Kiersikö Tessalonikassa Paavalin nimiin väärennetty kirje?

Johdanto

Paavalin kirjeissä on useita hankalia jaejaksoja, joiden tulkinnassa ajaudumme enemmän tai vähemmän spekulaation maailmaan. Yksi hankala jaejakso löytyy 2. Tessalonikalaiskirjeen luvun 2 alusta (2:1-2). Suurin osa tutkijoista ja olemassaolevista käännöksistä tulkitsevat Paavalin sanat siten, että Tessalonikassa oli liikkeellä Paavalin nimiin väärennetty kirje. Kirjeen sisältö sai aikaan väärän käsityksen, jonka mukaan ”Herran päivä on jo saapunut”. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa, että tällainen tulkinta on virheellinen ja todellisuudessa Paavali viittaa aiempaan kirjeeseensä ja siihen, miten sitä on tulkittu väärin.

Katsomme ensin sitä, miten jakeet on käännetty monissa käännöksissä. Avaan sen jälkeen lyhyesti meneillään olevan tilanteen, jonka jälkeen analysoin tarkemmin jakeiden 2:1-2 sisältöä.

Nykyiset käännökset

Käytännössä miltei kaikki modernit käännökset antavat lukijan olettaa, joku oli väärentänyt Paavalin nimissä kirjeen ja lähettänyt sen Tessalonikan seurakunnalle, joka oli sitten saanut aikaan suuria väärinkäsityksiä Herran päivään liittyen:

1. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja kokoontumiseemme hänen luokseen, me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen tai sanan tai minkään muka meidän lähettämämme kirjeen pelästyttää itseänne, niin että heti menetätte malttinne, ikään kuin Herran päivä olisi jo käsillä. (RK)

1. Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, 2. ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. (1992)

1. Now we beseech you, brethren, by the coming of our Lord Jesus Christ, and by our gathering together unto him, 2. That ye be not soon shaken in mind, or be troubled, neither by spirit, nor by word, nor by letter as from us, as that the day of Christ is at hand. (KJV)

1. Now concerning the coming of our Lord Jesus Christ and our being gathered together to him, we ask you, brothers, 2. not to be quickly shaken in mind or alarmed, either by a spirit or a spoken word, or a letter seeming to be from us, to the effect that the day of the Lord has come. (ESV)

Sen lisäksi, että monet käännökset sanovat näin, moni tutkija/saarnaaja on painottanyt samaa tulkintaa. Esimerkiksi Suomessa Jukka Norvanto toteaa jo monille klassikoksi tulleessa Raamattu kannesta kanteen -sarjassaan, että ”noilla seuduilla näytti kiertäneen Paavalin nimissä lähetetty kirje, jossa väärää oppia oli levitetty.” Samoin monille tutussa Sana elämään -kommentaariraamatussa jaetta 2:2 selitetään viittaamalla vääriin opettajiin, jotka "sanoivat saaneensa ilmestyksen Jumalalta, kuulleensa opetuksen Paavalilta tai lukeneensa sen kirjeestä, jota väittivät Paavalin kirjoittamaksi". Tätä tulkintaa tuetaan yleisesti sitten vetoamalla kirjeen jakeeseen 3:17, jossa Paavali opastaa vastaanottajat tunnistamaan hänen kirjeensä (mm. N. T. Wright [2014, 48]):

Minä, Paavali, kirjoitan tähän tervehdyksen omakätisesti. Näin minä kirjoitan, ja tämä on tuntomerkkinä jokaisessa kirjeessäni. (3:17, 1992-käännös)

Näin ollen, lukemalla perus-käännöksiä ja yhdistämällä niihin jakeen 3:17 sisällön, lukija saa helposti käsityksen Paavalin nimissä liikkuneesta väärennetystä kirjeestä. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen ja väitänkin, että tämä on väärä tulkinta. Paremman näkemyksen mukaan Paavali viittaa jakeessa 2:2 aiempaan 1. Tessalonikalaiskirjeeseen, joka on nähtävästi tulkittu väärin, mutta hän ei vain ole varma siitä, mistä lähteestä tämä väärä käsitys on saanut alkunsa. Muutamat merkittävät tutkijat ovat esittäneet tämän näkökulman, kuten Gordon Fee (2009/2001) ja Craig Blomberg (360-64, joka nojaa I. Howard Marshallin kommentaariin).



Meneillään oleva tilanne

Paavali on kuullut, että Tessalonikan seurakunnassa jotkut ovat saaneet väärän käsityksen Herran päivän sisältöön liittyen (se on jo saapunut). Koska sana on perfekti-muodossa, se ei voi tarkoittaa kuin sitä, että päivä on jo koittanut. Erityisen ongelmallisen tilanteesta teki se, että tämä väärä opetus yhdistettiin — syystä tai toisesta — Paavaliin itseensä! Kirjeessä oleva materiaali viittaa siihen, että Paavali ei yksinkertaisesti ole varma siitä, mikä on tämän väärinkäsityksen syy, mutta hän tietää sen, että se on liitetty hänen sanomisiinsa/kirjoituksiinsa.

