Jeesus & Israelin liittokirous: Hepr. 9:15-22

Johdanto

Minä en ole ainoa, joka on yrittänyt ymmärtää Heprealaiskirjeen jakeita 9:15-22. Jaejaksoon liittyy yllättävän hankalia kysymyksiä, ja mikä ehkä pahinta, tällä hetkellä mikään suomenkielinen käännös ei tee oikeutta sille mitä kirjoittaja pyrkii sanomaan. Tässä tekstissä pyrin esittelemään lyhyesti näkemyksen, joka näyttäisi olevan tämän hetken paras tulkinta tästä jaejaksosta.

Tekstini perustuu siis uusimpaan tutkimustietoon ja olen nojannut lähinnä kahteen lähteeseen. Scott W. Hahn kirjoitti vuonna 2004 artikkelin ”A Broken Covevant and the Curse of Death: A Study of Hebrews 9:15-22” The Catholic Biblical Quarterly -nimiseen julkaisuun. (Suomeksi artikkeli kantaa nimeä ”Rikottu liitto ja kuoleman kirous: Tutkimus Heprealaiskirjeen jakeista 9:15-22”.) Hahnin päätelmät on omaksunut ainakin Gareth Lee Cockerill, joka on vuonna 2012 kirjoittanut Heprealaiskirjeen kommentaarin punakantiseen The New International Commentary on the New Testament -sarjaan. (Teos korvasi aiemman F. F. Brucen kirjoittaman kommentaarin.) Miten tekstiä siis tulisi lukea?


Jakeet 9:15-22: Ensimmäisen liiton Israel kirouksen alaisena

Näissä jakeissa on paljon hankaluuksia, joten se on pilkottava paloihin asian ymmärtämiseksi. Käsittelen jaejakso eri otsikoiden avulla.

1) Miten kääntää jaejaksossa sana διαθήκη (diatheekee)

Lähdetään liikkeelle selvästä asiasta: jakeissa 15-22 kirjoittaja käyttää viidesti kreikankielen sanaa διαθήκη (diatheekee). Sana voi tarkoittaa kahta eri asiaa: 

• Kreikankielisessä Vanhassa testamentissa sana tarkoittaa liittoa.
• Hellenistisessä eli kreikkalaistuneessa sekulaarissa kielessä sana tarkoittaa testamenttia. 

Ongelmaksi nousee se, että suomenkielisiä käännöksiä lukevat joutuvat kosketuksiin molempien sanojen kanssa, koska kaikissa käännöksissä sana on käännetty muuten sanalla ”liitto”, mutta jakeiden 16-17 kohdalla kääntäjät ovat päätyneet sanaan ”testamentti”. Tämä on sitten johtanut siihen, että myöhemmässä teksijaksossa alkukieltä ei voida kääntää oikein. Näin ollen nykyisillään käännöksemme sanovat näin (tässä 1938-käännös):

15. Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. 16. Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen. 17. Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön. 18. Siksi ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta. 19. Luettuaan kansalle lain käskyt Mooses otti sonnien ja pukkien verta sekä vettä, punaista villaa ja iisopinvarsia ja vihmoi lain kirjan ja koko kansan sanoen: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt.” 21. Samalla tavoin hän vihmoi verta teltan ja kaikkien jumalanpalveluksessa käytettävien esineiden päälle. 22. Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.

Hahnin ja Cockerillin mukaan tämä on kuitenkin täysin virheellinen käännös. Listaankin nyt ensin perustelut sille, miksi sana διαθήκη pitäisi kääntää läpi jaejakson sanalla liitto. 

