Varhaiskristillisyyteen perehtynyt Uuden testamentin professori Michael Kruger on tuottanut jälleen yhden tärkeän kirjan. Yksi hänen aiempi kirjansa onki jo esitelty tässä blogissa (ks. alla).
Ensimmäisille kristityille monia asia oli vielä epäselvää: tulisiko uusi Jeesus-liikehdintä jatkumaan pitkään, millaisia kirjoja liike tulisi lukemaan ja millaisia asioita se tulisi opissaan painottamaan. Ratkaiseva vuosisata kaikkien näiden kysymysten kohdalla oli nimenomaan toinen vuosisata (eli 100-200 jKr.), jolloin uusi kristillinen liikehdintä seisoi tienristeyksessä. Tämä näkyy Michael Krugerin uudehkon kirjan otsikossa Christianity at the Crossaroads, joka on syväluotaava tutkimus kristillisestä liikkeestä toisella vuosisadalla. Tämä oli aika, jolloin kristityt kohtasivat monia ongelmia, joista voidaan mainita erityisesti kaksi. Ensinnäkin nyt apostolit olivat poissa ja liikkeen tuli selvitä ilman heidän erityistä läsnäoloa. Toiseksi Uuden testamentin kaanon ei ollut vielä muotoutunut sellaiseksi tiukaksi kokoelmaksi kuin mitä se nyt kahdenkymmenenseitsemän kirjan kirjastona on. Mihin tukeutua haasteiden keskellä? Krugeria lainataksemme, kirkko olikin toisella vuosisadalla haavoittumimmillaan. Siksi onkin melko kummallista, että tutkimuksessa toinen vuosisata on saanut kaikkein vähiten huomiota osakseen. Everett Fergusonin sanoja lainataksemme, toinen vuosisata on ollut kaikkein hyljeksityin ajanjakso tutkimuksessa (s. 2).