Herran päivä on ollut vahvasti esillä jo 1. Tessalonikalaiskirjeessä, erityisesti jakeissa 5:1-11 (ks. j. 2, 4). Lisäksi 2. Tessalonikalaiskirjeen luvun 2 alun maininta ”mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja kokoontumiseemme hänen luokseen” viittaa varmasti 1. kirjeen klassisiin jakeisiin 4:13-18, jossa aiheena on nimenomaan Herran tuleminen ja seurakunnan kohtaaminen hänen kanssaan. [1]

Paavali vastaa seurakunnassa kiertävään väärinkäsitykseen luvussa 2 kolmella eri tavalla. (1) Hän osoittaa miksi Herran päivä ei ole vielä voinut tulla: tietyt tapahtumat ovat vielä tapahtumatta (jakeet 2:3-4). (2) Hän muistuttaa siitä, että on olemassa edelleen joku/jokin, mikä pidättää Herran päivän saapumista ja tessalonikalaisten tulisi tietää tämä, koska Paavali on jo puhunut heille siitä ollessaan heidän keskuudessaan (jakeet 2:5-7). (3) Lopuksi hän toteaa, mitä Herran päivänä tulee tapahtumaan (jakeet 2:8-12). Olemme nyt valmiita katsomaan tarkemmin jaetta 2.


Jakeen 2:2 oikea käännös

Jakeen 2:2 kreikka on äärimmäisen hankala ja kirjaimellisesti esitettynä teksti soljuu suurin piirtein seuraavalla tavalla (Fee). Olen jakanut jakeen osiin, jotta alkutekstin seuraaminen olisi kaikille lukijoille helpompaa:

εἰς τὸ μὴ ταχέως σαλευθῆναι ὑμᾶς ἀπὸ τοῦ νοὸς μηδὲ θροεῖσθαι

μήτε διὰ πνεύματος

μήτε διὰ λόγου

μήτε δι᾽ ἐπιστολῆς

ὡς δι᾽ ἡμῶν

ὡς ὅτι ἐνέστηκεν ἡ ἡμέρα τοῦ κυρίου.

 

That you not be quicly shaken in your minds nor alarmed

whether through Spirit

whether through word

whether through letter

as through us

to the effect that the Day of the Lord has come.

Monet uskovat ovat tulleet levottomiksi, koska seurakunnassa kiertää huhu siitä, että Herran päivä on jo saapunut. Se, miten tessalonikalaiset ymmärsivät tämän ja mitä sillä pyrittiin sanomaan, on ikävä kyllä jotain, mihin meillä ei ole pääsyä, koska Paavali ei avaa uskomuksen sisältöä sen tarkemmin. Paavalille ongelma on kuitenkin se, että hänellä ei ole varmuutta siitä, mistä tällainen väärinkäsitys on noussut — hän tietää vain sen, että se on liitetty hänen opetuksiinsa. Tämä on se syy, miksi Paavali listaa jakeessa kolme erilaista vaihtoehtoa väärinkäsityksen lähteeksi: H/hengen, suullisen opetuksen ja kirjeen.

Henki-sanalla (πνεύματος/pneumatos) viitataan tässä miltei ehdottomalla varmuudella profetaaliiseen puheeseen ja aihe on itse asiassa ollutkin jo esillä 1. kirjeessä (5:19-21, huomaa painopiste profetioiden koettelemisessa). On siis teoriassa mahdollista, että joku on esimerkiksi tulkinnut Paavalin opetusta Hengen antaman sanoman/profetian avulla. Vaikka Paavali olisi voinut käyttää myös προφητεία/profeeteia-sanaa, on huomattava, että profetioista puhuessaan Paavali käyttää πνεύματα/pneumata-sanaa 1. Korinttilaiskirjeen jakeessa 14:32.

Puhe-sanalla (λόγος/logos) viitataan tässä suulliseen opetukseen. Paavali oli luonnollisesti ollut Tessalonikassa lyhyen aikaa, kun hän oli perustanut seurakunnan joitain kuukausia aiemmin. Hän siis ehti vierailunsa aikana opettaa seurakunnalle monia asioita ja jakamaan heille monia Jeesus-traditioita (2:5), kuten jae 2:15 vahvistaa. (Paavali käyttää tässä jakeessa παράδοσις/paradosis-sanaa, joka muualla viittaa nimenomaan traditioihin [positiivisesti 3:6, 1. Kor. 1. Kor. 11:2, negatiivisesti Gal. 1:14; Kol. 2:8]).

