Heinäkuussa vuonna 1996 joukko Vanhan testamentin tutkijoita kokoontui konferenssiin Irlannin Dubliniin pohtimaan Vanhan testamentin Israelin historiaan liittyvää tutkimuksellista metodologiaa. Seuraavana vuonna ilmestyi kirja Can a ’History of Israel’ Be Written?, jossa oli koottuna seminaarissa esitetyt aihetta koskevat artikkelit. Teoksen editoijana toimi Lester L. Grabbe, joka oli tähän liittyen tehnyt pikaisen tutkimuksen tietyistä Kuninkaiden kirjoihin talletetuista tapahtumista ja verrannut niitä muihin antiikin Lähi-idän teksteihin (tästedes lyhenteenä ALT). Grabben analyysin mukaan (a) Kuninkaiden kirjojen yleiskerronta Israelin ja Juudan kuninkaista on 800-luvun eKr. puolivälistä eteenpäin kohtuullisen tarkkaa (eng. reasonably accurate), mutta (b) tietyissä yksityiskohdissa kerronta on harhaanjohtavaa, virheellistä ja joskus jopa keksittyä (s. 26).
Regent Collegen Vanhan testamentin (nyttemmin emeritus) professori V. Philips Long tarttui Grabben esiinnostamiin väittämiin ja teki oman analyysinsa Vanhan Testamentin (tästedes VT) ja ALT:n tekstien suhteesta toisiinsa. Hän pyrki tarkastelemaan erityisesti väitettä b, jonka mukaan VT:n kerronta on monin kohden ”harhaanjohtavaa, virheellistä ja jopa keksittyä”. Toisin kuin Grabbe, Long päätyi erilaiseen lopputulokseen. Hänen mukaansa meillä ei ole annettujen esimerkkien perusteella syytä epäillä Kuningasten kirjojen yksityiskohtien historiallista luotettavuutta. Longin analyysin mukaan yksikään Grabben esimerkeistä ei todellisuudessa osoita ristiriitaa VT:n ja ALT:en välillä. Tässä tekstissä olen tiivistänyt Longin Vetus Testamentumissa -julkaistun artikkelin päälöydöt suomeksi.
Taulukko 13 eri tapahtumasta
Tässä taulukkona lyhyt tiivistys 13 eri tapahtumasta niin kuin ne on kerrottu VT:ssa ja ALT:ssa.
Grabben mukaan tämä lista voidaan jakaa kolmenlaiseen materaaliin seuraavasti:
- Yhteensopivuus on positiivinen (7, 12)
- Yhteensopivuudessa ei ole ristiriitaa (3, 4, 5, 6, 11, 13). Tähän kategoriaan on sisällytetty ne esimerkit, joissa toinen lähde ei mainitse asiasta mitään, joten kertomuksissa on silloin mahdotonta olla ristiriitaa (3, 4, 5, 13) ja ne esimerkit, joissa toinen lähde mainitsee asioita, mutta ei sellaisia asioita, mikä aiheuttaisi ristiriidan (6, 11).
- Yhteensopivuus on ongelmallinen (1, 2, 8, 9, 10)
Koska epävarmuutta aiheuttaa ainoastaan viimeinen kategoria, sen esimerkkejä on tutkittava tarkemmin. Longin mukaan ei ole mitään syytä olla Grabben kanssa samaa mieltä siitä, että joskus Raamatun tekstit ovat ”harhaanjohtavia ja joskus jopa täysin keksittyjä”.
Seuraavaksi käyn lyhyesti läpi viimeisen kategorian esimerkit. Kertomusten tekstejä ei sen kummemmin lainata, vaan ainoastaan niiden pääpointit listataan vertailtavaksi.
Esimerkki 1: Ahab
Taustatietona: Ahab oli pohjoisessa Israelissa Omrin perustaman lyhyen dynastian toinen kuningas:
Omrin dynastia:
ALT
Kohta 1a näyttäisi olevan ristiriitainen, koska VT:n mukaan Ahab on sodassa Arameaa vastaan, mutta ALT:n mukaan Ahab on liittoutunut Aramean kanssa sotiakseen idästä tullutta suurvaltaa Assyriaa vastaan. ALT:ssä on kyse vuonna 853 eKr. käydystä Qarqaran taistelusta, jossa Salmaneser 3 hyökkäsi Aramean koalitiota vastaan, jossa Ahab siis toimi yhtenä tärkeänä liittolaisena. Tässä ote Assyrian kuninkaan tallettamasta kuvauksesta:
On tunnettua, että VT ei mainitse kyseistä taistelua (Kuningasten kirjojen kirjoittaja(t) ei ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa kaikkea). Näin ollen ei ole mitään syytä sille, miksi kirjoittajan olisi pitänyt kertoa Ahabin ja Aramean välisestä koalitiosta (1a). On kuitenkin syytä huomata, että Kuningasten kirjoissa tunnistetaan ajanjaksot, jolloin Aramean ja Israelin välillä vallitsi rauha (mm. 1. Kun. 20:31-34; 22:1). Historiallisesti ja loogisesti ottaen ei ole tietenkään mitenkään yllättävää, että keskenään sotivat pienemmät kansat yhdistävät voimansa tilanteessa, kun heidän aluettaan lähestyy suurempi ja mittavampi vihollinen, tässä tapauksessa Assyria. Mitä tulee kohtaan 1b, ei ole mitään syytä miksi VT:n tekstin tulisi mainita Assyriaa, kun se kuvaa Ahabin ja Aramean välistä sotaa.