1. Muualla Heprealaiskirjeessä sana διαθήκη tarkoittaa aina liittoa, eikä koskaan testamenttia (ks. 7:22; 8:6, 8, 9, 10; 9:4; 10:16, 29; 12:24; 13:20). On myös huomattava, että sana saa kirjeessä enemmän huomiota kuin missään muussa UT:n kirjassa. Tarkemmin sanottuna UT:ssa sana διαθήκη esiintyy 33x ja näistä 17x on tässä kirjeessä ja 7x pelkästään luvussa 9.
2. Testamentti-käännös ei sovi kirjeen laajempaan kontekstiin eli asiayhteyteen. Ajatus perinnöstä on kyllä esillä kirjeessä, mutta sen antajana on Jumala itse, joka ei voi kuolla. Jeesus toimii kirjeessä välittäjänä (9:15), ei testamentin tekijänä. 
3. Hellenistisissä, egyptiläisissä ja roomalaisissa laeissa testamentti ei todellisuudessa tullut päteväksi vasta tekijän kuoltua, vaan se tuli päteväksi siinä hetkessä kun se kirjoitettiin todistajien läsnäollessa. Näin ollen jaetta 16 ei voida kääntää ajatuksella ”missä on testamentti, siinä sen tekijän kuolema on näytettävä toteen”. Testamentin teon jälkeen omaisuuden jakaminen oli nimittäin melko yleistä sen tekijän eläessä hellenistisessä maailmassa. Tutkijat ovatkin liian nopeasti olettaneet, että nykyajan tapa oli voimassa ensimmäisellä vuosisadalla. 
4. Kirjeen painotus on kultissa ja eritoten luvuissa 8-9 kirjoittaja vertaa keskenään vanhaa ja uutta liittoa. Hän painottaa sitä, että molemmissa liitoissa on (a) ylipappi, (b) joka toimittaa papillista palvelusta, (c) ilmestysmajassa, (d) menemällä pyhään paikkaan (e) uhraamaan (f) verta (g) tai uhreja, (h) jotka saavat aikaan puhdistuksen (i) ja lunastuksen niille, (j) jotka palvovat Jumalaa ja (k) jotka ovat rikkonet lakia. Kultti ja liitto kulkevat siis käsi kädessä. Sekulaari testamentti-ajatus ei puolestaan sisällä mitään näitä kultillisia elementtejä. Olisi siis erittäin kummallista, että ratkaisevalla hetkellä kirjoittaja toisikin tekstiin yhtäkkiä mukaan sekulaarin kreikkalais-roomalaisen testamentti-ajatuksen.

Nämä syyt yhtenlaitettuina osoittavat, että sanaa διαθήκη ei voida kääntää testamenttina, vaan se tulee läpi koko jaejakson yksinkertaisesti liittona. Tämä johtaa meidät sitten seuraavaan kysymykseen.

Mistä jaejaksossa lyhyesti sanottuna on kyse?

Tässä tiivistettynä se mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Israel oli tehnyt Jumalan kanssa liiton, mutta Israel rikkoi tämän liiton, kuten Jeremia oli sanonut (muista jae 8:9). Jaejaksossa ei siten ole kyse liitosta, vaan rikotusta liitosta! Liiton rikkomisesta oli kuitenkin seurauksena liiton tekijöiden eli israelilaisten kuolema. Toisin sanoen, koska liitto rikottiin, se yksinkertaisesti vaatii israelilaisten kuolemaa. Mutta nyt Jumalan Poika onkin ottanut Israelin yllä lepäävän kuoleman kirouksen omille harteilleen ja hän on omalla verellään kantanut kirouksen ristillä ja tehnyt uuden liiton.

Katsomme seuraavaksi jae jakeelta miten kirjoittaja tuo tämän esiin.


Mistä jakeessa 16 on kyse?

Jakeessa 16 kirjoittaja ei selitä millä tavalla liitto asetetaan voimaan eli hän ei puhu uhrieläimistä. Sen sijaan hän keskittyy siihen, mitä tulee tehdä jos tehty liitto rikotaan. Kirjoittajahan sanoi jo jakeessa 15, että Kristuksen kuolema tapahtui lunastukseksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista. Jae tulisi kääntää tällä tavoin:

Sillä missä on (rikottu) liitto, siinä sen tekijän kuolema on välttämättä kannettava.

Olen lisännyt käännökseen sanan ”rikottu”, koska asiayhteys vaatii sen. Kirjoittaja ei nyt puhu vain liitosta, vaan hän puhuu rikotusta liitosta. Painopiste on vanhassa liitossa ja siinä miten Israel rikkoi sen. Liiton tekijänä on nimenomaan Israelin kansa (2. Moos. 24). Liiton rikkomisesta seuraa se, että israelilaisten olisi kuoltava. 

