Apostolien teot & Paavali

Johdanto

Tässä tekstissä tehdään lyhyt syväsukellus Apostolien tekojen historialliseen luonteeseen. Koska aihe itsessään on massiivisen suuri, olen rajannut analyysini melko kapea-alaiseksi, nimittäin siihen, miten hyvin Luukkaan kerronta Paavalista ja hänen matkoistaan käy yhteen Paavalin omien kirjeiden kanssa. Jos voidaan osoittaa, että Luukkaan kerronta sopii huonosti siihen, mitä me tiedämme asioista Paavalin omasta näkökulmasta, Apostolien tekojen historiallisuus menettää merkitystään. Jos puolestaan voidaan osoittaa, että Apostolien tekojen kerronta sopii hyvin yhteen sen kanssa, miten Paavali kuvaa asioita kirjeissään, silloin Apostolien tekojen historiallinen arvo kasvaa. Ennen kuin siirryn tähän kysymykseen, haluan sanoa muutaman sanan Apostolien tekojen historiallisesta luotettavuudesta yleisesti ottaen. Tekstini päälähteenä toimii tunnetun Uuden testamentin tutkija Craig Keenerin massiivinen kommentaarisarja Apostolien teoista, joka ansaitsee tulla mainituksi (ja mainostetuksi) myös tällä sivustolla. 

Craig Keenerin kirjoittama 4-osainen kommentaarisarja lienee maailman pisin Apostolien teoista kirjoitettu selitysteos. Tämä yli 4000-sivuinen opus julkaistiin vuosien 2012-2015 aikana (Baker Academic).

 

Apostolien tekojen historiallisuus yleisesti ottaen 

Kuten Keenerin (2012, luku 6) pitkähkö analyysi osoittaa, Luukasta pidetään yleisesti ottaen hyvänä ja tarkkana historioitsijana, joka tietää mistä hän kirjoittaa. Erityisesti klassiset historioitsijat (enemmän kuin Uuden tutkijat) ovat korostaneet Luukkaan historiallista tarkkuutta. Yksi esimerkki ”kääntymyksestä” pessimismistä optimismiin on kertomus brittiläisestä William Ramsaysta (k. 1939), joka kuului hyvin liberaalina tunnettuun Tübingenin koulukuntaan. Ensin Ramsay ajoitti Apostolien teot toiselle vuosisadalla ja hän piti teosta monin osin mielikuvituksen tuotteena, mutta tehtyään myöhemmin arkeologista tutkimusta Vähä-Aasiassa, hän muutti mielensä ja alkoi pitää Apostolien tekoja ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitettuna teoksena, jolla oli suuri historiallinen arvo. Positiivisia kommentteja ovat antaneet myös Alfred Wikenhauser ja tunnettu Rooman valtakunnan asiantuntija A. N. Sherwin-White, joka on korostanut Luukkaan tietoja roomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Usein viitattu tutkimus aiheeseen liittyen on antiikin tutkija ja historioitsija Colin Hemerin teos The Book of Acts in the Setting of Hellenistic History (1990). Hemer on tehnyt yksityiskohtaisen analyysin Apostolien tekojen historiallisuudesta ja nämä löydökset voi lukea tiivistettynä useista muista lähteistä (mm. Keener 2012, 204-06; suomeksi Puolimatka, Usko, tiede & Raamattu, 367–69.) Luukas tietää monesti hämmästyttävän monia yksityiskohtia Rooman valtakunnan eri kaupungeista ja niiden politiikasta ja hän osaa käyttää oikein erityisiä eri hallitsijoiden titteleitä. Näistä syistä Luukas onkin monesti nostettu monien antiikin ajan parhaiden historioitsijoiden, kuten Thukydideksen (k. 400 eKr.), Polybioksen (k. 118 eKr.), Liviuksen (k. 17 jKr.) ja Tacituksen (k. 120 jKr.) rinnalle. Esimerkiksi klassiset historioitsijat Richard Wallace ja Wynne Williams ovat todenneet, että Luukaan tarkat nippelitiedot vähäpätöisemmistäkin asioista ovat silmiinpistäviä.