Tiivistettynä voimme sanoa, että VT ja ALT käsittelevät tässä tapauksessa eri ajankohtia ja eri tilanteita, joten niiden välillä ei ole ristiriitaa. Mitä tulee kohtaan 1c, eli siihen onko Ahab heikko (VT) vai vahva (ALT) kuningas, niin Grabbella on nähtävästi ollut mielessään se, miten Ahabia kuvataan VT:ssa heikkona kuninkaana, joka on Iisebel-vaimonsa talutusnuorassa, kun taas ALT:ssä Ahab on vahva soturikuningas, joka ottaa osaan merkittävään taisteluun. Tätä haastetta ei kuitenkaan tarvitse ottaa vakavasti, koska politiikka ja henkilökohtainen elämä ovat eri tason asioita, eikä yksikään teksti väitä kertovansa Ahabin persoonasta kaikkea. Ei ole siis mitenkään epäuskottavaa, että Ahab oli yhtä aikaa sekä voimakas ja taitava sotilasjohtaja, mutta monella tavalla välinpitämätön Israelin todelliselle uskonnolle. Näin ollen Ahabin kohdalla VT:n ja ALT:n välillä ei ole ristiriitaa.
Esimerkki 2: Mesa
VT
Moabin kuninkaan Mesan kohdalla käsissämme on kaksi mahdollista ristiriitaa VT:n ja ALT:n välillä: (a) oliko Mesa vasallina vain Ahabille (VT) vai sekä Ahabille että hänen isälleen Omrille (Mesan steela) ja (b) kapinoiko Mesa vasta Ahabin kuoleman jälkeen (2. Kun. 1:1; 3:4—>) vai jo Ahabin elinaikana (Mesan steela)?
Mitä tulee siihen, millä tavalla Hiskia nousi kuninkaaksi, lähteiden ei missään nimessä tarvitse olla keskenään ristiriidassa. Pelkästään 2. Kun. 15:29-30 osoittaa, että Tiglatepileser 3:n hyökkäys pohjoiseen Israeliin Pekahin aikana olisi hyvinkin voinut saada aikaan sisäisen kapinan Israelin kuninkaan hovissa. Näin ollen ALT:n teksti ei lisää tähän mitään muuta kuin sen, että kun tämä kapina oli ohi, Assyrian kuningas vahvisti Hoosean uuden kuninkuuden. Assyrian kuninkaan oman maininnan mukaan ”minä poistin heidän kuninkaansa Pekahin ja asetin heille Hoosean kuninkaaksi”. Ei ole mitään epäuskottavaa siinä, että Tiglatpileser 3 vahvistaisi Hoosean kuninkuuden, joka on selvästi osoittanut hänelle uskollisuutta ja hyökännyt edellistä kapinoivaa Israelin kuningasta vastaan. On jopa mahdollista, että Hoosealla oli kapinassa alun perinkin Assyrian tuki.
Esimerkki 10: Hiskia
Hiskia nousee Juudean kuninkaaksi 2. Kuningasten kirjan luvussa 17. Hän hallitsi vuodet 715-697 eKr. Hän joutuu pelata hankalaa poliittista peliä Assyrian kanssa, jonka kuninkaana on Sanherib (hallitsi 705-681 eKr.) Hiskia tunnetaan erityisesti Hiskian vesitunnelista (2. Kun. 20:20), jonka läpi voi edelleen Jerusalemissa kävellä.
Tämä esimerkki on listan viimeinen, josta on mahdollista löytää ristiriita VT:n ja ALT:n tekstien väliltä. Hskian aikainen Jerusalemin ihmeellinen säästyminen vuonna 705 eKr. on tallettunut VT:ssä moneen kohtaan (2. Kun. 19; 2. Aik. 32; Jes. 37-38). Ei ole mitään outoa siinä, että Assyrian kuningas Sanherib ei mainitse tällaisesta ihmeestä mitään, eikä hän toki muutenkaan olisi tulkinnut asiaa samoilla teologisilla linsseillä kuin Juudan kansa, koska kaverin maailmankatsomus oli hyvin erilainen. On kuitenkin päivänselvää, että Assyrian omissa teksteissä mainitaan Jerusalemin piiritys, joka jää kuitenkin puolitiehen, koska sen valloitusta ei koskaan kerrota tapahtuneen — Rassamin sylinteri -tekstissä Sanherib ainoastaan kerskuu lukinneensa Hiskian kaupunkiinsa ”kuin linnun häkkiinsä”! (Ks. suomeksi Laato, Selitysraamattu II, s. 110-14.) VT:n teksti on helppo asettaa assyrialaisen tekstin kanssa vierekkäin, koska molemmissa teksteissä samasta tapahtumasta kerrotaan eri perspektiivistä. Ristiriitaa ei kohdassa 10a ole, vaan pikemminkin Sanherib itse myöntää sen olennaisimman tosiasian, ettei hän kyennyt valloittamaan Jerusalemia.