Tätä asiaa selventää tässä tapauksessa Hesekielin kirjan luku 17. Tekstissä on kyse siitä, että Babylonian kuningas Nebukadnessar oli asettanut Sidkian uudeksi (nukke)kuninkaaksi, mutta Sidkia rikkoi valansa kapinoimalla Babyloniaa vastaan yhdessä Egyptin kanssa. Profeetta kritisoi tällaista liiton rikkomista ja siksi Sidkian kohtalo tulisi olemaan kuolema Babyloniassa:

13. Ja hän [Nebukadnessar] otti yhden kuninkaallisesta suvusta [Sidkian], teki hänen kanssansa liiton ja otti häneltä valan, mutta maan mahtavat hän vei mukanaan, 14. että valtakunta tulisi vähäpätöiseksi eikä kohoaisi, että se pitäisi liittonsa ja liitto pysyisi. 15. Mutta hän [Sidkia] kapinoi häntä vastaan ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin, että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä. Menestyyköhän se, pelastuukohan se, joka tällaista tekee? Pelastuuko se, joka liiton rikkoo? 16. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan [Nebukadnessarin] asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. 17. Ja farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa, kun luodaan valli ja rakennetaan saartovarusteet paljojen ihmisten hävittämiseksi. 18. Hän [Sidkia] piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän — ei hän pelastu. 19. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin valani, jonka hän halpana piti, ja liittoni, jonka hän rikkoi, minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle. (Hes. 17:13-19)

Näin ollen valan vannominen ja liiton tekeminen kulkivat käsi kädessa Vanhan testamentin ajan maailmassa. Valan tarkoitus oli ikään kuin sanoa, että jos minä en pidä tätä liittoa, saan kantaa hirvittävät seuraukset.

Jakeen loppu (”tekijän kuolema on välttämättä kannettava”) sanoo, että israelilaisten kuolema tulee kantaa. Juuri tämän Jeesus tuli tekemään: hän kantoi ristille Israelin yllä olevan kirouksen. Aivan kuten profeetta Jesaja ennalta näki, hän kantoi monien synnit (Jes. 53:4). On tärkeä huomata, että sama alkukielen sana φέρω (feroo) eli ”kantaa” esiintyy sekä tässä jakeessa että Jesajan kirjan kuuluisissa jakeissa 53:3-4. Tiivisti sanottuna jae 16 puhuu israelilaisten kuolemantuomiosta ja siitä, että jonkun on kannettava se.

Mistä jakeessa 17 on kyse?

Jae 17 tulisi kääntää näin:

Sillä vasta kuolemien perusteella (rikottu) liitto on validi, sillä se (=rikottu liitto) ei milloinkaan ole voimassa jos sen tekijä vielä elää.

Jae alkaa sanalla γὰρ (gar) eli ”sillä”, eli nyt tulee selvennystä. Pointti on yksinkertainen: niin kauan kunnes liiton tekijöiden eli israelilaisten kuolema on kantamatta, liitto ei voi olla validi, koska se on rikottu. Lukijan on hyvä huomata, että tämä jae osoittaa suomenkielisten käännösten valtavan ongelman. Yksikään käännös ei nimittäin ole kyennyt kääntämään jakeen 17 sisältöä oikein, koska kirjoittaja sanoo ἐπὶ νεκροῖς (epi nekrois) eli hän puhuu kuolleista ruumiista monikossa. Jae 17 ei siis mitenkään sovi ajatukseen yhdestä testamentin tekijästä, mutta se sopii hyvin ajatukseen siitä, että israelilaisten (monikossa) on kuoltava, koska he ovat rikkoneet liiton. Kuitenkin, koska he tekivät tämän liiton yhtenä kansana, heihin viitataan jakeessa myös yksikössä (”sen tekijä”). Tätä logiikkaa valottaa yllälainattu Hesekielin kirjan jae 17:15: ”Pelastuuko se, joka liiton rikkoo?” Vastaus on ”ei”. Liiton sisään on siten rakennettu automaattinen ajatus rikkomisen rangaistuksesta, joka on kuolema (ks. erityisesti 5. Moos. 28:20, 22, 24, 26, 48, 51, 61). Jos liiton tekijä rikkoo liiton, hänen on kuoltava.

Kuka kantaa ja sovittaa tämän Israelin yllä olevan kirouksen?

Mistä jakeissa 18-22 on kyse?

