jumalan suurien tekojen julistaminen, kehotus,rohkaisu, varoitus, ennustus, viestintuoja)
Raamatulliseen profetiaan liittyy myös tuo perinteinen maininta siitä, että Hengen antama profetia on kuitenkin profeetalla alamainen, eli julkituonti vaiheessa profeetta pystyy vaikuttamaan sanomansa esittämiseen - myös tapaan.
Perinteisesti taustayhteisössäni helluntailaisissa ajatus on aikoinaan kulkenut
siihen suuntaan, että Ilmestyskirja on lähes simultaanisesti ja pikkutarkasti kronologisessa tapahtumajärjestyksessä tallennettua hengellistä kokemusta eli näkyä/ilmestystä.
En ole oikeastaan koskaan pohtinut Ilmestyskirjaa tuosta Esan mainitsemasta joko/tai-näkökulmasta. Olen jo tottunut (toisin)ajattelemaan, että Ilmestyskirja on paketoitu eli jäsennelty/muokattu apokalyptiikan kääreisiin. Paketin sisältö on kuitenkin todellista uskonnollista kokemusta (vähän Leland Rykenin kuvausta lainatakseni).
Fore telling vai forth telling -- oma ajatukseni on se, että fore telling on aika marginaalinen osa profetiaa, ainakin jos sillä tarkoitetaan vuosituhansien päähän ulottuvia ennustuksia. Lähitulevaisuuden valottaminen liittyy usein fort tellingiin siten, että fort on ikäänkuin syy ja fore on sen lähiaikoina tapahtuvaa seurausta.
Pitkiäkin profetioita on, mutta ne ovat lähes järjestään ylimalkaisia lopun tai messiaan tuloon viittauksia. Niihin liittyvästä värikkäistä ilmaisuista on helppo sovittaa osumia moneen kohteeseen. Anyway, marginaalia profetiassa (Gordon Feen mukaan vain noin 1 prosentti kaikesta)
Nämä ajatukset tukisivat osaltaan sitä, että Ilmestyskirja oli forth tellingiä omille vastaanottajilleen ja sinänsä VT:n profetian jatketta.
Apokalyptiikastahan on myös sanottu, että VT:n profetian jatke. Molemmat puhuvat pääasiassa oman aikansa yleisölle paljastaen jumalallisen näkökulman asioiden vallitsevaan tilaan...
Tätähän voisi jatkaa, mutta antaa muiden fokusoida rönsyt pois :)
Minusta Ilmestyskirja perustuu aitoon kokemukseen, jonka kirjalliseen muotoon saattamisessa kirjoittajalla on ollut oma osuutensa. Näen myös Ilmestyskirjan vahvasti samalla jatkumolla, johon Vt:kin profeetalliset tekstit kuuluvat.
Kuten olen aikaisemminkin tuonut ilmi, vierastan hieman noita "apokalyp"-alkuisia sanoja, vaikka toisaalta ymmärränkin, miksi ne ovat akateemisessa kontekstissa suosittuja. Pidän termiä ainakin osittain anakronistisena sekä varsinkin Ilmestyskirjan kontekstissa potentiaalisesti myös hieman harhaanjohtavana (vrt. aiheesta kirjoittamani artikkeli).
DrMark
Mikä mielestäsi oli tämä kokemus? Ja mitenkä näet tämän vaikuttaneen Johanneksen valintaan kirjallisuuslajista?
Minä en näe mitään estettä sille, etteikö Johannes olisi voinut saada suunnilleen sellaista näkyä/kokemusta kuin mitä hän kuvailee. Akateemisissa piireissä on tosin muodikkaampaa puhua merkava-mystiikasta, oman mietiskelyn synnyttämästä ekstaattisesta kokemusta, tms. Näissä on se kätevä puoli, että niihin ei välttämättä tarvitse sisällyttää ajatusta ulkopuolisesta agentista, eli kysymys Jumalan olemassaolosta voidaan kätevästi sivuuttaa.
Apokalyptiikka-nimityksestä ja sen jälkiviisaudesta.
Apokalyptiikka voidaan "suomentaa" yksinkertaisesti ilmestyskirjallisuudeksi. Apokalyptiikaksi luetut kirjat sisältävät apokalypsis - eli ilmestys/paljastus - termin jo nimessään (Johanneksen ilmestys). Näin ollen apokalyptiikka - vaikka onkin jälkikäteen päälleliimattu nimi - on tavallaan yhtä pätevä määrittelevänä terminä kuin vaikkapa keski-aika, liberaalius tai runous.