Jäljelle jää kysymys siitä, kuka tai ketkä tappoivat Sanheribin (10b)? Kaikki aiheesta vähänkään lukeneet ovat huomanneet, että aiheesta on kiistelty pitkään ja hartaasti ja ongelma on melko iso. Olennaista tässä kohden on kuitenkin se, että VT:n mukaan asialla oli kaksi kuninkaan poikaa, kun taas (Grabben mukaan) ALT:n mukaan asialla oli yksi poika. Tähän voisi tietenkin letkauttaa, että jos asialla oli kaksi poikaa, silloin siellä touhusi varmuudella ainakin yksi poika. Katsomme tätä asiaa kuitenkin hieman tarkemmin. 2. Kun. 19:37 sanoo näin:
Sekä Babylonian kronikassa että Naboniduksen inskriptiossa todetaan, miten Sanheribin poika tappoi hänet. Tilanne on kuitenkin tätä monimutkaisempi. Sanheribin nuorimman pojan Assarhaddonin valtaannoususta kerrotaan myös nk. Assarhaddonin B-prismassa. Tekstin mukaan Assarhaddonin veljet eivät riemastuneet ajatuksesta, että heidän isänsä tekisi kuninkaaksi nuorimman pojan, joten he aikoivat anastaa kuninkuuden salaliiton avulla. Teksti painottaa molempien veljien osallisuutta asiassa. On huomionarvoista, että Sanheribin murhaajista monikossa puhutaan myös Assurbanipalin (Sanheribin pojanpojan) annaaleissa. Tämä itsessään osoittaa, että Grabben väite VT:n ja ALT:n välisestä ristiriidasta on liioiteltu, koska asia on ALT:ssä paljon monimutkaisempi kuin hän antaa olettaa, koska useiden ALT-tekstien mukaan salaliitossa oli molemmat veljekset. Asian käsittely voitaisiin päättää tähän.
Long päättää kuitenkin sukeltaa hieman tarkemmin kysymykseen siitä, kuka tai ketkä olivat vastuussa Sanheribin kuolemasta. Tässä hän nojaa hyvin vahvasti tunnetun suomalaisen assyriologi Simo Parpolan vuonna 1980 julkaisemaan lyhyeen artikkeliin, joka käsittelee Sanheribin murhaajan henkilöllisyyttä. (Artikkeli, joskin ilman viitteitä, on luettavissa täällä.) Parpolan tulkinta perustuu uudelleenkäännettyyn ja aiemmin pahasti väärinymmärrettyyn neo-babylonialaiseen kirjeeseen. Koska tekstin ydin löytyy suomeksi Emil Antonin teoksesta Kahden virran maa (s. 81), esitän sen tässä tiivistettynä suoraan Antonin suomentamana:
Olemassaolevat tekstit käyvät hyvin yhteen raamatullisen kerronnan kanssa.
Johtopäätös
On mielenkiintoista huomata, että kahden tunnetun VT-tutkijan projekti samojen tekstien äärellä on johtanut näin erilaisiin lopputuloksiin. Data on sama, mutta tulkinta on eri. Todellisuudessa useat Grabben esiinnostamat ”ristiriidat” ovat melko helposti osoitettavissa perättömiksi. Artikkelin lopussa Long kysyykin kysymyksen, miten on mahdollista, että nämä asiat menivät läpi seminaarissa, eikä kukaan puuttunut Grabben tutkimustuloksiin. Long pitää ironisena sitä, että Grabbe itse on kirjoittanut melko paljon siitä, miten tietyt ennakko-oletukset eivät saisi vaikuttaa tekstien lukemiseen (tässä tapauksessa syytös ”konservatiiveja” kohtaan), mutta tämä näyttää unohtuvan melko helposti, kun on kyse omista skeptisistä ennakko-oletuksista.
Kirjallisuus
Anton, Emil. 2020. Kahden virran maa. Helsinki: Kirjapaja.
Laato, Antti.