Kirje-sanalla (ἐπιστολῆς/epistolees) viitataan luonnollisesti kirjoitettuun kirjeeseen ja tässä me tulemmekin tämän tekstin ytimeen. Mitä tai millaista kirjettä Paavali tarkoittaa? Onko kyseessä Paavalin itsensä kirjoittama kirje (tässä tekstissä esitetty tulkinta) vai onko kyseessä Paavalin nimessä kiertävä väärennös (yleisin tulkinta)? Ratkaisua tulee hakea niin tekstin asiayhteydestä, kuin kreikan kieliopista. Aloitan kieliopppi-analyysilla.


Meidän tulee ottaa hyvin vakavasti se, millaisia prepositioita Paavali tässä lauseessa käyttää. Tässä lause vielä kreikaksi:

μήτε διὰ πνεύματος,   μήτε διὰ λόγου,      μήτε δι᾽ ἐπιστολῆς,    ὡς δι᾽ ἡμῶν

joko kautta Hengen  joko kautta puheen joko kautta kirjeen   ikään kuin meidän kauttamme



Toisin sanoen, Paavali käyttää kaikkien kolmen esimerkin (Henki, puhe, kirje) kanssa kreikan kielen διὰ/dia-prepositiota, jonka karkea perusmerkitys on ”kautta”. Lisäksi hän käyttää samaa dia-prepositiota todetessaan, miten nämä ovat tulleet jotenkin ”heidän kauttaan” eli ne palautuvat Paavalin opetukseen. Ja näin me saavumme riidan ytimeen. Kuten jo huomasimme, käännöksemme tulkitsevat lauseen niin, että viimeiset sanat ὡς δι᾽ ἡμῶν viittaavat ainoastaan viimeiseen esimerkkiin eli kirjeeseen, ei kaikkiin kolmeen esimerkkiin. Tästä syystä käännöksemme kääntävät jakeen lopun ajatuksella ”ikään kuin meidän lähettämämme kirje”. Tämä on kuitenkin miltei varmuudella väärä tulkinta ja siten väärä käännös kreikan kielen lauseesta. Tulkinnassa on ainakin kolme ongelmaa.


Ensinnäkin meidän tulee kysyä, että jos Paavali todella tiesi, että Tessalonikan seurakunta on saanut hänen nimellään väärennetyn kirjeen, joka on väärän opetuksen lähde, jää mysteeriksi, miksi hän sitten listaa kokonaista kolme erilaista vaihtoehtoa väärinkäsityksen lähteeksi. Miksi mainita Henkeä ja suullista opetusta lainkaan?

Toiseksi, tämä tulkinta ei ota riittävällä tavalla huomioon jaetta 2:15:

Pysykää siis lujina, veljet (ja siskot), ja pitäkää kiinni niistä opetuksista/traditioista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme teille antaneet.

Paavali kehottaa tessalonikalaisia pysymään siinä, mitä Paavali on joko suoraan sanonut heille puheissaan ja mitä hän on kirjoittanut aiemmassa kirjeessään eli 1. Tessalonikalaiskirjeessä. Paavali tietää, ettei hän ole ollut kirjeessään epäselvä, joten tessalonikalaisten on palattava aiemman kirjeen selvään opetukseen, eikä nojata jonkun väärään tulkintaan hänen opetuksestaan, mistä se sitten onkaan saanut alkunsa. Fee itse asiassa epäilee, että koska Henki-sana ei enää toistu jakeessa 2:15, Paavali piti ehkä todennäköisimpänä sitä, että väärä opetus oli saanut alkunsa jonkun profetiasta. Profetioita tulee kuitenkin arvioida kriittisesti ja arvioinnin mittarina tulee pitää nimenomaan seurakuntiin annettuja Jeesus-traditioita / apostolien opetusta.

Kolmas ongelma liittyy käytettyihin prespositioihin. Paavali on nimittäin hyvin johdonmukainen siinä, millä tavalla hän prepositioita käyttää, mutta Feen mukaan tämä asia jätetään miltei aina huomioimatta olemassaolevassa kirjallisuudessa. Silloin, kun Paavali haluaa painottaa ensisijaista lähdettä, vaikka sanoessaan ”nyt Timoteus on tullut luoksemme teidän luotanne” (1. Tess. 3:6), hän käyttää ἀπό/apo-prepositiota (”jostain”, ”jonkun luota”). Kuitenkin silloin, kun Paavali puhuu toissijaisesta lähteestä, tai siitä, minkä kautta jokin asia on tapahtunut, hän käyttää διὰ/dia-prepositiota. Esimerkiksi Galatalaiskirjeen ensimmäisessä jakeessa Paavali käyttää dia-prepositiota, kun hän kieltää lujasti ajatuksen, jonka mukaan hän olisi saanut apostolinasemansa ihmisiltä (δι᾽ ἀνθρώπου / dia anthroopou = ”ihmisten kautta”)

On myös huomattava, että niissä muissa kohdissa, joissa Paavali käyttää dia-prepositiota kirje-sanan kanssa (2. Tess. 3:14; 2. Kor. 10:9, 11) hänen painopisteensä on nimenomaan kirjeen sisällössä, eikä siinä, mistä kirje on tullut. 