Nyt kun meillä on jonkinlainen yleiskuva Apostolien tekojen historiallisesta luonteesta, voimme siirtyä tarkastelemaan lähemmin Luukkaan kerrontaa Paavalista apostolin omia kirjeitä vasten.


Luukas Paavalin matkaseuralaisena

Apostolien tekojen kirjoittaja, joka on yksimielisen varhaiskirkollisen tradition mukaan Luukas, väittää olleensa Paavalin matkaseuralainen useilla hänen matkoillaan. Apostolien tekojen me-jaksot kattavat seuraavat osuudet:

• 16:10-17 Trooaasta Filippiin 
• 20:5-21:18 Filippistä Jerusalemiin 
• 27:1-28:16 Juudeasta Roomaan 

Keenerin (2012, luvut 7&11; 2014, 2350-62) mukaan meillä on todella hyviä syitä uskoa, että näissä kohdin Luukas oli todella Paavalin matkaseurueessa. Asiaa tukee ainakin seuraavat huomiot:

1. Juuri näissä me-kohdissa esiintyy enemmän kertomuksellisia yksityiskohtia kuin muissa osuuksissa. Esimerkiksi Paavalin lyhyt Filippi-vierailu kerrotaan paljon tarkemmin kuin pitkä Korintti-vierailu tai kahden vuoden Aasia-jakso Efesossa, jossa Luukas ei ollut itse paikalla. 
2. Fiktiivisiä me-jaksoja ei esiinny historiallisissa teoksissa, joiden joukkoon Apostolien teot kuuluu. (Arvostettu antiikin historioitsija Arthur Darby Nock on löytänyt ainoastaan yhden esimerkin fiktiivisestä me-jaksosta historiallisessa kirjallisuudesta.)
3. Jos Luukas olisi keksinyt me-jaksot, meidän pitäisi selittää se, miksi hän ei käytä metodia useammin. 
4. Me-jaksot käyvät erinomaisen hyvin yhteen sen kanssa, että Luukas esiintyy Paavalin kirjeissä Paavalin läheisenä työtoverina ja Paavali mainitsee hänet kolmesti kirjeissään: Kol. 4:14 (Luukas, rakas lääkäri, lähettää teille tervehdyksen); Filemon 24 (…ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani); 2. Tim. 4:11 (Luukas yksin on minun kanssani). 

Nämä me-jaksot ovat tärkeitä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin Luukas on ollut monissa kohdin itse paikan päällä silminnäkijänä. Toiseksi, koska Luukkaalla oli läheinen suhde Paavalin kanssa, hänellä oli pääsy koko varhaiskristillisen liikkeen ”kuumimpaan ytimeen”. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Luukas kertoo lähteistään evankeliuminsa ensimmäisissä jakeissa.


Muutama mielessäpidettävä huomio

Ennen kuin katsomme tarkemmin olemassaolevia yhtäläisyyksiä Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden välillä, meidän tulee pitää mielessä muutama tärkeä huomio. Ensinnäkin tulee muistaa, että meillä ei ole saatavilla täydellistä kuvaa Paavalin toiminnasta ja opetuksista. Me esimerkiksi tiedämme, että Paavali teki paljon ihmeitä (Room. 15:19; 2. Kor. 12:12) ja hänellä oli useita hengellisiä/mystisiä kokemuksia (1. Kor. 14:18; 2. Kor. 12:2-4), mutta nämä asiat eivät saa kovinkaan paljon palstatilaa hänen kirjeissään; niihin viitataan lähinnä vain ohimennen. Me satumme Apostolien tekojen perusteella tietämään, että Paavalilla oli Rooman kansalaisuus, mutta tämä ei tule esiin hänen kirjeissään, mutta on kuitenkin vaikea kuvitella miksi hänen olisi pitänyt koskaan mainita tätä asiaa. Toiseksi, Apostolien teot edustaa erilaista genreä kuin Paavalin kirjeet. Paavalin kirjeet ovat tilannekohtaisia dokumentteja, jotka on osoitettu paikallisille seurakunnille ja niissä käsitellään olemassaolevia ongelmia. Meidän ei tule olettaa, että Paavalin puhetapa Apostolien teoissa ja kirjeissä on täysin samanlainen, koska kirjeissä ei ole kyse ”evankelioimishetkestä” kuten Apostolin teoissa, vaan erilaisesta opetuksellisesta toimintatavasta.