Esimerkki 1: Ahab
Taustatietona: Ahab oli pohjoisessa Israelissa Omrin perustaman lyhyen dynastian toinen kuningas:
Omrin dynastia:
- Omri (884-873) (1. Kun. 16:21-28)
- Ahab (873-852) [Omrin poika] (1. Kun. 16:29-22:40)
- Ahasja (852-851) [Ahabin poika] (1. Kun. 22:52-2. Kun. 1:18)
- Jooram (851-845) [Ahabin poika ja Ahasjan veli] (2. Kun. 3:1-9:29)
VT
- 1A) Ahab taistelee aramealaisia vastaan
- 1B) Assyrialaisia ei mainita
- 1C) Ahab on heikko kuningas
ALT
- 1A) Ahab on liittoutunut aramealaisten kanssa
- 1B) Vihollinen on Assyria
- 1C) Ahab on vahva kuningas
Kohta 1a näyttäisi olevan ristiriitainen, koska VT:n mukaan Ahab on sodassa Arameaa vastaan, mutta ALT:n mukaan Ahab on liittoutunut Aramean kanssa sotiakseen idästä tullutta suurvaltaa Assyriaa vastaan. ALT:ssä on kyse vuonna 853 eKr. käydystä Qarqaran taistelusta, jossa Salmaneser 3 hyökkäsi Aramean koalitiota vastaan, jossa Ahab siis toimi yhtenä tärkeänä liittolaisena. Tässä ote Assyrian kuninkaan tallettamasta kuvauksesta:
Lähdin Arganan kaupungista ja lähestyin Qarqaran kaupunkia. Hävitin, tuhosin ja poltin Qarqarin, hänen kuninkaallisen kaupunkinsa. Hän oli ottanut liittolaisikseen kaksitoista kuningasta [ja heitä oli]: 1200 sotavaunua, 1200 sotahevosta ja 20 000 jalkamiestä Damaskoksen Adad-idriltä; 700 sotavaunua, 700 sotahevosta ja 10 000 jalkamiestä, Hamatin Irhulenulta; 2000 sotavaunua ja 10 000 jalkamiestä Sir’alajan Ahabbulta [=Israelin Ahabilta]… (Suom. Laato, Selitysraamattu II, 100-02.)
On tunnettua, että VT ei mainitse kyseistä taistelua (Kuningasten kirjojen kirjoittaja(t) ei ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa kaikkea). Näin ollen ei ole mitään syytä sille, miksi kirjoittajan olisi pitänyt kertoa Ahabin ja Aramean välisestä koalitiosta (1a). On kuitenkin syytä huomata, että Kuningasten kirjoissa tunnistetaan ajanjaksot, jolloin Aramean ja Israelin välillä vallitsi rauha (mm. 1. Kun. 20:31-34; 22:1). Historiallisesti ja loogisesti ottaen ei ole tietenkään mitenkään yllättävää, että keskenään sotivat pienemmät kansat yhdistävät voimansa tilanteessa, kun heidän aluettaan lähestyy suurempi ja mittavampi vihollinen, tässä tapauksessa Assyria. Mitä tulee kohtaan 1b, ei ole mitään syytä miksi VT:n tekstin tulisi mainita Assyriaa, kun se kuvaa Ahabin ja Aramean välistä sotaa.
Tiivistettynä voimme sanoa, että VT ja ALT käsittelevät tässä tapauksessa eri ajankohtia ja eri tilanteita, joten niiden välillä ei ole ristiriitaa. Mitä tulee kohtaan 1c, eli siihen onko Ahab heikko (VT) vai vahva (ALT) kuningas, niin Grabbella on nähtävästi ollut mielessään se, miten Ahabia kuvataan VT:ssa heikkona kuninkaana, joka on Iisebel-vaimonsa talutusnuorassa, kun taas ALT:ssä Ahab on vahva soturikuningas, joka ottaa osaan merkittävään taisteluun. Tätä haastetta ei kuitenkaan tarvitse ottaa vakavasti, koska politiikka ja henkilökohtainen elämä ovat eri tason asioita, eikä yksikään teksti väitä kertovansa Ahabin persoonasta kaikkea. Ei ole siis mitenkään epäuskottavaa, että Ahab oli yhtä aikaa sekä voimakas ja taitava sotilasjohtaja, mutta monella tavalla välinpitämätön Israelin todelliselle uskonnolle. Näin ollen Ahabin kohdalla VT:n ja ALT:n välillä ei ole ristiriitaa.
Esimerkki 2: Mesa
Esimerkki 2 liittyy Moabin kuningas Mesaan, joka hallitsi kuninkaana 800-luvulla eKr. Ahabin aikana. Hänen ja Israelin välisestä suhteesta kerrotaan 2. Kuningasten kirjan luvussa 3.
VT
- 2A) Moabin kuningas ja Ahabin vasalli
- 2B) Mesa kapinoi Ahabin kuoleman jälkeen
- 2A) Moabin kuningas ja Omrin ja Ahabin vasalli
- 2B) Mesa kapinoi Ahabin aikana
Moabin kuninkaan Mesan kohdalla käsissämme on kaksi mahdollista ristiriitaa VT:n ja ALT:n välillä: (a) oliko Mesa vasallina vain Ahabille (VT) vai sekä Ahabille että hänen isälleen Omrille (Mesan steela) ja (b) kapinoiko Mesa vasta Ahabin kuoleman jälkeen (2. Kun. 1:1; 3:4—>) vai jo Ahabin elinaikana (Mesan steela)?