Tässä käännös jakeista 18-22:

18. Sentähden ensimmäistä (liittoa) ei vihitty ilman verta. 19. Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, 20. sanoen: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt”. 21. Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. 22. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

Jakeessa 18 puhutaan kirjaimellisesti vain ”ensimmäisestä”, mutta koska kysessä on ensimmäisen ja toisen liiton vertailu, käännökseen voidaan lisätä sana ”liitto”. Jakeiden 16-17 ja 18-22 välinen yhteys on seuraavanlainen: rikottu liitto vaatii sen tekijän kuoleman (j. 16-17), joten ensimmäinen liitto ennakoi sen tekijöiden kuolemaa, koska se asetettiin voimaan verellä (j. 18-21). Ensimmäistä liittoa ei siis asetettu voimaan ilman verta.

Jakeessa 19 kirjoittaja alkaa lainata 2. Mooseksen kirjan lukua 24 ja jae 20 on lainaus jakeesta 24:8. Israel suostui noudattamaan Jumalan lakia tarkasti ja liitto asetettiin voimaan verellä. Koska miltei kaikki puhdistetaan lain mukaan verellä, Israelin rikkomus joudutaan myös käsitellä verenvuodatuksella. Iso pointti tuleekin jakeessa 22, jossa sanotaan anteeksiantamisen tulevan ainoastaan verenvuodatuksen kautta. Juuri tämä tapahtuu Kristuksen kuolemassa, jossa hän kantaa israelilaisten kuoleman kirouksen ristillä ja valmistaa tien uuteen liittoon, joka on kaikilla tavoin parempi. Jeesus Israelin kuninkaana ja Jumalan Poikana kykenee ottamaan Israelin yllä lepäävän kirouksen omaan niskaansa ja viemään sen ristille.


Myös Paavali?

Mielenkiintoista tässä kaikessa on se, että Paavali selittää Jeesuksen kuolemaa hyvin samantapaisesti Galatalaiskirjeen jakeissa 3:10-14. Jeesuksen ristinkuolema oli ennenkaikkea Israelin yllä olevan kirouksen sovittamista, mutta se tarkoitti samalla koko maailman syntien sovitusta. Tämä on hyvä muistaa, koska me olemme niin tottuneita siihen ajatukseen, että Jeesus kuoli ristillä juuri minun puolestani. Vaikka tämä on tietenkin totta, meidän on hyvä alkaa ymmärtämään Uuden testamentin painotusta siitä, että ristinkuolema käsitteli ensisijaisesti Israelin yllä olevan liittokirouksen ja Israelin Kuninkaana Jeesus kykeni ottamaan sen päällensä ja sovittamaan sen. Kuitenkin, koska hän myös todellinen Adam eli todellinen ihminen ja ihmiskunnan edustaja, hänen kuolemansa kuittasi samalla koko maailman synnit. Rautalangasta väännettynä sanoisin, että ristillä tapahtuu sovitusta ainakin kolmella tasolla:

1. Koko maailman synnit (Adam)
2. Israelin liittokirous (Israel)
3. Minun syntini.

Uusi testamentti painottaa yllättävän paljon kohtaa numero 2. Näin tekee ainakin Heprealaiskirjeen kirjoittaja jakeissa 9:15-22 ja Paavali jakeissa Gal. 3:10-14.

Johtopäätös

Tässä oli lyhyt rullaus siitä mitä viimeaikainen tutkimus on jakeista 9:15-22 sanonut. Todellisuudessa kirjoittaja ei puhu mitään testamentin tekemisestä, vaan kyse on Israelin ongelmasta, koska kansa on rikkonut Jumalansa kanssa tehdyn liiton ja on kuolemanrangaistuksen alainen. Jeesus tuli kantamaan Israelin yllä olevan kirouksen ja hän tuli samalla asettamaan uuden liiton voimaan. Tämä kaikki vahvistaa sitä miksi yksikään juutalainen ei missään nimessä saa palata takaisin vanhan liiton maailmaan: siellä ei odota mitään muuta kuin vanhentunut kirous.

Yksi mielenkiintoinen jatkokysymys olisi tässä: jos tämä tulkinta pitää paikkansa, millä tavalla tämä on otettu huomioon eri sovitusteorioiden kohdalla? Käsittääkseni Israelin liittokirous ei ole saanut kovinkaan paljon huomiota vuosisatojen mittaan rakennetuissa teorioissa. Olenko oikeassa?

* Hahnin artikkeli on todella tekninen ja sen avaaminen monien sanojen kohdalla vaatisi laajempaa kreikan kielen taitoa kuin mitä allekirjoittaneella on. Superinnokkaiden kannattaa siten lukea tämä selitys ihan alkulähteestä.