Siirrymme nyt lopultakin katsomaan eri osa-alueita siitä, millä tavalla Apostolien tekojen kerronta käy yhteen Paavalin kirjeistä saatavan informaation kanssa.

1 — Paavalin varhaisvuodet & työtoverit

Apostolien teot ja Paavalin kirjeet kuvaavat hyvin samantapaisesti Paavalin varhaisvuosia hänen kääntymyksensä hetkellä ja sen jälkeen:

• Paavalin kääntymys tapahtui, kun Jeesus ilmestyi hänelle henkilökohtaisesti: Ap.t. 9:3-6; 22:7-10; 26:13-15 / Gal. 1:12, 15-16; 1. Kor. 9:1; 15:8. 
• Paavali ei tavoitellut tätä ilmestymistä, vaan se tuli täysin yllättäen: Ap.t. 9:3-5; 22:6-7; 26:9-14 / Gal. 1:15; 1. Kor. 15:8-9. 
• Paavali sai tässä tilanteessa kutsun mennä erityisesti pakanoiden luo: Ap.t. 9:15; (22:15) 26:20; Gal. 1:15-16. 
• Tapahtuma sijoittui jonnekin Damaskon läheisyyteen: Ap.t. 9:3; 22:6, 10-11; 26:12, 20 / Gal. 1:17, (2. Kor. 11:32). 
• Tapahtuma sattui aikana, kun Saul vielä vainosi Jeesus-liikettä: Ap.t. 9:2, 4; 22:4, 7-8; 26:9-15 / Gal. 1:13. 
• Paavali näkee aloituspaikakseen Jerusalemin (vaikka hän kävikin ”Arabiassa” sitä ennen): Ap.t. 9:26, 28; 26:20 / Room. 15:19 (Gal. 1:17) 

Luukas ei selvästikään kirjoita kuvitteellista vaan faktuaalista historiaa Paavalista. Jos tämä pitää paikkansa niissä tilanteissa, kun me voimme testata hänen väitteitään, meidän tulisi olettaa samanlainen optimistinen lähestysmitapa myös silloin, kun me emme voi testata hänen tietojaan Paavalin kirjeitä vasten.

Luukas ja Paavali kertovat myös hyvin samanlaisesti siitä, miten Paavali pääsi pakenemaan Damaskosta (joskus vuosien 36-39 aikana), vaikka he kiinnittävätkin kertomuksessa huomiota eri yksityiskohtiin:

Luukas kertoo Paavalin matkustaneen Jerusalemiin, jossa hän myös tapasi apostoleja. Paavali itse kertoo samasta tapahtumasta:

On myös tärkeä huomata, miten monia olennaisia Paavalin työtovereita Luukas osaa nimetä oikein Apostolien tekojen kerronnassa:

• Pietari (Ap.t. 1-2; 15:7 / 1. Kor. 1:12; 3:22; 9:5; 15:5; Gal. 1:18; 2:7-11, 14)
• Johannes (Ap.t. 1:13; 3:1-11; 4:6, 13, 19; 8:14; 12:2 / Gal. 2:9)
• Jaakob (Ap.t. 12:17; 15:13; 21:18 / 1. Kor. 15:7; Gal. 1:19; 2:9, 12) 
• Barnabas (Ap.t. 9:27; 11:22, 30; 12:25-15:38 / 1. Kor. 9:6; Gal. 2:1, 9, 13; Kol. 4:10) 
• Silas (Ap.t. 15:22-18:5 / 2. Kor. 1:19; 1. Tess. 1:1; 2. Tess. 1:1) 
• Timoteus (Ap.t. 16:1; 17:14-15; 18:5; 19:22; 20:4 / Room. 16:21; 1. Kor. 4:17; 16:10; 2. Kor. 1:1, 19; Fil. 1:1; 2:19; Kol. 1:1; 1. Tess. 3:2, 6; Filemon 1) 
• Priscilla&Aquinas (Ap.t. 18:2, 18, 26 / Room. 16:3; 1. Kor. 16:19; 2. Tim. 4:19)

Lisäksi Luukas mainitsee monia vähemmän merkittäviä henkilöitä nimeltä, kuten Johannes Markuksen (Ap.t. 12:12 / Kol. 4:10; Filemon 24; 2. Tim. 4:11), Aristarkoksen (Ap.t. 19:29; 20:4; 27:2 / Kol. 4:10; Filemon 24), Tykikoksen (Ap.t. 20:4 / Ef. 6:21; Kol. 4:7; 2. Tim. 4:12; Tiit. 3:12), Soopatroksen (Ap.t. 20:4; Room. 16:21 [Soosipatros]); Krispuksen (Ap.t. 18:8 / 1. Kor. 1:14) ja Trofimoksen (Ap.t. 20:4; 21:29 / 2. Tim. 4:20).

Lyhyesti sanottuna: Luukas on erinomaisen hyvin perillä Paavalin työntekijäringistä ja niistä, joiden kanssa hänellä on ollut kontaktia.


2 — Paavalin lähetysmatkat

Apostolien teoista löytyy kolme Paavalin lähetysmatkaa (13:1-14:28; 15:36-18:22; 18:23-21:17) ja ne alkavat Syyrian Antiokiasta, jossa oli melko suuri sekaseurakunta (juutalaisia + pakanoita). Tämä käy hyvin yhteen Galatalaiskirjeen kanssa, koska päätökset, joita tehtiin tässä seurakunnassa, vaikuttivat helposti Galatian seurakuntiin (Gal. 2:11-14). Lisäksi Paavalin kirjeiden sisältö sopii hyvin siihen evankeliointikampanjaan, mitä Luukas kuvaa luvuissa 13-14. Luukkaan mukaan Paavali aloitti evankelioimisen aina juutalaisten synagogista ja tämä sopii yhteen sen kanssa miten Paavali kuvaa omaa toimintapaansa ”juutalaisille ensin, sitten myös kreikkalaisille” (Room. 1:16; 2:9-10; Room. 11). Paavali myös toteaa tulleensa usein pahoinpidellyksi synagogissa (2. Kor. 11:24). Lisäksi Luukkaan kuvaus siitä, miten Paavali ja Barnabas palasivat takaisin perustamisensa seurakuntien pariin (14:21) sopii Paavalin kirjeisiin, joissa hän puhuu usein palaamisesta vastaanottajien luo (1. Kor. 4:18-21; 16:3-7; 2. Kor. 11:28-29; 12:20-13:2; Fil. 2:24; 1. Tess. 3:5-7; Filemon 22).


2.1 Kiista ympärileikkauksesta & Galatalaiskirje

Kysymys Galatalaiskirjeen ajoituksesta on tunnetusti hankala kysymys (varhainen vs. myöhäinen), mutta Keenerin mukaan (joka edustaa myöhempää ajoitusta) Apostolien tekojen 15. luvussa kuvattu kiista ympärileikkauksesta sopii hyvin yhteen Galatalaiskirjeen 2. luvun kanssa (2:1-10):

2.2 Paavali Tessalonikassa

Me voimme verrata keskenään Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeitä myös Tessalonikan kohdalla, koska Luukas kuvaa miten Paavali perusti Tessalonikaan seurakunnan (17:1-9) ja meillä on kaksi Tessalonikaan lähetettyä Paavalin kirjettä. Yhtäläisyydet ovat seuraavat:

• Seurakunta tuntee Timoteuksen ja Silaksen: 1. Tess. 1:1 / Ap.t. 17:10, 14. 
• Tessalonikan pakanat olivat kääntyneet pois epäjumalanpalvonnasta: 1. Tess. 1:9 / Ap.t. 17:4. 
• Paavali saarnasi eskatologiaa ja painotti Jeesuksen paluuta todellisena Kuninkaana: 1. Tess. 1:10: 2:19; 3:13; 4:13-5:11; 2. Tess. 2:1, 8 / Ap.t. 17:7. 
• Paavali saapui Tessalonikaan Filippistä, missä hän oli kohdannut vaikeuksia ja häpeää: 1. Tess. 2:2 / Ap.t. 17:1. 
• Paavali saarnasi rohkeasti, mutta kohtasi vastarintaa ja häntä syytettiin petturiksi: 1. Tess. 2:1-2, 3-11 / Ap.t. 17:5-9. 
• Tessalonikan uskovat kokivat samanlaisia kärsimyksiä kuin uskovat Juudeassa: 1. Tess. 2:13-14 / Ap.t. 17:7, 9, 10. 
• Jotkut juutalaiset olivat vihaisia, koska Paavali lähestyi pakanoita: 1. Tess. 2:16 / Ap.t. 17:5. 
• Saatana esti Paavalin paluun Tessalonikaan, Timoteus palasi, mutta ei Paavali: 1. Tess. 2:18; 3:1-2 / Ap.t. 17:8-10. 
• Työttömyys oli merkittävä ongelma seurakunnassa: 1. Tess. 4:11-12; 2. Tess. 3:6-12 / Ap.t. 17:5. 

Tämän lisäksi Paavalin mission laajempi asiayhteys kerrotaan samantapaisesti sekä Apostolien teoissa että kirjeissä:

2.3 Paavali Korinttissa

Apostolien tekojen kerronta (Ap.t. 18:1-18) käy hyvin yhteen Paavalin kirjeiden (1.-2. Kor.) kanssa siinä, miten Paavali perusti Korinttin seurakunnan. Ainakin seuraavat yksityiskohdat sopivat yhteen:

• Priscilla&Aquila olivat aviopari ja he tekivät lähetystyötä (Ap.t. 18:2, 26 / Room. 16:3). 
• He antoivat kotinsa Jumalan seurakunnan käyttöön (Ap.t. 18:3; Room. 16:5) ja korinttilaiset tunsivat heidät (1. Kor. 16:19). 
• Heillä oli yhteyksiä Roomaan (Ap.t. 18:2; Room. 16:3) ja Efesoon (Ap.t. 18:18-19; 2. Tim. 4:19). 
• Paavali teki töitä rahoittaakseen elämäänsä (Ap.t. 18:3; 1. Kor. 4:12; 9:6). 
• Krispus kääntyi ja hänet kastettiin (Ap.t. 18:8; 1. Kor. 1:14). 
• Timoteuksen mukanaolo mainitaan (Ap.t. 18:5; 1. Kor. 4:17; 16:10-11; 2. Kor. 1:19). 
• Silaksen mukanaolo mainitaan (Ap.t. 18:5; 2. Kor. 1:19). 
• Paavali aloitti Korinttin seurakunnan perustamisen ennen kuin Timoteus ja Silas saapuivat paikalle (Ap.t. 18:1-4; 1. Tess. 3:1, 6). 
• Paavali kävi lyhyesti myös Ateenassa matkallaan Korinttiin (Ap.t. 17:15-34; 1. Tess. 3:1). 
• Ehkä sama Soostenes mainitaan, erityisesti jos hän tuli myöhemmin uskoon (Ap.t.18:17; 1. Kor. 1:1). 
• Korinttin seurakunnassa oli joitain juutalaisia (1. Kor. 1:22-24; 9:20; 10:32; 12:13; 2. Kor. 11:22). 
• Myöhemmin Apollos tuli Korinttiin (Ap.t. 18:24-28; 1. Kor. 1:12; 4:15) ja hän kuului samaan työntekijärinkiin (Ap.t. 18:26-27; 1. Kor. 16:12). 
• Paavali meni myöhemmin Efesoon, jossa viipyi kauan (Ap.t. 18:19; 19:8-10; 1. Kor. 15:32; 16:8; ks. 2. Kor. 1:8). 