Meidän tulee kuitenkin huomata, että Mesan steela ei suoranaisesti mainitse Ahabia, vaan se puhuu Omrista ja hänen pojastaan tai pojistaan tai pojanpojasta (teksti ei ole säilynyt täydellisesti ja sen tulkinnassa on siten pieniä haasteita, koska jotkut kirjaimet ovat epäselviä). Lisäksi ei ole lainkaan selvää väittääkö Mesan steelan teksti Mesan olleen sekä Omrin että hänen ”poikansa” vasallina. Tässä suomennos Mesan steelan yhdeksästä ensimmäisestä rivistä:
Tekstin tulkinnasta on sanottava muutama asia. Ensinnäkin näyttää siltä, että kyseessä ei ollut Mesa, vaan Mesan isä, jonka aikana Omrin valta oli ollut niin suuri, että Moab joutui Israelin alaiseksi. Näin ollen rivien 3-4 sisältö kuvaa myöhempää aikaa, kun asiat muuttuivat Mesan hallitusajalla. Rivi 6 näyttää selvästi siltä, että Omrin ”poika” hallitsi samaan aikaan kuin Mesa. Näin ollen kyseinen teksti ei koskaan väitä, että Mesa olisi ollut Omrin aikana kuninkaana eli hän ei ole siten voinut olla Omrin vasallina - hänen isänsä oli ollut kuninkaana tänä aikana. Näin ollen Mesan ei kerrota olleen sekä Omrin että Ahabin vasallina, joten kohta 2a ei ole ongelma ja oletettu ristiriita katoaa.
Entä ristiriita kohdassa 2b? Kuningasten kirjojen mukaan Mesa kapinoi nimenomaan vasta Ahabin kuoleman jälkeen, Jooramin, Ahabin pojan hallitusajalla (2. Kun. 3:4-6). Mutta mitä Mesan steela sanoo tästä asiasta? Meidän täytyy olla tarkkana siinä, kuka rivillä 6 mainittu Omrin ”poika” on. Rivi 7 näyttää nimittäin siltä, että Omrin dynastia olisi nyt taputeltu ja tämä olisi ollut mahdollista vain Jooramin kuoleman jälkeen, joka oli Ahabin poika. Myös rivin 8 maininta 40:stä vuodesta ei sovi Ahabiin. Jos me ynnäämme yhteen Omrin (12 vuotta), Ahabin (22 vuotta), Ahasjan (2 vuotta) ja Jooramin hallitusajasta puolet (6 vuotta), silloin luku 40 tulee melko ymmärrettäväksi. Näin ollen steelassa olisi kyse Mesan kapinasta, joka tapahtui Omrin ”pojan” (eli pojanpojan) Jooramin hallitusaikana, ei Ahabin, joka oli tällöin jo kuollut, juuri kuten VT väittää. Tässä tapauksessa Mesan steela vahvistaa Kuningasten kirjojen väitteen siitä, jonka mukaan Mesa luopui Israelin alaisuudesta Ahabin kuoleman jälkeen.
Esimerkit 8 ja 9: Pekah ja Hoosea
Pekah ja Hoosea olivat Israelin peräkkäiset ja viimeiset kuninkaat vuosina 732-732 eKr. ja 732-722 eKr., ks. 2. Kun. 15:27 -->.
VT
8) Pekah
9) Hoosea
ALT
8) Pekah
9) Hoosea
Mitä tulee esimerkkeihin 8 ja 9, ainoa selvä ristiriita on ALT:n teksteissä itsessään. Sargonin inskriptio ja Babylonian inskriptio ovat nimittäin eri mieltä siitä, valloittiko kuningas Hoosean alueen Assyrian kuningas Salmanassar 5 (hallitsi 727-722 eKr.) vai Sargon 2 (hallitsi 721-705 eKr.) (9b). Grabben mukaan on todennäköisempää, että valloittajana toimi Salmanassar 5 ja VT:n kerronta on tässä samoilla linjoilla (2. Kun. 17:3-6).
1. Minä olen Mesa, Kemos[jatin] poika, Mooabin kuningas,
2. dibonialainen. Isäni oli Moabin kuningas kolmekymmentä vuotta, ja minä olin kuninkaana
3. isäni jälkeen. Tein tämän kukkulapyhäkön Kemosille Kerihoon
4. merkiksi [pe]lastuksesta, sillä hän pelasti minut kaikilta kuninkailta ja hän antoi minun ylenkatsoa kaikkia vihollisiani. Omri
5. oli Israelin kuningas ja hän oli sortanut Moabia pitkän aikaa, sillä Kemos oli vihainen maalleen.