Apokalyptiikkaa on myös kuvailtu kirjoitetuksi profetiaksi eroten alunperin suullisesti profetiasta. Tämän ajatuksen mukaan Vt:n profetiat esitettiin aluksi suullisesta jonkin hengellisen kokemuksen pohjalta ja saatettiin sen jälkeen kirjalliseen muotoon. Apokalyptiikassa suullinen vaihe siis olisi jäänyt väliin ja hengellinen kokemus olisi kirjattu suoraan kirjalliseen muotoon... Hmmm.
Pitkästä aikaa täällä. Olin jo unohtanut koko mestan.
Itse ajattelen Ilmestyskirjasta, että Johannes kirjoitti mitä näki. Mutta nyt herää kysymys, että näkikö hän kaiken ilmestyksenä, vai näkikö hän tulevaan Jumalalta saadulla ymmärryksellä ja intuitiolla, ja kuvasi sitten sen?
Huomaan, että itsellä on kova halu ajatella, että Johanneksen kirjoittamaan on vaikuttanut aiempien kirjallisessa asussa olevien ilmestysten/profetioiden tunteminen, mutta jos ajattelen, että aiempia kirjoituksia ei olisi ollut, niin minulle ei olisi ongelma, että Johannes kirjoittaa vain siitä,ja siten, mitä on itse nähnyt.
Human factor näyttelee näköjään aika suurta osaa ajattelussani koskien Raamatun sisältöä. Divine revelation on enemmän inspiraation lähde kuin ilmoituksen subjekti. Vähän häiritsevää.
Miten olisi tällainen syntyprosessi: Konstruktivismin mukaan me tulkitsemme kokemuksemme sen käsitevaraston avulla, mikä meillä on valmiina päässämme. Johanneksella oli todennäköisesti apokalyptinen työkalupakki päässään. Miehellä oli voimallinen karismaattinen kokemus, jota hän ei samalla sekunnilla piirtänyt paperille. Hän reflektoi kokemustaan työkalupakkinsa avulla, ja pohti näkemäänsä Raamatun tekstien ja oman teologisen perinteensä valossa. Kuka tietää, kuinka pitkä prosessi tämä lie ollut. Johannes oli vakuuttunut näkynsä verrattomuudesta ja siitä, miten Jumala oli hänelle valinnut ilmaista päivän poliittiset tapahtumat sekä aikojen lopun. Johannes pani kaikki taitonsa peliin vakuuttaakseen Efesolaisen profeettakerhonsa jäsenet ja heidän seurakuntansa näkynsä ultimaattisuudesta. Vakuuttava teos nähtiin Efesossa heidän tuntemiinsa jeesus-traditioihin sopivaksi ja VT:n profeetallisia ennustuksia valaisevasti ja uskottavasti tulkitsevaksi teokseksi ja syvyydessään se onnistui vakuuttamaan kaikki siitä, että Jumala oli todella ilmaissut näyssä Johannekselle jotain lopullista ja ratkaisevaa.
Tämä se on: siinä kättelevät kaikki, eikä ketään lyödä edes toiselle poskista!
Tuollaisenaan esitys on ymmärrettävä lipilapaalien - vai mitä ne oli - parissa. Riviseurakuntalainen kyllä tarvitsee vielä kaanaankielisen version.
Itse näen hyvin mahdolliseksi sen, että Johannes on kirjoittanut lyhyessä ajassa ilman sen suurempaa reflektointia koko tekstin.
Itse olen kokenut saaneeni sanoman seurakunnalle / olleeni pakotettu kirjoittamaan sanoman seurakunnalle. Tämä tapahtui päiväkokouksessa, josta lähdin välittömästi kirjoituspöydän ääreen ja kirjoitin yhtä soittoa seitsemäntoista sivua tekstiä, jonka luin myöhemmin seurakunnassa saatuani siihen luvan saarnaajalta. Menin vielä keskeyttämään muualta tulleen puhujan, joka piti seminaaria ja sanoin, että minulla on sanoma seurakunnalle ja minun pitää saada se lukea. Nöyrryin kuitenkin ja annoin sen saarnaajan arvioitavaksi, jonka jälkeen hän samassa tilaisuudessa antoi minun sen lukea.
Jälkeenpäin luettuna se on hyvin selkeästi se, mitä koin silloin hengessäni, mutta mitä en enää sanoisi seurakunnalle. Kuitenkin paine sen ulospurkautumiseen oli todella kova, jopa vastustamaton, ja tekstiä vain tuli ja tuli.
Oman kokemuksen tähden en pidä mahdottomana, että Johannes on kirjoittanut hyvin paljon kerralla ja mahdollisesti reflektoimatta tai korjailematta. Mistä ilmestyskirjan sisältö koostuu, jää uskon kysymykseksi.
Lähetä kommentti