Jälleen kerran: Luukas ei vetele asioita hatusta, vaan hän kirjoittaa tarkasti historiallista kuvausta siitä, miten asiat etenivät.


3 — Matka Jerusalemiin ja Roomaan

Luukas kertoo, että Efesossa ollessaan Paavalin matkasuunnitelma lukkiutui seuraavanlaiseksi:

Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma”. (Ap.t. 19:21)

Tämä sopii kuin nenä päähän siihen, mitä me tiedämme Paavalin suunnitelmista hänen kirjeidensä pohjalta. Hän oli selvästikin menossa käymään vielä Jerusalemissa (Room. 15:25; 2. Kor. 1:16) ja sen jälkeen hänen päämäräänään oli valtakunnan pääkaupunki, Rooma (Room. 1:11, 13; 15:23-24). Apostolien tekojen mukaan Paavali sai Jerusalemissa aikaan mellakan ja juutalaiset suuttuivat hänelle — ainoastaan roomalaisten väliintulo pelasti hänen henkensä. Kirjeissä Paavali itse ennakoi ongelmia tulevalla Jerusalem-vierailullaan (Room. 15:31) ja hän oli roomalaisten huostassa tämän jälkeen (Fil. 1:7, 13, 14, 17; Kol. 4:3, 18). Itse asiassa jopa Paavalia vastaan esitetty temppelisyytös — vale, jonka mukaan hän olisi vienyt pakanan kielletylle alueelle (Ap.t. 21:28) — näyttää huokuvan Paavalin Efesolaiskirjeen opetuksen taustalla. Opettaessaan juutalaisten ja pakanoiden ykseyttä Kristuksessa, Paavali käyttää temppeli-kielikuvaa ja toteaa, miten Kristus on hajottanut maahan juutalaisia ja pakanoita erottavan raja-aidan (Ef. 2:14). Samassa kirjeessä hän myös toteaa olevansa vankina nimenomaan ”pakanoiden tähden” (3:1, 13). On mielenkiintoista havaita, miten hyvin nämä kaksi asiaa sopivat yhteen!

Arkeologit ovat löytäneet Jerusalemin temppelialueella 1. vuosisadalla olleen varoituskirjoituksen, jossa ei-juutalaisia varoitetaan ylittämästä tiettyä rajaa kuolemanrangaistuksen uhalla. Juuri tämän kiellon rikkomisesta Paavalia syytettiin, joskin valheellisesti. Tämä lienee tausta Paavalin Efesolaiskirjeen huomiolle siitä, miten Kristus on kaatanut juutalaisia ja pakanoita erottavan väliseinän.

Johtopäätös 

Luukkaan kerronnan ja Paavalin kirjeiden välinen analyysi antaa lisätukea sille, että Luukas oli Paavalin ajoittainen matkaseuralainen ja työtoveri ja siksi hyvin perillä Paavalin toiminnasta. Luukkaan kerronta perustuu todelliseen historiaan ja hän osaa listata monia yksityiskohtia oikein. Tämä käy hyvin yhteen myös sen yleiskuvan kanssa, johon tekstin alussa lyhyesti viitattiin. 

Ja niin: Keenerin mammuttimainen kommentaarisarja on hyvä lisä (ainakin) ammattiteologien hyllyyn, joilla on aikaa muuhunkin kuin tv:n katseluun.