6. Häntä seurasi hänen poikansa ja myös hän sanoi: ”Minä sorran Moabia.” Minun aikanani hän sanoi [niin].
7. Mutta ylenkatsoin häntä ja hänen huonettaan. Israel on varmasti hävinnyt iäksi. Omri oli vallannut ko[ko] Medeban [maa]n.
8. Hän asui siellä omana aikanaan ja puolet poikansa ajasta, neljäkymmentä vuotta.
9. Kemos palautti sen minun aikanani. (Suom. Laato, Selitysraamattu I, 105-08. Olen muokannut rivin 5 käännöstä Longin artikkelin pohjalta.)
Tekstin tulkinnasta on sanottava muutama asia. Ensinnäkin näyttää siltä, että kyseessä ei ollut Mesa, vaan Mesan isä, jonka aikana Omrin valta oli ollut niin suuri, että Moab joutui Israelin alaiseksi. Näin ollen rivien 3-4 sisältö kuvaa myöhempää aikaa, kun asiat muuttuivat Mesan hallitusajalla. Rivi 6 näyttää selvästi siltä, että Omrin ”poika” hallitsi samaan aikaan kuin Mesa. Näin ollen kyseinen teksti ei koskaan väitä, että Mesa olisi ollut Omrin aikana kuninkaana eli hän ei ole siten voinut olla Omrin vasallina - hänen isänsä oli ollut kuninkaana tänä aikana. Näin ollen Mesan ei kerrota olleen sekä Omrin että Ahabin vasallina, joten kohta 2a ei ole ongelma ja oletettu ristiriita katoaa.
Entä ristiriita kohdassa 2b? Kuningasten kirjojen mukaan Mesa kapinoi nimenomaan vasta Ahabin kuoleman jälkeen, Jooramin, Ahabin pojan hallitusajalla (2. Kun. 3:4-6). Mutta mitä Mesan steela sanoo tästä asiasta? Meidän täytyy olla tarkkana siinä, kuka rivillä 6 mainittu Omrin ”poika” on. Rivi 7 näyttää nimittäin siltä, että Omrin dynastia olisi nyt taputeltu ja tämä olisi ollut mahdollista vain Jooramin kuoleman jälkeen, joka oli Ahabin poika. Myös rivin 8 maininta 40:stä vuodesta ei sovi Ahabiin. Jos me ynnäämme yhteen Omrin (12 vuotta), Ahabin (22 vuotta), Ahasjan (2 vuotta) ja Jooramin hallitusajasta puolet (6 vuotta), silloin luku 40 tulee melko ymmärrettäväksi. Näin ollen steelassa olisi kyse Mesan kapinasta, joka tapahtui Omrin ”pojan” (eli pojanpojan) Jooramin hallitusaikana, ei Ahabin, joka oli tällöin jo kuollut, juuri kuten VT väittää. Tässä tapauksessa Mesan steela vahvistaa Kuningasten kirjojen väitteen siitä, jonka mukaan Mesa luopui Israelin alaisuudesta Ahabin kuoleman jälkeen.
Esimerkit 8 ja 9: Pekah ja Hoosea
Pekah ja Hoosea olivat Israelin peräkkäiset ja viimeiset kuninkaat vuosina 732-732 eKr. ja 732-722 eKr., ks. 2. Kun. 15:27 -->.
VT
8) Pekah
- 8A) Hoosea syrjäyttää hänet
9) Hoosea
- 9A) Ottaa valtaistuimen sisäisen kapinan seurauksena
- 9B) Salmaneser 5 valloittaa hänen alueensa
ALT
8) Pekah
- 8A) Syrjäytetään sisäisen kapinan seurauksena
9) Hoosea
- 9A) Tiglatpileser 3 asettaa hänet uudeksi kuninkaaksi
- 9B) Sargon 2 valloittaa hänen alueensa (Sargonin inskriptiossa); Salmaneser 5 valloittaa alueen (Babylonian inskriptiossa, tod. näk. enemmän paikkansapitävä)
Mitä tulee esimerkkeihin 8 ja 9, ainoa selvä ristiriita on ALT:n teksteissä itsessään. Sargonin inskriptio ja Babylonian inskriptio ovat nimittäin eri mieltä siitä, valloittiko kuningas Hoosean alueen Assyrian kuningas Salmanassar 5 (hallitsi 727-722 eKr.) vai Sargon 2 (hallitsi 721-705 eKr.) (9b). Grabben mukaan on todennäköisempää, että valloittajana toimi Salmanassar 5 ja VT:n kerronta on tässä samoilla linjoilla (2. Kun. 17:3-6).