Pointti: me emme yksinkertaisesti voi kääntää jakeen 2 lausetta ajatuksella ”ei hengen kautta, ei puheen kautta, ei kirjeen kautta, ikään kuin se olisi tullut meiltä”. Jos Paavali olisi tarkoittanut puhua kirjeestä, joka olisi muka tullut häneltä, hän ei käyttäisi dia-prepositiota (”kautta”), vaan apo- tai para-prepositiota (”jostakin”) eli lauseessa lukisi ὡς απ᾽ ἡμῶν tai ὡς παρ᾽ ἡμῶν. 

Paavali ei siis kiellä sitä, etteivätkö tessalonikalaiset olisi saaneet Paavailta kirjettä — he olivat saaneet häneltä kirjeen, — mutta hän kieltää sen, että tällainen opetus olisi oikea tulkinta hänen kirjeestään, tai että tällainen opetus palautuisi hänen opetukseensa joko suullisen opetuksen tai hänen kirjeensä kautta. Jae 2:2 tulisi siis kääntää suurin piirtein seuraavalla ajatuksella:

…ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä kirjeen, kuten ne muka olisivat meidän oikea opetuksemme, järkyttää teitä…

Entä jae 3:17? Miksi Paavali kirjoittaa kirjeen lopuksi ”Minä, Paavali, kirjoitan tähän tervehdyksen omakätisesti. Näin minä kirjoitan, ja tämä on tuntomerkkinä jokaisessa kirjeessäni”? Siksi, että koska Paavali ei ole aukottoman varma siitä, mistä väärä opetus on saanut alkunsa, hän haluaa ottaa kaikki vaihtoehdot huomioon. Tätä jaetta ei voida käyttää aukottomana perusteluna näkemykselle, että Paavali luuli tessalonikalaisten saaneen väärennetyn kirjeen, koska olemme jo huomanneet, että tällainen näkemys ei yksinkertaisesti tee oikeutta jakeen 2:2 käännökselle.

Viitteet

Mainittakoot, että klassisen pretribulationistisen tulkinnan kannattajat erottavat Herran päivän eli hänen julkisen tulemuksensa seurakunnan salaisesta ylöstempauksesta. Koska tämän tulkinnan mukaan nämä ovat kaksi eri asiaa, silloin Herran päivä ei voi viitata seurakunnan ”tempaukseen”, jota kuvataan 1. Tess. 4:13-18:ssa. Esimerkiksi tunnettun helluntaiopettaja Martti Ahvenaisen mukaan 2. Tess. 2:1-2 osoittaa, että nämä kaksi täytyy olla eri asioita (5.11.2022, Facebook). Toki Ahvenaisen esiinnostamat pointit löytyvät jo Vilho Hartosen Mitä pian tapahtuu kirjasta (Kuva ja Sana, 2013 [1950], 39-40). Mutta kuten jokaisen pitäisi tekstiä analysoimalla huomata, nämä jakeet osoittavat juuri päinvastaisen: kyseessä on yksi ja sama tapahtuma! Kuten Fee (s. 272) toteaa, jakeessa 2:1 Paavali yksinkertaisesti tiivistää sen, mitä hän on jo pidemmästi sanonut jakeissa 1. Tess. 4:13-18 (erit. j. 16-17).


Kirjallisuus

Blomberg, Craig. L. 2016. The Historical Reliability of the New Testament. Countering the Challenges to Evangelical Christian Beliefs. B&H Academic.

Fee, Gordon D. 

• 2001. [1994.] "Pneuma and Eschatology in 2 Thessalonians 2:1-2: A Proposal about 'Testing the Prophets' and the Purpose of 2 Thessalonians." Teoksessa To What End Exegesis? Eerdmans/Regent College Publishing. (Sivut 290-308.)
• 2009. The First and the Second Letters to the Thessalonians. The New International Commentary on the New Testament.  Eerdmans. 

Marshall, I. Howard. 1983. 1 and 2 Thessalonians. The New Century Bible Commentary.

Wright, N. T. 2014 [2008]. Acts for Everyone: Part 2: Chapters 13-28. Lontoo: SPCK.