Mitä tulee siihen, millä tavalla Hiskia nousi kuninkaaksi, lähteiden ei missään nimessä tarvitse olla keskenään ristiriidassa. Pelkästään 2. Kun. 15:29-30 osoittaa, että Tiglatepileser 3:n hyökkäys pohjoiseen Israeliin Pekahin aikana olisi hyvinkin voinut saada aikaan sisäisen kapinan Israelin kuninkaan hovissa. Näin ollen ALT:n teksti ei lisää tähän mitään muuta kuin sen, että kun tämä kapina oli ohi, Assyrian kuningas vahvisti Hoosean uuden kuninkuuden. Assyrian kuninkaan oman maininnan mukaan ”minä poistin heidän kuninkaansa Pekahin ja asetin heille Hoosean kuninkaaksi”. Ei ole mitään epäuskottavaa siinä, että Tiglatpileser 3 vahvistaisi Hoosean kuninkuuden, joka on selvästi osoittanut hänelle uskollisuutta ja hyökännyt edellistä kapinoivaa Israelin kuningasta vastaan. On jopa mahdollista, että Hoosealla oli kapinassa alun perinkin Assyrian tuki.
Tiivistettynä: esimerkeissä 8 ja 9 ei ole mitään keskenään ristiriitaista. VT:n ja ALT:n tekstit käyvät hyvin yhteen keskenään.
Hiskia nousee Juudean kuninkaaksi 2. Kuningasten kirjan luvussa 17. Hän hallitsi vuodet 715-697 eKr. Hän joutuu pelata hankalaa poliittista peliä Assyrian kanssa, jonka kuninkaana on Sanherib (hallitsi 705-681 eKr.) Hiskia tunnetaan erityisesti Hiskian vesitunnelista (2. Kun. 20:20), jonka läpi voi edelleen Jerusalemissa kävellä.
VT
10) Hiskia
ALT
- 10A) Maksaa tribuutin; Jerusalem säästyy ihmeen kautta
- 10B) Sanheribin tappaa kaksi poikaa
ALT
10) Hiskia
- 10A) Alistuu Sanheribille ja maksaa tribuutin, Jerusalemia piiritetään, mutta valloitus ei syystä tai toisesta onnistu
- 10B) Yksi poika tappaa Sanheribin
Tämä esimerkki on listan viimeinen, josta on mahdollista löytää ristiriita VT:n ja ALT:n tekstien väliltä. Hskian aikainen Jerusalemin ihmeellinen säästyminen vuonna 705 eKr. on tallettunut VT:ssä moneen kohtaan (2. Kun. 19; 2. Aik. 32; Jes. 37-38). Ei ole mitään outoa siinä, että Assyrian kuningas Sanherib ei mainitse tällaisesta ihmeestä mitään, eikä hän toki muutenkaan olisi tulkinnut asiaa samoilla teologisilla linsseillä kuin Juudan kansa, koska kaverin maailmankatsomus oli hyvin erilainen. On kuitenkin päivänselvää, että Assyrian omissa teksteissä mainitaan Jerusalemin piiritys, joka jää kuitenkin puolitiehen, koska sen valloitusta ei koskaan kerrota tapahtuneen — Rassamin sylinteri -tekstissä Sanherib ainoastaan kerskuu lukinneensa Hiskian kaupunkiinsa ”kuin linnun häkkiinsä”! (Ks. suomeksi Laato, Selitysraamattu II, s. 110-14.) VT:n teksti on helppo asettaa assyrialaisen tekstin kanssa vierekkäin, koska molemmissa teksteissä samasta tapahtumasta kerrotaan eri perspektiivistä. Ristiriitaa ei kohdassa 10a ole, vaan pikemminkin Sanherib itse myöntää sen olennaisimman tosiasian, ettei hän kyennyt valloittamaan Jerusalemia.
Jäljelle jää kysymys siitä, kuka tai ketkä tappoivat Sanheribin (10b)? Kaikki aiheesta vähänkään lukeneet ovat huomanneet, että aiheesta on kiistelty pitkään ja hartaasti ja ongelma on melko iso. Olennaista tässä kohden on kuitenkin se, että VT:n mukaan asialla oli kaksi kuninkaan poikaa, kun taas (Grabben mukaan) ALT:n mukaan asialla oli yksi poika. Tähän voisi tietenkin letkauttaa, että jos asialla oli kaksi poikaa, silloin siellä touhusi varmuudella ainakin yksi poika. Katsomme tätä asiaa kuitenkin hieman tarkemmin. 2. Kun. 19:37 sanoo näin:
Kun kuningas Sanherib kerran [vuonna 681 eKr.] oli jumalansa Nisrokin pyhäkössä rukoukseen kumartuneena, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser löivät miekalla hänet hengiltä ja pakenivat sitten Araratin maahan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Assarhaddon. (1992-käännös)
Sekä Babylonian kronikassa että Naboniduksen inskriptiossa todetaan, miten Sanheribin poika tappoi hänet. Tilanne on kuitenkin tätä monimutkaisempi. Sanheribin nuorimman pojan Assarhaddonin valtaannoususta kerrotaan myös nk. Assarhaddonin B-prismassa. Tekstin mukaan Assarhaddonin veljet eivät riemastuneet ajatuksesta, että heidän isänsä tekisi kuninkaaksi nuorimman pojan, joten he aikoivat anastaa kuninkuuden salaliiton avulla. Teksti painottaa molempien veljien osallisuutta asiassa. On huomionarvoista, että Sanheribin murhaajista monikossa puhutaan myös Assurbanipalin (Sanheribin pojanpojan) annaaleissa. Tämä itsessään osoittaa, että Grabben väite VT:n ja ALT:n välisestä ristiriidasta on liioiteltu, koska asia on ALT:ssä paljon monimutkaisempi kuin hän antaa olettaa, koska useiden ALT-tekstien mukaan salaliitossa oli molemmat veljekset. Asian käsittely voitaisiin päättää tähän.
Long päättää kuitenkin sukeltaa hieman tarkemmin kysymykseen siitä, kuka tai ketkä olivat vastuussa Sanheribin kuolemasta. Tässä hän nojaa hyvin vahvasti tunnetun suomalaisen assyriologi Simo Parpolan vuonna 1980 julkaisemaan lyhyeen artikkeliin, joka käsittelee Sanheribin murhaajan henkilöllisyyttä. (Artikkeli, joskin ilman viitteitä, on luettavissa täällä.) Parpolan tulkinta perustuu uudelleenkäännettyyn ja aiemmin pahasti väärinymmärrettyyn neo-babylonialaiseen kirjeeseen. Koska tekstin ydin löytyy suomeksi Emil Antonin teoksesta Kahden virran maa (s. 81), esitän sen tässä tiivistettynä suoraan Antonin suomentamana:
Sanherib oli kruununprinssiä nimittäessään syrjäyttänyt esikoispoikansa Urdu-Mullissun ([Raamatun] Adrammelek) ja valinnut hänet sijaansa paljon nuoremman Assarhaddonin. Niinpä Urdu-Mullissu suunnitteli toisen veljensä Nabu-shar-usurin ([Raamatun] Sareser) kanssa salajuonen, johon saatiin mukaan kuninkaan lähimpiä miehiä. Assyrialaisista lähteistä tiedämme, että kavala suunnitelma oli lähellä paljastua, kun eräs salaliitosta kieltäytynyt virkamies pyrki kuninkaan puheille. Myöhemmässä Assarhaddonille osoitetussa kirjeessä kerrotaan: ”He kysyivät häneltä: ’Mistä haluat puhua kuninkaalle?’ Hän vastasi: ’Urdu-Mullissusta.’ ”He peittivät hänen kasvonsa (kuten oli tapana) ja asettivat hänet Urdu-Mullissun eteen. - - Hän sanoi: ’Poikasi Urdu-Mullissu tappaa sinut.’” Voi arvata, kuinka kantelijan kävi. Vuonna 681 Urdu-Mullissu pisti veljensä kanssa Sanheribin kuoliaaksi tämän ollessa temppelissä rukoilemassa.
Olemassaolevat tekstit käyvät hyvin yhteen raamatullisen kerronnan kanssa.
Johtopäätös
On mielenkiintoista huomata, että kahden tunnetun VT-tutkijan projekti samojen tekstien äärellä on johtanut näin erilaisiin lopputuloksiin. Data on sama, mutta tulkinta on eri. Todellisuudessa useat Grabben esiinnostamat ”ristiriidat” ovat melko helposti osoitettavissa perättömiksi. Artikkelin lopussa Long kysyykin kysymyksen, miten on mahdollista, että nämä asiat menivät läpi seminaarissa, eikä kukaan puuttunut Grabben tutkimustuloksiin. Long pitää ironisena sitä, että Grabbe itse on kirjoittanut melko paljon siitä, miten tietyt ennakko-oletukset eivät saisi vaikuttaa tekstien lukemiseen (tässä tapauksessa syytös ”konservatiiveja” kohtaan), mutta tämä näyttää unohtuvan melko helposti, kun on kyse omista skeptisistä ennakko-oletuksista.
* Aiheen laajemman penkomisen kannalta äärimmäisen hyödyllinen teos on Iain Provanin, V. Philips Longin ja Tremper Longman III:n kirjoittama A Biblical History of Israel, 2nd edition (Louisville: WJK, 2015).
** Kuningasten kirjojen arkeologiasta on tällä sivustolla kirjoitettu jo aiemmin.
Anton, Emil. 2020. Kahden virran maa. Helsinki: Kirjapaja.
Grabbe, Lester L. (Ed.) 1997. Can a 'History of Israel' be Written? JSOTTS 245. Sheffield.
Laato, Antti.
- 2018. Vanhan testamentin selitysraamattu 1: Laki. Kauniainen: Perussanoma.
- 2018. Vanhan testamentin selitysraamattu II: Historiakirjat. Kauniainen: Perussanoma.
Parpola, Simo. 1980. "The Murderer of Sennacherib."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti